Joulukuiset lumihiutaleet - meidän kuu!!!

Onnea hirmuisen paljon kaikille vauvautuneille :flower:

Pikaisesti kirjoittelen, että meille syntyi pieni poika 1.12. Klo 22.24 poika näki maailmaa ensikerran.
Koko hulppeat 3840g ja pituutta 50,5cm =)
Pieni mies on hurmaavan suloinen ja sana rakkaus sai uuden ulottuvuuden keskiviikkona:heart:
Kotiutumisen kanssa oli vähän ongelmia, pojalla bilirubiiniarvot oli nousussa parin päivän ajan, mutta onneksi laskivat niin pääsimme eilen kotiin.
Synnytys käynnistettiin keskiviikkona iltapäivällä kolmen maissa kalvojen puhkaisulla, joka sai aikaan mukavasti supistuksia, joita sitten voimistettiin tipalla.
Kaikki meni hyvin ja joutuisasti, jäi hyvä mieli synnytyksestä.
En edes joutanut ajatella että katsooko se ukko sinne jalkoväliin vai ei, eikä kyllä haittaa vaikka oli kuulemma katsonutkin =D

Mutta nyt pikku-ukon viereen unille.

Jazzy
 
Heippa ja paljon onnea kaikille vauvan saaneille! :flower: :heart:

Nopeasti tulin kertomaan oman synnytyskertomuksen.
Eli 1.12 joskus klo 16.30 mietin että lorahtiko lapsivettä,en kiinnittänyt asiaan enempää huomiota,ennen kun puolisen tuntia myöhemmin tuli eka pikkasen kipeämpi supistus. Seiskalta kun olin laittamassa lapsille iltapalaa supistukset yhtäkkiä lisääntyivät,mutta ne eivät olleet edelleenkään mitenkään hirveen kipeitä.Ajattelin siinä vaiheessa,että yöllä varmaankin lähdetään. Vähän vaille kahdeksan soitin synnärille,kun takapuolessa alkoi tuntua painetta joka supistuksella.Sieltä tuli käsky lähteä samantien matkaan.Lapset äkkiä hoitoon kesken iltapesujen ja matkaan.Mä naureskelin miehelle,että liian aikasin mennään,kun ei supistukset edes satu.Puol ysi oltiin synnytyssalissa ja olin auki 3cm ja kanavaa oli 1cm jäljellä. Kaikki eteni hyvin nopeasti ja pääsin ponnistamaan klo 21.55 ja poika syntyi klo 22.00 :heart:
Kaikki tapahtui hyvin nopeasti,mutta missään vaiheessa ei ollut tarvetta puudutuksille tai ilokaasulle. Supistukset oli niin siedettäviä alusta loppuun,mikä on hassua koska aika ekasta kipeästä supistuksesta vauvan syntymään oli vaan 5 tuntia. Nyt voin sanoa että oli miellyttävä kokemus.

Tsemppiä kaikille joilla se on vielä edessä!

Bamse ja prinssi 5vrk
 
Kylläpäs täällä vauvoja pukkaa! Hurjasti onnea kaikille!!!:flower:

Oma vointi ennallaan, paitsi maha on hitusen laskeutunut! Huomasin sen perjantai-aamuna, ja nyt on helpompi jo hengittää ja ruokaakin mahtuu entiseen malliin :whistle:
Lauantain vastaisena yönä oli ensimmäiset kipeät ja säännölliset supistukset, mutta siihen se sitten jäikin. Viime yönä nukuin 9h yöunet ja vielä pari tuntia nyt päivälläkin, hirveä väsymys... Olisin niin kypsä synnärille ja olenkin mahalle jutellut, että aattele kuin kiva synttäripäivä tänään olis, liputuspäivä ja kaikkee.

Joku kyseli raskauden alusta ilman siitostarinoita :p joten kerrottakoon että tämä tulokas sai alkunsa pari viikkoa siitä kun annettiin mahdollisuus. Mies olisi halunnut lapsen jo aiemminkin, ja nytkin oli tarkoitus laskelmoida vauvan syntymäaika tammikuun puolelle, mutta ilmeisesti minulla on hedelmällisyys vähän liiankin kunnossa kun en ole pariin vuoteen käyttänyt hormonaalista ehkäisyä.

omat synnytykset vs äidin synnytykset:minulla ei ainakaan eka synnytys ollut mitenkään verrattavissa, paitsi kestoltaan, koska jokainen meistä neljästä sisaruksesta on syntynyt 39+3 - 40+1 ja minun esikoiseni syntyi 41+4. Oma syntymäpainoni sen sijaan oli tosi lähellä esikoisen painoa, vain 15g heitto.

Jaksamista kaikille ja onnea tuleviin koitoksiin :xmas:

Mindy 38+4
 
Mä tääl mielenkiinnolla kuulostelen.. siis ei todellakaan mitään synnärille lähtöä vielä mietitä, mut kävin ulkona käveleskeleen ja ilmeisesti vauva laskeutui alaspäin ku sen jälkeen poltellu alamahaa ja paineen tunne tuossa häpykummun päällä.. muutaman kerran maha menny kovaksi ja vihloo kipeästi oikealle puolelle. Tosin taitaa vauvan liikkuminen provosoida tuon supistelun..
 
Onnea uusista vauvoista!!

Täällä jomottaa alamahaa toista päivää, oon ottanut särkylääkettä tänään kun en ole jaksanut kipeänä sukulaisvierailuja hoitaa. Onko kokemusta, liityisiköhän tää synnytyksen käynnistymiseen vai johtuuko vaan jostain vauvan painamisesta? Ei haittaisi jos lähipäivinä vauva maailmaan tulisi...

Mukavaa pyryiltaa!

donter 39+2
 
Onnea Jazzylle pienestä pojasta! :heart: Mukava, että synnytyksestä jäi positiivinen mieli.

Onpas Bamsella ollut nopsa synnytys. Kiitos, kun jaoit kertomuksen meille. Mä oikein ahmin näitä tarinoita. :)

(.) Huoh. Täällä alkaa olot olla valtavia. Särkee selkää ja maha painaa eikä jaksais olla enää tässä kropassa. Ahistaa. Itkettää, kun ei jaksa kaikkea. Kiukuttaa. Jne, jne... Ja silti mulla ei oo mitän isompaa. Pitäis olla vaan onnellinen. Huomenna neuvolaan.

Mandy ja pallero 36+3
 
Onnea myös muille vauvautuneille, itsekin olen nyt äiti.:heart:

Meille syntyi tyttö 4.12 klo 6.02. Synnytys käynnistyi rivakkaasti, aamusella lyötiin seuraavan viikon perjantaille sektiopaperit käteen, mutta illalla lähdettiin jo synnärille. Perätilassa tultiin ja pientä dramatiikkaa synnytyksessä oli kun kalvot eivät meinanneet puhjeta ja vahva sektio harkinta oli päällä. Kuitenkin kaikki meni lopulta hyvin ja "10 tyttö" putkahti maailmaan. Voi tätä rakkautta ja onnea. Huomenna näillänäkymin kotiin.:heart:
 
oi kun on tullu paljon vauvoja taas,onnea kaikille:heart: mua niin ahistaa kaikki nyt,en jaksais enää päivääkään ja tuntuu et tää vauva ei synny koskaan vaik onhan tässä vielä yli 2 viikkoa laskettuun aikaan.jotenki tuo joulu lisää stressiä,haluais et syntys ennen joulua kun muuten menee iha sekasi kaikki suunnitelmat ja muittenki omat jos mä oon aaton pois kotoa:'( ja lisäks mulla on pissatulehus nyt..perjantaina oltiin ostoksilla ja alko selkään sattua,aattelin vaa et se kipeyty kävelemisestä ym mut sit kävin veskissä ja pissa ihan punasta.seuraavana aamuna ihan ku puolukkamehua,tosin ei mitää kipuja ollu enää siinä vaiheessa eikä oo sen jälkeen ollu,eikä mitää muitakaa oireita koko aikana.lauantaina kävin päivystyksessä pissaamas ne puolukkamehut purkkiin ja aika reilustihan sitä verta näytteessä oliki,lisäks leukkareita ja valkuaista.lääkekuurin sain sitte heti,viljelytulokset saan vasta keskiviikkona.välillä pissa on ollu iha normaalin väristä,välillä taas vähä punasempaa.koskaan aiemmin ei oo virtsistä ollu.ja sillon päivystyksessä ollessa supisteli ihan älyttömästi ja kipeästikkin,tuntu selässä ja pepussa asti,aattelin jo et nytkö alkaa tapahtua mutta paskat,taiski johtua vaa siitä tulehuksesta ku lääkkeiden alotuksen jälkeen ei oo montaakaa supistusta tullu..no perjantaina mulla on polille aika,ultraavat kohdunsuun ja on se kumma jos ei siellä oo mitää edistystä tapahtunu|O tunteet niin sekavat,toisaalta mä oon iha paniikissa ku miettii et ei oo enää pitkästi aikaa synnytykseen ja toisaalta se tuntuu liian pitkältä ajalta eikä jaksais oottaa,huonoina päivinä toivosin voivani perua koko jutun ku pelot iskee:( pinna on tosi kireällä koko ajan..emmä tiiä-mä oon iha sekasin nut laitetaan hormonien piikkiin:D ootan jo sitä et oon oma ihteni,mitä en oo ollu aikoihin!! no sitte tarinaa raskauden alkamisesta.ennen tätä raskautta sain keskenmenon helmikuun loppupuolella,yhet menkat välissä ja uus + huhtikuussa muistaakseni.tuosta keskenmenneestä olin heti alkuun jo innoissani vaikka se ylläriraskaus olikin,tämä nykyinen vauva on sitte päätetty hankkia.mut pelko jäi eikä oikeen oo uskaltanu nauttia ja se harmittaa kyllä kun tämä ny on se viimenen kerta ku mä tässä tilassa oon.. sori ny ku oli oikeen tämmönen valitusviesti,ei oo tarkotus pilata muiden iloa,nyt vaan ahistaa ja pakko jonnekki purkaa olojaan.

murunen&nappula 37+4
 
Paljon onnea kaikille vauvautuneille! :heart: :flower:

Raskauden alkamisesta: Viime vuodenvaihteessa päätimme ryhtyä yrittämään lasta ja pari kiertoa siihen sitten vain menikin, ennen kuin tärppäsi. Raskautumisen ensimmäiset 12 viikkoa tuntuivat kuluvan h i t a a s t i, kun koko ajan oli pieni pelko, että jos meneekin kesken, vaikka mitään todellista syytä pelkoon ei ollutkaan. Tämä loppuaika onkin sitten mennyt kuin siivillä, viikot tuntuvat vain katoavan jonnekin. :D Kovasti olisi tarkoitus jakautua vasta ensi vuoden puolella, mutta saa nyt nähdä, miten tässä vielä käy...

PinguPongu 37+0 POKS! :D
 
Salmiakki paljon onnea vauvasta!!!

Murunen sul on niin samoja ajatuksia kuin minullaki!!!!!

Viimeyönä supisteli tosi kipeästi muutaman minutin välein jonku tunnin verran ja jo mietin et pitääköhän alkaa kyseleen lapsille hoitajaa, mut sit ne loppu. Oli aivan ihme olo, ku vauva möyri kokoajan ja ilmeisesti se sit provosoi tuon supistelun. Oikeaan nivuseen sattu ihan X paljon varsinkin ku oli makuulla, kipu oli sellaista polttavaa ja aaltomaista lähes tauotonta mut se ei liittyny supisteluun. Otin sit panadolin ja aattelin et jos sillä ei helpota ni pakko soittaa synnärille.. mut olin sit nukahtanu.

Tänään ois lumi-enkelin kans yhteinen 28+0 POKS päivä!
 
Onnea Nunuliini, Salmiakki78 sekä Jazzy82!:heart: Täällä on kyllä kiva käydä, kun joka kerta on tullut useampi lumihiutale!

Elovena, kuulostipa teidän "piparkakkutalo"versio hauskalta:heart:

Murunen, sitä varten täällä ollaan että voi purkaa tunteita:hug: Minusta tuntuu ihan normaalilta, että tulee vielä lopussa semmosia pikkupaniikkeja ja "vois perua koko jutun" sekä lähteä vaikka Bahamalle:xmas: Luulen, että se taitaa kuulua tähän vauvautumisriittiin. Sitten taas kun ajatukset selkenee ja hypistelee pientä bodya kädessään, niin sitä ihmettelee että miten meille on tulossa näin hieno ja pieni ihme. Jos taas sitten jää negatiiviset tuntemukset päälle, niin siitä kannattaa varmasti neuvolassa puhua (varsinkin synnytyksen jälkeen), ettei vaan tule pitkäaikaista masennusta.

Täällä on kans ollut pari päivää vähän kehnompia, liikelaskentaa on saanut tehdä ja oon ihan jumalattoman turvonnut (siis enemmän ku ikinä ennen). Lisäksi verenpaineet on vähän lähtenyt taas nousuun ja proteiinia oli pissassa, että saas nähdä. Mulla ei passaa nuo verenpaineet kyllä enää juuri tosta nousta, pysyisivät vaan kiltisti tuossa! Massussa on niin paljon pungattu, että eilen elättelin toiveita että kaveri ois kääntyny mahassa. Kyllähän tiiän, ettei ole..mutta ainahan sitä saa turhaan toivoa ja pettyä:xmas: Tässä perätilassa on vähän se ikävä homma, että kaveri majailee ilmeisesti ylempänä kuin se muuten ois..on kylkiluut kamalassa tulessa kun pääkallo niitä kivasti hankaa.

Pakko lähteä ottamaan päivän ekat vartin torkut! Nukuin niin surkeesti, että piti kesken yötä herätä ottamaan särkylääkkeetki näihin kipuihin. Ja en kyllä semmosta tee kuin äärimmässä hätätilanteessa, että oon varmaan aika kipeä ollut. Mulla ois kuitenki tänään äippäpolireissu edessä kontrolliin.

Fanttomi, mulla oli kans harkkasupistuksia säännöllisenä yhtenä iltana. Oon ymmärtänyt, että joillakin noista tulee sitten pikku hiljaa niitä oikeita. Varmaan kypsyttelevät paikat valmiiksi, selkeesti siellä jotain tapahtuu:flower:

-metsis ja oiskohan 37+5?
 
Paljon onnea jazzylle ja salmiakille :flower:

alusta sen verran, että melkein vuosi yritettiin keskenmenon jälkeen clomeilla ja ilman tulla raskaaksi mutta mitään ei tapahtunu. Päätettiin sitten jatkaa toisiin hoitoihin ja inseminaatioon huhtikuussa mutta siihen tuli pääsiäisen pyhät niin pahasti tielle, että piti siirtää hoitoja vielä kuukaudella eteenpäin. Yllätys olikin suurin kun pääsiäisen aikoihin olikin tärpännyt ihan luomusti eikä koskaan tarvinnut hoitoja aloittaa, joskus hyvä tuuri täälläkin =)

jazz 37+2
 
Heissan kaikki!

Onnea kaikille, jotka on saanu jo oman rakkaan nyyttinsä ! :heart:

Joka päivä oon täällä lueskellu kaikkien kuulumisia, mutta kirjoittelu on jääny, kun kone on aina tiltannu nää kaksplus sivut, kun oon yrittäny kirjautua sisään, noh nyt sit onnistu. Jee Jee!

Siis aivan uskomatonta että on jo MEIDÄN KUU!! ja että pikkusia on tupsahdellu jo iso liuta maailmaan. Ihana lukea synnytys tarinoita, varsinkin Bamsen tarina toi sellaisen fiiliksen että helposti se synnytys onnistuu kun aika tulee :)

Täällä menny koko odotusaika hyvin, neuvolassa pissatestit aina miikkaa, verenpaineet hyvät, pikkunen on koko ajan ollu touhukas ja senkin sykkeet aina hyvät. Turvotustakaan ei oo ollu vielä ollenkaan. Painokin noussu kovin maltillisesti, vaan 5kg lisää tähän mennessä (Ihme, kun tuntuu et kokoajan oon ollu syömässä). Yksi säikäytys oli viimeviikolla, kun epäilin sitä raskauskutina tautia (mahaa kutitti) mutta verikokoiden tulokset tuli ja kutina johtui vaan kylmästä ilmasta ja vainoharhaisuudesta (kutina helpotti samantien kun tulokset tuli). Harkkasupistuksia on alkanu tullu vasta ja niitäkin tullu vaan rasituksen yhteydessä.

Alkutarinaa Odotuksen odottaminen oli kyllä rankaa... Mulla oli aina ollu epäsäännölliset kuukautiset ja suuri pelko etten voi saada lapsia. 2/09 alettiin toivoa pientä ja samantien kuukautiset katos melkein kokonaan, terotkaan ei niitä tasannu ja sit 2/10 lääkäri määräs clomit joilla toisessa kierrossa sitten tärppäs vaikka seurantauultrassa lääkäri ei uskonu clomien sillä annostuksella vielä toimivan. Mutta sitten ollessani Belgiassa (jumissa sen tulivuorenpurkauksen takia) tein testin ja oi että sitä onnea, meni sitten ihan onnen höyryissä monen päivän bussi ja lauttamatkailu kotiin. Alkuun rakenneultraan asti oli kokoajan kauhea menettämisen pelko, mut sit tää masuasukki alko myllätä niin rivakkaan tahtiin et se on lievittäny pelkoa.

Nyt kun on alkanu äitiysloma niin töistä kun koulustakin, niin oon ihan intoa täynnä että pääsen ompelu puuhiin. Tänään meen ostelee kestovaippoihin kankaita, (käytettynä saatuun) imetystyynyyn uuden päällisen ja kai jotain pikkuvaatteitakin vois ommella jos löytyy kivoja kankaita. Muuten kotiin on hankittu jo kaikki tarvittavat jutut pikkusta varten. Onks kukaan muu ommellu kestovaippoja ite? Jos on aiemmin ollu sellasesta keskustelua niin oon sen kyllä ihan kokonaan missannu.

Jaksamista kaikille viimeisille hetkille :wave:

Helinä ja pikkunen 36+5
 
Salmiakki onnea!

Täällä juuri palattiin neuvolasta. Paineet koholla taas, 139/95. Käski herkästi soittamaan jos olo huononee. Pääkin on ollut kipeä. Jospa nyt ei mitään raskausmyrkytystä kehittelisi kuitenkaan. Pitää kysyä josko saisi isältä verenpainemittarin lainaan, niin voisi seurailla noita paineita kotona.

Helinä minä oon ommellut vaipoiksi vain harsoja ja flanelli-imuja, en mitään sen vaikeampaa. Jotain kuvialiinaksi sopivaa kangasta ajattelin vielä hankkia.

Kaikki ärsyttää, taidan mennä päiväunille.

Tsemppiä kaikille sitä tarvitseville.

donter 39+3
 
Viimeksi muokattu:
Oih, onnea kaikille vauvautuneille :heart: Jennyli, Bamse, Jazzy82, Kukka86, Kadak, Salmiakki78, Nunuliini ja Solmu :flower: Ja jos oli vielä joku muu, niin vähintään yhtä paljon onnea hänelle :) Ja muutamilla taitaa olla lähdönhetkiä käsillä kaikkien juilintojen myötä - toisaalta lähtö saattaa tulla tasan ilman mitään merkkejäkin niin kuin meikäläisellä.

Iso kiitos kaikille onnitteluista! Kotiuduttiin eilen illalla :heart: Hormonit on välillä herkässä (varsinkin eilen), itkeä voisi joka asiasta. Onneksi mies on ihana ja keskusteltiin jo sairaalassa, että hän ottaa mun vastuu kotitöistä nyt suurimman osan itselleen. Juuri hemmoitteli mua tuomalla mukin pepsi maxia tähän koneelle.

Synnytyksessä kaikki meni hyvin ja kokonaisuuteen olen tyytyväinen - tosin en tartte ihan heti uusintaakaan ;) Tosiaan hommahan alkoi klo 2.00, kun paperiin ja siteeseen tuli lohenpunaista nestettä vähäsen. Klo 3.00 supistukset alkoivat ja tiheni tosi nopeaan. Miehen herätin viiden maissa, kun supistuksia tuli välillä 3 minuutin välein ja tuntui, etten jaksa enää yksin. Voitte kuvitella kuin pihalla se oli (oli korvatulpat päässä mun niiskuttelun taki). Olin yhteydessä laitokselle puoli seiskan aikaan taas ja sain lähtöluvan, koska piti tarkistaa onko neste lapsivettä. Pää ei ollut hommassa oikein mukana, koska "eihän esikoiset synny ikinä tällä tavalla turvallisilla viikoilla ajoissa" ja tavallaan toivoin, että kyseessä olisi väärä hälytys...

Laitoksella oltiin puoli 9 ja siellä selvisi, että kyseessä on lapsivesi, joka tihkuu jostakin ylhäältä reiästä - kalvot siis tallella. Kaula hävinnyt ja auki 2 cm. 11 maissa oli lääkärin tarkistus ultralla ja silloin olin 3 cm auki. Pääsin saliin ja tuskat alkoivat kovenemaan...aloin jo puhua epiduraalista...Suihkussa olin jumpapallon päällä, mutta putosin pepulle pari kertaa ja voitte arvata kuin ketutti kaikki tollanen ylimääränen. Kolmen maissa kalvot puhkaistiin, kun supistuksista huolimatta avautuminen ei edennyt. Vauva jatkoi laskeutumistaanhyvin, mutta edelleenkään en avautunut enempää. Kaasua, aqua rakkuloita ja äänenkäyttöä sekaisin. Äänestä ehkä oikeasti vain apua. Ainakin siitä oli selkeästi apua puoleen päivään asti.

Sitten sain epiduraalin, jota olin jo pidempää alustavasti pyydellyt. Ja voi että se toimi hyvin. Sain levättyä ja reilun tunnin aikana avauduin 3 cm -> 10 cm. Kipu poissa ja paineesta berberissä selvisi kuitenkin syvään hengittelemällä. Ponnistustarve tosiaan lisääntyi pikku hiljaa ja sisätutkimuksen jälkeen pääsin pikku hiljaa ponnistamaan. 13 min kesti ja aluksi ei tuntunut missään, lopuksi kun bardia olisi survonut ohuen kondomin läpi :D Väliliha säilyi ehjänä ja kaikin puolin normaali synnytys. Ulos tuli aivan ihana vauva, jolla on tuuhea ja PITKÄ VALKOINEN tukka :D Joulukuun lumihiutale ihan selkeästi siis. Kaikki hoitajat ja kätilöt aina ihailivat hänen tukkaansa, kun tuollasia harvoin kuulemma näkee, kun tuuheat tukat on aina tummia. Jonnekin suljettuun osastoon (kerho, fb?) laittelen sitten kuvankin.

Haikaranpesään en päässyt, koska oli kaksi päivää vajaa 37 viikkoa, mutta Kättärin normipuolella kaikki meni varmasti ihan samalla tavalla, kun sielläkin olisi mennyt. Eli ei haittaa. Saatiin perhehuonekin, vaikka aluksi näytti siltä, että vasta seuraavana päivänä olisi saatu. Oltiin tosiaan lapsivuodeosastolla neljä päivää. Aluksi oli verensokerien pysymisen kanssa vähän ongelmaa (tavallista ennenaikaisilla, kun ei ole vielä rasvaa riittävästi) ja sitten vielä valohoitoa kotiutumista edeltänyt yö ja eilinen, kun keltasuutta alkoi tulla. Arvojen laskettua päästiin sitten kotiin eilen illalla. Huomenna sitten taas kontrolliin biliarvoista, mutta ihanaa olla kotona!

Pari pointtia, joita kaikki jakautumattomat (ensisynnyttäjät nyt ainakin) voi halutessaan hyödyntää:

-mun pelastus kotona ja myös sairaalassa oli lämmitettävä kauratyyny supistuksissa. Kuuma tyyny alaselässä helpotti selkeästi kipua. Eli suosittelen hankkimaan, jos sellasta ei ole kotona :) Mulla aika kohtalon ivaa, että tyyny löytyi kaapista edellisenä päivänä kaappeja siivotessa...muuten en olisi varmaan edes muistanut omistavani sellasta.
-jos vauva joutuu valohoitoon ja haluatte nukkua vauvan kanssa samassa sängyssä, niin lampun voi laittaa oman sängynkin päälle ja imettää jne. voi sen alla. Sydäntä riipivää oli toissayönä yrittää saada itkevää ja vauvaa jäämään omaan sänkyyn lasit päässä yksinään, kun kolme ekaa yötä (ja päivää) oli nukuttu mun tai miehen vierihoidossa. Sitten vasta yöllä toinen kätilö kertoi, että toki lampun voi ottaa omaankin sänkyyn eli siitä ei ole aikuisille haittaa, vaikka ei olekaan suojalaseja tms. Tokihan nämä voi sellaisia asioita, jota muut jo tietää, mutta me ainakaan tiedetty :)

Vauva on aivan ihana ja lähinnä tähän mennessä on vain nukkunut ja syönyt. Joskin oli tossa aamupäivällä taasen noin puolen tunnin seurustelu- ja tuijotteluhetkikin :heart:. Olen vaan niin rakastunut :heart: :heart: :heart:

Paaaljon käynnistyviä synnytyksiä kaikille toivoo Azalea ja maailman suloisin peikkotyttö 5 vrk :heart:
 
murunen ja anve :hug: Itsellä myös ihan samoja fiiliksia kuin murusella.

Azalea Kiitos synnytyskertomuksesta! Rentouttavaa vauvantuoksuista arkea sinne. :heart:

(.) Kävin neuvolassa aamulla. Kaikki oli oikein hyvin. Painoa ei ollut tullut kahdessa viikossa yhtään lisää (Outoa! Oon syönyt herkkuja ja kaikkea kuin hevonen.), alusta 11-12 kg. Pissa puhdas (kerrankin ei sokeria), hemppa 128, paineet 72/114. Vauva liikkui tosi hyvin ja on selvästi todella kosketusherkkä. Neuvolantäti sanoi, että pää on kyllä jo todella alhaalla, kun ei meinaa saada enää minkäänlaista tuntumaa siitä. Seuraava aika meni parin viikon päähän, jolloin mulla on rv 38+5. Esikoinen oli noilla viikoilla 2 pv:n ikäinen, joten saas nähä tarviiko neuvolaan enää mennäkään. Toiveajattelua taitaa olla.

Tuliskohan joku taas tänään kertomaan vauvauutisia...
:)

Mandy ja pallero 36+4
 
Kiitos Azalealle synnytyskertomuksesta, ihana vaalea lumihiutale teillä :)

Onnea myöskin taas kaikille vauvan jo saaneille! :heart:

Täällä ei ainakaan ole mitään vauvauutisia kerrottavana, edelleenkään. Odottavan aika käy niiiiin pitkäksi ja kaikki merkit tulee syynättyä ehkä liiankin tarkkaan. Sunnuntaina käytiin tamppaamassa piiiiitkiä portaita, siitä seurauksena vähän menkkamaista kipuilua ja hillittömän kipeet pohkeet (voin kertoo et nyt se kipu pohkeissa vasta onkin yltynyt huuuh) ja eilen sit pidin itsenäisyyspäivän kunniaksi suursiivouksen josta ihan lievää supistelua ja tuntemuksia alavatsalla. E h k ä jotain limatulpan omaista on nyt tullut parina päivänä, ruskeahkoa valkovuotoa, jota ainakin neuvolantäti piti varmana limatulppana. Itse suhtaudun jo ihan pessimistinä kaikkeen, ei tästä tuu lasta eikä p*skaa :D Tänään tosiaan oli taas neuvola (kaikki ok, paitsi verenpaineet taas vähän koholla argh) ja perjantaina meen mahdollisesti uudelleen, maanantaina yliaikaiskontrolli ja viimeistään keskiviikkona käynnistys. Aika laaaaahaaaaa....

Yritän kuitennii ajatella positiivisesti et pitkä odotus palkitaan pian parhaalla mahdollisella tavalla!

L-84 rv 40+6.........
 
Voi kuinka ihanaa, kun on syntynyt niin paljon vauvoja! Onnea kaikille ja kiitos synnytystarinoista, niitä on ihana lukea!

Meillä oli vieraita viikonloppuna ja olin illat aivan poikki seurustelusta ja ruuan laitosta. Onhan se toisaalta kiva kun on seuraa ja saa muuta ajateltavaa, mutta raskasta. Muutamana iltana on supistellut lievästi ja ollut painetta alapäässä sekä selkäkipuja. Yöt on mitä on, välillä nukun välillä en.

Vauva on laskeutunut ja kiinnittynyt mikä merkitsee taas sitä, että ruoka maistuu taas. Saapa nähdä miten painon nyt käy.. hmm :D

Tänne ei oikeastaan mitään muuta, KUN ETTÄ SAISI SE VAUVA JO SYNTYÄ :kieh:

Anabela 37+4
 
Onnea taas aiva hirmuisesti kaikille vauvan syliin saaneille!!! :flower::heart: Olikin syntynyt tosi monta vauvaa taas, ihanaa! Ja kiitos synnytyskertomuksista, kun niitä lukee, niin alkaa pikkuhiljaa uskomaan siihen, että itsekin selviää synnytyksestä.

Raskauden alusta, me annettiin viime uutenavuotena toisillemme uudenvuodenlupaus, että tämän vuoden aikana aletaan yrittämään lasta. Maaliskuun alussa jätin sitten ehkäisyrenkaan pois, ja tärppäsi heti toisesta kierrosta. Olin ihan ällikällä lyöty, olin valmistautunut siihen, että yrittämideen menee tosi kauan aikaa ja varautunut muihinkin vaikeuksiin, kun tuntui, että monella tutulla oli raskautuminen ollut hankalaa. Ei siis voi olla kuin hirmu onnellinen siitä, että asiat meni juuri näin.

Omaan napaan ei mitään uutta ja ihmeellistä, tänään kävin äitiyspolilla parin viikon takaisen raskausmyrkytysepäilyn vuoksi, ja vauvalla oli kaikki kunnossa. Paitsi että painoarvio oli 2900 gramaa, hui! Vissiin on kyllä ihan normikokoinen näille viikoille, mutta tuo lähes 3 kiloa kuulosti jotenkin paljolta. Ei kun suklaat ja muut herkut piiloon ettei vaan ala kasvaa käyrien yli!

wendyduck ja 37+0 :heart:
 

Yhteistyössä