Piianen järkyttävää. Olen todella pahoillani puolestasi. Oikein paljon haliruttauksia sinulle. Nyt taas muistaa kuinka tärkeää se verenluovutus on.
Laitan tähän nyt sen synnytyskertomuksen jonka lupailin jo aiemmin.
Kaikkihan lähti liikkeelle lapsiveden lorahtelulla hieman ennen klo kaksi yöllä 10.11. Tajuttuani, että kyse on todellakin lapsivedestä soittelin synnärille, josko jotain ohjeita tulisi. Kerroin puhelimessa, että vauva ei ole vielä laskeutunut, mutta minun käskettiin vaan odotella kotona, josko supistukset alkaisivat. Pakkailin itelle ja vauvalle sairaalakassia ja yritin nukkua, mutta ei siitä tullut mitään. Viiden aikaan herätin miehen, että nousee ylös ja lähtee viemään minua. Kokoajan oli itellä vähän pelko napanuoran luiskahtamisesta kun vauva oli edelleen ylhäällä. Jotakin omia pikku suppareita tuli, mutta ei mitään kunnollisia.
Klo 5.45 saavuin sitten synnärille ja kätilö tarkisti ultralla miten päin vauveli oli ja lapsiveden määrän. Vauva oli rt ja vettä ei ollut kuin ihan vähän enää jäljellä. Minut laitettiin ns odotushuoneeseen ja oikeastaan koko aamu otettiin vauvan sydänäänikäyrää ja supistuskäyrää. Vauvalla sydänäänet aina laskivat aika paljon kun supistus tuli. Klo 13 lääkäri päätti, että supistukset laitetaan kunnolla käyntiin tipalla, kun mitään edistystä ei ollut tapahtunut. Säännöllisiä suppareita alkoi tullakin aika nopeasti, mutta ne eivät olleet kivuliaita. Joten annostusta nostettiin puolen tunnin välein. Synnytys on kirjattu alkaneeksi n klo 15, ilmeisesti perustuen siihen, että supistukset olivat säännöllisiä ja kasvot alkoivat jo hieman irvistellä. Mies tuli klo 16.10 töistä ja silloin olin jo melkosen kipeä. N. 16.45 Kätilö pyysi lääkärin paikalle ja olin jo 8 cm auki ja lääkäri laittoi minulle kohdunkaulan puudutuksen ja samantien olinkin jo 10 cm auki. Seuraavasta supistuksesta minun käskettiin alkaa ponnistamaan. Minä vielä kyselin minispinaalin perään, (joka oli toivomuksessa), mutta naurahtivat vain, ettei sitä enää laiteta. 10 Pisteen vauva syntyi klo 17.09
14 minuutin ponnistamisen jälkeen. Kaikki sujui todella rauhallisesti ja synnytyksestä jäi hyvä mieli. Suurinta kipua tunsin, kun vauvan kaulan ympäriltä otettiin napanuora pois. Kätilö kertoi jo ennen tipan laittamista, että napanuora on varmaan kaulan ympärillä kun sydänäänet aina romahtavat supistuksen aikana. Nyt kun minulla on synnytykset käynnistetty mitä erilaisimmin tavoin niin ehdottomasti paras ja lempein on ollut tämä oksitosiini tippa. Tableteilla on kivut olleet jotenkin todella hallitsemattomia ja rajuja, lähinnä on ollut yhtä supistusta koko synnytys. Joten suosittelen. Kohdunkaulanpuudutus laitettiin varmaan juuri oikeaan aikaan ja se auttoi erityisesti ponnistusvaiheeseen. Synnytykseen ja sen kulkuun olen ollut oikein tyytyväinen. Tikkejä ei tullut yhtään ja istumaan pystyin heti kohta synnytyksen jälkeen. =)
Tilanne tällä hetkellä: Vauva on edelleen sairaalassa ja piristymistä on havaittavissa. Maitoa minulla tulee niin hyvin, että on jopa ylitarjontaa, huomenna soittelen OYS:iin ja kyselen luovuttamisesta. Mutta asiaan: pikkuiselle menee 8 x 60 ml maitoa vuorokaudessa ja nyt hän jaksaa itse syödä siitä noin 30-60 ml kerralla. Nenämahaletku otetaan varmaan alkuviikosta pois ja
katsotaan miten vauva pärjää itse syömällään ruoalla. Mikäli paino ei lähde laskuun vaan jatkaa kasvua niin kotiutuminenkin on mahdollista loppuviikolla. Minä en ole saanut häntä syömään vielä koko 60ml kerralla vaan yleensä sen 30-40ml. Mutta täytyy yrittää jaksaa uskoa, että minäkin vielä onnistun. Rintaa olen myös tarjonnut vauvalle jos on ollut oikein virkkuna ja hamuaminen kovaa, mutta siitä vauveli ei jaksa imeä kuin noin 10-15 ml kerralla. Oma mieli on onneksi tasaantunut ja itkeminen on rauhoittunut. Ystävien kanssa en ole jaksanut vieläkään olla tekemisissä, on tietysti ihanaa kun he välittävät ja kyselevät kuulumisia, mutta energia ei oikein riitä vastailuun kun ei ole oikeastaan mitään uutta kerrottavaa. Olo on vain kovin ristiriitainen kun pitäisi olla kahdessa paikassa yhtäaikaa. Miehellä valitettavasti palaa isyyslomat nyt tähän, kun tuon pojan hoitopaikka irtisanottiin syksyllä kun minä jäin kotia. Omasta fiiliksestä vielä, että vaikka synnytys menikin hienosti ja olen toipunut oikein hyvin, niin silti on sellainen olo, että raskaus loppui liian aikaisin ja minulta/minusta puuttuu jotakin. Jäi tavallaan se raskausaika kesken. Toivottavasti olo menee ajan kanssa ohi kun minullehan tehtiin sterilisaatio 2 pv synnytyksen jälkeen ja lapset on nyt tehty.
Ehkäisyasiaan kommentoin omakohtaisia kokemuksia: minulla on ollut kahteen otteeseen kuparikierukka ja on ollut todella helppo, halpa ja hyvä ehkäisykeino. Alussa tulee vuotoa jonkin aikaa, mutta kun sen on "kärsinyt" niin on ollut oikein toimiva
Ja sitten ehkä monen mielestä ei niin kovin luotettava ehkäisy: imetys
Minulla toimi, tässä lienee tärkeintä se etteivät ne kuukautiset ole alkaneet. Tämä oli meillä ehkäisynä noin 9 kuukautta.
Espoir :hug: on varmaan raskasta olla noin ärhäkkä ja tuomitseva. Kirjoitin puolestasi joulupukille ja toivoin hänen tuovan sinulle sylillisen sympatiaa ja maltillisesti myötäelämisen taitoja :kiss:
Hei kohta on Joulukuu ja lumi"pyryä" tässä ootellaan
Yritän ensi kerralla kommentoida myös jotain muutakin kuin omaa napanderia :ashamed:
Terveisin: Unelmahöttö
Auringonpilkku :wave:
