Parisuhteesta on turistu. meilläkin on 8 vuoden yhteiseloon kerennyt niitä alamäkiäkin olla, mutta jotenkin tuntuu, että molemmat rauhotuttiin esikon synnyttyä (3,5 vuotta sitten) ja ei sitten kovia yhteenottoja ole ollut. Mitä kavereiden parisuhteita olen seurannut, niin kaikkea on nähty. Täytyypi todeta, että töitä parisuhde vaatii ja silloin kun jompikumpi tuntee olevansa itsestäänselvyys, ongelmat alkavat. En näe kuitenkaan pieniä taukoja pahasta, vaan se voi tehdä hyvää ja herättää molempia. Tsemppiä parisuhdeongelmien kanssa polkeville, aika niille ei ole helpoin, jos nyt koskaan sitten onkaan.
Lillikalle seulonnoista sitä, että jos yhtään mietetyttää niin menkään punktioon. Jutelkaan miehen kanssa yhdessä aivan kuten Kadak:n painotti. Päätös ei ole helppo, eikä oikeaa vastausta ole. Mielenrauha on kuitenkin mielestäni parempi, jos kovasti arveluttaa ja pelottaa, kuin epätietoisuus ja pelko.
Omaa napaa: olo on kuin koska vain. Tosiaan tuntuu aivan kuin monella muullakin, että ei tässä edes raskaana olla. Oireista väsymys ainoana, ja sekin painottuu enemmän iltapäivään kuin iltaan. Ensi maanantaina olisi vsta neuvola, jos sykkeet siellä löytyy, niin pakko se on sit uskoa et vielä raskaana on. Olisi vaan ihanaa tuntea jo potkut, niin luottavaisempi ja todellisempi olisi olo.
Seulonnoista ei ole kuulunut mitään, ajattelin neuvolasta tänään kysellä. Niskaturvotus oli kuitenkin vain 1,3 eli sen puolesta kai huolta ei pitäisi olla, niin ja eivät ole kiireellisesti ainakaan yhteyttä ottaneet.
Rakenneultraan tuli kutsu eilen, on vasta rv 21+0 eli 29.7. oooh miten pitkän ajan päästä... ei jaksa odotella..
Leenu 13+6