***Joulukuiset lumihiutaleet 2010 HEINÄKUUSSA***

Ihanaa uutta viikkoa kaikille! Ja tervetuloa uudet :flower:

Saz Mullakin on ollut lähiaikoina vastaanvanlaisia jomotuksia, ihan ilman tekemättä mitään fyysistäkään ja niistä täälläkin kyselin. Huoletti kovasti mua kans ja terkkarilta niistä pariin otteeseen kyselinkin ja kävin ylimääräisessä ultrassa ja sydänäänien kuuntelussa. Kaikki kuitenkin ok ja se sanokin että ihmettelis jos ei mitään tuntemuksia massussa olis. Kohtu kasvaa nyt hurjaa vauhtia ja nousee ylöspäin niin se vaikuttaa paljon. Mullakin parin leikkauksen jäljiltä varmaan kiinnikkeitä massussa joihin sitten kasvava kohtu napsuu. Mutta toki soittele neuvolaan jos huolettaa. Ja kerro sitten mullekin mitä sanoivat?! Tsemiä :hug:

Ilma on niin aurinkoinen mutta mulla on paha olla itseni kanssa :'( Mä tarvisisin nyt apuja ja kannustusta ja aloitan teistä rakkaat kanssaodottajat... :heart:
Me siis yritettiin tätä lasta yli neljä vuotta ja rankoilla hoidoilla tämä raskaus sai vihdoin ja viimein alkunsa. Olen onnellinen siitä. Mä olin viimeisen vuoden itseni kanssa ihan äärirajoilla ja viime syksynä masennus iski ja oli vaikea nousta aamuisin sängystä ylös. Loppu vuodesta aloitin masennuslääkkeet jotka onneksi auttoivat. Lääkkeet lopetin positiivisen raskaustestiin.
Mun pitäis elää mun elämäni onnellisinta aikaa mutta miksi hitossa mä sitten olen näin masentunut/onneton ja stressaantunut??!! Hormonimyllerrys on suuri ja lääkkeiden lopetus kun seinään oli virhe mutta kuvittelin että tää on ihaninta aikaa elämässä ja korjaa masennukset sun muut. Mutta musta on tullut kotona kamala "raivohullu" ja mä suutun ja hermostun pienimmästäkin. Mä muutun ilkeäksi ja tuntuu etten pysty hallitseen hermostumistani ja hillitseen käytöstäni. Ja mä inhoan ja häpeän tätä!!! :ashamed: Mä olen ihan hirveä mun miehelleni ja vähän väliä tilanne on niin äärirajoilla että ollaan suurinpiirteen jo eroamassa. :'( Ja sitä mä en halua eikä se oli mun tarkoitus mutta mä en tiedä mikä mua vaivaa tai miten mä voin itseäni hillitä!!!?? Onko kellään muulla ollut vastaavia tuntemuksia?!
Eilen illalla oltiin jälleen kerran jo kämppää myymässä kunnes tilanne laukesi mun hillittömään itkukohtaukseen. Saatiin tilanne sillä selväksi tällä erää mutta pelkään seuraavaa hetkeä jolloin taas hermostun tai ärsyynnyn ja kierre on valmis. Mä en jaksa itseäni enää, mä pilaan kaiken!!! :'( Mä haluan olla onnellinen ja tehdä miehenikin onnelliseksi. Tämä tuleva lapsi ja mieheni on mulle kaikkein tärkeintä. :heart:

Anteeksi tämä omaan napaan tuijotus ja itkuvirteni... Oli pakko purkaa tuntojani jonnekin. Mukavaa viikkoa kaikille, mä lähden harjoittamaan shoppailuterapiaa, se tekee aina hyvää

cisu 17+0

 

Cisu: tutuilta kuulostaa sun tuntemukset. Mulla oli tollaista esikoista odottaessa. Olin kyllä aivan kamala, mutta en pystynyt muuttumaan. Huolehdin kans kamalasti siitä miten mun tunteet vaikuttaa vauvaan kun stressin on sanottu vaikuttavan, mutta ihana positiivinen tapaus tosta tuli. Mulle ei valitettavasti se raskausaika ollut kovin helppoa ja mieskin muistelee sitä kauhulla. Tällä kertaa alkoi samalla tavalla, ja päällä oli vielä se keskenmeno jonka oltiin koettu vuoden alussa, ja erohan siitä tulikin, vaikka nyt ollaan kuukauden tauon jälkeen selvitelty välejä ja näyttää olevan menossa hyvään suuntaan. Mulla tosin tapahtu käännekohta ja tunteet on muuttuneet totaalisesti. Ehkä se kaiken menettäminen jotenkin kolautti niin, en tajua, mutta nyt oon oikeastaan positiivisempi kuin aikoihin. Luulen että se mikä on helpottanut mua on se että oon käynyt juttelemassa yhden naisen kanssa perheneuvolassa, eli vähän niin kuin terapiaa, saa selvittää tunteitaan ja valittaa jollekin ulkopuoliselle ja kans selvitystä omiin prosesseihin.kannattais ehkä soittaa neuvolaan ja pyytää että pääsis juttelee jollekin, ennen kuin on liian myöhäistä. Itse toivon että olisin tehnyt sen aikasemmin. Jos on oikea kriisi meneillään niin pääsee jonojen ohi, kannattaa vaan sanoa että nyt on ero lähellä.

(.)mä sitten nautin tästä lämmöstä!!! mua ei häiritse ollenkaan kuumuus, tää on vielä pientä, kun vertaa siihen että esikoista odottaessa asuin australiassa jossa oli +47°C kuumimmillaan... silloin ei voinut muuta kuin lojua ilmastoinnissa!
Oltiin eilen mun vanhempien mökillä ja oli ihana nauttia vedestä ja luonnosta. Nyt tosin tytölle on iskenyt se vesirokko, joten voi olla ankea viikko edessä. En ainakaan vie sitä mihinkään julkisille paikoille missä vois olla raskaana olevia lähellä, sen verran kurja juttu oli itse sairastaa se tässä tilassa, ja loppuvaiheessahan se olisi vielä vaarallisempi.

 

mamadream: mäkin muistan lukeneeni, että vesiliukoisilla maaleilla saisi maalata, mutta muilla ei.

Lapintaika: samaan hierontaöljyongelmaan törmäsin jo heti alkuraskaudessa, kun käytin jotain tuollaista öljyä, jossa olikin noita eteerisiä öljyjä. Mutta silloin ainakin sain vakuutettua itselleni, että tuskin niistä ihan heti mitään haittaa on, jos nyt ei koko 9kk valele itseään niillä. Ja onhan monessa shampoossakin tms. kaiken maailman öljyjä, joten vaikeapa kaikilta kemikaaleilta on välttyäkään. Eiköhän se oo lähinnä sellaista "varmuuden vuoksi" -ajattelua.

4D-ultraa pyörittelin jossain vaiheessa mielessä, mutta en usko, että oltaisiin menossa. Sen verran hinnakasta on varsinkin kun tähän muuttoon näyttää menevän kuviteltuakin enemmän rahaa. Näkeehän sen sitten vuoden lopussa

Huh, mun puolesta helteet saisivat jo kyllä hellittää. Menee voimat ihan totaalisesti ja kotona täytyisi yrittää tehdä sisustushommia rantalomailun sijaan. Lisäksi meijän uudessa kämpässä näyttää tulevan tosi nopeasti tunkkasta kun lämpötila nousee. Sekin vielä. Alkaa jo melkein harmittaa tämä murheenkryyniasunto :ashamed: Koko ajan tulee jotain uusia ongelmia. Ajateltiin, että kolmiossa olisi sitten oma huone vauvallekin, mutta nyt toinen huoneista näyttää olevan nukkumakelvoton huonon ilmanvaihdon ja naapurin tupakoinnin takia. Ärsyttää...

Jazzy: mulla myös suht. korkea hemppa ja terkkari sanoi sen johtuvan luultavasti nestehukasta, vaikka juon yleensäkin sen 3l nestettä päivässä. Eli lisää pitäisi vissiin urakoida...

saz: mullakin vatsa ilmoittaa jomotuksella ja vihlomisilla iltaisin, jos oon päivän aikana tehnyt jotain raskaampaa (kuten shoppaillut tai kantanut ihan kevyitä laatikoita). Sitten oon vaan ottanut rennosti ja makoillut paljon. Yleensä ne yön jälkeen kuitenkin helpottaa.

Tänään oli sitten taas tällainen kuvotuspäivä, kun ei meinaa bussimatkasta töihin selvitä kunnialla :x Saa nähdä alkaako tästä taas sellainen väsymyskausi, kun nyt jo viikon on mennyt ihan hyvin.

neitoperho & toukka 14+2

 

Huomenta!

Täällä ollaan kans lomalla, niinkuin heräämisen kellonajasta voi päätellä

saz mulle kävi ihan samalla lailla n. viikko sitten. Tuli vielä vertakin. Lääkärissä oli kuitenkin kaikki ok, sanoivat että ylirasittunut varmaan. Nyt ei oo enää pahemmin oireita siitä, mutta otinkin useamman päivän ihan rennosti sit ja olin loppuajan ennen lomaa toimistohommissa.

maha on vissiin kasvanut. Ekaa kertaa joku raskaudesta ennestään tietämätön tuli onnittelemaan. Että ehkä tässä näytetään raskaana olevalta eikä vain lihoneelta.

b12 vitamiinia minä kyllä suosittelen myös lakto-ovo-vegetaristeille, jos ei syö useampaa kananmunaa viikossa. Sen varastot riittää yleensä sekasyöntiajan jälkeen useammaksi vuodeksi, joten puutokset tulee hitaasti. Mutta se on raskausaikana tosi tärkeä vitamiini, joten ei kannata tyhjentää niitä varastoja. Noista tableteista tosiaan imeytyy huonosti, mutta sen takia sitä vitamiinia onkin niissä tosi paljon ylimäärin. Itte syön b12 vitamiinia 1mg 2 kertaa viikossa, oon syönyt jo pari-kolme vuotta. Verikokeen voi teettää yksityisellä, julkisella eivät ainakaan mulle ole suostuneet tekemään.

cisu kuulostaa jossain määrin tutulle, mutta ei se mulla alkuraskaudessa ihan tuohon mittakaavaan mennyt. Ja nyt on tunteet jo tasoittuneet, ei enää itketä kaikki asiat. Eikös masennuskin tule tosi helposti uudelleen raskausaikana? Ja joitakin masennuslääkkeitäkin voi syödä valvotusti, jos olo on liian kurja. Kannattaa varmasti jutella neuvolassa tuosta (tai vaikka soittaa sinne jos ei nyt oo aika lähiaikoina), että saisit apua. Tsemppiä!

Helteet on hurjat, ja mun kroppa ei oo koskaan pitänyt niistä. Nyt raskausaikana vielä vähemmän. Onneksi oon kuitenkin lomalla! Taidan tästä siirtyä vessojen pesun pariin.

Mukavaa päivää!

donter 17+2 (onpas iso tuo viikkoluku jo!)

 

jopas on tullut tekstiä...lukasen kohta paremmin..

on ollu niin ihanaa ilmaa,ettei sisällä oo paljoo kerenny oleen B)

tänään oli neuvola ja pääsi kuuntelemaan pikkuisen sydänääniä :heart:
painoa on tullu nyt alusta lisää yht 2,3kg
verenpaineet oli 107/62

ja sain ajan rakenneultraan, joka on 29.7. ei onneks tarvinnu odotella sinne elokuulle asti..

aurinkoista päivänjatkoa kaikille B)

lumi-enkeli ja aarre 15+6 :heart:

 

Hei ja aurinkoista viikonalkua! ihana ku kesä on tullu nyt oikee kunnolla

keski-pohjanmaan keskussairaalasta elikkäs rupesin miettimään, että pitäiskö sittenkin mennä sinne synnyttämään, ku on kuullut niin paljon hyvää siitä sairaalasta ja jotenki tuntuu turvallisemmalta ku on isompi sairaala. ainaki kaveri kehu hirveesti, että kannattaa mennä. Nii olikos täällä muita jotka on synnyttänyt tuolla kokkolassa? minkälainen kokemus? oliko mukava henkilökunta yms?

marrari ja rakkauspakkaus 18+1 <3

 

Cisulle isot :hug:
Ensinäkin on jo hyvä että pystyt kertomaan ja purkamaan tunteitasi :heart:
Minullakin tuli mieleeni että auttaisiko neuvolapsykologille puhuminen oloasi jotta jonnekin saat pahaa oloa konkreettisesti purkaa?! Lisäksi varmasti pienempi paha olisi aloittaa lääkitys uudestaan kuin olla syömättä jos olo menee vallan vaikeaksi? Minunkin mielestäni myös raskausaikana joitakin masennuslääkkeitä voi kyllä käyttää!
Olette käyneet niin pitkän ja rankan tien noissa lapsettomuushoidoissa että en osaa edes kuvitella! :hug: Johan sekin herättää tunteita laidasta laitaan ja varmaan purkautuu vielä jälkikäteenkin vaikka nyt onnellisessa tilassa oletkin :heart: Lisäksi ne iki-ihanat raskauhormonit päälle :kieh: Jotka meinasi minutkin tehdä alkuraskaudessa ihan hirviöksi ja asiasta lääkärissä mainitsinkin! Kuulostaa siis osittain hyvin tutulta ja mä pelkäsin myös että onko koko raskausaika samanlainen mutta onneksi olo on tasapainoisempi jo! Kyllä siiä perhe todella kärsii ja tiettyyn pisteeseen tuo mieskin yrittää ymmärtää mutta rajansa kaikella! Eniten säälitti kuitenkin nuo viattomat lapset jotka saivat myös osansa äidin hormonimyrskyistä :ashamed:
Oletko kirjoitellut tuolla lapsettomuushoidoista plussanneiden ketjussa?! Sieltä voisit myös saada hyvää vertaistukea ja ymmärtämystä kun kaikki ovat kulkeneet saman tien :heart:
Jokatapauksessa voimia ja toivottavasti hormonit ja mieliala sinullakin tasoittuisi :heart:

 

huh hellettä! ei oo kivaa näiden joka päivästen päänsärkyjen kanssa :snotty:

 

Ja hemppa se putoo entisestään...enää 101 . On pieni paniikki päällä kun en veritankkaukseen haluais! Ens maanantaina taas katotaan ja jos laskee alle 100 niin lähete sairaalaan.

 

Cisu, isot halaukset sulle :hug: En voi sanoa, että tietäisin, miltä susta tuntuu, mutta jonkinlaista aavistusta kuitenkin on. Itse pelkäsin erityisesti aluksi kovasti synnytyksen aikaista masennusta, eikä pelko vieläkään ole täysin poissa. Viime vuonna kävin melko pohjalla, kun perheessä tapahtui useampi vakava sairastuminen, loukkaantuminen tai kuolema, jotka vaikuttivat merkittävästi omaan elämään. Ja vaikka näennäisesti kaikki oli itsellä kunnossa, kyllä sellainen normaali turvallisuudentunne katosi täysin koko lähipiirin romahtaessa ja koko ajan odotti vain sitä pahinta. Ja vaikka sitä ei itse silloin huomannut, näin jälkikäteen ajatellen olin kyllä aivan loppu; itkin jakuvasti ja näin pelkästään asioiden luisuvan koko ajan syvemmälle ja syvemmälle.

Itse asiassa koko raskauden yrityskin johtui osittain noista viime vuoden tapahtumista. Meidän kohdalla oli myös hyvin luultavaa, että yritykseen menisi kauan tai saisimme varautua keskenmenoon, mutta yllättäen toisin kävi. Tiedän, että jos olisimme tähän päälle vielä vuosia joutuneet yrittämään raskautta, en olisi kovin helposti päässyt enää ylös, joten tsemppaan sua kyllä valtavasti! Kyllä sellaisen jälkeen on ihan normaalia, että tunteet heittelee, eikä raskauden hormonimyllerrys varmasti auta asiaa.

Kaiken tämän epävarmuuden ja oman murtumisen jälkeen mietin pitkään, miten ihmeessä pystyn yhtäkkiä asennoitumaan raskauteen positiivisesti. Tai miten ihmeessä hoitaisin lapsen, jos viime vuoden kaltainen tilanne toistuu ja ei itse kertakaikkiaan jaksa? En ole vieläkään täysin päässyt irti epävarmuudesta tai pelosta erityisesti synnytyksen jälkeistä masennusta kohtaan. Mutta nyt yritän mennä vain päivän kerrallaan ja ajatella että se iskee jos on iskeäkseen. Jos selvisin viime vuodesta, selviän kyllä siitäkin jollain tavalla. Pahinta on näin jälkikäteen ollen ollut katsoa mieheni taistelua itseni kanssa. En tajua, millä kärsivällisyydellä hän on jaksanut lohduttaa ja katsella itkupotkuraivareitani ja yrittää samalla jaksaa itse?!!

Omalla kohdalla on auttanut valtavasti sen tunnistaminen, mistä raivarit tai itkeskely johtuu. Onko sille oikeasti joku syy (suru, väsymys, epävarmuus jne) vai näenkö ongelmat sillä hetkellä vain liian suurina. Miehelle en oo vieläkään voinut ihan kaikkia mielessä vellovia asioita kertoa, mutta asioiden purkaminen ja selittäminen sille, johon ärsytyksen kohdistaa, on usein kyllä tarpeen. Kavereiden kanssa tuli myös keskusteltua paljon, vaikkakin aika harva ihminen osaa suhtautua tai haluaa keskustella vaikeista asioista. Mutta jos jatkuvasti tuntuu siltä, että ei kerta kaikkiaan omat voimat riitä, kannattaa kyllä ottaa asia puheeksi vaikka neuvolassa tai sua aikasemmin hoitaneen lääkärin kanssa. Varmasti apua saa myös raskauden aikana!

 

Ehkä mä nyt sitten alan varmuuden vuoksi syömään tota b12-vitamiinia, ettei käy hullusti. Kattelin kyllä, että toi kauramaito, jota käytän päivittäin, sisältää 100ml 50% päivän saantitarpeesta, niin että lasillinen sitä ja periaatteessa, jos vitsku imeytyy hyvin, niin b12-tarve olisi tyydytetty...

Jaksamista kaikille, jotka painiskelee miehensä tai muiden ongelmien ja huolien kanssa! :hug:
Mä joskus taisinkin tänne valittaa mun urheilevasta miehestä, nytkin se kesälomalla käyttää vähintään puolet ajastaan urheiluun, onneksi ei sentään ihan joka ikinen päivä käy treenaamassa. Oon myös kovasti nyt raskaana ollessa patistanut sitä kotitöihin ja hienosti se on hommia ruvennut tekemäänkin, tajuaa itsekin, että muutaman kuukauden päästä en enää vaan jaksa tai edes pysty kaikkia kotitöitä hoitamaan.
Välillä sapettaa paljon miehen mun mielestä aloitteettomuus meidän esikoista kohtaan, kaikki tekemiset pitäis tuoda sille valmiina eteen ja jonkun muun aloitteesta. Toisaalta oon miettinyt, että ehkä en vaan tunnista tai kiinnitä huomiota niihin tilanteisiin, kun se touhuilee esikoisen kanssa, koska itse mies kokee tekevänsä paljonkin pojan kanssa. Pitäis vaan itsekin hyväksyä, että siinä missä yhdessä keittiössä puuhailu, pelailu, lukeminen ja ulkoilu on mun tapoja olla lapseni kanssa, niin miehellä on ihan muut tavat, erityisesti esikoinen rakastaa painia miehen kanssa.. Kyllähän toi mieskin ulkoiluun, peleihin ym. tulee mukaan, mutta tosiaan vaan pyydettäessä.

Jaaha, nyt esikoinen kutsuukin tossa kuuntelemaan jotain soittoesitystään, paras mennä katsomaan ja toivoa, että korvat kestää...

mamadread & ihme 13+3 (UÄ 13+6)

 

Täälläkin toisinaan asuu pikkupiru, joka suuttuu kaikesta, yleensä jostain tosi typerästä näin jälkikäteen ajateltuna, mikäköhän siihen auttais? vai kaikki vaan hormonien piikkiin

Verenpaineet on aika matalat edelleen, oon yrittänny muistaa juoda ja syödä...Äsken syömisen jälkeen mittasin niin 104/60, ettei kovinkaan paljoa...

Tuntuu et neuvolassa saa ravata koko ajan, viikko sitten olin viimeeks, seuraava aika on jo kahen viikon päästä ja siitä seuraava neuvola taas kahen viikon päästä...Ja siinä välissä rakenneultra. Ettei voi sanoa ainakaan, ettei neuvolaan pääse

18+0

 

Cisu: Täällä kans yksi, jonka raskaus on aikaansaatu rankoilla hoidoilla. Useampi vuosi yrityksia takana ja mikroinjektio toi meille avun.
Ja hermot on ollut tiukilla alkuunsa, mutta ajattelin kyllä että kaikki se stressi ja jännitys, suuret hormooni määrät yms. vaikutti sen verran paljon että kaikki purkaantuu nyt sitten kiukkuna. Ja kukapa muu siitä saa kärsiä kuin ukko-parka
Onneksi on ymmärtänyt ja osannut laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja varsinkin nyt kun alkaa jo tasoittua tämä olo, ni nou hätä =)

Tänään ollu kuuma päivä ja on ollu hankala olla. Yritin käydä uimassa, mutta pirskatin kylmää vettä oli joten rantarulliksi jäin
Tukalan olon takia mikään ei ole oikein maistunu tänään, paitsi vesi ja kylmä vesimeloni. Jätskiä ajattelin ottaa palan hyvällä mielellä vielä iltapalaksi =)

Keskiviikkona olis se neuvola ja jännittää, enkä edes tiedä miksi. Toivon kovasti että th ultrais vähän, kun on kyllä luvannut niin tehdä jos haluan =)

Tänään rv17+1

 

voimia cisulle ja muille joilla on rankkaa! <3 itelläkin ollut hieman alamäkiä tässä mutta en jaksa alkaa niistä sen tarkemmin avautumaan. pistämpäs nyt kuvan omasta masusta näin iltaturvotuksen kera kuvattuna!


rv 15+6 (uä:n mukaan)

 

Jaahas, tässä päässy aika vierähtämään, ku kesälomaa vietelty mutta nyt sekin ihanuus loppuu ja huomenna (tai no tänään) ne työt taas alkaa... saapa nähä miten noita öitä jaksaa vielä valvoa. Teen siis vain pelkkiä yövuoroja. Onko täällä muita yötyöläisiä?? Pitää kai se vaihtaa päivävuoroon jossain vaiheessa, mutta yövuorot on niin mukavia, etenkin kesäisin

Täällä on puhuttu noista raskauden aikaansaamista "raivottarista"... Itsellä ei ole ehkä pinna sen kireämmällä kuin ennenkään (mies voi toki olla eri mieltä ), mutta sen olen huomannut että oon muuttunu paaaaljon mustasukkaisemmaksi kuin ennen!! :ashamed: Onko muut huomanneet vastaavaa?? Muutenkin tuntuu että olen tullut paljon reviiritietoisemmaksi "tiikeriemoksi".

Tässä vastikkään tuli melko kova saikkina, ku mies reissussa kännäili kaverinsa (ja muutaman oudon) kanssa (vaikkakin näköetäisyydellä) eikä tajunnu tulla suosiolla nukkumaan, vaikka aamulla piti olla ajokunnossa (ja mullaki oli jo tylsää yksin, ja kuulosti siellä hameväkeäkin olevan )
Isäntä oli aivan ihmeissään että mistä mä niin kauhiana pillastuin, eikä tajunnu yhtään että musta tuntu sille että se vaan juhlii uppo-outojen ka mielummin ku on mun kans. Mut tuli se sitte ku vaihtoehtoina oli nukkumaantulo tai ulkomajoitus :kieh: Seuraavana päivänä sitte analysoin omia tunteitani, ni tulin jotopäätökseen että mua varmaan enimmälti harmitti se, että isäntä piti hauskaa, ja ilman MUA. Eikä ite pystyny osallistumaan hauskanpitoon...ei se selvinpäin oo todellakaan hauskaa kuunnella kännijuttuja, ainakaan kovin kauaa... kai se jonkinsortin kateutta on :ashamed: Mut no oli se mukavaa sitte ku se tuli nukkumaan , ku sen mielestä asia oli ilmeisesti vain niin että mä olin vaan mustis(taisin mä vähän olla sitäkin...). Siinä se toinen sitte päisäällään vakuutteli ettei tykkää kenestäkään muusta... hauskaha sitä oli sitte kuunnella on ne miehet niin hassujaki välillä.

Mut no, sepä tuosta psyykepuolesta =) Fyysisesti menee ihan hyvin, kovasti ootellaan mahan kasvua. Nyt ei oikein ota selvää onko se kasvanu vai vaan turvoksissa...vaikka onhan sekin yhenlaista kasvua Pitäs saaha tuo ruuansulatus toimimaan vähä nopeammin..

Mut jeeps...tsemppiä kaikille hormoonimyrskyissämme ja uusille tervetuloa :flower:

mami-81 ja vili 17+6

 

Miauh ihana masu :heart:
Minä lähettelen myös jaksu :hug: kaikille joilla on syystä tai toisesta vaikeaa!

Minuu närästää nykyään melkein aina

:kieh: Nytkin heti aamusta alkaen!!! Ikinä ei ole tätäkään kiusana ollut kuin ajoittain loppuraskaudesta!
Rennie auttaa ihan hyvin mutta kai se olisi viisainta lopettaa rasvaiset ja mausteiset ruuat, suklaa ja kahvikin,huoh! |O
Mulle on tässä raskaudessa maistunut kahvikin ( ja Kola ) ihan liian hyvin...täytyy ihan pitää silmällä ettei tule juotua liikaa! Tämäkin on ihan uutta verrattuna edellisiin...ikinä oo mikään Kolajuomien erityinen ystävä ollut, saati kahvia juonut kuin kupin aamulla
Ja ne makean pirulaiset jotka ei alkuraskaudessa maistuneet ollenkaan, maistuisi nyt sitten senkin edestä Voi kun saisi pidettyä vain viikonloput sellaisina herkuttelupäivinä...mutta joo! |O
Hoikkahan mä olen ja pitäisi niin +10täkään ylimääräisestä kilosta olla huolissaan muttakun ahdistaa ja tuntuu kuin olisi pieni porsas, röh röh! :ashamed:
Torstaina olis neuvola ja josko mä siitä sitten saisin taas jonkunnäköisen kimmokkeen kun näkee miten paino on oikeasti tässä ajassa noussut
Onko kellään muulla ahdistuta painonnoususta?!

Jennyli 15+4 ( nyt ei meinaa enää muistaa päiviä...viikot kyllä )

 

Cisu, minusta sun kannattais jo tänään ottaa yhteyttä neuvolaan. Nimettäin jos olette oikeasti olleet jo siinä pisteessä, että alatte myymään asuntoa..niin sitten se on oikeasti jo menoa jos ei parannusta tapahdu. Ja en nyt puhu "pelkästä" parisuhteesta, vaan myös sinusta itsestä. Jos eroatte, niin on varmasti todella vaikeaa yksinäänkin pysyä kasassa ja hoitaa pientä lasta. Oon ymmärtänyt, ettei noita masennuslääkkeitä saisi lopettaa vaan pitäisi jatkaa raskaudenkin ajan niitä. Yleensähän noita syödään muutenkin aika pitkään. Eli kannattaa varata neuvola-aika ja mainitset että tarvitset apua heti. Ihan rehellisesti kannattaa sanoa, että mieskään ei oikein jaksa enää tilannetta. Niin katsovat sulle sitten raskausajalle sopivat lääkkeet. Ei kannata miettiä sitä, että "kyttäävätkö" ne sitten enemmän, koska se on kuitenkin omaksi parhaaksi jos enemmän kiinnittävät huomiota jaksamiseen. Varmasti tuntuu vaikealta ensin saada asiat pyörimään, mutta oikestaan eikö ole helpottavaa tietää että apu on vain puhelinsoiton päässä? Ne ottavat sinut kyllä vakavasti :hug:

Mami-81, nauratti kyllä kovasti tuo "tiikeriemo" Ite oon kyllä ennenkin ollut tarkka, ettei tartte mihinkään jatkoille häipyä kun voi tulla ihan suosiolla vaan kotiin nukkumaan. Mies on ihan samaa mieltä, meillä menee täysin yksiin nämä meidän näkemykset. Mutta en kyllä tykkää nykyään edes ajatuksesta, että mies lähtis juhlimaan. Toisaalta tiiän, että sit jos se kerranki lähtis, niin minusta ois ihan kiva että käy vähän jossain joskus Me kyllä käydään yleensä aina yhdessä, mies haluaa mutkin mukaan. Mutta oon yrittänyt tota vähän potkiskella, että kävis vaikka parilla edes jossain patiolla kaverinsa kanssa istumassa vähän kuulumisien vaihdossa edes. Meillä ei kyllä suorastaan onnistuis semmonen, jos mies nyt alkais vaikka kovasti ulkona juoksemaan. Oon aika jämy näissä ja kun meillä on kuitenkin sama näkemys, niin se ois vähän hölmöäkin mieheltä. Mies sanoikin tossa viimeksi kun baarissa kävimme, että ollaan taidettu kasvaa pois tästä bilettämisestä. Ajattelen kuitenkin, että monelta on parempi nyt käydä bilettämässä kuin sitten lapsen ollessa pieni tai ylipäänsä sitten kun niitä on. Sillon se enemmän harmia tuo, nythän se on sinällään ihan sama kunhan ei usein tapahdu. Tuossa patiolla istuskelussa on se hyvä puoli, että yleensä siinä tulee juotua vain yks tai kaks ja on jo ajoissa kotona. Näin ollen ei mene hirveästi aikaa siihen, mutta ehtii jo vaihtaa hyvin kuulumiset kavereiden kanssa. Ja ei ole seuraava päivä pilalla krapulan tai väsymyksen tms takia.

Mullakin on nyt enemän ollut kaikenlaisia vatsatuntemuksia..vaikka ne ei ihan mahottoman kivoilta aina tunnu, niin en viitti huolestua..eiköhän kuulu nämäkin taas asiaan. Mulle ne nimenomaan kertoo sitä, että siellä massussa tapahtuu nyt sitä kaikkea mitä pitääkin, eikö vain? =) Mutta rauhallisemmin saa kyllä ottaa... :saint:

-metsis 15+5

p.s. Nyt menee kyllä nopeaa nämä raskausviikot!

 

Ihana on masu miauhlla Ite kovasti odottelen, että masu kasvais jo, lähinnä isolta läskimakkaralta näyttää nytten vaikkei paino hirveesti ole noussu mutta tosiaan näyttää, että ois vaan lihonu....

Eilisen pyörälenkin jälkeen on korvaa vihlonu, onkohan tässä joku korvatulehduskin tulossa. Voiko sellaseen mitään lääkkeitäkään raskausaikana ottaa?


Aurinkoista päivää kaikille! Itse nautin kyllä helteestä mutta vielä tämä viikko on töitä ja sitten lomalle =)

Jazz78 (15+2)

 

Moikka, ja helteistä päivää!

mamadread b12 vitamiinihan on vesiliukoinen, joten yliannoksen riskiä ei ole vaikka saisikin sekä ruuasta että pilleristä

olen menossa tällä viikolla Helsinkiin. Olisiko vinkkejä mistä kannattaisi käydä katsomassa äitiyshousuja ? En täältä Savosta ole mieluisia onnistunut löytämään, niitä on täällä myynnissä tosi vähän. On muuten varmasti tukala junamatka näillä säillä...

Eilen illalla tunsin ihan varmoja liikkeitä. Aiemminkin on jotain kutinaa ollut, mutta nyt oli selkeitä ja aika voimakkaita. Hauskaa

Mukavaa päivää kaikille! Ja kaikille tarvitseville ja erityisesti Cisulle tsemppiä!

donter 17+3

 

Cisulle tsemppistä, varmaan kannattaa jutella noista tuntemuksista vaikka neuvolantädille, hän osaa sitten neuvoa etiäpäin.. Sinänsä ei ole ihme, että paineet nyt purkautuu, kun kaiken "pitäisi olla kerrankin hyvin".. Vähän sama juttu kun että ihmiset monesti tappelee kauheasti kesälomalla, jota on hartaasti koko vuosi odotettu.. eri mittakaavassa toki.

Itsellä on ihan nyt oikeastaan viimeisen kuukauden ajan ollut pinna määrittelemättömästä syystä kireällä.. Jotenkin oudosti pahalla tuulella vähän väliä. Samoin itku herkemmässä edelleenkin.

Hampiainen 17+6

 

Donter: Ostin itse viime viikolla Stoccalta kahdet mammahousut. Siellä oli joitakin alennusmyynnissä. Lisksi ostin henkka maukasta ison kasan mammapaitoja alennusmyynnistä, niin että nyt on koossa työgarderoobi koko syksyksi =)

Olen ollut kovin laiska näin helteillä tänne kirjoittelemaan. Viime viikolla oli taas neuvola ja kuunneltiin sydänääniä ja kaikki näytti olevan hyvin. Nyt on muutenkin olo ollut ihan hyvä, lukuunottamatta levottomia jalkoja ja jalkasärkyjä iltaisin. Eilen ostin apteekista kylmävoidetta, jos se nyt vähän rauhoittaisi niin että saa nukuttua.

Eilen aloitin myös mammajoogan. Onko muut ajatelleet? Voin kyllä suositella. Tuntui että venytyksissä avautui monia paikkoja. Taida jatkaa niin pitkälle kuin pystyy.

Safiatou 17+3

 

Iso ja kaunis kiitos kaikille kannustuksesta ja kommenteistani ongelmiani kohtaan :flower:

Oli jo iso helpotus se, että sai mielensä purettua jonnekin ja vielä enemmän helpotti se, että en ole ainoa, joka on vastaavanlaisista ongelmista kärsinyt. Jotenkin mulla se avunpyyntö venyy aina siihen viimeiseen asti, kun oma häpeä ja syyllisyys omasta huonommuudesta nousee aina niin suureksi :'(
Olen nyt miehellenikin enemmän puhunut tuntemuksistani ja maininnut myös näistä tämän palstan kommenteista asiaani koskien. Ihan jo pelkästään sen takia että mieskin myös tajuaa että MINÄ en ole AINOA näin tunteva. Joskus tuntuu että mies kuvittelee muiden olevan järkevämpiä ja osaavan paremmin ja mun olevan sitten jotain ihan muuta :'(

Tänään oli tarkoitus soittaa neuvolaan mutta meni valitettavasti kaupassa käydessä tuo soittoaika ohi. Soitan huomenna ja laitan asiat eteenpäin. Kiitos vielä tsempeistä.

cisu 17+1

 

SAin tänään perusverenkuvan tulokset ja itse niitä tässä yrittänyt tulkita. Soitin kyllä yhteen paikkaan josta vähän sain apua. Meillä on neuvolalääkäri lomalla enkä neuvolan tätille kehdannut tunnustaa että oon omin päin hankkinut lähetteen tuohon tutkimukseen. Ilmeisesti pikkuisen kuivumista ilmassa vaikka oon juonut mielestäni kauheesti vettä. Eli enemmän vaan nestettä ja sitten yks toinenkin arvo oli alakanttiin mutta ilmeisesti raskaana olevalla se voi ollakin niin. Aika jännä että käsivrresta otettuna hemppa oli 111 vaikka samana päivänä sormesta se oli 101. Luotan tuohon käsivarresta otettuun enemmän. Maanantaina taas perusverenkuvaan ja sitten taas viikon päästä.

Kun se rd todettiin niin meni ruokavalio ihan uusiksi ja rasvainen liha kiellettiin ja hirvenliha ei sovi nyt mun mahalle. Siitä lihasta kun sitä helposti imeytyvää rautaa saisi. Oon oikeastaan sitä mieltä että tuo rd-ruokavalio on ihan hanurista ja sinä aikana tuo hempan romahdus tapahtuikin. Joten olen nyt antanut piupaut rd:lle siten että yritän syödä edes makkaraa koska se menee alas useimmiten enkä usko että ne sokeriarvot niin pahaksi menee. Lisäksi juon tuoremehua surutta vaikka se oli pahiksista neuviolantätin mielestä suurin. Se kun kuitenkin auttaa raudan imeytymisessä.
Tänään rv 18+4. Reilu kaksi viikkoa rakenneultraan.

 

Cisulle :hug: ja jaksamista!!!!Me ollaan kans joskus oltu samassa tilanteessa, ero on käyny hyvin lähellä..ja se oli nimenomaan mun mustasukkasuuden ja raivoomisen syytä. Joten ymmärrän kuinka hirvee olo sulla voi olla. Lievästä masennuksestakin oon kärsiny muutama vuos sitten. Osa syy on varmasti noilla hormooneilla, joilleki ne vaan tekee olon vaikeeks. Mut ehkä mukana on myös pelkoa..pitkän yrittämisen ja odottamisen jälkeen oot nyt saamassa jotain mistä oot pitkään vaan haaveillu ni ehkä sä pelkäät menettäväs kaiken. Koska sähän voit menettää jotain vasta sitten ku sä oot saanu sen. Ja koska "se" sattuu olemaan niin kauan odotettu ja haluttu asia niin et haluu siitä luopua mistään hinnasta.

En tiedä tuntuuko susta yhtään tolta mut mä tajusin ton sillon kamppaillessani itteni kans..Toivottavasti saat apua esim. neuvolan kautta ja pääset puhumaan asioista..

(.) Mun niska on taaaaas ihan jumissa!!!Päätäkin meinaa särkeä vähän väliä. Mun maha on hävinny johki olemattomiin. Eipä se sen kummallisemmalta näytä ku normaalistikaan. Turvotusta on iltasin, mut sitä mul on ollu ennen raskauttaki. Sykkeet onneks kuuluu ja kaveri on tosi vilkas liikkuja (dopplerilla huomaa), ku en tunne viel liikkeitä. Mut voin kohta menettää toivoni siitä et mahasta tulis selkee vauvamaha hyvissä ajoin =) Työvaatteissa maha näyttää isommalta mut seki on sen vaatteet mallin ansiota. Omissa vaatteissa näytän max. siltä ku ois pieru hukassa ja maha on ilmapallo =(

Onks muut huomannu päkiöissä turvotusta???Kuulemma raskausmyrkytyksessä jalkapohjat turpoaa myös..iik!!Ja töissä on tarkkaillu ni pissaan on tullu hieman valkuaista. Perjantaina on neuvola, saas nähä mitä ne sanoo. Oikeen sattuu kävellä kun tuntuu et päkiöissä ois kämmenen kokoset vesikellorakkulat =(

Kohta pitää lähtee taas töihin..mä oisin jo vapaapäivien tarpeessa =) tai kesäloman!!!

fanttomi & 15+5 (p.s. mustaki tuntuu et viikot menee nopeemmin ku ennen=) )

 

fanttomi: Raksusmyrkytyshän ei tule vielä näin varhaisilla viikoilla vaan vasta rv 20 eteenpäin. näin mulle sanoi sairaalan lääkäri kun olin verenpaineistani huolissani.

Täällä on vietelty kesälomaa mökkeillen ja löhöillen=)
Tänään lähden esikon kanssa ruotsiin gålmordeniin, jännittää vähän oman olon puolesta. Mulla kun ei oksentaminen ole vieläkään loppunut. rv 15+1 menossa ja edelleen 1-2kertaa päivässä pitää halailla pönttöä :|

mistäs kaikesta täällä onkaan puhuttu..
Vaipoista ainakin, itse aijon kyllä pysyä kertis vaipoissa, oon niin huono pyykkääjä, enkä osaa itse ommellakaan..

vitamiineja syön päivittäin. Raskausajan monivitamiinia ja lisäksi foolihappoa.

Masu on ruvennut jo näkymään, mutta liikkeitä en vielä tunne. Dopplerilla kyllä kuulee kuinka pieni siellä kovasti myllertää=).

Verenpaine on mulla edelleeen korkeahko, mikä vähän huolettaa..mittailen nyt kovasti kotona niin katsotaan mitä sanovat sitten parin viikon päästä neuvolassa.