Joudun nyt sit vaan luopuu haaveesta saada kolmas lapsi

  • Viestiketjun aloittaja vieras.
  • Ensimmäinen viesti
...
Mielestäni teidän tulee keskustelemalla selvittää, kummalle omasta näkökannasta luopuminen on suurempi uhraus. Eli käytte oikeasti läpi sen, mitä kolmannesta lapsesta luopuminen merkitsee sinulle ja toisaalta mitä suostuminen kolmanteen lapseen merkitsee miehelle.
Sitten yhdessä pohditte, kumman on vaikeampi luopua omista haluistaan.

Tuollainen vihjailu ja kautta rantain asian kaartelu on vain ärsyttävää, eikä todellakaan johda yhtään mihinkään.
 
järkeäpäähän
Kyllä mä voin odottaa mutta jos kanta on silloin yhä edelleen ei. niin enpä tiedä voinko olla onnellinen, vai tulenko vain katkeraksi..

Muuttuuko se mieli mihinkään vaikka odottaisin kaksi vuotta, vai meneekö siinä hukkaan elämästäni kaksi vuotta.. vaikeita juttuja nämä.. :/
mietippäs vähän niitä jo olemassaolevia lapsia, otat eron ja rikot perheen sen vuoksi, että aina ei saa kaikkea mitä haluaa? saatko sä sen kolmannen lapsen sitten kun olet eronnut? muuttuuko sun tilanne siis millään tavalla? olet yksin kahden lapsen kanssa, ilman kolmatta lasta.

Iihmisten itsekkyys on ärsyttävää.

itse tahtoisin kans kolmannen, mies ei innostu ajatuksesta, joten annan asian olla, mulla on kaksi ihanaa tervettä lasta, kiva koti ja avioliitto kunnossa, miksi antaisin siis pilata tämän kaiken itsekkäillä vauvahaaveillani?
 
maikku81
Meillä ihan sama tilanne, vielä olisi sylissä tilaa kolmannelle... Minkä ikäisiä sun lapset nyt on ap? Meillä nää kaksi on alle 3-vuotiaita, esikoinen täyttää kolme joulukuussa. Mutta jotenkin haluaisin vielä yhden pienellä ikäerolla. No, aika näyttää, mä en vaan millään jaksais odottaa miehen mielipiteen muuttumista...
 
...
Alkuperäinen kirjoittaja järkeäpäähän;22309343:
mietippäs vähän niitä jo olemassaolevia lapsia, otat eron ja rikot perheen sen vuoksi, että aina ei saa kaikkea mitä haluaa? saatko sä sen kolmannen lapsen sitten kun olet eronnut? muuttuuko sun tilanne siis millään tavalla? olet yksin kahden lapsen kanssa, ilman kolmatta lasta.

Iihmisten itsekkyys on ärsyttävää.

itse tahtoisin kans kolmannen, mies ei innostu ajatuksesta, joten annan asian olla, mulla on kaksi ihanaa tervettä lasta, kiva koti ja avioliitto kunnossa, miksi antaisin siis pilata tämän kaiken itsekkäillä vauvahaaveillani?
Niin no toisaalta: mikä oikeus miehelläsi on itsekkäillä haluillaan pilata sinun vauvahaaveesi???
 
hoho
Niin no toisaalta: mikä oikeus miehelläsi on itsekkäillä haluillaan pilata sinun vauvahaaveesi???
kun olemassaoleva tilannekkin on hyvä, on kaksi hyvinvoivaa lasta, mitä luulet, että väkisin tehty kolmas lapsi tekee avioliitolle? sitä' kautta lapset joutuvat kärsimään.

ihmisen saattaminen maailmaan on kuitenkin TODELLA iso päätös, ei sitä noin vaan tehdä, jos kerran toinen ei siihen valmis ole, varsinkin tilanteessa jossa jo pari lasta löytyy. eri asiahan tietysti sellainen tilanne, ettei lapsia ole vielä yhtäkään ja toinen ei ensimmäistäkään tahdo, siinä vaiheessa tiet varmaan erkanevat, kun elämänhalut ovat niin paljon erilaiset.
 
e
Tosiaan kannattaa ap:n miettiä sitä, että jos nyt sitten eron ottaa hyvästä liitosta ja hajottaa perheen, niin saako loppujen lopuksi mitään parempaa tilalle? Sitten vaan suoraan uutta äijäehdokasta etsimään ja toivomaan, että ensinnäkin löytää uuden miehen ja että tää uus mies sitten haluais lapsen tehdä, pystyis siihen eikä oliskin hedelmätön jne.

Aika monta vuotta sen haaveen toteutumiseen taitaa sittenkin mennä, jos nykyisen miehen jättää ja uutta rupeaa etsimään. Jos vaikka puolen vuoden sisällä sattuis tapaamaan jonkun mukavan miehen, sit useampi vuos pitäis kuitenkin vielä tutustua ja katsoa, onko siitä isäehdokkaaksi vai ei... Vai meinasko ap tosiaan olla niin hiton ajattelematon, että pyöräyttää muksun ekalle miehelle, joka housunsa avaa? Taas uusi isätön lapsi maailmaan (ja kaksi avioerolasta lisäksi)?
 
En ymmärrä eroamista hyvästä liitosta jossa on lapsia sen takia että ei saa sitä yhtä vielä.

Aina ei saa mitä haluaa. Sellaista elämä on. Ja lapsenhankinnassa se menee niin että sen kanta voittaa joka lasta ei halua. Ihmistä ei voi pakottaa vanhemmaksi.
 
e
Mulla sama tilanne... :/ Kova kuume päällänsä mutta mies ei halua.. Toisaalta on jo nyt helpompaa kun kuopus on ohittanut pikkuvauva vaiheen ja alkaa jo ymmärtämään aika hyvin, mutta silti kaipaan sitä pientä tänne.. Vauva aika on aina mun, mies ei osallistu mihinkään, mutta mulle se olis ihan ok, koska haluankin olla vauvan kanssa enkä välitä, vaikka mies ei siihen osallstuisikaan... Mutta eipä tässä taida muu auttaa ku periksi antaminen tai miehen vaihto..
Eiköhän tässä oo se syy, miksi mies ei halua enää enempää lapsia kanssasi. Eipä voi häntä syyttää...
 
Tuntuu joo..

Nyt heräsinkin miettii voinko olla onnellinen näin lopun elämääni.. et kaipaan jotain kovasti mutten saa sitä tässä suhteessa.. vaikka kaksi ihanaa lasta onkin niin silti jotain tuntuu puuttuvan.
Oletko varma että se puuttuva juttu on juuri lapsi? Aika usein lapsi tehdään paikkaamaan jotain muuta aukkoa jota ei tunnisteta. Hellyyden puutetta, puuduttavaa arkea...
 
nonono
Kun mikään ei riitä. Aina pitää haluta lisää, enemmän ja jotain muuta mitä jo on. Mietippä sitä.

Joskus on vaan tyytyminen vähempään, oli asia sitten mikä hyvänsä. Sulla on kuitenkin vastuu jo olemassa olevien lastenkin onnesta, muista se.
 
aloittaja
Alkuperäinen kirjoittaja järkeäpäähän;22309343:
mietippäs vähän niitä jo olemassaolevia lapsia, otat eron ja rikot perheen sen vuoksi, että aina ei saa kaikkea mitä haluaa? saatko sä sen kolmannen lapsen sitten kun olet eronnut? muuttuuko sun tilanne siis millään tavalla? olet yksin kahden lapsen kanssa, ilman kolmatta lasta.

Iihmisten itsekkyys on ärsyttävää.

itse tahtoisin kans kolmannen, mies ei innostu ajatuksesta, joten annan asian olla, mulla on kaksi ihanaa tervettä lasta, kiva koti ja avioliitto kunnossa, miksi antaisin siis pilata tämän kaiken itsekkäillä vauvahaaveillani?
No kiva et sut on saatu aivopestyy niin että sä olisit itsekäs lapsi haaveidesi kanssa.
Meillä se ei onnistu. Koska en ole itsekäs jos haluan vielä kolmannen vaan mulla on oikeus tunteilleni.
 
aloittaja
Meillä ihan sama tilanne, vielä olisi sylissä tilaa kolmannelle... Minkä ikäisiä sun lapset nyt on ap? Meillä nää kaksi on alle 3-vuotiaita, esikoinen täyttää kolme joulukuussa. Mutta jotenkin haluaisin vielä yhden pienellä ikäerolla. No, aika näyttää, mä en vaan millään jaksais odottaa miehen mielipiteen muuttumista...
Lapset ovat melkein 4v ja reilu 1v
 
nonono
Ole please itsekäs jossain muussa asiassa. Älä tälläisessä mikä voi pilata parisuhteenne ja vieläpä olemassa olevien lastesi kodin. Pahimmassa tapuksessa miehesi, olemassa olevat lapsesi ja vielä se kolmaskin katkeroituu (kun ei ollut isän puolelta haluttu)... mutta sinä säästyt katkeruudelta. Mikä sit on parasta??
 
aloittaja
Kun mikään ei riitä. Aina pitää haluta lisää, enemmän ja jotain muuta mitä jo on. Mietippä sitä.

Joskus on vaan tyytyminen vähempään, oli asia sitten mikä hyvänsä. Sulla on kuitenkin vastuu jo olemassa olevien lastenkin onnesta, muista se.
Mun olemassa olevat lapset ovat erittäin onnellisia.
Rakastetaan niitä enemmän kuin mitään tässä maailmassa. Heillä on kaikkea ja ennemmänkin.

Sekään ei poista sitä et haluisin vielä yhden auringon lisää.
 
..........
Meilläkin mies epäröi. Joskus halusi kolmannen, yleensä ei. Sitten kävikin niin, että tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi ja onnellisia odottajia ollaan nyt molemmat! Eniten miestä huoletti talous, vaikka molemmilla työt yms. asiat kunnossa.
 
E
Kun ei tiedä teidän tilanteesta mitään muuta kun sinun kantasi, niin kaikki ajatukset on tietenkin vaan spekulointia, mutta yks juttu, mikä tulee mieleen on se, että onko mies kertonut sulle mitään perusteluja omalle näkökannallensa? Ootteko esim. puhuneet raha-asioista yleisesti ja raha-asioista siinä mielessä, että jos teillä olisikin kolme lasta? Kertooko miehesi aina kaikki mielessään olevat asiat sulle vai saattaako hän hautoa jotain ajatuksia itsekseen? Voiko esim. olla mahdollista, että vaikka sinä olisit sitä mieltä, että teidän rahatilanne on nyt ihan OK, niin miehesi olisi jo jonkin aikaa miettinyt mielessään, että "sitten kun kuopus täyttää 3 ja vaimo menee töihin, niin rahatilanne helpottaa ja voidaan vaihtaa uudempaan autoon ja lähteä koko perhe ulkomaanmatkalle" tms?

Koko vauvakeskustelulle on aika huono pohja, jos toinen keskustelun osapuolista puhuu vain tunteista ja vauvan kaipuusta ja toinen taas taloudellisista näkökohdista. Pahimmassa tapauksessa keskustelu käydään vielä niin yleisellä tasolla, että keskustelijat eivät edes tajua puhuvansa eri asioista ja sitten ihmettelevät, kun yhteistä linjaa ei löydy.

Ehdotan samaa kuin moni muukin: pidä muutama kuukausi taukoa kokonaan ja kysy sitten aivan suoraan, mikä miehesi kanta on ja erityisesti, minkä vuoksi miehesi on sitä mieltä, mitä hän on. Ja perusteluksi ei nyt riitä "en halua", vaikka sekin on mun mielestä tässä asiassa ihan pätevä perustelu, vaan sun kannalta olennaista olisi nyt tietää, miksi mies ei halua.

Tsemppiä!
 
juukka
Mun olemassa olevat lapset ovat erittäin onnellisia.
Rakastetaan niitä enemmän kuin mitään tässä maailmassa. Heillä on kaikkea ja ennemmänkin.

Sekään ei poista sitä et haluisin vielä yhden auringon lisää.
No anna sit palaa. Lemppaa ukkos, etsi uus jonka kanssa väännät sit kakkosperheen. Kysy sit kokeeko sun ensimmäiset lapset että rakastit heitä.

Miks mikään ei riitä, tän maailman pahin tauti.
 
jhhhh
kun olemassaoleva tilannekkin on hyvä, on kaksi hyvinvoivaa lasta, mitä luulet, että väkisin tehty kolmas lapsi tekee avioliitolle? sitä' kautta lapset joutuvat kärsimään.

ihmisen saattaminen maailmaan on kuitenkin TODELLA iso päätös, ei sitä noin vaan tehdä, jos kerran toinen ei siihen valmis ole, varsinkin tilanteessa jossa jo pari lasta löytyy. eri asiahan tietysti sellainen tilanne, ettei lapsia ole vielä yhtäkään ja toinen ei ensimmäistäkään tahdo, siinä vaiheessa tiet varmaan erkanevat, kun elämänhalut ovat niin paljon erilaiset.
Joo näin on on, mutta aivan samoin monelle ihmiselle se lapsesta luopuminen on varsin iso päätös, vaikka niitä toisia lapsia olisikin jo. Ei sitä luopumispäätöstä tehdä noin vaan, että "no ei sitten, jos sinä et halua". Kyllä asia monesti helposti jää kaivamaan ja asiaa saattaa katua vielä vanhana ihmisenäkin... eli ei voi etukäteen tietää, kummasta vaihtdoehsta aiheutuu isompi katkeruus ja näin haittaa suhteelle. Eli joku on aina varsin itsekäs, joka se, joka lasta vaatii tai se joka sen toiselta kieltää.
 

Yhteistyössä