Joudummeko nyt lastensuojelun asiakkaiksi?

[väsynyt tähän jaaritteluun]

Tuhat kertaa olen tätä asiaa täällä puinut mutta...
Kerron lyhyesti taas, eli riitelimme miehen kanssa ja hän uhkasi lyödä minua mutta ei lyönyt, pientä tuuppimista ja tönimistä on ollut molemmilla, mutta sen vakavampaa ei ole! Mieheni pyyteli anteeksi kun uhkasi lyödä, sanoi ettei ikinä voisi eikä tiedä miksi meni niin sanomaan, suutuksissaan kuulemma. Tilanne oli minusta pelottava, vaikken voisi uskoa, että mies minua löisi...tai en tiedä en kai...
Käymmä pariterapiassa, kirkon sellaisessa. Uskallanko ottaa tätä asiaa sielä puheeksi? Mies sanoo että sitten meitä alettaisiin tarkkailla? Jouduttais lastensuojelun asiakkaiksi? Ja mies sanoo muka että se toisi enemmän pahaa kun hyvää jos kertoisin ja katuisin sitä...
Mutta haluan kertoa! Mutta miten se on? Uskallanko, jos siitä seuraa perheellemme pahaa? Kun kuulemma pienimmästäkin väkivallan uhasta siis jos joku sossu tai terapeutti epäilee että perheesä tapahtuu väkivaltaa niin sen pitäisi kertoa siitä eteenpäin? Olen kyllä kuullut että nää kirkon työntekijät olis luotettavia?

 

[ok]

No tottakai kerrot. Mitä järkeä käydä terapiassa, jos siellä peittelee ja kaunistelee. Ja ls-asiakkaiksi jos satutte pääsemään, niin se on vaan hyvä, voitte saada apua, jos tarvitsee. Turhaan ei asiakkaina nykyään pidetä.

 

[Kismett]

Onko hyötyä käydä terapiassa jos pimittää olennaisia asioita

 

["no niin"]

Älä suostu miehesi manipulaatioon. Tuo "katuisit myöhemmin... aiheutuu enemmän hyvää kuin pahaa..." on pahimmanlaatuista manipulointia ja sinun toiminnan ohjailua.

Käytte siellä terapiassa saadaksenne apua, ja jotta sitä voidaan teille antaa, tällaiset asiat kerrotaan. Jos jätät kertomatta, haaskat yhteiskunnan teidän tukemiseenne suunnattuja rahoja omalla toiminnallsi ja torppaat koko terapian tulokset.

 

[aloittaja]

niin, arvelin että mies manipuloi, että se jaksaa, varmaan pelkää. sanoin että nyt saat ottaa vastuun sanomisistas ja tekemisistäs, ja en jotenkin usko että siitä hirveä halo tulis, mutta silti vähän epäilyttää ja pelottaa! kyllä minä kerron, tuli mitä tuli! mietin vain mitä pahimmassa tapauksessa siitä voi aiheutua. tunnen sossut ja muut, olen itse pienenä otettu huostaan ja kuule kyllä ne sossut tekee kärpäsestä härkäsen aina välillä ja on vähän no miten sen sanois, vittumaisia, ainakin mulle oltiin ja perheelleni, mutta siitä nyt on aikaa. tämän takia pelkään että jos me johonki tarkkailuun jouduttais niin en kestäis sitä

 

[ok]

Tuosta tuskin tehdään edes lastensuojeluilmoitusta heti, jollette itse halua.. Älä alistu miehen manipulaatioon vaan kerro asia terapiassa.

 

["Maija"]

Kerrot, ihan ehdottomasti kerrot. Mies yrittää pitää tämän omana tietona ja taata sillä, että voi jatkaa entiseen malliin. Tiedän kokemuksesta! Se ei lopuks jääny tuuppimiseen, vaan menetin kolme hammasta ja kylkiluu poikki!! Käytiin silloin terapiassa ja mies yritti viimeiseen asti, että tämä meidän oma juttu jää sitten meidän omaksi. Mut se ei jääny siihen. Saatiin apua, kodinhoitajaa, yksilöterapiaa ja vaikka mitä. Meidän suhde oli tosin jo loppu, ennen kuin sitä edes itsellemme kumpikaan tunnustimme. Moni on saanut apua ja jatkanut yhdessä, mutta mulle oli jo tullu liian syvät arvet. Nyt on kaikki hyvin ja uusi elämä. 8v olen ollut uusissa naimisissa ja saanut kolmen edellisen lisäksi kaksi ihanaa lasta ja kolmas syntyy jouluksi.

Kaikkea hyvää ap:lle ja voimia!! Väkivalta ei ole väline mihinkään.

 

[sunflower20]

Siellä pariterapiassa on pakko ottaa kaikki asiat puheeksi, jos meinaa että siitä jotain hyötyä on. Täytyy olla itselle rehellinen ja se terapeutti ei ole siellä teitä syynäämässä eikä ole tekemässä ls-ilmoitusta. Se on auttamassa teitä pääsemään vaikeuksien yläpuolelle. Mutta ei se voi auttaa jos se ei tunne asioita yhtään.
Todellakaan ei sinne voi mennä niin että tuosta asiasta puhun ja tuosta en. Täytyy kertoa kaikki jos oikeasti apua haluaa.

 

["Jep"]

Joudutte.