jotenkin vaan tuntuu...

[onneton pian kolmannwn äiti]

Siis odotan kolmatta ja pian syntyykin kun kuun lopussa, ja tunnen vauvaa kohtaan niin negatiivisiä ajatuksia ja ei ole oikein semmoista muutakaan tunnetta mitä olis noiden toisten lasten kanssa kun tämä oli shokki raskaus kun vasta puolessa välin tiesin kun alkuunsa sai kaiken muun stressin alla sitä stressi on vielä. ja vielä lasten isäkään ei ole ku vaan havkala meitä kohtaan saan kuulla jatkuvasti syyttelyä ja ym haukkumista ym..... tunnen että kolmaskaan ei olis pitänytkään edes olla tässä tilanteessa tulossa jos olisin aiemmin tietoinen ollut!
Lasten isä vielä nuorinta lastaan ei hyväksy ja ikää on jo kolme vuotta niin tuskinpa hän kolmattakaan hyväksyy.. kun kohtelee nuorinta eli 3 v poikaa huonosti aina sitä ajamassa pois ja läpsimissä ja huutamassa sille ym. mietin millainen kohtalo on tulossa kolmannella sitten kun isä jatkaa toisten lasten kohtelua huonosti....
Tunnen itsekin kolmatta kohtaa ei toivotun tunteita.. eli ei kiinnosta koko tulokas...

 

[Yksi tuleva sossuntapainen]

Kuulostatte lstensuojelun tarpeessa olevalta perheeltä. Kehotankin kertomaan neuvolassa tuntemuksistasi ja puhumaan miehesi kanssa miten näet hänen käytöksensä. Ehkä olet masentunut (miehesi myös) ja oikeanlaisella tuella teillä on mahdollisuus ns. normaaliin perhe-elämään iloineen ja suruineen. Tsemppiä.

 

["vieras"]

Ei kuulosta normaalilta,ei todellakaan.
Puhu tuosta neuvolassa!
Lapset,sinä ja mies kärsivät, todennäköisesti sinä olet masentunut ja voi olla että miehesikin.
Minä en kyllä tuollaista miestä katselisi,joka ei omaa pientä lastaan "hyväksy", en ymmärrä miksi ihmeessä olette edes yhdessä?
Toivottavasti ainakin ymmärrät että tilanteenne on sairas ja tarvitsette apua,heti.