Jotenki niin rasittaa tämä koko touhu

[vilppu]

Eilen mies päätti että muuttaa pois. Tänään se haluaakin vain pitää taukoa. On ennenkin ollut jättämässä ja lähtemässä ja sitten tullaan ruusukimpun ja suklaan kanssa kotiin ja halutaan sovintoa.

No, minä en oo eroa halunnu kuin kerran viime vuonna kun miehellä notkahti elämä tosi pahasti, ja olen siksi antanut anteeksi puheet ja sovinnon tehnyt.

ALkoholin kanssa tuolla on ongelmia ja kaverit ja harrastukset tärkeimpiä, mutta en tiedä jaksaisinko yksin kahden alle 4vuotiaan kanssa kun opiskelutkin alkavat. Tai pärjäisinkö rahallisesti.

Asumistuen kyllä saisin, elarit ja lapsilisät, niin ja opintotuen... Riittäiskö se. En tiedä. Jaksaisinko olla yksin kun tiedän ettei tuo pössi pitäisi kiinni tapaamisista kuitenkaan ja olisi hankala kuin pikku poika...

Mutta en periaatteessa jaksa tätä epävarmuudessa elämistä ja jaappaamista edestakas, että ollaanko tässä yhdessä vaiko ei... Ketuttaa niin pirusti koko homma. LUULEN että rakastan miestäni vielä mutta varma en asiasta ole, voipi olla vain tottumusta ja kiintymistä.

Houkuttaa elämä ilman miestä, mutta toisaalta en mitään muuta miestä haluais. Asumuseroon en suostu koska se lisäis epäluottamusta.

No, en tiedä mitä tekisin. Varmaan muuten vain kirjoitan tätä... Johonki puran...

 

[vilppu]

Ja onneksi ketään ei kiinnosta. En kyllä varmaan edes sitä hakenut tällä mutta joo...

 

[äitykkä]

nostan jospa joku sulle vastailisi itse en tuohon osaa sanoa juur mitään muuta kun että mieti rauhassa mitä todella haluat/tunnet.. itsellä vähän samat aatokset.. meillä lapset 4v ja 1v

 

[vilppu]

kiva että joku vaivautui lukemaan ja vastaamaan. =) näinhän se pitää miettiä, tuntuu vain turhauttavalta kun koko ajan toinen on eroamassa ja sitten ei taas olekaan...

 

[Koivunkäpy]

Ajattele lasten kannalta. Onko parempi elää paikassa missä ilmapiiri on mitä on vai toisaalla missä ilmapiiri olisi parempi?
Sillä vaikka ette lasten nähden/kuullen riitelisikään niin lapset vaistoavat herkästi vanhempien mielentilan..

Itse olen edelleen sitä mieltä et mutsin ois pitäny erota vuosia aiemmin isäpuolesta..

 

[vieras]

meillä oli miehen kans vähän samantyyppistä,kunnes päätettiin että muutetaan erilleen ja katotaan mitä halutaan. itsellä kans oli halu muuttaa ilman miestä,toisaalta elämä oli helpompaa kun ei tarvinnut stressailla missä mies on tai onkohan tänään kotona yms juttuja. muutamien kuukausien erossa asuminen auttoi,päätettiin sitten muuttaa takasin yhteen ja paremmin menee. molemmat saatiin miettiä omaa käytöstä ja missä tökkii. meillä siis pieni ero teki vain hyvää. saa sit kokea tosissaan sen mitä se elämä on kun erillään asuu!

 

[porkkana]

tiedän tunteen.. pärjäät varmasti, itsekin vaikka viiden kanssa, mutta jos pääsisit eroon epäluottamuksen tunteesta ja siitä yli, niin paras ja helpoin olisi kun olis eri asunnot.. ehkäpä. Kun koti on se paikka josta rauhattoman on aina päästävä johonkin niin sinun ja lasten luona olo onkin äkkiä aika mukava vaihtoehto(siis jos asuu jossain muualla).. jos ymmärrät mitä tarkoitan.

 

[P E P P I PITKÄTOSSU]

Joku joskus sanoi että parempi huonompikin parisuhde kuin että suhdetta ollankaan. Tosin tuota väittämää en täysin allekirjoita, muttei yksinkään ole hyvä olla. Tai kaikista ei ole yksineläjiksi. Itse sinä tiedät parhaiten että mikä sinulle sopii, ja minkä arvoinen olet. Mutta jos sinua nyt jäytää asia, että asiat ei ole ok, niin kun se herätys tulee vuosien päästä, että toisinkin olisi voinut olla...niin Toivotaan että löydätte teidän perheelle sopuisimman ja parhaimman ratkaisun, ihan kaikkia osapuolia ajatellen.

 

[Levoton Strutsi]

Minäkin luin tekstisi. Omakohtaista kokemusta ei ole mutta ehkä minä tuossa kohtaa kuitenkin kokeilisin sitä yksin olemista ja asumuseroa. Vaikuttaa siltä ettei miehesi arvosta ja kunnioita sinua koska noin itsestään selvänä pitää että uskaltaa jahkata tuolleen.
Kyllä varmasti se arkikin alkaisi sujumaan lasten kanssa ja ehkä miehesi nyt vain kaipaa sitä herätystä. Ajattele enemmän niin että mitä sinä olet ansainnut ja mitä sinä haluat? Rasittavaahan se olis toisen kanssa läheisestikin olla tekemisissä ja miettiä koko ajan että huomennakohan se ei enää haluakaan mua...?

En tiiä, en kyllä osaa yhtään auttaa :hug:

 

[Mankell]

JOtenkin kirjoituksestasi sai kuvan, ettei mies liiemmin ole tähänkään asti perheen isä ja mies ollut haluamallasi tavalla. Että jos vielä kokoa ajan on jättämässä ja tauolle laittamassa, niin sano sinä etä pidetäänpäs ukkokulta nyt pikkubreikki.

 

[vilppu]

Nimenomaan en halua mitään pientä taukoa, vaan joko ollaan yhdessä ja kans ollaan, tai erotaan kokonaan. En luota mieheen etteikö tuon tauon aikana riekkuisi muitten naisten kanssa. Enkä luota muutenkaan, missään suhteessa. Joo, olen tällainen vahtija että kyttään koko ajan. Miksihän, siksi että mies on kerran ennenki pettänyt.
Jotenki tuntuu etten nyt saa mieheen minkäänlaista yhteyttä millään tasolla, epäilen että sillä on jotain muuta ongelmaa ja sitten oireilee näin.

 

[lisko]

No on kyllä rankkaa tuollainen epävarmuus, pienten lasten kanssa on kyllä muutakin mietittävää kuin poukkoileva ukko. Kuulostaa tosiaan siltä että ongelma on miehen päässä, eli hän tarvitsisi apua ajatustensa selvittämiseen. Mitkään tauot tai asumuserot eivät taida auttaa ennen kuin mieli hänellä vähän tasoittuu. Vaikea tietysti ulkopuolisena sanoa mikä on oikea ratkaisu, mutta se rakkauden määrä vaihtelee kai kaikissa suhteissa ajan kanssa. Kai häntä ainakin jollain tavalla rakastat, kun olet noin paljon jo anteeksikin antanut. Se minkä voit tehdä on, että itse päätät että sinä et lähde mihinkään. Ymmärtääkö hän kuinka väärin tekee kun pitää sinua epävarmuudessa? Jospa hän saisi mietintä apua muualta? Vai onko jo saanut?