jotain muutosta tarvii nyt parisuhteeseen..

[??]

Oon alkanut viime aikoina miettimään omaa parisuhdetta. Oon 22v. ja ollaan oltu miehen kans n. kaks ja puoli vuotta. Aluksi oltiin hirveen rakastuneita tietenki. No nyttemmin on tullu tutuksi sekä huonot että hyvät puolet mutta huonoista puolista huolimatta on aina tuntunu että juuri tän miehen kans haluan olla ja rakastan häntä - ainakin tähän asti..

Meillä on ollut puhetta perheen perustamisesta ja lapsistakin, ja ollaan oikeastaan niitä jo oltu hankkimassakin - mutta nyt tämä mun miettiminen alkaa saada vähän jarruja päälle. Tällä hetkellä asutaan eri kaupungeissakin, mutta mä oon ollu valmis muuttamaan miehen perässä itselle vieraaseen kaupunkiin, jossa mulla ei oo ketään tuttuja ja muutenkin tehnyt aina kaiken niinku mies on halunnu.

Ja mitä mies tekee? Sille tuntuu työ olevan aina ykkösenä eikä mulle aikaa juuri ikinä, usein puhelimessakin tuntuu, että lähinnä häiritsen häntä eikä häntä kiinnosta jutella kanssani. Jos minulla on huolia tai haluan keskustella jostakin asiasta, olen huomannut, ettei hän oikeasti jaksa kuunnella juttujani, elleivät ne kiinnosta häntä itseään. Välimatkasta johtuen emme tapaa kovin usein, ja silloinkin kun tapaamme, mies lähtee monesti kaupungille iltaa istumaan kavereidensa kanssa - ja minä jään yksin.

Siis mitä ihmeen järkeä? Minä odotan ja odotan että hän tulee käymään, perun omat menonikin ja teen kaiken hänen eteensä.. Aikaisemmin tulin aina ihan surkeaksi ja itkeskelin jos tuntui että hän ei välitä eikä ota minua ollenkaan huomioon.. Tällä hetkellä minua vaan kyllästyttää.. Ja vielä lapsia tuon kanssa! Sitten saisin kaiket päivät yksin hoidella lapsia kun ukko tekee mitä lystää.. En todellakaan halua miksikään katkeraksi vaimoihmiseksi..

 

[sssfgh]

Voivoivoi.

Älä lkähde tuohon alistujan rooliin.
Ei voi muuta sanoa.

 

[nbye]

Voi. Tuo ei ole mitään parisuhdetta. Näytä teksti miehellesi, kerro miltä sinusta tuntuu. Oletko ihan varma, että hän haluaa naimisiin ja lapsia sinun kanssasi? Onko hän varma siitä?

 

[voi itkulainen]

Älkää nyt ainakaan lapsia edes miettikö ennen kuin asutten jonkin aikaa saman katon alla. Vähän vaikuttaisi siltä, että parisuhteenne on jo nyt väljähtynyt ja miehen intressit jossain muualla kuin "teissä". Kaukosuhteet ovat aina vaikeita ja vaativat enemmän kuin ns. perinteinen malli, mutta vähän vaikuttaisi siltä että miehesi on osaltanne jo luovuttanut.

Toisaalta olette vielä tosi nuoria ja tuonikäisille miehille kaverit menevät vielä pitkään edelle esim. pikkuvaimon ja vauvan.

Sinuna lopettaisin suhteen tai antaisin ainakin miehen nähdä todella vaivaa parisuhteenne eteen. Eli älä mene käymään, älä soittele perään, älä tee mitään aloitteita vaan anna hänen hoitaa yhteydenpitoa. Testaa kuinka kauan kestää, että hänelle tulee ikävä. Jos ei tule, niin tiedätpähän hänen välittämisensä määrän.

 

[AP__]

Nonii, lähetin jo äsken vastauksen mut ei ollu tullut näköjään, kokeillaanpa uudestaan.. Elikkäs kiitos vastauksistanne. Kommentoisin että kyllä olen aikalailla varma että mies haluaa mun kans naimisiin ja lapsia mutta jotenki kai pitää mua ehkä itsestäänselvyytenä ja odottaa että minä aina passaan yms. Ja tuota aion kokeilla että en soittele enkä kysele perään. Kiitos vinkistä.=)

 

[Ulkomaan Elli]

Nonii, lähetin jo äsken vastauksen mut ei ollu tullut näköjään, kokeillaanpa uudestaan.. Elikkäs kiitos vastauksistanne. Kommentoisin että kyllä olen aikalailla varma että mies haluaa mun kans naimisiin ja lapsia mutta jotenki kai pitää mua ehkä itsestäänselvyytenä ja odottaa että minä aina passaan yms. Ja tuota aion kokeilla että en soittele enkä kysele perään. Kiitos vinkistä.=)

Voi lapsiparka, noin nuorena menossa kovalla kiireellä naimisiin miehen kanssa joka odottaa vaan valmista ja bilettää illat kaverien kanssa.

Suosittelen kyllä että elä nyt ihan rauhassa vielä jonkin aikaa ja katsele elämää ja miehiä. Mieti tarkkaan onko tämä se maailman paras ja ainoa mies sinulle. Muuten voin laittaa vaikka tuhat euroa vetoa että kymmenen vuoden päästä kirjoittelet tälle palstalle uudestaan ja kyselet neuvoja miten erota miehestä joka ei tee kotona mitään ja juhlii kavereitten kanssa baareissa kaikki illat....

 

[MietiTarkkaan...]

Jos jättäisin mieheni hänen työhulluuden takia, niin menettäisin hienon ihmisen ja rakkaani. Ei asioita voi niin musta-valkoisesti katsella. Ehkä hän jonain päivänä päättää hieman hellittää ja nauttia ehkä ajasta enemmän minun kanssani. Toisaalta olen hyvin ylpeä, että mieheni on kunnianhimoinen työntekijä, ja hän aina painottaa että tekee sitä meidän vuoksi, että joskus olisi mahdollisuus perustaa perhe ja voida vakaasti taloudellisestikin. Täytyy olla tyytyväinen jos toinen ottaa vastuun elämästään. Mutta olet vielä kovin nuori. Siksi kehotan miettimään tarkkaan. Ja voihan olla, että aika perheen perustamiseen ei teille ole vielä valmis.

 

[...edelliseen]

... vielä lisäystä edelliseen...

Keskustelkaa kunnioittamisesta. On selvää että moni tekee paljon asioita toisen eteen, niin minäkin olen tehnyt ja uhrannut omaa jotta toinen jaksaa. Mutta kaikista tärkeintä on siinäkin molemmin puolinen kunnioitus ja luottamus. En ole kertaakaan epäillyt, ettei mieheni tukisi ja kannustaisi minua haaveissani kun sitä tarvitsen. Lapsi tarvitsee vanhemmiltaan hyvän kasvualustan. Nyt tuntuu siltä, että te vielä haette itsellenne sitä kasvualustaa...