?
??
Vieras
Oon alkanut viime aikoina miettimään omaa parisuhdetta. Oon 22v. ja ollaan oltu miehen kans n. kaks ja puoli vuotta. Aluksi oltiin hirveen rakastuneita tietenki. No nyttemmin on tullu tutuksi sekä huonot että hyvät puolet mutta huonoista puolista huolimatta on aina tuntunu että juuri tän miehen kans haluan olla ja rakastan häntä - ainakin tähän asti..
Meillä on ollut puhetta perheen perustamisesta ja lapsistakin, ja ollaan oikeastaan niitä jo oltu hankkimassakin - mutta nyt tämä mun miettiminen alkaa saada vähän jarruja päälle. Tällä hetkellä asutaan eri kaupungeissakin, mutta mä oon ollu valmis muuttamaan miehen perässä itselle vieraaseen kaupunkiin, jossa mulla ei oo ketään tuttuja ja muutenkin tehnyt aina kaiken niinku mies on halunnu.
Ja mitä mies tekee? Sille tuntuu työ olevan aina ykkösenä eikä mulle aikaa juuri ikinä, usein puhelimessakin tuntuu, että lähinnä häiritsen häntä eikä häntä kiinnosta jutella kanssani. Jos minulla on huolia tai haluan keskustella jostakin asiasta, olen huomannut, ettei hän oikeasti jaksa kuunnella juttujani, elleivät ne kiinnosta häntä itseään. Välimatkasta johtuen emme tapaa kovin usein, ja silloinkin kun tapaamme, mies lähtee monesti kaupungille iltaa istumaan kavereidensa kanssa - ja minä jään yksin.
Siis mitä ihmeen järkeä? Minä odotan ja odotan että hän tulee käymään, perun omat menonikin ja teen kaiken hänen eteensä.. Aikaisemmin tulin aina ihan surkeaksi ja itkeskelin jos tuntui että hän ei välitä eikä ota minua ollenkaan huomioon.. Tällä hetkellä minua vaan kyllästyttää.. Ja vielä lapsia tuon kanssa! Sitten saisin kaiket päivät yksin hoidella lapsia kun ukko tekee mitä lystää.. En todellakaan halua miksikään katkeraksi vaimoihmiseksi..
Meillä on ollut puhetta perheen perustamisesta ja lapsistakin, ja ollaan oikeastaan niitä jo oltu hankkimassakin - mutta nyt tämä mun miettiminen alkaa saada vähän jarruja päälle. Tällä hetkellä asutaan eri kaupungeissakin, mutta mä oon ollu valmis muuttamaan miehen perässä itselle vieraaseen kaupunkiin, jossa mulla ei oo ketään tuttuja ja muutenkin tehnyt aina kaiken niinku mies on halunnu.
Ja mitä mies tekee? Sille tuntuu työ olevan aina ykkösenä eikä mulle aikaa juuri ikinä, usein puhelimessakin tuntuu, että lähinnä häiritsen häntä eikä häntä kiinnosta jutella kanssani. Jos minulla on huolia tai haluan keskustella jostakin asiasta, olen huomannut, ettei hän oikeasti jaksa kuunnella juttujani, elleivät ne kiinnosta häntä itseään. Välimatkasta johtuen emme tapaa kovin usein, ja silloinkin kun tapaamme, mies lähtee monesti kaupungille iltaa istumaan kavereidensa kanssa - ja minä jään yksin.
Siis mitä ihmeen järkeä? Minä odotan ja odotan että hän tulee käymään, perun omat menonikin ja teen kaiken hänen eteensä.. Aikaisemmin tulin aina ihan surkeaksi ja itkeskelin jos tuntui että hän ei välitä eikä ota minua ollenkaan huomioon.. Tällä hetkellä minua vaan kyllästyttää.. Ja vielä lapsia tuon kanssa! Sitten saisin kaiket päivät yksin hoidella lapsia kun ukko tekee mitä lystää.. En todellakaan halua miksikään katkeraksi vaimoihmiseksi..