joskus vaan väsyy

Mistäpä päin kirjoittelet??Mulla sinälänsä ihan ok tilanne mutta oon huono pyytämääm appivanhelmintani apua,ja yleensäkin kun oon pyytänyt niin niillä on ollu jotain MUUTA menoo....Voit laitta yytä ja profiilista näät enemm. =) =)
 
Koita jaksaa :hug: Saisitko luotua jotain yhteistyöverkostoa, vuoroin vieraissa tyyliin? Minä olen huomannut, että esim. srk:n perhekerhoissa käy oikein mukavia äitejä. Jos jostain sellaisesta vaikka löytyisi tukijoukkoja? =)
 
Minä myös kolmen allekouluikäisen lapsen äiti. Meillä käytetään tarvittaessa MLL lastenhoitopalvelua. 4.20e/h.Säästän jostain,että pääsen vaikka kauppaan tai jumppaan yksin.Yritä saada ystäväksi joku toinen lapsiperhe,voitte vuoron perään hoitaa toisten lapsia,2h tuntiakin lapsivapaata aikaa tuntuu luxukselta. Tai jos saa edes kaksi hoitoon.sekin helpottaa hetkeksi. Kun äiti virkistii,se kantautuu koko perheen iloksi.
Voimia!
T:samassa jamassa :hug:
 
mulla on kans kolme alle kouluikäistä ja tiedän tunteen. =)
Meillä mummo ottaa joskus,muttei hän kaikkia kolmea jaksa yhtäaikaa,eikä tietty tarvikkaan.
Joskus oomme tehneet niin että kaksi vanhempaa menee miehen serkulle ja nuorin mummolle.
Ja meillä on myös sellainen 16 vuotias tyttö käytössä,tosi luotettava ja hvä.
Ootko ajatellut sellaista kokeilla?
Niin juu vielä sen verran että mä oonn lasten yksin tosi paljon,mies tekee kolmivuoroa ja rakentaa taloa siinä sivussa. :'(

 
kaikilla ei todellakaan ole ystäviä eikä sukulaiset halua osallistua lasten hoitoon, eikä tarviikkaan, tietenkään. meillä käy perheneuvolan työntekijät kerran viikossa pari tuntia kerrallaan. en tiedä, onko tällasta palvelua kaikilla paikkakunnilla, mut se mikä on hyvä puoli, on se, että palvelu on maksutonta, koska mekin ollaan tosi pienitulosia. eipä tätä palvelua kyllä ole täälläkään liiemmälti mainostettu, koska itsekin kärvistelin monta vuotta jaksamisen rajoilla ja puhuin asiasta neuvolassakin, mutta eipä sielläkään mainittu asiasta halaistua sanaa!- joten kannattaa kysellä perheneuvoloista, jos vaikka omalta paikkakunnalta löytyis tällainen palvelu.
 
niin joskus väsyy olen kolmen lapsen äiti....huono omatunto kun väsyy nuorin kaksi keskimmäinen 9 vanhin murrosikäinen 13 v.asumme maalla keskellä metsää tuntuu välillä olen niin yksin.mieheni ei ymmärrä minua miksi aina valitan...menimme kesällä naimisiin ja nyt on tuntunnut et väliltämme on hävinnyt läpö ja hellyys.olen etelä-suomesta lähtösin asun vain täällä maalla mieheni työn takia ja hän on kotoisin myös täältä.omat lähi sukulaiset kaikki jäi kaupunkiin ja kaverit...en vain haluaisi ratkaista tätä eroamalla..rakastan miestäni ja lapsiani .
 
niin joskus väsyy olen kolmen lapsen äiti....huono omatunto kun väsyy nuorin kaksi keskimmäinen 9 vanhin murrosikäinen 13 v.asumme maalla keskellä metsää tuntuu välillä olen niin yksin.mieheni ei ymmärrä minua miksi aina valitan...menimme kesällä naimisiin ja nyt on tuntunnut et väliltämme on hävinnyt läpö ja hellyys.olen etelä-suomesta lähtösin asun vain täällä maalla mieheni työn takia ja hän on kotoisin myös täältä.omat lähi sukulaiset kaikki jäi kaupunkiin ja kaverit...en vain haluaisi ratkaista tätä eroamalla..rakastan miestäni ja lapsiani .
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.10.2005 klo 21:34 tutsu kirjoitti:
niin joskus väsyy olen kolmen lapsen äiti....huono omatunto kun väsyy nuorin kaksi keskimmäinen 9 vanhin murrosikäinen 13 v.asumme maalla keskellä metsää tuntuu välillä olen niin yksin.mieheni ei ymmärrä minua miksi aina valitan...menimme kesällä naimisiin ja nyt on tuntunnut et väliltämme on hävinnyt läpö ja hellyys.olen etelä-suomesta lähtösin asun vain täällä maalla mieheni työn takia ja hän on kotoisin myös täältä.omat lähi sukulaiset kaikki jäi kaupunkiin ja kaverit...en vain haluaisi ratkaista tätä eroamalla..rakastan miestäni ja lapsiani .

Oletko siis ap? =) Enpä ihmettele kertomasi perusteella, että olet väsynyt... :hug: Melkein mistä vain selviäisi, jos mies olisi edes samalla puolella ja ymmärtäisi. Miten pääsisit pois kotoa, töihin jonnekin? Tai virkistäviin harrastuksiin, vaikkakin matkan taakse? Kyllä jokaisella on oikeus omaan aikaan ja sosiaaliseen kanssakäymiseen muidenkin kuin oman perheen kanssa. Kaikkein tärkeintä olisi saada miehesi tajuamaan tilanteesi.

Meillä mies usein hoksaa juttuja vasta kun näkee esim telkussa jotain aiheeseen liittyvää. Ei auta puhua ja selittää, jutut on hänen mielestään vain mun omia lehdistä suurella mielikuvituksella kyhättyjä mielikuvituksia. Usein se kyllä muutaman päivän pohdittuaan omaan hiljaiseen tyyliin ottaa opikseen mun sanomisista, vaikka ensin olisikin vaahdonnut vastaan. On varmaan aika tyypillistä mieskäytöstä... =)

Voisiko kukaan muu puhua miehellesi puolestasi? Sekin voisi auttaa. =) Voimia jaksaa, alku aina hankalaa! :hug: =)
 

Yhteistyössä