Miten suurperheet jaksavat?

[Riikka]

Miltä suurpeheen lapseta tuntuu?
Tuleeko kukaan kysyneeksi miltä lapsesta tuntuu elää ja kasvaa suurperheessä?

http://freepathways.wordpress.com/2010/01/14/ei-ollut-aitia/

 

[RouvaKekkonen]

No mutta tuossa linkissähän oli isä väkivaltainen ja äiti kärsi vuosien masennuksesta...

 

[Kovajänis]

Silloin reilu 10v sitten kun meille tuli esikoinen, päätin että ei musta ole tähän, en ole äitityyppiä enkä kestä tätä. Niin vaan mies puhui ympäri tekemään toisenkin ja näille tuli siis 1v9kk ikäeroa, enkä edelleenkään pitänyt "kotiäitiydestä" vaikka toista vauvaa kohtaan tunsinkin jo tunteita joita en tuntenut liki lainkaan esikoista kohtaan. Kun kakkonen sitten oli noin 1,5v iässä niin olinkin jo varma että osaan tän homman, oonkin ihan kelpo äiti. Ja kun kakkonen oli 2,5v aloin haaveilla lisää lapsia.
Nyt useita vuosia myöhemmin, neljän lapsen äitinä uskon ettei kukaan välttämättä ole syntynyt äidiksi vaan siihen kasvaa ja juurtuu ajan myötä ja lasten kasvaessa. Kaikille lapsille riittää rakkautta, on niitä kuinka monta hyvänsä. Oma rakkaus lapsiaan kohtaan ei uuden tullessa vähene, oma sydän vain laajenee rakastamaan kaikkia yhtä paljon.

 

[vieras]

Suurperhe-ihmiset on jo alkujaankin sellaista perheporukkaa, joten se on ihan luonnollista, että kaikki aika ollaan sen perheen kanssa ja se riittää, ja tuo sen suurimman ilon elämään. Jos on kovasti muita tärkeitä asioita, niin silloinhan ei aika ja hermot riitä. Töiden jälkeen ollaan perheen kanssa (myös mies ) ja kokkaillaan yhdessä, siivotaan yhdessä lähes joka ilta, ulkoillaan jne. Kukaan ei koe menettävänsä mitään vaan ihan päinvastoin

 

[vieras]

Suurperhe-ihmiset on jo alkujaankin sellaista perheporukkaa, joten se on ihan luonnollista, että kaikki aika ollaan sen perheen kanssa ja se riittää, ja tuo sen suurimman ilon elämään. Jos on kovasti muita tärkeitä asioita, niin silloinhan ei aika ja hermot riitä. Töiden jälkeen ollaan perheen kanssa (myös mies ) ja kokkaillaan yhdessä, siivotaan yhdessä lähes joka ilta, ulkoillaan jne. Kukaan ei koe menettävänsä mitään vaan ihan päinvastoin

Lisään vielä, että meillä on "vain" 5 lasta. Enempää ei haluta, jottei se aika sitten lopu kesken. Halutaan huomata kaikki yksilöinä

 

[4lasta]

Ihan rehellisestI: minä en jaksa kovin hyvin tällä hetkellä ja meillä VAIN neljä lasta (1-8v.), jotka olemme kyllä kaikki halunneet ja toivoneet. Minulla voimia verottaa oma masennus ja uupumus, jota saattaisin tuntea ilman lapsiakin. Meillä on rakennusprojekti mennyt jo jonkin aikaa. Mies kyllä on 100% perheen touhuissa läsnä oman työnsä ja rakentamisen ohella, joten siitäkään en voi valittaa. Tuntuu vain, että minua ei vain ole "luotu" suurperheen äidiksi. Olen liian perfektionisti tähän (haluaisin että kotona olisi järjestys, esteettisesti kaunista jne...) ja koen jatkuvaa keskeneräisyyttä ja huonommuutta äitinä. Kaipaan elämääni muitakin haasteita (opiskelu, työ), kuin tiskirätti ja kakkavaipat ja jatkuva ruoanlaitto....Vauva-ajat olen aina jaksanut hyvin, vaikka toki heräämiset ym. väsyttää. Mutta sen verran kuitenkin uskallan toivoa, että ajan myötä tilanne helpottuu ja löydän tasapainon....Lapsemme ovat terveitä, reippaita ja kaikin puolin ihania. Minä vain olen tällainen epätäydellinen äiti

 

[neljänäiti]

jotenkin kiva lukea, että joku ison perheen äiti sanoo, ettei jaksa kovinkaan hyvin, useimmiten täältäkin tulee lukeneeksi noita hehkutuksia, että menee niin hyvin ja kaikki on niin helppoa.
Meilläkin vaan neljä lasta ja myönnän myös että koen hyvinkin usein huonoa omaa tuntoa, siitä etteivät kaikki lapset saa tasapuoliseti huomiota ja pyykin ja tiskin loputon tulva raastaa hermoja. Ihmettelen itse myös miten nämä tosi isojen perheiden äidit jaksavat ja miten heidän aikansa ihan oikasti riittää huomioda jokaista lastaan..

 

[Väsynyt iloinen äippä]

jotenkin kiva lukea, että joku ison perheen äiti sanoo, ettei jaksa kovinkaan hyvin, useimmiten täältäkin tulee lukeneeksi noita hehkutuksia, että menee niin hyvin ja kaikki on niin helppoa.

Samaa mieltä! Itse niin voimieni rajat tuntevana luen tätä suuresti rohkaistuen. Kiitos sinulle "4lasta" joka kerroit realistisesti elämäntilanteestasi!! Annat rohkeutta ainakin minulle hyväksyä itseni .... Voimia je elämäniloa sekä kaikkea hyvää sinulle virtuaaliruusujen kera... ja kaikille ketjun lukijoille!!

 

[ei ois pitäny]

ei jaksakkaan. Jos oisin tiennyt mitä paskaa tämä on niin ei olisi yhtään lasta. Nyt vaan odotan että alkavat vanhemmasta päästä muuttamaan pois.

 

[vieras]

Minä luulen että ero on siinä, että suurperheelliset ovat tottuneet tekemään kovasti työtä, ja pyörittämään arkea rutiineilla. Huomasin omalla kohdallanikin, vaikka ei ole kuin 2 lasta, että kun päivän organisoi niin että tekee tietyt asiat tiettyyn aikaan, hetken päästä se ei enää tunnu niin raskaalta, vaan se menee puoliksi siinä sivussa.

Monelle 1-2 lapsen äidille on tarve tehdä perheen ohella paljon muutakin, eikä ole välttämättä samanlaisia rutiineja ja malleja siitä kuinka arjen kaaoksesta selvitään. Ehkä on kyse ihmistyypistäkin, että eivät stressaannu niin helposti.

Minulla vain 2 lasta ja kyllä hyppelen seinille kun on koko perhe kipeänä ja pakkastakin niin paljon etten edes itse pääse ulkoilemaan.

 

[Noora]

ei jaksakkaan. Jos oisin tiennyt mitä paskaa tämä on niin ei olisi yhtään lasta. Nyt vaan odotan että alkavat vanhemmasta päästä muuttamaan pois.

Hae apua hyvä ihminen jos koet uupuvasi... sinusta riippuu myös perheesi ja lastesi hyvinvointi... toivotan voimia sinulle.

 

[Joosefiina]

Vanhemmuudesta ja vastuusta. Uskon että vanhoillislestadiolaisilla naisilla on realistinen ja järkevä suhtautuminen ja he ovat erityisen hyvin valmistautuneet äitiyteen ja vanhempana olemisen vastuuseen kuin ns. valtaväestön naiset. uskovaiset naisethan ovat eläneet koko elämänsä yleensä isossa perheessä ja itse nähneet millaista elämää se on, hyvine ja huonoine puolineen. Heillä ei ole vääriä käsityksiä. He ovat sopeutuvampia äitiyteen kuin pienessä perheessä eläneet tytöt/naiset, jotka usein jatkavat pitkään vielä itsenäistä nuoruuttaan ja avioituvat vasta myöhemmällä iällä.

 

[4lasta]

Kiva, että jollekin oli minun rehellinen viestini kolahtanut. Itselläni omaa keskeneräisyyden taakkaa lisää oma analyyttinen luonteeni ja tietynlainen armottomuus itseäni kohtaan. Sitä olen tässä matkan varrella yrittänyt opetella: armoa itselleni eli sitä, ettei tarvitse olla "täydellinen" äiti, vaan riittävän hyvä. Kouluaikoina tavoitteena oli aina "kiitettävä", mutta tässä äitiydessä ei oikein niitä kiitettäviä jaella...Ja miksi ylipäänsä pitäisi edes ajatella niin...olen vain sellainen suorittaja ehkä luonteeltani.

 

[Poikavauvan mummi]

Kiva, että jollekin oli minun rehellinen viestini kolahtanut. Itselläni omaa keskeneräisyyden taakkaa lisää oma analyyttinen luonteeni ja tietynlainen armottomuus itseäni kohtaan. Sitä olen tässä matkan varrella yrittänyt opetella: armoa itselleni eli sitä, ettei tarvitse olla "täydellinen" äiti, vaan riittävän hyvä. Kouluaikoina tavoitteena oli aina "kiitettävä", mutta tässä äitiydessä ei oikein niitä kiitettäviä jaella...Ja miksi ylipäänsä pitäisi edes ajatella niin...olen vain sellainen suorittaja ehkä luonteeltani.

Ymmärrän sinua... Mutta sinähän olet tosihyvä. Lapsesi rakastavat sinua. Pidät heistä hyvä huolta ja osoitat heille rakkautta. Sinun itsesi pitäisi saada hellyyttä ja hellittelyä. Rakkautta ja arvostusta. Oikea iso ruusukimppu!

Muistelen että kirjoitit että sinulla on hyvä puoliso. Se on mahtava asia. Pienten lasen äitiä pitäisi kehua joka päivä, sillä meidän tulevaisuutemme, uudet sukuplolvet, riippuu näiden upeiden nuorten naisten venymisestä.

Toivotan hyvää vontia ja lähetän kehuja kaikille pikkulasten äideille!

 

[haaveissa]

mä oon aina jo pienestä pitäen sanonu että mä haluun paljon lapsia. olen lestadiolainen. oon monesti miettiny et jos en olis ni haluaisinko jokatapauksessa paljon lapsia ja oon tullu siihen tulokseen että haluaisin

 

[Pesueen kuopus]

mä oon aina jo pienestä pitäen sanonu että mä haluun paljon lapsia. olen lestadiolainen. oon monesti miettiny et jos en olis ni haluaisinko jokatapauksessa paljon lapsia ja oon tullu siihen tulokseen että haluaisin

Minä myös olen oppinut näkemään elämän rikkauden suurperheessä! Siinä tohinassa on lapsella erittäin turvallista kasvaa, on aina ihmisiä ympärillä. Ja suurperheen äidit ovat pysyneet pitkään nuorekkaina kun ovat jatkuvasti nuorten kanssa tekemisisä! Isossa perheeessä ïtte kasvaneena mulla oli paljon sisaruksia jotka ovat yhä rakakita läheisimpiä näin aikuisenakin. Kokoonnumme sisarukset usein yhdelle koolle ja järjestämme pikku juhlia kuten synttäreitä, nimiläiviä ja lastemme juhlia. Elämä on varsinkin näin keväällä täynnä hauskoja tapaammisia ja sosiaalista elämää.

Jos lapsia on vain pari, kaikki tällainen loppuu hyvin nopeasti!

 

[jaa]

mä oon aina jo pienestä pitäen sanonu että mä haluun paljon lapsia. olen lestadiolainen. oon monesti miettiny et jos en olis ni haluaisinko jokatapauksessa paljon lapsia ja oon tullu siihen tulokseen että haluaisin

Minä myös olen oppinut näkemään elämän rikkauden suurperheessä! Siinä tohinassa on lapsella erittäin turvallista kasvaa, on aina ihmisiä ympärillä. Ja suurperheen äidit ovat pysyneet pitkään nuorekkaina kun ovat jatkuvasti nuorten kanssa tekemisisä! Isossa perheeessä ïtte kasvaneena mulla oli paljon sisaruksia jotka ovat yhä rakakita läheisimpiä näin aikuisenakin. Kokoonnumme sisarukset usein yhdelle koolle ja järjestämme pikku juhlia kuten synttäreitä, nimiläiviä ja lastemme juhlia. Elämä on varsinkin näin keväällä täynnä hauskoja tapaammisia ja sosiaalista elämää.

Jos lapsia on vain pari, kaikki tällainen loppuu hyvin nopeasti!

en sanoisi. kyllä normaalin lapsen kasvaminen aikuiseksi kestää noin 20-30 vuotta. kyllä siinä yksi ihmiselo menee parinkin lapsen kasvattamiseen.

 

[Rakkauden kaipuu]

Miltä suurpeheen lapseta tuntuu?
Tuleeko kukaan kysyneeksi miltä lapsesta tuntuu elää ja kasvaa suurperheessä?

http://freepathways.wordpress.com/2010/01/14/ei-ollut-aitia/

Lasten perusturvallisuuden kehittyminen on vaarassa. Kuinka usein suurperheessä kasvaneella on tarvetta terpiaan aikuisena? Kuinka usein suurperheessä kasvaneella on aikuisena riippuvuuksia?

 

[Karut jutut ja ihanteet]

Miltä suurpeheen lapseta tuntuu?
Tuleeko kukaan kysyneeksi miltä lapsesta tuntuu elää ja kasvaa suurperheessä?

http://freepathways.wordpress.com/2010/01/14/ei-ollut-aitia/

Lasten perusturvallisuuden kehittyminen on vaarassa. Kuinka usein suurperheessä kasvaneella on tarvetta terpiaan aikuisena? Kuinka usein suurperheessä kasvaneella on aikuisena riippuvuuksia?

Ei tuommoiista asioista voi estitää mitään faktaa kun ei ole tutkittu. Meillä on yleensä julkinen mielipide sellainen että suuressa perheessä kasvaa ihania ihmisiä koska he oppii sosiaalisiksi jo pienestä pitäen, ja oppivat pitämään puolensa.

Mitalin toinen puli on karu: vahvat porskuttaa suurperheessäkin ja hiljaiset & heikot jää jalkoihin.

 

[Heili Karjalasta]

Meillä lapset 10kk, 2v, 3v ja 8v. Haaveissa lisää.

Jaksaminen on kyllä välillä kortilla. Apuja emme saa juuri mistään, tosin hakusessa jatkuvasti on tehokas lapsenlikka. Univelka on jatkuvaa, lasten allergiat, rakentaminen jne jne kyllä on rankkaa. Silti ollaan onnellisia ja tyytyväisiä elämäämme, lapsille annamme kaikkemme ja elämäntapamme olemme valinneet ihan itse. Toivon, että kasvan ihmisenä tässä kokemuksessa ja opin asioita joihin minulla itselläni ei ole aiemmin ollut kypsyyttä (esim. järjestelmällisyys, maltillisuus jne.). Väitän, että kyllä sitä jaksaa kun on pakko jaksaa.


Lisää: Keskimmäiset lapset ovat alkaneet viihtyä yhdessä ja leikkiä leikkejään. Se on aivan ihanaa. Myös veljesten välinen rakkaus on ollut todella ihana nähdä, itse olen kaksilapsisesta perheestä ja meillä veljeni kanssa aivan liikaa ikäeroa, että meistä ois toisillemme mitään iloa ollut koskaan.

 

[Kahden mummi]

Pienten lasten vanhemmille pitäisi olla tarjolla mahdollisuus lepoon ja rentoutumiseen niin että luottettavia lastenhoitajia olisi saatavilla.

Olen itse nähnyt tilanteen vaativuuden kun sain ensimmäiset lapsenlapseni melko peräkkäin. Kummassakin perheessä olen käynyt mahdollisuuksien mukaan ja otan lapsen hoiviini. Annan vanhemmille kehotuksen häipyä kahdestaan jonnekin rentoutumaan. Usein menevät viikonlopuksi hotelliin, kylpylään tai retkeilemään maastoon. Mummi hoitaa lapsia ja rakastaa sitä! ja näin kehittyy myös isovanhemman ja lapsenlapsen suhde läheiseksi.

 

[Ex vl]

Taidat olla nuori mummo jolla ei ole itsellään enää kuitenkaan kouluikäisiä kotona?
Meillä ei ole koskaan ollut mahdollisuutta turvautua isovanhempien apuun. Vaik ei he kummatkaa asukkaan kaukana. Miehen vanhemmat on hyvin vanhoja ja aika sairaita, aikanaan suurperheen maialmalle saattaneet. Omat vanhempani kipuilee vielä itte suurperheen paineissa ja ovat kiinni lapsissaan kun on kuusi alle 8-vuotiasta vielä kotona. Ei tuu mieleen pyytää heitä kotiavuksi.