joskus on vaan niin epätoivonen olo...

[minä]

tuntuu ettei jaksa enää ja melkein tekisi mieli tehdä jotain peruuttamatonta. Onneksi lapset pakottaa jaksamaan...

JA tietenkään just silloin ku kaipais piristystä, seuraa tai yleensä jotain kontaktia muihin ihmisiin niin ketään ei ole saatavilla. tai no... eipä mulla muutenkaan ole ketään. tuntuu niin yksinäiseltä ja itkusta ei tuu loppua.

 

[Kotiorja]

Tuttu tunne.
Oletko puhunut asiasta kenenkään kanssa???
:hug:

 

[tytteli]

Miksi olet niin epätoivoinen? Onko tapahtunut jotain ikävää?

 

[minä]

onhan tässä tapahtunut, olen muutamia kuukausia sitten jäänyt yksin kolmen lapsen(6v, vajaa 3v ja 8kk) kanssa, molemmat lapset korvakierteessä, pienemmälle tulee hampaita joten nukuttua ei juuri saa ja keskimmäinen pahimmassa uhmassa ym. tosin useimmiten jaksan hyvin, tai jos en hyvin niin jaksan kuitenkin. näitä päiviä on vaan viime viikkoina ollut liian monta kun tuntuu tältä. aina aamulla iskee epätoivo, miten jaksaa taas koko päivä touhuta ja selvitellä riitoja ja tehdä kaikki kotityöt. sitä vaan odottaa iltaa että lapset nukkuu ja saa hetken itselleen. ja nyt kun talo hiljeni ja mulla ei ole enää mitään tekemistä niin nyt on sitten tylsää ja yksinäistä, nukkumaan ei tee mieli mennä kun en jaksa taas kohta herätä aamulla ja alkaa uudestaan odottaa iltaa...

 

[minä]

en juuri ole puhunut kenellekään, ei oikein ole ketään kenelle puhua. ja silloin harvoin kun ihmisiä tapaan niin en halua/pysty/osaa alkaa tilittämään omaa surkeuttani.

 

[Kotiorja]

en juuri ole puhunut kenellekään, ei oikein ole ketään kenelle puhua. ja silloin harvoin kun ihmisiä tapaan niin en halua/pysty/osaa alkaa tilittämään omaa surkeuttani.

Kuvailit juuri minun olotilojani, sillä erotuksella, että mula on mies ja kaksi lasta.
Mikään vaan ei oikeen tunnu miltään!!

:hug:

 

[nytmustana]

onhan tässä tapahtunut, olen muutamia kuukausia sitten jäänyt yksin kolmen lapsen(6v, vajaa 3v ja 8kk) kanssa, molemmat lapset korvakierteessä, pienemmälle tulee hampaita joten nukuttua ei juuri saa ja keskimmäinen pahimmassa uhmassa ym. tosin useimmiten jaksan hyvin, tai jos en hyvin niin jaksan kuitenkin. näitä päiviä on vaan viime viikkoina ollut liian monta kun tuntuu tältä. aina aamulla iskee epätoivo, miten jaksaa taas koko päivä touhuta ja selvitellä riitoja ja tehdä kaikki kotityöt. sitä vaan odottaa iltaa että lapset nukkuu ja saa hetken itselleen. ja nyt kun talo hiljeni ja mulla ei ole enää mitään tekemistä niin nyt on sitten tylsää ja yksinäistä, nukkumaan ei tee mieli mennä kun en jaksa taas kohta herätä aamulla ja alkaa uudestaan odottaa iltaa...

Kirjoituksesi oli kuin olisin ne itse kirjoittanut, NIIN tuttua

Jos haluat ni laita yv;tä ni voitais jutella paremminkin.

 

[minä]

en juuri ole puhunut kenellekään, ei oikein ole ketään kenelle puhua. ja silloin harvoin kun ihmisiä tapaan niin en halua/pysty/osaa alkaa tilittämään omaa surkeuttani.

Kuvailit juuri minun olotilojani, sillä erotuksella, että mula on mies ja kaksi lasta.
Mikään vaan ei oikeen tunnu miltään!!

:hug:

Mulla oli tätä jo kun mies oli mukana kuvioissa, tosin pahempana silloin, tai tavallaan. nyt olen piristynyt huomattavasti kun on yksi murhe vähemmän, eli mies(mutta mun mies olikin alkoholisti).
Mutta tuntuu että kun on jo pirteämpi, niin sitten kun tulee se epätoivonen olo niin se tulee niin puun takaa että tuntuu pahemmalle kuin jos se olo olisi koko ajan. tai ehkä siihen jo turtui monen suoden aikana.

 

[tytteli]

Ymmärrän, että sinulla on rankkaa kolmen pienen lapsen kanssa, Eikö ole ketään henkilöä, joka voisi auttaa vaikkapa lastenhoidossa, että saisit vähän omaa aikaa ja voisit rentoutua.

 

[minä]

onhan tässä tapahtunut, olen muutamia kuukausia sitten jäänyt yksin kolmen lapsen(6v, vajaa 3v ja 8kk) kanssa, molemmat lapset korvakierteessä, pienemmälle tulee hampaita joten nukuttua ei juuri saa ja keskimmäinen pahimmassa uhmassa ym. tosin useimmiten jaksan hyvin, tai jos en hyvin niin jaksan kuitenkin. näitä päiviä on vaan viime viikkoina ollut liian monta kun tuntuu tältä. aina aamulla iskee epätoivo, miten jaksaa taas koko päivä touhuta ja selvitellä riitoja ja tehdä kaikki kotityöt. sitä vaan odottaa iltaa että lapset nukkuu ja saa hetken itselleen. ja nyt kun talo hiljeni ja mulla ei ole enää mitään tekemistä niin nyt on sitten tylsää ja yksinäistä, nukkumaan ei tee mieli mennä kun en jaksa taas kohta herätä aamulla ja alkaa uudestaan odottaa iltaa...

Kirjoituksesi oli kuin olisin ne itse kirjoittanut, NIIN tuttua

Jos haluat ni laita yv;tä ni voitais jutella paremminkin.

hmm, mulla ei ole nikkiä täällä... mutta laitanpa tän ketjun muistiin niin jos jaksan luoda semmosen niin laitan yytä.

 

[yksi yh]

Jo yhden pienen kanssa yksin on raskasta ja sinulla on niitä kolme. Tosi paljon jaksamista sinulla mutta ajattele, olet sinä ihme pakkaus kun jaksat. Voisitko tutustua esim. muihin yh:iin niin saisit vertaistukea ja hengähdystaukoa? Laita tänne tai jonnekin muulle palstalle ilmoitusta aktiivisesti, siitä se alkaa.

 

[minä]

Ymmärrän, että sinulla on rankkaa kolmen pienen lapsen kanssa, Eikö ole ketään henkilöä, joka voisi auttaa vaikkapa lastenhoidossa, että saisit vähän omaa aikaa ja voisit rentoutua.

Vanhimman lapsen isä ottaa poikaa joka toinen vkl luokseen, yleensä kerran kuussa saan keskimmäisen mummille yhdeksi yöksi. Mummi myös ottaa viikonloppuisin pariksi tunniksi kerrallaan vanhemmat lapset luokseen.

Vauva on kerran ollut hoidossa mutta on vielä niin pieni ettei oikein kukaan uskalla ottaa hoitoon häntä.

Mulla on myös mahdollisuus pyytää lasten mummilta apua(hän laittaa mielellään meille jonkun keiton tai laatikon joka riittää pari päivää, tai käy kaupassa puolestani, varmaan auttaisi muutenkin jos tarvitsisin). mutta kun tuntuu ettei se lastenhoito ja kotityöt ole se mihin apua tarvitsisin, vaan tuo onneton ja yksinäinen olo. ja se on asia josta mummille ei voi puhua... huolehtii meidän puolesta muutenkin jo liikaa.

 

[muumuu]

Ihan vinkkinä perheneuvolsta löytyy sekä keskusteluapua että neuvoja ja apua arkiasioihin, jos et jo oo siellä käynykki. Ja ensi- ja turvakotien liiton sivuilta löytyy monen paikkakunnan ko. järjestön yhteystiedot, heillä on hoitopäiviä (yöhoitoakin) lapsille sekä keskusteluapua vanhemmille. Kannattaa vilkaista. Voimia ja jaksamista, toi sun teksti oli just kuin mun elämä ihan vähän aikaa sitte... kyllä se ajan kanssa helpottaa.

 

[minä]

kiitos teille kaikille

nyt taidan lähteä nukkumaan kun lapsetkin kerrankin nukkuu ja molemmat vielä ihan rauhassa. ehkä huomenna on parempi päivä ja mieli.

Jaksamista kaikille

 

[Tällipaju]

Tuo kuulostaa kyllä niin tutulta. Mullakin on ollut matalapainetta jo pitemmän aikaa. Mistä päin ap olet?

 

[minä]

keski-suomesta olen. käyn aamulla katsomassa onko tullut vielä vastauksia.