Jos toisella lapsia ja toisella ei, miten vuokra jaetaan?

[QUOTE="mä";23892517]Sä olet dorka.[/QUOTE]

Koska oletan ensisijaisesti maksavan kaiken itse? Vai siksi etten ole tajunnut, että voin "maksattaa" sen jollain muulla? Vai peräti se, että olen sopinut asioista mieheni kanssa ja meillä on yhteinen sävel?

 

Mun lapsen on mun ja mun miehen, vaikka perheeseemme tulisi uusia miehiä ja vaimoja.

Biologisesti kyllä (ja sydämissä ovat tärkeimmät), mutta tosi jyrkällä rajanvedolla saa yleensä enemmän huonoa kuin hyvää aikaiseksi. Ainakin omassa suvussani olen huomannut lapsillekin parhaaksi sen, että saavat rakkautta ja rahaakin muiltakin kuin biologisilta vanhemmiltaan.

Uusioperheessä on muutenkin lapsilla totuttelemista ja sopeutumista. Eli mielestäni on vähintä mitä aikuiset voivat tuolloin tarjota lapselle, on täysi arvostus ja huomiointi myös äiti- ja isäpuolilta. Itse en ainakaan koskaan suostuisi tarjoamaan lapsille vähempää.

 

On me keskusteluja käyty. Tää ei missään nimessä ole helppo suhde. On keskusteltu vaikka kuin, mutta yleensä se päättyy siihen, ettei mikään ole tullut sen selvemmäksi kuin ennen kaskustelua.

Tosiaan vuokrastakin puhuttiin ennen yhteen muuttoa, ja se on siis nyt sovittu puoliksi, mutta nousee aina joskus esille ja saan kyllä kuulla siitä.

Nalkuttava Talonmies, maksan siis kyllä ihan kaiken lapsiin liittyvän itse. Mies ei maksa senttiäkään mistään lapsiin liitttyvästä, ainoa jossa niin käy on tuo vuokra. Mutta vuokraakaan ei maksa enempää kuin maksoi aiemmasta kaksiostaan. Neliöitä hänelle käytössä nyt suunnilleen sama kuin kaksiossaan. Jos nyt jotenkin voi laskea miten paljon neliöitä kelläkin on käytössä... Ongelman ydin ei ehkä kuitenkaan ole se vuokrasta huomauttelu, vaan yleisesti hänen suhtautumisensa lapsiini. Vuokrajuttu vaan heijastelee sitä.

Olis kyllä ollut parmpi ratkaisu olla muuttamatta yhteen, huomaan sen nyt. Mutta luulin, että muutumme enemmän perheeksi ja hioudumme yhteen, hölmöä kyllä koska olisihan se tapahtunut jo aiemminjos olisi ollut tapahtuakseen. Ollaan siis oltu yhdessä jo yli 3 vuotta. Ilmeisesti on niin, että jos tähän suhteeseen jään, on kyseessä teinimäinen "tyttö- ja poikaystävä" -suhde, jossa molemmilla oma elämä ihan kokonaan ja sitten "seukkaillaan" silloin kun satutaan samaan aikaan kotiin.

Kai joillain uusperheellisillä on onnellisia, aikuisiakin suhteita? Jos on, kertokaa
ihmeessä. Haluaisin uskoa, että sellaisiakin löytyy, että mullakin on kuitenkin ehkä vielä joskus toivoa!

 

No meillä on miehen kanssa molemmilla edellisestä liitosta lapsi ja yksi yhteinen ja kyllä kaikki on samassa asemassa ja tällähetkellä opiskelen omaa alaa eteenpäin, joten mies maksaa kaiken, myös lapsi edellisestä avioliitostani pääsee reissuihin mukaan ja syö yhtä hyvin kuin muutkin, vaatteita saa niinkuin muutkin ja jopa uuden polkupyörän. En suostuisi siihen että Iina olisi toisen luokan kansalainen omassa perheessään.

 

Niille, jotka halusivat tietää, miten tässä kävi, voin kertoa että mies oli lukenut ketjua vähän matkaa. Sanoi, ettei enempää viitsinyt, koska tää oli ihan potaskaa ja tulee vaan paha mieli. Oli vissiin ärtynyt, mutta täällä ollaan lähes aina niin ärtyneitä, ettei se pahemmin eronnut normaalista.
Monenlaiset mietinnät on päällä.

 

oho :O onkohan mulla jotenkin "viallinen" mies,joka ei erottele kuluja sen mukaan,että sun tytär,en maksa hänen ruokia..teitä on 2,en maksa puolia vuokrasta ainiin ja ostihan hän tuossa joku aika sitten tytärpuolelleen uuden pyöränkin ihan omasta halusta
Ap:n miehen kaltaista miestä en edes huolisi,jos mies tai nainen haluaa yh:n kanssa elää,tulisi hänen jo ennen yhteen muuttoa sisäistää,että pakettiin kuuluu vähintään 1 lapsikin..

 

[QUOTE="Kenguru";23892706]Biologisesti kyllä (ja sydämissä ovat tärkeimmät), mutta tosi jyrkällä rajanvedolla saa yleensä enemmän huonoa kuin hyvää aikaiseksi. Ainakin omassa suvussani olen huomannut lapsillekin parhaaksi sen, että saavat rakkautta ja rahaakin muiltakin kuin biologisilta vanhemmiltaan.

Uusioperheessä on muutenkin lapsilla totuttelemista ja sopeutumista. Eli mielestäni on vähintä mitä aikuiset voivat tuolloin tarjota lapselle, on täysi arvostus ja huomiointi myös äiti- ja isäpuolilta. Itse en ainakaan koskaan suostuisi tarjoamaan lapsille vähempää.[/QUOTE]


Itse en puhunut jyrkästä rajanvetämisestä vaan siitä, että itse tarjoutuisin maksamaan omien lasteni menot. Ymmärrän sen varsin hyvin, että uudelle miehelle/vaimolle ja uudelle perheelle on parempi, että hän saa olla yksi jäsen, joka voi antaa rakkautta ja komentaa aivan kuten biologisetkin vanhemmat. Mutta jos biologisiakin vanhempia on kaksi, niin luontevaa on, että suurimmat menot hoitavat he ketkä ovat virallisia huoltajia. Kuten huoltajat päättävät isommat linjat lasten menoista ja kasvatuksesta.

 

Alottajalle, täällä on toimiva uusioperhe.. Mulla oli lapsi kun yhteen muutettiin.. Mies on alusta asti ollut kiinnostunut lapsesta ja tämän tekemisistä.. Kun muutettiin yhteen ja lapsi meni päiväkotiin, niin lasta vei ja haki molemmat.. Nyt meillä on yhteinenkin lapsi ja molempia kohdellaan tasapuolisesti. Meillä on myö nykyään yhteinen tili jolta maksetaan kaikki. Aijemmin kun oli eri tilit niin se makso jolla oli rahaa. Välittämättä siitä kenelle ostokset oli.. Pakko sanoa mutta teidän asumimuoto tai paruhde ei ole perhe.. Se on sinun perhe ja mies.. Ja tuo tuskin tulee muuttumaan... Miehesi ei näköjään halua kuulua perheeseen, eikä ajattele sinun lapsia osana teidän suhdetta, vaikka näin on...

 

[QUOTE="Alkup";23891251]Ristiinkulkija: Internet ei maksa, mies maksaa oman vesimaksun ja minä oman+lapset, sähkö puoliksi, pesuaineet miten sattuu (molemmat ostaa). Arjesta on omalta ja lasten osalta vastuu minulla, mies vastaa itsestään. Ts. minä teen mulle ja lapsille ruoat, hoidan lasten jutut ja menot ja vahtimiset ja mies tekee omat ruoat ja menee omat menonsa. Yhteisiä suunnitelmia tai menoja ei kovin paljoa ole.[/QUOTE]

Sulla on miespuolinen kämppäkaveri. Ei parisuhdetta, saati isäpuoli-ehdokasta.

 

[QUOTE="vieras";23891064]Miten teillä jaetaan ruokakulut? Eikö olis ollut hyvä sopia noista jo ennen yhteenmuuttoa?

Jos olisin se jolla lapsia, maksaisin lastenkin osuuden. Jos taas olisin se lapseton, maksaisin puolet. Lapsia ei saa pitää taakkana, edes taloudellisena.[/QUOTE]

Miksi ajattelet, että jos sulla on lapsia niin maksat lapsienkin ruuan, mutta jos sä lapseton ja kumppanilla lapsia, niin sit maksaisit puolet? Eli miksi sinusta sinun lapsesi olisi sen arvoisia, ettei toisen tarvi maksaa niiden asumisesta vaan kumppani saa pitää niitä taakkana, mutta itse et pitäisi toisen lapsia taakkana?

 

Mun lapsuudenkodissani oli sinun, minun ja meidän lapsia. Itse olin vain äitini lapsi, sitten oli isäpuoleni poika ja isäpuoleni sekä äitini poika. Kaikilla sama kohtelu ja yhteinen tili. Isäpuoleni tienasi enemmän, mutta mitään nipotusta ei koskaan kuulunut. Äiti osti ruoat ja sai ostaa ihan miten itse tykkäsi. Samat jutut kaikille lapsille, esim. kielikurssit ja mopot yms. Perhe on perhe, enkä vähempään suosittele ketään tyytymään. Miten lapset voivat moisessa sopassa, jossa ukko on jäänyt keskenkasvuisen tasolle?

Juuri näin. Eihän siitä mitään tule, jos tulee yhteisiä lapsia ja he saavat sitten enemmän kuin muut lapset. Tuollainen voi katkeroittaa pahasti lapsen mielen.

Minusta perhe on perhe, kuului sinne sitten äidin tai isin lapsia. Sun kannattaa sanoa miehelle, että joko te kaikki tai ei mitään. Näin itse tekisin. Miehiä on paljon maailmassa ja taitaa tuo sun miehes olla ehkä harvinaisempi kapistus. Yleensä kai menee niin, että kumppani haluaakin olla isäpuoli ja toivoisi jopa ihan isä nimitystä ja tietenkin osallistuu kaikkeen niin rahallisesti kuin henkisestikin. Tai ainakin tällaisia minä vain itse tunnen..

 

Toimiiko teidän parisuhde sun mielestä niin kuin sen kuuluisi toimia? Mä myönnän et mulle olisi ehkä turhaa pilkunviilaamista liikaa.
Tää on aika kinkkinen..tottahan se ettei kenellä toisella ole velvollisuutta huolehtia lapsistasi, mutta mun mielestä on myös outoa olla perheessä osallistumatta. Kauanko työ olette ollut yhdessä?

Mä en ikinä muuttais yhteen miehen kanssa, joka laskis pennilleen miten paljon mun lasten osuus on vuokrasta jne...

 

Tuosta ja muistakin raha-asioista pitää sopia ennen yhteenmuuttoa, paitsi jos on niin varakas, että voisi maksaa kaiken elämisen ja olemisen itsekin ja silti jäisi rahaa.

 

Mä en ikinä muuttais yhteen miehen kanssa, joka laskis pennilleen miten paljon mun lasten osuus on vuokrasta jne...

En minäkään, koska minulla ei olisi siihen varaa.

 

[QUOTE="hankey";23903138]En minäkään, koska minulla ei olisi siihen varaa.[/QUOTE]

En, vaikka olis varaakin. Tosin en tiedä olisko, kun ei oo tarvinnut moisia laskelmia ikinä tehdä...
Mä oon jopa ollut niin "törkee", että oon käyttänyt uutta miestä lapsenhoitoapuna.

 

Mä toivon, että sä nyt ajattelisit VAKAVASTI, minkälaisen käsityksen perhe-elämästä ja parisuhteesta sä annat lapsillesi, kun elätte noin. Ajatuskin siitä, että asunnon neliöt tai kaappitila pitäisi jakaa verisiteiden perusteella tasan on ihan absurdi. Joko te muodostatte perheen tai sitten ette. Ja sun lasten ei ole tarkoitus oppia, että tuollainen on hyvää ja rakastavaa ja tavoittelemisen arvoista perhe-elämää, sori vaan.

Vuokra-asian lisäksi on IHAN PIMEETÄ, että syötte eri ruokia eri laskuun. Jos te olette perhe, kai te nyt hyvänen aika jaatte ruoka-ajat ja arjen tekemiset? Että aikuiset vuorollaan tekee KOKO perheelle ruokaa?

Sä olet vastuussa lastesi kasvuympäristöstä. Äidin ihan nurinkurinen parisuhde sais pysyä kodin ulkopuolella.

 

Kysyykö joku ihan tosissaan tämmöstä :O

 

Meillä maksetaan kaikki kulut puoliksi, vaikka kaksi lapsista onkin "vain mun" ja yksi yhteinen. Mulle olisi aikoinaan, kun yhteen muutettiin käynyt sekin, että maksan hieman enemmän, mutta mies oli, ja on edelleen sitä mieltä, että kaikki kulut laitetaan puoliksi, sillä hän on ottanut "koko paketin", kun on ottanut minut.

 

Mun mies sanoo aina, että se mikä on minun on myös sinun ja toisinpäin.
Asunto on minun omistama, mies maksaa yhtiövastikkeen suunnilleen joka toinen kuukausi.
Käy kyllä kaupassa siinä missä mäkin. Maksoi just mun pojan päiväkotimaksun.
Meille tulossa syksyllä yhteinen vauva. Mies kohtelee mun esikoista kuin omaansa.
Meillä on haaveissa yhteinen omisusasunto ja sitä varten avattiin säästötili ja mies laittaa sinne useammin rahaa kuin minä.

 

[QUOTE="vieras";23891118]Siis äijä luulee olevansa tai haluaa olla kämppis.[/QUOTE]

Lapsellinen ja typerä vaan.

 

Mitä helvettiä? Meillä on yhteiset rahat, mulla ei ole lapsia mutta miehen lapsi asuu meillä ja on mulle erittäin rakas, ihan selvää se on että myös minä osallistun hänen kuluihinsa. Tai no siis, kaikki rahat on yhteisiä eli kummatkin osallistuu kaikkeen. En ymmärrä ihmisiä, jotka jaoittelevat noin, mä tiesin ottaessani tämän miehen että hänellä on lapsi ja lapsi on mulle myös perhettä, en ajattele tyyliin 'sun lapses, maksa ja hoida ite'.

 

Kuulostaa siltä että olette kämppiksiä ettekä pariskunta.
Eniten mietityttää että ettekö tosiaankaan syö milloinkaan yhteistä ateriaa (tarkoitan samasta kattilasta)?

Minusta vaikuttaa siltä että teitä asuu kaksi kokonaisuutta siinä kämpässänne: Sinä+lapset ja Mies, Sinä+Mies ja lapset roikkuu mukana siinä sivussa - silloin kun eivät ole isällään.

Onko ollenkaan olemassa käsitettä teidän perhe/porukka/sakki johon kuuluu myös mies mukaan? Sellaisen tarvitsisitte jos yhdessä aiotte pysyä. Eri ruokien syöminen ja menojen tarkka seuraaminen ei tee yhteenkuuluvuuden tunteelle kuin hallaa. Eikö mies suostu syömään sinun valmistamaasi kotiruokaa? Etkö tarjoa riittävän innokkaasti jotta hän vakuuttuisi että hän saa ruokaa ilman erillistä laskua syömästään osuudesta? Vai eikö hän kehtaa syödä sinun laittamaasi ruokaa kun ei erikseen maksa siitä?

 

Minä olen raha-asioissa ihan eri maata kuin 90% palstalaisista. Perusolettamus on että maksan ihan omilla rahoilla kaiken minulle muuluvan. Se mikä kuuluu minulle on tietysti sopimuskysymys. Olen halunnut mm avioehdon, jonka perusteella minulla ei ole mitään oikeutta mieheni rahoihin (eikä hänellä minun).

Oletus on, että minä maksaisin kaiken lapseeni liittyvän kulun yksin ja miehen ei sitä tarvitsisi tehdä. Tämä tarkoittaisi isompaa osuutta vuokrasta, ruuasta, vesimaksuista, jne. Mikäli mies haluaisi vapaaehtoisesti maksaa kaiken puoliksi, se toki käy minulle, mutta sitä en voisi häneltä vaatia.

Minusta taas suurin osa palstalaisista ajattelee todella rajoittuneesti rahan suhteen, koska he eivät voi ymmärtää mitään muuta kuin "kommuuniajattelua". Rahalla ja rakkaudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa

Tarkoitatko sinä ihan totta, että sinä maksat enemmän kuin puolet vuokrasta ja että se tapahtuu sen vuoksi, että sinulla on lapsi???????????

 

Kysyykö joku ihan tosissaan tämmöstä :O

Valitettavasti kysyy, eikä näitä meidän ja teidän lapset -tapauksia ole pelkästään aloittajalla. Kuka ajattelee lasten tunteita??????????????????????????

 

Meillä miehellä 2 ja mulla 2 lasta. Asunto on miehen omistuksessa, asuntovelka myös hänen. Olen 2v just opiskellu ja mies on hoitanu asumiskulut, sähköt ja vedet jne. Ruokaa olen parhaani mukaan koettanu ostaa (sitä kyllä tietysti menee kuudella hengellä). Oon just ja just selvinny laskuistani.
Mut mies on tarjonnu leffailtoja koko perheelle, huolehtinu paaaaljon kaikkien jutuista. Mie ostan esim pyörät ja pelikoneet omilleni, mies omilleen. Osasta isoista hankinnoista huolehdimme yhdessä esim. synttärilahjojen muodossa lapsille. Omat tilit, se maksaa kellä on.