Jos toisella lapsia ja toisella ei, miten vuokra jaetaan?

Mun lapsuudenkodissani oli sinun, minun ja meidän lapsia. Itse olin vain äitini lapsi, sitten oli isäpuoleni poika ja isäpuoleni sekä äitini poika. Kaikilla sama kohtelu ja yhteinen tili. Isäpuoleni tienasi enemmän, mutta mitään nipotusta ei koskaan kuulunut. Äiti osti ruoat ja sai ostaa ihan miten itse tykkäsi. Samat jutut kaikille lapsille, esim. kielikurssit ja mopot yms. Perhe on perhe, enkä vähempään suosittele ketään tyytymään. Miten lapset voivat moisessa sopassa, jossa ukko on jäänyt keskenkasvuisen tasolle?

 

Jokainen taaplaa tyylillään. En kyllä itse lähtis tuollaisen miehen kanssa samaan kämppään. Meillä on uusioperhe jossa on mun ja meidän lapsia. Ei oo kyllä koskaan tarvinnut käydä moista keskustelua mitä ap on "miehensä" kanssa käynyt. Meillä miehen tuloista maksetaan vuokra. Ruuat maksaa se kellä on milloinkin rahaa.

 

En kattelisi tuollaista touhua kovin kauaa, tai en alunperinkään muuttaisi saman katon alle ja minulle olisi suuri kysymys myös se että tavallinen kotiruoka jota teen koko perheelle, ei jollekin äijälle kelpaisi, saisi mennä paistelemaan kananugettejaan vaikka äitinsä helmoihin. Perhe on perhe ja meillä lapsetkin syövät samaa ruokaa mitä on tarjolla, vaikka välillä onkin sellasta mistä eivät hirveesti tykkääkään. Hetkenpäätä teillä yks syö makaroonilaatikkoa päivästä toiseen, toinen syö pitsaa ja kolmas syö normaalia kotiruokaa, jos viittii ittelleen pelkästään tehdä.

 

Minä olen raha-asioissa ihan eri maata kuin 90% palstalaisista. Perusolettamus on että maksan ihan omilla rahoilla kaiken minulle muuluvan. Se mikä kuuluu minulle on tietysti sopimuskysymys. Olen halunnut mm avioehdon, jonka perusteella minulla ei ole mitään oikeutta mieheni rahoihin (eikä hänellä minun).

Tässä tapauksessa asia olisi keskustelukysymys. Oletus on, että minä maksaisin kaiken lapseeni liittyvän kulun yksin ja miehen ei sitä tarvitsisi tehdä. Tämä tarkoittaisi isompaa osuutta vuokrasta, ruuasta, vesimaksuista, jne. Mikäli mies haluaisi vapaaehtoisesti maksaa kaiken puoliksi, se toki käy minulle, mutta sitä en voisi häneltä vaatia.

Minusta taas suurin osa palstalaisista ajattelee todella rajoittuneesti rahan suhteen, koska he eivät voi ymmärtää mitään muuta kuin "kommuuniajattelua". Rahalla ja rakkaudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa

Ei, meillä ei ole erillisiä ketsuppeja. Älkää olko naiveja. Huvittaa on, että joka kerta mennää todelliseen ääripäähän nippeleiden kanssa, kun puhutaan erillisistä rahoista. Ajatteletteko todellakin että erillisten rahatalouksien kanssa kaksi erillistä suolapakettia tai laput maidoissa ovat ainoa vaihtoehto. Ihan samalla tavalla ostoksista voi vaahdota ja olla eri mieltä, vaikka rahat tai kulut olisivat kimpassa.

 

En mä tollasen miehen kanssa muuttaisi yhteen. Lapset ei tienaa ja ei ne voi maksaa asunto joten aikuiset maksaa puoliksi.

Lapset varmaan tuntevat itsensä todella rakastetuksi ja halutuiksi kotona kun miehesi ilmottaa ettei hän lasten kuluja maksele ja te riitelette lapsista. Miten voit pakottaa lapsesi saman katon alle tuollaisen miehen kanssa?

 

.

Ei, meillä ei ole erillisiä ketsuppeja. Älkää olko naiveja. Huvittaa on, että joka kerta mennää todelliseen ääripäähän nippeleiden kanssa, kun puhutaan erillisistä rahoista. Ajatteletteko todellakin että erillisten rahatalouksien kanssa kaksi erillistä suolapakettia tai laput maidoissa ovat ainoa vaihtoehto. Ihan samalla tavalla ostoksista voi vaahdota ja olla eri mieltä, vaikka rahat tai kulut olisivat kimpassa.

Jos meillä olisi erilliset rahat, niin meillä pitäisi olla myös omat ketsuppipullot. Minä olen niin tarkka luonteeltani että jos puoliksi maksettaisin, pitäisi mennä sentilleen puoliksi. Muuten jossain vaiheessa rupaisi ärsyttämään. Käytännössä niin hankala että yhteiset rahat helpommat.

Nyt meillä on yhteiset raha, yhteiset lapset. Yhdessä sovitaan mitä ostetaan. Ei mitään ongelmaa. Jos ero tule jaetaan kaikki tasan ja jatketaan elämää.

 

Minä olen raha-asioissa ihan eri maata kuin 90% palstalaisista. Perusolettamus on että maksan ihan omilla rahoilla kaiken minulle muuluvan. Se mikä kuuluu minulle on tietysti sopimuskysymys. Olen halunnut mm avioehdon, jonka perusteella minulla ei ole mitään oikeutta mieheni rahoihin (eikä hänellä minun).

Tässä tapauksessa asia olisi keskustelukysymys. Oletus on, että minä maksaisin kaiken lapseeni liittyvän kulun yksin ja miehen ei sitä tarvitsisi tehdä. Tämä tarkoittaisi isompaa osuutta vuokrasta, ruuasta, vesimaksuista, jne. Mikäli mies haluaisi vapaaehtoisesti maksaa kaiken puoliksi, se toki käy minulle, mutta sitä en voisi häneltä vaatia.

Minusta taas suurin osa palstalaisista ajattelee todella rajoittuneesti rahan suhteen, koska he eivät voi ymmärtää mitään muuta kuin "kommuuniajattelua". Rahalla ja rakkaudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa

Ei, meillä ei ole erillisiä ketsuppeja. Älkää olko naiveja. Huvittaa on, että joka kerta mennää todelliseen ääripäähän nippeleiden kanssa, kun puhutaan erillisistä rahoista. Ajatteletteko todellakin että erillisten rahatalouksien kanssa kaksi erillistä suolapakettia tai laput maidoissa ovat ainoa vaihtoehto. Ihan samalla tavalla ostoksista voi vaahdota ja olla eri mieltä, vaikka rahat tai kulut olisivat kimpassa.

Mä ymmärrän tämän ajattelutavan jossain määrin, esimerkiksi jos pariskunnalla ei ole lainkaan yhteisiä lapsia, eikä toinen esimerkiksi joudu olemaan kotona heidän kanssaan. Muuten mun mielestä tuossa on vaikeaa se, että koti ja arjen pyöriminen tarvitsee paljon muutakin kuin rahaa, ja selkeät menot on helppo laittaa puoliksi ja järjestää, niin, että molemmat maksaa omat juttunsa, mutta varsinkin lapsiperheessä on vaikea mitata, kumpi tekee minkäkin verran perheen eteen. Toinen esimerkiksi pystyy tekemään ylitöitä ja ottaa vaikka viikonlopuiksi keikkatyötä ja ansaitsee siinä itselleen mukavan summan rahaa, mutta se onnistuu vain sen ansioista että puoliso tinkii omasta vapaa-ajastaan tai ylityömahdollisuudesta ja hoitaa toisen painaessa töitä kodin ja lapset yksin jne. Tai voishan se töissä oleva osapuoli maksaa toiselle lastenhoidosta ja siivoamisesta siltä viikonlopulta?

 

Paljonko kumpiki maksaa vuokraa ??

 

[QUOTE="vieras";23891934]Mä ymmärrän tämän ajattelutavan jossain määrin, esimerkiksi jos pariskunnalla ei ole lainkaan yhteisiä lapsia, eikä toinen esimerkiksi joudu olemaan kotona heidän kanssaan. Muuten mun mielestä tuossa on vaikeaa se, että koti ja arjen pyöriminen tarvitsee paljon muutakin kuin rahaa, ja selkeät menot on helppo laittaa puoliksi ja järjestää, niin, että molemmat maksaa omat juttunsa, mutta varsinkin lapsiperheessä on vaikea mitata, kumpi tekee minkäkin verran perheen eteen. Toinen esimerkiksi pystyy tekemään ylitöitä ja ottaa vaikka viikonlopuiksi keikkatyötä ja ansaitsee siinä itselleen mukavan summan rahaa, mutta se onnistuu vain sen ansioista että puoliso tinkii omasta vapaa-ajastaan tai ylityömahdollisuudesta ja hoitaa toisen painaessa töitä kodin ja lapset yksin jne. Tai voishan se töissä oleva osapuoli maksaa toiselle lastenhoidosta ja siivoamisesta siltä viikonlopulta? [/QUOTE]

Nämä ovat neuvottelukysymyksiä ihan samalla tavalla kuin yhteisessa kassassa. Ei sielläkään toinen voi yksipuolisesti päättää mihin rahat menevät tai onko toisella ollenkaan vapaa-aikaa. Minusta taas lapsiperheessä pystyy ihan vastaavasti määrittelemään kotitöiden määrän tasan, jne. Ja joo, jos toinen yhteisestä päätöksestä on kotona hoitamassa lasta, se huomioidaan meillä. Maksoin miehelle siitä eli käytännössä hoidin enemmän laskuja silloin. Meillä tosin kummallekin on vapaa-aika kultaakin kalliimpaa, ettei kauppoja tulisi. En voisi elää ihmisen kanssa, joka tekisi viikosta toiseen ylitöitä, koska se tarkoittaisi että minulla ei ole vapaata enää ollenkaan. Mutta pointtini on, että jokainen kyllä joutuu näistä sopimaan ja jokaisella on varmasti vähän eri nyanssit mikä on tärkeää ja mikä ei. Se että joku luopuu vapaa-ajastaan jotta toinen voi olla ylitöissä ei ole sen kummallisempaa kuin se että toinen maksaa toiselle korvausta kotivanhempana olosta. Hieman eri katsantokanta vain.

 

Puoliksi.

 

Mä olen Nalkuttavan talonmiehen kanssa samaa mieltä. Jos eroaisin ja muuttaisin uuden (lapsettoman) miehen kanssa yhteen, todennäköisesti tarjoutuisin maksamaan enemmän vuokraa ja kuluja, kun mulla on lapsia, jotka kuitenkin kuluttaa ja vie siten enemmän rahaa. Ei mulla mitään sitä vastaan olisi, jos kulut jaettaisiin puoliksi, mutta jotenkin tuntuisi vaan "reilulta" miestä kohtaan maksaa enemmän. En tiedä miten menis sitten käytännössä, helppo sanoa nyt

Tällä hetkellä asun myös uusperheessä, miehellä on 2 lasta ja sit meidän 2 yhteistä. Mies maksaa enemmän kaikkea, jopa asuntolainaa (vaikka talo on puoliksi meidän nimissä), mutta tähän syynä on ainoastaan se, että mies tienaa paremmin. En ole vaatinut, että mun tarvii maksaa vähemmän noiden miehen lasten takia tms.

Tavallaanhan on kyllä totta, että ton ap:n miehen täytyy ap:n lasten takia asua isommassa asunnossa ja tuleehan hälle isompia kuluja, mut luulis tietäneen siinä vaiheessa, kun on yhteen muuttanut! Kuten moni on sanonutkin - oma valinta, jos ottaa puolison, jolla on lapsia.

 

Voi elämä. Jätä nyt ja vähän äkkiä tuollainen tossu! Eihän tuo ole edes mikään mies, vaan säälittävä pilkunnussija. Meilläkin on uusioperhe, johon kuuluu minä, mies, minun kolme lasta ja yksi yhteinen lapsi. Vaikka kolmella vanhemmalla lapsella on hyvä ja osallistuva isä, isäpuoli on heille heti se "jumalasta" seuraava. Eli rakkain sen oman isän jälkeen. Ja kuinka mieheni on tällaisen kunniapaikan lasteni sydämissä saavuttanut? Sanotaan näin, että ei ainakaan tuolla asenteella, minkä miehesi omaa.

 

Mä olen Nalkuttavan talonmiehen kanssa samaa mieltä. Jos eroaisin ja muuttaisin uuden (lapsettoman) miehen kanssa yhteen, todennäköisesti tarjoutuisin maksamaan enemmän vuokraa ja kuluja, kun mulla on lapsia, jotka kuitenkin kuluttaa ja vie siten enemmän rahaa. Ei mulla mitään sitä vastaan olisi, jos kulut jaettaisiin puoliksi, mutta jotenkin tuntuisi vaan "reilulta" miestä kohtaan maksaa enemmän. En tiedä miten menis sitten käytännössä, helppo sanoa nyt

Yhteenmuuttaminen pienentää sen tuloja jolla on lapset. Kaikki yh korotukset pois. Samaten kaikkiin mahdollisiin tukiin lasketaan myös asuinkumppanin tulot..

Oli rahapolitiikka perheessä mikä hyvänsä, se pitää olla sellainen että molemmat aikuiset ovat tyytyväisiä, muuten on turha muuttaa yhteen.

Ja lapsia ei saa sekoittaa näihin riitoihin, koti pitää olla hyvä ja turvallinen paikka olla!

 

Kyllä on naisen asema heikentynyt. Ennen vanhaan se "leskiraukka", joka lapsineen pääsi uuteen avioon, ei kyllä joutunut lapsiaan itse elättämään, vaan kyllä se mies oli se perheen pää ja vastuussa perheen elatuksesta.

 

olet ottanut puolisoksesi henkilön jolla jo jälkikasvua, joten puoliksi menee asuminen. Koko paketti tai ei mitään.
-Onko teillä omat ketsupitkin pöydässänne? JOS ON ASUKAA ERILLÄNNE ON HELPOMPAA

näinpä. yhdessä jos eletään niin eletään kunnolla. ota kämppis jos haluat laksimen kans noin tarkkan joka pennin laskea.

 

[QUOTE="vieras";23891103]Jos miehen asenne on tuo, mä en suostuisi elämään yhdessä. Mahtaisi tulla tukala tilanne jos saisitte vielä lapsen yhdessä ja sit olis sun lapset ja meidän lapset ja pitäis laskea että kuka ostaa ja kelle ja mitä ja kuinka paljon. Joko olette perhe tai ette ole.[/QUOTE]

Peesi! Jos yhteen muutetaan, niin yhdessä maksetaan. Ja tulojen mukaan. Meillä on uusperhe, mulla yksi lapsi ennestään, ukon kassa kaksi yhteistä, eikä koskaan, ei ikinä, ole ollut ongelmia maksamisen suhteen. Asia, joka oli mulle tärkeä, en olis tuota ukkoa huolinut, jos ei olis ottanut vanhempaa lastani "omakseen", eli perheeseemme kuuluvaksi!

 

[QUOTE="Alkup";23891278]No jos nyt rehellinen olen, niin ei tämä musta toimi niinkuin haluaisin. Haluaisin, että oltais enemmän oikea perhe (lapsilla on hyvä isä, en siis etsi uutta isää, mutta kai silti voitais olla perhe?). Haluaisin että meidän elämät olisivat enemmän yhteenkietoutuneet. Kuitenkin tuosta miehestä jotenkin tykkään, ollaan me eroamistakin pohdittu mutta jotenkin ei siihen haluta kuitenkaan ryhtyä.

Kai sitä voi puutteellisessa suhteessakin elää, mutta jostain syytä juuri tänään alkoi tuo vuokran jakaminen vaan jotenkin mietityttää. Isommat asiathan tässä on takana, ei kai kukaan tosissaan mieti jotain sähkökuluja tms., mutta ne osoittavat jotain suurempaa ristiriitaa aika selvästi.

Mä luulen, että mies elää niin, että mä olen sen "tyttöystävä". Ei olisi luultavasti sellaisessakaan suhteessa kovin antelias ihminen. Mä taas luulin, että elettäis perheenä. Että kaikki maksais kaikkea (mulla esim. mökki, jossa mies aina mukana ja tykkänkin että on mukana) ja jakais kaikkea, elämää ja juttuja.

Ehkä me ei tunnettu taroeeksi kun mentiin yhteen. Ollaan asuttu vasta puolisen vuotta. Toivon ja uskon, että tää stä vielä tähioutuu, tai sit vaan täytyy elää omaa elämää ja ajatella että kaikilla ei oo yhtä hyvää suhdettä kuin toisilla :-([/QUOTE]


Teillä on nyt ison keskustelun paikka. Ensimmäisen. Vatvokaa kunnolla. Katso, onko se mies täysin pimeä vai onko siitä oikeesti puolisoksi.

 

Minä olen raha-asioissa ihan eri maata kuin 90% palstalaisista. Perusolettamus on että maksan ihan omilla rahoilla kaiken minulle muuluvan. Se mikä kuuluu minulle on tietysti sopimuskysymys. Olen halunnut mm avioehdon, jonka perusteella minulla ei ole mitään oikeutta mieheni rahoihin (eikä hänellä minun).

Tässä tapauksessa asia olisi keskustelukysymys. Oletus on, että minä maksaisin kaiken lapseeni liittyvän kulun yksin ja miehen ei sitä tarvitsisi tehdä. Tämä tarkoittaisi isompaa osuutta vuokrasta, ruuasta, vesimaksuista, jne. Mikäli mies haluaisi vapaaehtoisesti maksaa kaiken puoliksi, se toki käy minulle, mutta sitä en voisi häneltä vaatia.

Minusta taas suurin osa palstalaisista ajattelee todella rajoittuneesti rahan suhteen, koska he eivät voi ymmärtää mitään muuta kuin "kommuuniajattelua". Rahalla ja rakkaudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa

Ei, meillä ei ole erillisiä ketsuppeja. Älkää olko naiveja. Huvittaa on, että joka kerta mennää todelliseen ääripäähän nippeleiden kanssa, kun puhutaan erillisistä rahoista. Ajatteletteko todellakin että erillisten rahatalouksien kanssa kaksi erillistä suolapakettia tai laput maidoissa ovat ainoa vaihtoehto. Ihan samalla tavalla ostoksista voi vaahdota ja olla eri mieltä, vaikka rahat tai kulut olisivat kimpassa.

Mä ajattelen samoin. Eriasia on jos toinen osapuoli haluaa jotain toisen lapsille ostaa, mutta mielestäni omat jälkeläiset on jokaisen omalla vastuulla.

Itselläni on 5 lasta ja tuntuisi ihan hassulta, jos erottaisiin mieheni kanssa, niin ihan tyhmä ajatuskin, että joku kolmas osapuoli alkaisi heitä elättämään kanssamme.

Jos vuokrasta puhutaan, niin luonnollisesti lasten osuus ei ole sama kuin aikuisen osuus, mutta itse tarjoaisin maksavani 2/3 osaa ap:n tapauksessa.

 

Nämä ovat neuvottelukysymyksiä ihan samalla tavalla kuin yhteisessa kassassa. Ei sielläkään toinen voi yksipuolisesti päättää mihin rahat menevät tai onko toisella ollenkaan vapaa-aikaa. Minusta taas lapsiperheessä pystyy ihan vastaavasti määrittelemään kotitöiden määrän tasan, jne. Ja joo, jos toinen yhteisestä päätöksestä on kotona hoitamassa lasta, se huomioidaan meillä. Maksoin miehelle siitä eli käytännössä hoidin enemmän laskuja silloin. Meillä tosin kummallekin on vapaa-aika kultaakin kalliimpaa, ettei kauppoja tulisi. En voisi elää ihmisen kanssa, joka tekisi viikosta toiseen ylitöitä, koska se tarkoittaisi että minulla ei ole vapaata enää ollenkaan. Mutta pointtini on, että jokainen kyllä joutuu näistä sopimaan ja jokaisella on varmasti vähän eri nyanssit mikä on tärkeää ja mikä ei. Se että joku luopuu vapaa-ajastaan jotta toinen voi olla ylitöissä ei ole sen kummallisempaa kuin se että toinen maksaa toiselle korvausta kotivanhempana olosta. Hieman eri katsantokanta vain.

Sä olet dorka.

 

kolmas osapuoli

Tähän peesi! Ei kolmatta osapuolta

 

Mä en kutsu perheeksi sellaista yksikköä, jossa jokainen pitää kirjanpitoa maksamisistaan ja tekemistään kotitöistä tms. Luudalla huutia sille, joka laskee tehneensä päivän minuutit kodin askareita täyteen tai sanoo, että hänen ruokabudjettinsa ylittyi just eurolla, koska lapset joivat hänen maitopurkistaan.

 

Yhteenmuuttaminen pienentää sen tuloja jolla on lapset. Kaikki yh korotukset pois. Samaten kaikkiin mahdollisiin tukiin lasketaan myös asuinkumppanin tulot..

Oli rahapolitiikka perheessä mikä hyvänsä, se pitää olla sellainen että molemmat aikuiset ovat tyytyväisiä, muuten on turha muuttaa yhteen.

Ja lapsia ei saa sekoittaa näihin riitoihin, koti pitää olla hyvä ja turvallinen paikka olla!

Totta yh korotus jää. Mutta on myös paljon laskuja, jotka puolittuvat jokatapauksessa. Esim. tv lupa ei ole lasku, joka jaetteisiin lapsimäärän mukaan, koska muutenhan se lapseton osapuoli yksin asuessa joutuisi sen yksin maksamaan. Kodinkoneet ja huonekalutkin suurimmaksi osaksi oltava henkilöluvusta riippumatta.

 

Perheessä jaetaan ilot, surut, rahat, ja rakkaus, ja kaikkia pitää kohdella tasaväkisinä perheenjäseninä! Vähempään en koskaan tyytyisi, enkä lapsille antaisi.

 

Hmmm. Jos menee avo/avioliittoon ihmisen kanssa, jolla lapsia, lähtökohta on se, että yhdessä vastataan perheeseen liittyvistä vastuista. Eihän kokoonpano muutoin ole perhe!

HUONEIDEN JAKO
Toki se osapuoli, jolla on lapsia, ottaa enemmän taloudellista vastuuta lapsista. En kuitenkaan lähtisi ”tunkemaan” kouluikäisiä lapsia samaan huoneeseen, jos kodissa on lapsille omat makuuhuoneet olemassa.

VUOKRA
Vuokra voidaan jakaa miten se vain kummallekin sopii. Oikeudenmukainen jako menee perheessä niin, että suurempituloinen/-varainen maksaa enemmän kuin toinen puoliso. Tässä voi sitten vähän joustaa, jos vain toisella lapsia. Vuokraa ei voi mielestäni jakaa niin, että kahden lapsen vanhempi maksaa ¾ ja lapseton ¼ . Tähän kaksi syytä: ensinnäkin yksinasuja maksaisi suhteessa suurempaa vuokraa asuessaan yksin / toisaalta kun yhteen mennään, on talouttakin ajateltava kokonaisuutena. Vuokran voisi jakaa niin, että lapseton maksaa vähän vähemmän kuin lapsellinen.

MUUT LASTEN KULUT
Lapsen vanhemmat maksavat harrastukset, leirit. lomamatkat yms. Myös ruokakuluissa täytyy lasten huoltajan vastata lapsista aiheutuvista kuluista.

 

Tähän peesi! Ei kolmatta osapuolta

Mun lapsen on mun ja mun miehen, vaikka perheeseemme tulisi uusia miehiä ja vaimoja.