jos sulla ei olis yhtään omia tuloja haluaisitko elää?

Ja mieheni ei koulunkäyntiäni alkaisi tukemaan.Haluaa toisen lapsen.

No tosiasia on, että joko sun pitää vaan jatkaa tuota elämääsi noin tai sitten ottaa ero. Kumpikin vaihtoehto on sun päätettävissäsi.

Juu, tää sama ihminen on täällä joka toinen päivä valittamassa ihan samaa asiaa ja kuitenkaan mikään mitä muut ehdottaa, ei kelpaa.

 

no hyvänen aika. ei kai se nyt siihen elämishaluun vaikuta

Ja mulla on suunnilleen sama tilanne kuin ap:lla. Töitä ei ole. Muutamia sijaistuksia olen tehnyt tyyliin "kerran vuodessa onnistaa".

Onks teillä ap lapsia? Mulla tulee lapsilisät mun tilille. Eihän se paljon yhdestä ole, mutta kun mies maksaa jatkuvat menot, jää siitä aina jotain pientä säästöön, että voi joskus vaikka alesta jotain ostaa.

Ajoittain tilanne masentaa, totta kai. Mutta ei sentään elämishaluun vaikuta.

 

Niin pelottaa vaan ottaa ero kun en sossun elättinä halua koko elämäni olla ja lapsenkin näin sitten harvoin.

Sulle on tällä palstalla jo moneenkin kertaan annettu kaikki ne neuvot, mitä sun kaltaisessa tilanteessa elävälle on mahdollista antaa. Mitään niistä neuvoista et kuitenkaan halua noudattaa. On siis aivan oma päätöksesi jatkaa elämääsi noin kuin se on.

Ja tiedätkö...meillä muillakin on asioita, joita haluaisimme tehdä, mutta olosuhteet ovat vaan sellaiset, että emme voi. On valittava niistä vaihtoehdoista, jotka on mahdollista toteuttaa ja valita se vähiten huono vaihtoehto, jos sitä mieleistä vaihtoehtoa ei ole mahdollista saada. Siihen valintaansa on sitten vaan tyydyttävä.

 

Keittiönoita puhuu kyllä asiaa. Monta kertaa on täällä yritetty ap:lle ehdottaa ties mitä avunsaantikeinoja mutta jos on päättänyt voida huonosti niin sitten pitää vaan voida huonosti.

 

Jos on 15v vain kotona niin kyllä se masentaa ketä vaan ettei yhteiskunta tarvitse minua kun kotona joudun olemaan.

Mä olin lähes putkeen melkein yhtä kauan kotona kuin sä.Lapsia on nyt 5, joista yks aikuinen , 3 koululaista ja kuopus 2v.
Ei mullakaan ole vakipaikkaa, mutta olen ollut välillä pätkätöissä kursseilla ja sit omatoimisesti olen hakeutunut työelämävalmennukseen mm vanhainkodille; silmällä pitäen saada kokemusta alasta ja kun elämäntilanne sallii, niin opiskella uus ammatti alalta.
Nyt tässä pähkäilen että jäisinkö vuodeksi kotiin hoitamaan kuopusta vai hakisinko töihin, koulutukseen tai työharjoitteluun.

 

kysymys siinä.

No tuskinpa nyt ihan itsemurhaa lähtisin tuossa miettimään mutta minä olen miettinyt tuon asian jo ennen kauan ennen parisuhdetta.

Satsaus omiin opiskeluihin ja työelämään on tuottanut tulosta ja toivottavasti en joudu tilanteeseen ettei olisi omia tuloja ja tarttis miehen rahoilla elää. Työttömyys nyt suurin riski tietenkin...

Nyt äippälomalla tulot on pienemmät mutta hoitovapaalle jää mies (jos haluaa omista tuloistaan luopua...), minä palaan takaisin työelämään.

 

Tietty. Elämä on tärkeempää kuin raha. Mutta yrittäisin kyllä järjestellä elämäni uuteen uskoon, jos en olisi siihen tyytyväinen. Yrittäisin hankkia töitä, edes osa-aikaista tai jotain. Jos en saisi, menisin varmaan johonkin kouluun.