Näin meilläkin. Itekin oon sen aktiivisen baarikauteni jo elänyt, joten mieluummin istun kotona. Joskus on kiva käydä, mut eipä kovin usein tule hinkua. Tilanteen mukaan "saadaan" käydä molemmat... Sovitaan siis yhdessä onko ajankohta sopiva vai tarvitaanko molempia kotona.Alkuperäinen kirjoittaja leijona76:
En todellakaan. Oma mieheni ei käy baareissa, koska ei juo alkoholia eikä viihdy baareissa muutenkaan. Parempiakin tapoja viettää aikaa on olemassa.
AleXAN
Eipä tuo mies baareissa viihteellä juokse ku on töissä viikonloput ravintolassa.
Mitä nyt sit yhden voi ottaa ku työt loppuu. Mulle se olis ok jos käviski useemmin ku pari kertaa vuodessa.
Mitä nyt sit yhden voi ottaa ku työt loppuu. Mulle se olis ok jos käviski useemmin ku pari kertaa vuodessa.
No
en ajattele. Oma mies ei ole käynyt baarissa varmaan viiteen vuoteen. Sitä ei kiinnosta, urheilee mieluummin.
Hmm. Tuli vaan mieleen tästä aiheesta, et oonkohan mä jotenki outo ku oon ilonen siitä et mies lähtee torstaina laivalle ja ite oon vaan kotona raskaana. Ku useesti kuulee sellasta et "miehen pitäis olla odottavan äidin kanssa kotona, eikä hänellekkään kuulu juhliminen ku ei toinenkaan voi juhlia.."
Mun mielestä on kivaa että miehellä on kavereita ja muutaki toimintaa ja juhlimismahdollisuuksia, ku vaan se että ois kokoajan töissä ja kotona tekemässä kotitöitä mitä en ite jaksa nyt ees tehä.
Mitä mieltä muut on? Onko muilla samanlaisia tilanteita/kokemuksia ym...? Miten suhtaudutte?
Mun mielestä on kivaa että miehellä on kavereita ja muutaki toimintaa ja juhlimismahdollisuuksia, ku vaan se että ois kokoajan töissä ja kotona tekemässä kotitöitä mitä en ite jaksa nyt ees tehä.
Mitä mieltä muut on? Onko muilla samanlaisia tilanteita/kokemuksia ym...? Miten suhtaudutte?
vieras
Ei sillä minusta niin väliä, onko baarissa vai esim. onko kiinni tietokoneessa saman aikaa jos on poissa kuitenkin. Eli ei baarittomuus itsessään ole mikään hyve.
En. Oma mies on käyny viimeks yli 2 vuotta sit baaris ja ei kuulemma yhtään huvita vieläkään
vieras
Minä ajattelen ihan samalla tavallaAlkuperäinen kirjoittaja pikku87:Hmm. Tuli vaan mieleen tästä aiheesta, et oonkohan mä jotenki outo ku oon ilonen siitä et mies lähtee torstaina laivalle ja ite oon vaan kotona raskaana. Ku useesti kuulee sellasta et "miehen pitäis olla odottavan äidin kanssa kotona, eikä hänellekkään kuulu juhliminen ku ei toinenkaan voi juhlia.."
Mun mielestä on kivaa että miehellä on kavereita ja muutaki toimintaa ja juhlimismahdollisuuksia, ku vaan se että ois kokoajan töissä ja kotona tekemässä kotitöitä mitä en ite jaksa nyt ees tehä.
Mitä mieltä muut on? Onko muilla samanlaisia tilanteita/kokemuksia ym...? Miten suhtaudutte?
. Oon iloinen miehen puolesta, että sillä on kavereita ja joskus pääsee jonnekin. Tosi harvoin jaksan tai viitsin itse lähteä bilettämään, mutta silloin kun menen, niin onhan se mukavaa vaihtelua ja kiva tavata välillä kavereitakin.
vieraana
Minusta tuntuu kummalliselta se, jos ei koskaan halua käydä missään, vaikka kavereitaan tapaamassa. Ei nyt välttämättä baarissa, mutta missään muuallakaan. Aivan kuin elämä loppuisi perheen perustamiseen. Enkä tarkoita sitä, että perheellisen pitäisi käydä baareissa joka viikonloppu tai mitään sinne päinkään.Alkuperäinen kirjoittaja Kippuravarvas:
Meillä tuo ukko on aina ollut "Kotona eläjä", musta tuntuu ettei se kävis paskallakaan yksin jos suostuisin menemään mukaanAlkuperäinen kirjoittaja vieraana:
Itse en jaksa ymmärtää sitä, jos perheenisä ei käy baareissa että hän olisi heti tossun alla. Musta ois aika outoa jos se isä taas ravais siellä baarissa vähän väliä, vaikka perhe kotona ois.
Mutta jos nyt ihan tosissaan ollaan niin, kyllähän tuo kavereidenssa laittamassa aina autoa, päristelemässä jne, mutta ei baareissa, koska tosiaan ei tykkää siellä käydä. Mun tietääkseni on käynyt baarissa 2-3 kertaa elämänsä aikana, joten se kertoo jo aika paljon tykkääkö siellä olla.
Ja kyllä tuo ukko tulee mun kanssa yhteisten ystäviemme luokse viettämään aikaa ja saattaa pari lonkkua/paukkua ottaa, vaikka muuten ei sitten juo ollenkaan.
Musta tuntuu että tosta baareilusta on tehty elämää suurempi asia tässä ketjussa(?).
Tähän mun piti vielä sen verran mainita, että mitä se elämä nyt kenellekkin on? Sitä kun ei kukaan pysyt määrittämään, mikä tuntuu kenestäkin elämältäAlkuperäinen kirjoittaja vieraana: