Jos parisuhteesta on kadonnut intohimo?

[vierassss]

En edes tiedä koska se on kadonnut omalta osaltani. Suhde on tuntunut tältä mielestäni jo toistakymmentävuotta. Ja ollaan kuitenkin edelleen nuoria, alle 40v eli elämää ja sitä hyvää parisuhdetta saisi olla edessä vielä hyvällä lykyllä se 40vuotta.

Meillä on toimiva suhde ja perhe. Hommat hoituu ja arki rullaa.

Mutta me olemme miehenä ja naisena vain kavereita. Eikä välttämättä edes mitään oikein hyviä kavereita, jos ajatellaan sitä, että meillä ei ole oikein mitään yhteistä tekemistä eikä yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Ehjä perhe on molemmille tärkeä, mutta nämä asiat rassaa minua.

Meillä on molemmilla ollut avioliiton aikana suhde. Ne on selvitetty sinänsä, mutta itselleni se teki sen, että tajusin alkaa kaivata sitä intohimoa. Ilman tätä suhdetta olisin täysin tyytyväinen (uskon niin) siihen toimivaan perhe-elämään ja kaverilliseen suhteeseen. Mutta kun nukkuva karhu on kerran herätetty....

Kaipaan intohimoista parisuhdetta. Mutta en millään osaa siirtää sitä mieheeni kohdistuvaksi. Ei vain kertakaikkiaan tee mieli, en osaa oikein enää peittääkään sitä ja en saa seksistä irti edes sitä mitä ennen.

 

[alkuperrr]

nosto

 

[TiiBii]

Ehkä teidän kannattaisi viettää aikaa myös ihan kahdestaan yhdessä. Viikoksi jonnekin. Ja ilman puhelimia ja nettiä jne.

 

[alkuperrrr]

Auttaako sellainen? Miten viikon loma palauttaa suhteeseen intohimon?

Meillä ei kyllä ole minkäänlaista mahdollisuutta edes viikon lomaan. Viikonloppu ehkä onnistuisi jossain kohti. Mutta meidän mielenkiinnot on niin erilaiset. En ymmärrä siis miten sitä pitäisi alkaa hoitaa. Itse näen vaikkapa kylpyläviikonlopun ottamisen sellaisena, että mennään sinne, uidaan ja syödään ja jutellaan (siis mistä jos ei kotonakaan sitä tehdä?) ja kaikki tähtää siihen ajatukseen,että illalla täytyy harrastaa seksiä. Minua ahdistaa se ajatus siitä, että jos varaisi jonkun tuollaisen viikonlopun niin sen tähtäin on seksin harrastamisessa. Eikä suhteeseen pomppaa intohimo siitä, että harrastetaan seksiä suunnitellusti hotellilomalla.

 

[TiiBii]

Ehkä te sitten vaan (tai ainakin sä) olette kasvaneet seksin osalta erillenne. Tavallaan ymmärrän. Ajatuskin seksistä ex-poikaystävän tai -puolison kanssa oksettaa.

Ehkä sitä ei saakaa palaamaan.

Tai ehkä. Miten te selvisitte niistä sivusuhteistanne? Aiheuttiko ajatus toisesta jonkun toisen kanssa edes pientä mustasukkaisuutta?

 

[alkuperrrr]

En tuntenut mustasukkaisuutta. Tunsin inhoa ja ällötystä. Ja osa siitä on jäänyt, vaikka muuten asiaa ei enää käsitellä. Mutta suuseksiä en ole miehelle sen jälkeen kyennyt antamaan. Pelkkä ajatuskin ällöttää.

En osaa sanoa oliko mies suoranaisesti mustasukkainen minusta, kun kerroin suhteestani. Enemmän siihen sekottui hätää siitä, että olen hänet jättämässä. Miehelle tuli paniikki siitä, että hänen pitää muuttaa itseään, jotta jäisin.

 

[TiiBii]

Mies siis yhä haluaisi olla yhdessä ja ilmeisesti haluaakin sinua. Mut sun mielestä mies ei oo edes mies kun meni pettämään ja sit vielä yrittäessään miellyttää alistuu ja susta tuntuu että se on ihan munaton

Jees, ymmärrän.

 

[alkuperrrr]

Itseasiassa kärjistetysti varmaan juurikin noin. Toki olen itsekin omat virheeni tehnyt. En ollenkaan vähättele omaa osuuttani tässä.

 

[TiiBii]

Tuohon on vaikea neuvoa yhtään mitään.

Tai mä ainakin olen väärä ihminen siihen, kun mun mielestä menetettyä luottamusta ei voi saada takaisin.

Toivottavasti keksitte jonkinlaisen toimivan ratkaisun. :hug:

 

["vaimo"]

Kuulostaa tyypilliseltä tarinalta pitkässä suhteessa. Minulla on nyt sivusuhteilu menossa. Miehestä en tiedä, enkä välitä tietää, vaikka jotain olisi meneillään. Erohaluja kummallakaan ei ole.

 

[Samassa jamassa]

Mielenkiinnolla luen tätä keskustelua, sillä meillä on ihan sama tilanne.
Ainoana erona, ettei mies ole pettänyt.
Mulla oli suhde, jonka ansiosta tiedän liiankin hyvin mitä intohimo on..

 

[alkuperrrr]

Tyypillistä ihan taatusti pitkässä suhteessa. Ja etenkin suhteessa, jossa kokemukset on vähäiset ennen vakavampaa seurustelua.

Ongelma on nimenomaan tuo, että minä tiedän nyt mitä se intohimo on. Jos en olisi vierasta maistanut niin olisin saattanut pysyä ihan tyytyväisenä tietämättä paremmasta.

 

["vaimo"]

Tyypillistä ihan taatusti pitkässä suhteessa. Ja etenkin suhteessa, jossa kokemukset on vähäiset ennen vakavampaa seurustelua.

Ongelma on nimenomaan tuo, että minä tiedän nyt mitä se intohimo on. Jos en olisi vierasta maistanut niin olisin saattanut pysyä ihan tyytyväisenä tietämättä paremmasta.

Meillä oli paljon kokemuksia kummallakin ennen suhdetta, mutta ei se silti ole asiaa parantanut. Intohimo hiipuu vääjäämättä pitkissä suhteissa. Parempi olisi olla herättelemättä nukkuvaa karhua.

 

["vaimo"]

Pointtina minulla on siis, että kyllä se intohimo hiipuu myös pitkissä salasuhteissa ajan myötä. Kestää kyllä kauemmin, kun tapaillaan harvemmin, eikä arki pääse suhteeseen. Pelkän intohimon takia ei siis kannata lähteä muuten hyvin toimivasta parisuhteesta.

 

[vierass]

Miksi siis vaihtaa toiseen jos intohimo katoaa kumminkin suhteista.

 

[alkuperrr]

Minä en jaksa uskoa, että se katoaa jokaisessa suhteessa. Avioliitossani on se ongelma, että en edes enää osaisi tämän ajan jälkeen pukea sanoiksi kaikkea. Tuntuisi ihan hullulta lähteä nyt tekemään kaikkea sellaista sängyssä mitä oikeasti tahtoisin siellä tehdä. EI yhtään luontevalta. Uudessa suhteessa toimisin niin, että sanoisin ihan ääneen, että jos seksin suhteen tulee ongelmia niin niistä puhutaan ja toiveita kuunnellaan ja haetaan ratkaisuja. Sanoisin ne ääneen ennen kuin mitään ongelmaa on. Silloin kun se on vielä luontevaa sanoa ja esittää niitä toiveita.

Lisäksi on se tosiasia, että miehen pettämisen jälkeen en tosiaan koe enää muutenkaan pystyväni kaikkeen.

 

["vaimo"]

Miksi siis vaihtaa toiseen jos intohimo katoaa kumminkin suhteista.

Ei kannatakaan vaihtaa toiseen, vaan käydä vain välillä hakemassa säpinää muualta.