jos on niin olevinaan ateisti, miksi antaa lapselle hengellinen nimi?!

Koskaan ei näköjään ole hyvä. Minua kun on kritisoitu täällä siitä, kun olen aina nimenvalintaperusteissa tuonut esiin sen, että nimi ei ole Raamatusta tai edes johdettuna sieltä =)

 

Enpä oo kummallisempaa aloitusta vähään aikaan lukenut

 

mitä se suo liikuttaa?

Ärsyttää tuollaiset kommentit: mitä se suo liikuttaa, mitä sitten, entäs sitten, on sulla ongelmat jne.
Siis, paljon kiinnostaa millainen perhetausta sulla on. Onko lapsia ja miestä? Vastaatko aina heille, että mitä se suo liikuttaa jne? Eikö teillä kotona jutella yhtään mitään jollei aihe ole itsestänne? Noh, vastauksesi arvaan jo: mitä se sulle kuuluu

 

Otin itselleni aikuisena uuden etunimen. Jaan sen erään pyhimyksen kanssa. Kuuntelen myös kirkkomusiikkia n. 60% kaikesta kuunteluajastani. En tiedä miksi ateismini estäisi moisen. Ateismi nimenomaan poistaa ne esteet tuollaiselta.

 

Olemme aivan samaa mieltä tästä asiasta.
Onko kysymys siitä että sinusta tällainen hlö on yhtä "ateisti" kuin se jota yhteys kiinnostaa? Kaipaat siis hyväksyntää tällaisellekin ateismille vai mikä on tarkoitus kirjoituksillasi?

Kyllä on kysymys juuri siitä. Olen alusta asti sanonut, että jos kunnon ateisti ei saa antaa lapselle nimeä Raamatusta, niin yhtä järjetön "sääntö" olisi se, että "älä tapa" -käskyä ei saa noudattaa. Mikä näissä viesteissäni oli niin vaikeaa ymmärtää? Sehän tässä ketjussa kai oli aiheena. Jos olet samaa mieltä kanssani, niin sitten kai myönnät, että tuollainen sääntö on ihan järjetön.

 

Kuule.

Mä annan sen nimen, josta mä tykkään, vaikka kieltämättä ollaan ukon kanssa naureskeltu, että molemmat nimistä (siis tytön jo olemassa oleva ja pojalle kaavailtu) on jollakin tapaa raamatusta selitettävissä. Toisaalta niinhän kaikki muukin on vedetty raamattuun, liittyy ne uskontoon tai ei.

 

Heh.. no mä en edes tiennyt ennen tätä, että esim. Daniel on raamatusta.... Mun lapsilla ei tietääkseni ole mitään hengellisiä nimiä, mutta jos olisikin, niin mitä sitten. Vaikka mä olen ateisti, ja eronnut kirkosta, ei se tarkoita että mun täytyy sitä koko ajan joka asiassa tuoda esille. Kyllä mä käyn kirkossa rippijuhlissa, häissä yms pippaloissa, vaikken kirkkoon kuulukkaan (kummipoikaani olin jopa siunaamassa alttarilla kun pääsi ripille, koska hän halusi minut, ei usko itsekkään jumalaan eikä vanhempansakkaan). Mun lapset kuuluu kirkkoon, koska molempien isät kuuluu, ja saavat itse päättää sitten haluaako erota. Esikoiselle olen sanonut että hänet voin erottaa kirkosta jos tahtoo, mutta haluaa kuulemma uskoa jumalaan .