Jos minä en soita niin kaverini eivät pidä minuun mitään yhteyttä!

Sama juttu! Ihan ku mut ois unohdettu? Koska kun ne on porukas ne ei koskaa muista soittaa mulle ja sit en tiiä et millon ne on porukas ja millon ei ja sit on vaikee olla niitten kaaa ku ei tiedä millon olla ja millon ei olla? Voin olla kepoon 1kkden ilman kavereita. Kyl me siis nähää koulussa joka pv ja must meil on hauskaa mut hmm...

 

Sama ilmiö minulla. Minä olin aina se joka soitti . Eräs kaveri kerran sanoi ,ettei hän koskaan soita . Lopetin minäkin soittamisen ja en todellakaan ole se joka aina soittelee ja muut ei koskaan. No 10v. mennyt eikä yhteydenpitoa millään tavalla.

 

Nyt on hyvä, ku on feissit ja meset..tulee pidettyä helposti ja ilmaiseksi yhteyttä. Ei ole este kellekään.

No juuri näiden takia mulle on käynyt niin, että pari (entistä) ystävää ei pidä enää juuri minkäänlaista yhteyttä.
Siis mä en ole fb:ssä enkä missään mesessä. Tykkään nähdä ihmisiä ihan livenä, en missään feisbuukissa.

 

Sama juttu :/

 

Nostellaan vanhaa threadia....Mä olen jotenkin niin totaalisen kyllästynyt siihen, että yhteydenpito loppuu....kai mussa on jotain pahasti vialla kun ei ketään nappaa! Oli ihan sama onko kyse uusista vai vanhoista ystävistä. Ja nyt kun on näiden vuosien aikana saanut siipeensä todella kovaa, niin en pysty luottamaan kehenkään täysin ja varmaan se on näiden uusien ystävyyksienkin kuoleman syy....Miten omaa käytöstä ja luottamusta voi parantaa? Siis että ne kaverit pysyis....Ja ihan junnu en enää ole vaan reippaasti yli 30 v.

 

Väkisin ajattelen että mikä minussa on vikana kun ei soiteta. Kaveri antaa aika ristiriitaisia viestejä. Kun nähtiin (mun pyynnöstä) se halusi mut mukaan keikalle. Kuitenkaan ei itse soittele eikä kerro omista asioista. Humalassa avautui kun ihmiset ei ole kiinnostuneita mitä hänelle kuuluu. Kova homma huudella norsunluutorniin. En ota hänestä selvää, nyt ajattelin että en ota yhteyttä.

 

Väkisin ajattelen että mikä minussa on vikana kun ei soiteta. Kaveri antaa aika ristiriitaisia viestejä. Kun nähtiin (mun pyynnöstä) se halusi mut mukaan keikalle. Kuitenkaan ei itse soittele eikä kerro omista asioista. Humalassa avautui kun ihmiset ei ole kiinnostuneita mitä hänelle kuuluu. Kova homma huudella norsunluutorniin. En ota hänestä selvää, nyt ajattelin että en ota yhteyttä.

Ehkä te molemmat toivoisitte että toinen ottaisi yhteyttä? Sun kaveri kuitenkin ilahtui kun otit yhteyttä, kun hänelle se kynnys oli liian korkea?

 

Ehkä te molemmat toivoisitte että toinen ottaisi yhteyttä? Sun kaveri kuitenkin ilahtui kun otit yhteyttä, kun hänelle se kynnys oli liian korkea?

Tuo kaveri on suosittu ja kiireinen.Kun hänellä oli lomaa oli nähnyt muita kavereitaan (jotka on mun tuttavia). Jotenkin jäin välistä ja nyt on taas kiire. Jotenkin tuntuu että se ottaa vaan säälistä mut silloin tällöin mukaan kun satutaan samalle keikalle ja olen seuraa vailla.

 

Niin tuttua. Puran itsekin tässä sydäntäni. Minulla on useampi ns. ystävä jotka eivät koskaan itse ota yhteyttä. Yksikin "ystävyys" kestänyt yli 40 vuotta ja toinen yli 30 vuotta. Sitten sellaisia että ollaan tunnettu yli 20 vuotta. Mutta mikä ihme että minun pitäisi olla aina se joka ottaa yhteyttä. Olen pääni pohtinut puhki että missä vika. Mikä minussa on vikana?

Varmasti lähes kaikilla on kiireistä lapsiperhearkea, kuten minullakin, mutta silti. En käy ilmeisesti heidän mielessään edes sen vertaa että voisi kuulumisia joskus kysyä. Toki sitten, jos otan yhteyttä niin ollaan, että ihana kun otit yhteyttä ja juuri itsekin mietin sinua. Jos nähdään, niin vaikuttaa että on mukavaa, halaillaan ja luvataan että nyt pitää nähdä useammin. Noh, menee vuosi, kaksi, kolme, ei kuulu mitään. Olen päättänyt, että minä en nyt ota eka yhteyttä, koska olen sen tehnyt lähes aina.

Tämän pitkäaikaisimman "ystävän" kanssa nähtiin reilu vuosi sitten sattumoisin kaupassa ja sen otin yhteyttä kun sovittiin näin ja nähtiin kerran. Kerran tämän jälkeen kyselin yhdestä asia asiasta ja kyselin samalla kuulumisia. Vastasi ja kyseli takaisin, mutta sitten ei enää vastannutkaan jatkokysymyksiini. Tiedän että on varmasti kiirettä, mutta se vapaa-aika mitä liikenee niin vietetään sitten mieluummin muiden kavereiden kanssa (Facebookista nähnyt).

Toista pitkäaikaisinta "ystävääni" nähdään enää vain lastemme synttäreillä. Ennen oltiin parhaita kavereita. Ainut kun hän ottaa yhteyttä niin kyselee lasten synttäreille tai joululahjojen vaihdosta (lapseni kummi)

Sitten on vielä muita joista kuuluu vain kun otan yhteyttä.

Yksi jopa itse otti yhteyttä vuosien jälkeen tänä keväänä! Nähtiin ja ehdotti jopa itse sen jälkeen näkemistä. Silloin oli itsellä sen verran hektistä, että en ehtinyt. Sittemmin olen ehdottanut näkemistä, mutta kaveri jätti asian vain ilmaan että nähdään vaan joku viikonloppu. Jep, arvaan että viikonloppuja menee ja tulee mutta mahtaako itse ehdottaa. Minulle kuitenkin käy lähes kaikki viikonloput, joten hänen olisi helpompi ehdottaa kun hänelle käy vain harvat tietyt.

Onneksi on sentään puoliso, äiti, sisar ja muutama kaveri joiden kanssa viestillään enemmän. Tuntuu että näistäkin toinen kaveri on sellainen, että ikinä ei meinata saada sovittua yhteistä tapaamisaikaa eikä hän ikinä itse ehdota. Aina tulee esteitä tai sitä tai tätä. Ehkä kerran puoleen vuoteen saadaan sovittua tapaaminen, johon kaikki pääsee. Kuitenkin poikaystävänsä kavereita ehtii juhlapyhinä (vappu, juhannus jne.) aina nähdä ja käydä heidän kanssaan festareilla yms.

Kaipa sitten olen tämmönen B luokan kaveri. Onneksi on sentään oma perhe

 

Äskeiseen vielä lisäten niin en sinänsä kaipaa uusia ystäviä. Vanhojen kanssa olisi vaan ollut hauska pitää yllä vanhoja suhteita ja vaihtaa kuulumisia esim. Edes sen kerran puolessa vuodessa.

 

Äskeiseen vielä lisäten niin en sinänsä kaipaa uusia ystäviä. Vanhojen kanssa olisi vaan ollut hauska pitää yllä vanhoja suhteita ja vaihtaa kuulumisia esim. Edes sen kerran puolessa vuodessa.

Minulla on tapana ottaa yhteyttä ihmisiin, kun on oikeasti asiaa. Tein työelämässä paljon työtä puhumalla. Sieluni lepää kun puhun mahdollisimman vähän.
En puutu ihmisten asioihin ja vältän kaikin tavoin väärinkäsityksiä ja sekaannuksia. Tietenkin vastaan aina puheluihin, kun minuun otetaan yhteyttä. Ei ne puhelut aina ole maailmaa syleileviä. Pidän lähipiirini pienenä. En välitä lietsuta siellä sun täällä. Miksi minusta on tullut tällainen on monella suuren ihmetyksen aihe. Ehkä nuorena puhjennut vaikea allergia on suurin syy.

 

Aika tavallinen hauskuuttaja

Repsahin. Tässä on vissii ku elämäänsä kyllästynyt ihminen, ettei keksi muuta ku tulla kaksplussalle höpöttämään typeriä =)