A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Ei minusta ole eroamaankaan. Kai minulla olisi pitänyt kellot soida silloin 5v sitten ja soivatkin mutta kuitenkin rakastan häntä. Jos järjellä miettisin niin minun pitäisi etsiä se täydellinen prinssi mutta hän on paras mies jonka olen tavannut ja häntä rakastan enkä muita.
Kuinkahan tuollaista psykologia voisi ehdottaa? Emme kyllä asu Helsingissä, liekö muualla on tuollaisia..?
Kun kerta olet päättänyt jäädä, niin ok. Mutta lupaa ettet tee lapsia tuohon suhteeseen. Mieti sitä lapsen pelkoa, jos sinä aikuisenakin pelkäät.
Sitähän minä tässä koko ajan mietin.. Kuten sanoin olen jo siinä vaiheessa että haluaisin perustaa perheen, mennä naimisiin jne. Oma isäni oli alkoholisti (mieheni ei) ja vannoin lapsena että tuleva mieheni ei saa polttaa, ei olla alkoholisti eikä väkivaltainen. En tiedä miksi sitten menin rakastumaan tähän mieheen, kai siksi etten ketään häntä turvallisempaa ole tavannutkaan. Enkä halua ajatella mahdollisuutta että täytyisi olla yksin ja epätoivoisesti etsiä jotakin jota ei olekaan. Olen onnellinen hänen kanssaan mutta haluaisin pystyä elämään hänen kanssaan sitä täydellistä tulevaisuutta.
Anteeksi, nyt tämä meni sekavaksi. Ehkä minä olen se joka sitä päälekuria tarvitsisi..