Jos mies näyttää suuttumuksensa lyömällä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vannoin joskus etten ota alkoholistia enkä väkival
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ei minusta ole eroamaankaan. Kai minulla olisi pitänyt kellot soida silloin 5v sitten ja soivatkin mutta kuitenkin rakastan häntä. Jos järjellä miettisin niin minun pitäisi etsiä se täydellinen prinssi mutta hän on paras mies jonka olen tavannut ja häntä rakastan enkä muita.

Kuinkahan tuollaista psykologia voisi ehdottaa? Emme kyllä asu Helsingissä, liekö muualla on tuollaisia..?

Kun kerta olet päättänyt jäädä, niin ok. Mutta lupaa ettet tee lapsia tuohon suhteeseen. Mieti sitä lapsen pelkoa, jos sinä aikuisenakin pelkäät.

Sitähän minä tässä koko ajan mietin.. Kuten sanoin olen jo siinä vaiheessa että haluaisin perustaa perheen, mennä naimisiin jne. Oma isäni oli alkoholisti (mieheni ei) ja vannoin lapsena että tuleva mieheni ei saa polttaa, ei olla alkoholisti eikä väkivaltainen. En tiedä miksi sitten menin rakastumaan tähän mieheen, kai siksi etten ketään häntä turvallisempaa ole tavannutkaan. Enkä halua ajatella mahdollisuutta että täytyisi olla yksin ja epätoivoisesti etsiä jotakin jota ei olekaan. Olen onnellinen hänen kanssaan mutta haluaisin pystyä elämään hänen kanssaan sitä täydellistä tulevaisuutta.

Anteeksi, nyt tämä meni sekavaksi. Ehkä minä olen se joka sitä päälekuria tarvitsisi..
 
Alkuperäinen kirjoittaja heitu:
Meilläkin oli aluksi tuollaista n.4v ja sitten alkoi mies käymään myös minuun käsiksi.

Oliko teillä mitään viitteitä että miehesi voisi käydä sinuun käsiksi? Kun on niin vaikea uskoa että niin voisi käydä. Puhuiko miehesi noiden kohtausten jälkeen (kun tyynnytteli mahdollisesti sinua jos pelästyit) ettei ikinä tekis sinulle mitään?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Hän on sanonut ettei ikinä löisi minua ja uskon sen, mutta toisinaan saattaa taas fyysisesti pidellä minua paikallaan - haliottessa - jos haluaa että olen paikallani ja hiljaa ja kuuntelen, mikä on minusta jo väkivaltaa vaikkei satukaan. Hän kun on paljon minua vahvempi. Ei siis todellakaan satuta, pyrkii vain hallitsemaan voimalla.

Ei ole normaalia!! EI todellakaan kuulu tasavertaiseen parisuhteeseen.

Tuo yllä kuvattu on väkivaltaa ja aivan vastaavaa kuin lyöminen. Jos jatkuu noin niin voit olla varma että lyö sinuaki.
 
En vain.. osaa. Enkä kai haluaisikaan. Joskus ilkeyksissäni ajattelen että löisi niin olisi joku syy lähteä. Kun on jo yhteinen koti ja yhteiset tavarat ja rakkaus, ei ole "tarpeeksi hyvää syytä/selitystä". Minulla ei ole kavereita, huonot suhteet vanhempiini jotka asuvat hyvin kaukana jne.. En haluaisi kokea sitä yksinäisyyttä, tiedän että jos lähtisin olisin yksin loppuelämäni, rikkoisin hänen sydämensä ja omani, enkä löytäisi yhtä hyvää miestä kuin hän. En ole myöskään koskaan eronnut kenestäkään.
 
Noh, mies tulee kotiin kohta niin taidan poistua. Ei tästä mun pohdinnasta ole ennenkään tullut mitään, äkkiä ne vuodet kuluvat jahkaillessa :/ Kohta se on jo ohi enkä ole sitä lastakaan saanut.
 

Yhteistyössä