jos miehesi pettäis

Niin meniskö kerrasta poikki?


Ite en laittas kerrasta, mutta toisesta kyllä. Antaisin tilaisuuden oppia virheestä. Mikä ei tarkoita että hyväksyisin tapahtuneen, tai näin ajatellessa antaisin luvan pettää...

 

Kyllä meillä isäntä tietää että se on sit ekasta kerrasta poikki, jos erehtyy hairahtuu vieraseen petiin...

 

Niin meniskö kerrasta poikki?


Ite en laittas kerrasta, mutta toisesta kyllä. Antaisin tilaisuuden oppia virheestä. Mikä ei tarkoita että hyväksyisin tapahtuneen, tai näin ajatellessa antaisin luvan pettää...

peesi :wave:

 

Kyllä se menisi kerrasta poikki. Mikään rakkaus maailmassa ei saisi antamaan anteeksi pettämistä. Olisin katkera koko loppuikäni jos jatkaisin suhdetta, muistuttaisin asiasta joka hetki, panisin miehen matelemaan ja tuntemaan syyllisyyttä loppuikänsä, vetoaisin aina hänen pettämiseensä.

 

Kyllä menis, ehdottomasti.

 

Vaikea sanoa. En osaa kuvitella, ei oo ainakaan jääny kiinni vielä
Olen aina aatellu et kerrasta poikki muttamutta. ehkä se ei olis niin helppoo kuitenkaan.

 

tai riippuis tietty että näyttääkö yhtään katuvan ja miks meni. Jos oli hairahdus ja katuu niin joo, mutta jos on vähän hällä väliä ja häntä nyt vaan huvitti niin anti mennä loppuiäks sitten.

 

taitais olla siinä ja siinä, tekis kyll mieli häipyä heti...

mutta ehkä mäkin kuitenkin päätyisin tuohon samaan, että toisesta sitten häipyisin,
enkä takas tulis. niin ja tietty ottaisin lapset.

 

heti ulos vaan mut on jo tarpeeks mona kertaa petetty ja oon jopa anteeks antanu mut ei ne mitän opi. ne luulee et ei siit tuu mitään rangaistusta jos pettää ja sit annetaan anteeks.

 

Menis, aivan sama kuinka katuis, mulle ei ois sen jälkeen enään ikinä mitään asiaa.

 

Mä ajattelen parhaillaan asiasta niin, että ei mene kerrasta poikki, mutta asia on selvitettävä ja valehtelun loputtava ja elämä on avattava toiselle kokonaan. Meillä se ei valitettavasti ole todennäköistä (siis se valehtelun loppuminen), joten tässä tulee meikäläisen raja vastaan. Nimenomaan virheestä pitäisi oppia ja jos ei opi, niin ei sitten.

 

menis koska se tietää et oon aiemmas suhtees antanu anteeks (tosin tää mies ei mielestään pettäny) ja sillo män suhde erittäin huonoon jamaan. Eli vois olla et taas hairahtuisin ja antasin uuden mahollisuuden mut kyl se pettäminen ois lopun alkua ja se tietää sen kyllä.

 

heti ulos vaan mut on jo tarpeeks mona kertaa petetty ja oon jopa anteeks antanu mut ei ne mitän opi. ne luulee et ei siit tuu mitään rangaistusta jos pettää ja sit annetaan anteeks.

Tuo on valitettavan totta, inhottaa katsoa vierestä kun kaverin mies vie sitä kuin pässiä narusta. On monta kertaa jäänyt pettämisestä kiinni ja ainahan se on "viimeinen kerta" ja muija uskoo

 

Kyllä menisi kerrasta poikki!

Eipä taida rakkaus kovin vahvaa toisen puolelta olla jos pettämään pitää ryhtyä. Oli se sitte kännissä tai ei, silti väärin ja anteeksiantamatonta.

 

Kyllä se menisi kerrasta poikki. Mikään rakkaus maailmassa ei saisi antamaan anteeksi pettämistä. Olisin katkera koko loppuikäni jos jatkaisin suhdetta, muistuttaisin asiasta joka hetki, panisin miehen matelemaan ja tuntemaan syyllisyyttä loppuikänsä, vetoaisin aina hänen pettämiseensä.

Taitaisin käydä meille juurikin samalla tavalla...

 

No kyllä mun ois vaikea enää antaa sille. Vaikeaa ois myös olla hänen kanssa, kun en voisi enää tuntea olevani miehen silmissä ihana.

 

Menisi todellakin.

 

Se olisi kerrasta poikki. Mies menettäisi kaiken kunnioituksen ja luottamuksen jota häntä kohtaan tunnen, enkä voisi elää ihmisen kanssa jota en kunnioita pätkääkään & jota halveksin, rakkaudesta ja yhteisestä historiasta viis.

 

2 kertaa annoin anteeksi. Älkää kysykö miksi,en tiedä syytä itsekään..

 

Pettäminen osuisi meidän suhteen perustuksiin niin pahasti, ettei siitä kyllä varmaan voitaisi toipua. Valitettavasti. En mitenkään pystyisi ajattelemaan että se oli vain yksi pikkuvirhe. Pettäminen ei koskaan ole vain yksi virhe; se on pommi-isku suoraan suhteen peruskiveen eli luottamukseen. Olen siitä miehen kanssa puhunutkin, että ihan täysi nollatoleranssi pitää olla pettämisen suhteen, muuten se hyvä, joka meidän suhteessa on -se että haluaa ehdottomasti olla vain tämän ihmisen kanssa- katoaa. En pystyisi elämään sen kanssa, että tämä päätös haluta olla toisen kanssa horjahtaisi niin pahasti, että joku toinen jopa mahtuisi väliin, vaikka edes hetkeksi. Olen juuri sitä sanonut miehelle, että se voi kuulostaa järjettömältä, mutta niinkin sinällään pieni teko voi tosiaan tuhota koko meidän kodin ja kaiken sen mitä ollaan vuosia yhdessä rakennettu.

 

En jättäis, mutta sitä ei saa miehelle kertoa. Eri asia sitten, jos tavaksi ottais.

 

Jättäisin HETI,tottakai =)

 

En tiedä.. olen aikaisemmassa suhteessa antanut anteeksi pettämisen, joka johti siihen, että mies petti sitten uudestaan.. no, sen jälkeen, kun erosimme, selvisi, että se jota minä pidin ekana pettämisenä, olikin jo toinen kerta.. sitten on toinenkin poikakaveri joka petti ja jolle annoin anteeksi, mutta ei mennyt sitten kauaa, kun hän jätti minut.. sen miehen mielestä olin liian vaikea tyttöystävä, mutta ei se kauaa sinkkuna ollut, tuli hakemaan loppuja tavaroitaan uuden tyttöystävän kanssa.. joten noiden takia en tiedä jaksaisinko enää antaa anteeksi.. minusta mies joka pettää kerran, pettää toisenkin kerran..

 

mä en varmaan jättäisi heti (pitkä yhteinen historia ja lapset ajatellen), mutta todennäköisesti pettämisen jälkeinen "parisuhdeyrittäminen" kaatuisi lyhyessä ajassa omaan mahdottomuuteensa ja lopputuloksena olisi ero.

 

Menis kerrasta. Ja se tietää sen.

Eksän kanssa sen koin ja vaikka kuinka koitin antaa anteeks ja unohtaa, ei siitä mitään tullut.