Jos luovutan munasoluja, saanko päättää kelle ne menevät?

[mä-78]

no mulle sanottiin et kyl nää lapset joita lahjoitetuilla soluilla saadaan niin on niin kaivattuja. itse huomenna lääkäriin ja alotan pistokset jos kaikki kohdillaan ja 5 luovutus menee

Tottakai ne ovat kaivattuja. Tekemällä tehtyjä, harkinnan tuloksia.

Silti pidän kyseenalaisena sitä, että mielestäni hyvin iäkäs ensisynnyttäjä tehdään raskaaksi rankkojen hoitojen avulla. Kun lapsi syntyy, voi äiti olla jo 49 v. Kun lapsi menee kouluun, on äiti jo 56 v. Isä ehkä vielä vanhempi. Hyviä vanhempia varmaan ovat, sitä en kiistä, mutta mielipiteeni on silti se että hieman alempi ikäraja olisi hoitoja ajatellen hyvä juttu :flower:

mielestäni avalla ei kyllä hoideta mitää 48 vuotiaita joku ikäraja oli vastaanottajissakin

 

[mä-78]

Odotusaika sopivan lahjoittajan löytymiseen vaihtelee eri AVA-klinikoilla. Tällä hetkellä odotusaika lahjoitushoitoihin on Tampereella 5-6 kuukautta ja Turussa 6-10 kuukautta. Suomessa hoidamme lahjamunasoluilla pariskuntia, joissa nainen on iältään korkeintaan 45-vuotias.

 

[Kowalski]

mielestäni avalla ei kyllä hoideta mitää 48 vuotiaita joku ikäraja oli vastaanottajissakin

Ikärajoja on muutettu Avalla, ainakin luovuttajien suhteen, ehkä vastaanottajienkin suhteen.
Sen tiedän, että vielä jokin aika sitten tietyissä paikoissa oli mahdollista saada hoitoa 47-48 v iässä.

 

[mä-78]

no löysin avan sivuilt et korkeintaan 45 mut mitä määä siel oon käyny nii en oo ikinä mitää 45 vuotiast siel nähny

 

[f]

no löysin avan sivuilt et korkeintaan 45 mut mitä määä siel oon käyny nii en oo ikinä mitää 45 vuotiast siel nähny

No ikäraja olisikin hyvä olla max 40 v. Ehkä se 35 olis lähempänä totuttaa.

 

[vieras]

mä en ole koskaan käsittänyt teitä jotka olette kauhistuneita siitä että 48 vuotias nainen saa lapsen??mikä hitto siinä sit on?
Mä voisin jopa väittää että tuonikäinen on puolet parempi äiti kuin joku parikymppinen viipottaja joka heiluu baarissa vähän väliä pennut hoidossa....

Koska lapsettomuushoidot on yhteiskunnallekin kalliita ja jonot on pitkiä, niin minusta 25-35 vuotiaiden tulisi olla niihin ensisijalla ja yli 40 vuotiailta ne voitaisiin kieltää kokonaan. Siinä vaiheessa alkaa esim keskenmeno riski kasvaa eli hoito menee "hukkaan" kuin myöskin vammaisten lasten osuus suurempi, mitä vanhemmasta synnyttäjästä kyse.

Kun kaikkille ei riitä rahkeet perusterveydenhoidossakaan niin jossain pitää prioirisoida ja tämä on yksi niistä asioista, josta mielestäni voitaisiin säästää. Enemmin rahat syntyneisiin lapsiin, aikuisiin ja vanhuksiin kuin siihen, että mummot haluaa leikkiä äitiä. Ja jos se lapsen kaipuu on niin kova niin sijaisvanhemmuussa tai adoptio olisi ihan hyvä vaihtoehto myöskin, silloin vanhempia vailla oleva lapsi saisi kodin ja huolenpidon samalla kun nämä yli 40 vuotiaat pääsisivät toteuttamaan hoivaviettiään.

 

[Ap]

no löysin avan sivuilt et korkeintaan 45 mut mitä määä siel oon käyny nii en oo ikinä mitää 45 vuotiast siel nähny

No ikäraja olisikin hyvä olla max 40 v. Ehkä se 35 olis lähempänä totuttaa.

Näin minäkin ajattelen.

 

[chef]

Onko tuo ikä ainoa asia mihin luovuttaja saa vaikuttaa?

Mitä sääntöjä klinikalla on sen suhteen että kenelle antavat minkäkinlaisia soluja? Vai saako munasolua vailla oleva listan soluista joista valitsee itselleen parhaimman tjtn?

Eli valitseeko klinikka solut siten, että ulkonäöt vastaavat toisiaan vai voiko 100 kg, tummatukkainen, ruskeasilmäinen nainen saada solut jotka on lahjoittanut 45 kg, vaaleahiuksinen sinisilmä?

 

[Juuri näin]

mä en ole koskaan käsittänyt teitä jotka olette kauhistuneita siitä että 48 vuotias nainen saa lapsen??mikä hitto siinä sit on?
Mä voisin jopa väittää että tuonikäinen on puolet parempi äiti kuin joku parikymppinen viipottaja joka heiluu baarissa vähän väliä pennut hoidossa....

Koska lapsettomuushoidot on yhteiskunnallekin kalliita ja jonot on pitkiä, niin minusta 25-35 vuotiaiden tulisi olla niihin ensisijalla ja yli 40 vuotiailta ne voitaisiin kieltää kokonaan. Siinä vaiheessa alkaa esim keskenmeno riski kasvaa eli hoito menee "hukkaan" kuin myöskin vammaisten lasten osuus suurempi, mitä vanhemmasta synnyttäjästä kyse.

Kun kaikkille ei riitä rahkeet perusterveydenhoidossakaan niin jossain pitää prioirisoida ja tämä on yksi niistä asioista, josta mielestäni voitaisiin säästää. Enemmin rahat syntyneisiin lapsiin, aikuisiin ja vanhuksiin kuin siihen, että mummot haluaa leikkiä äitiä. Ja jos se lapsen kaipuu on niin kova niin sijaisvanhemmuussa tai adoptio olisi ihan hyvä vaihtoehto myöskin, silloin vanhempia vailla oleva lapsi saisi kodin ja huolenpidon samalla kun nämä yli 40 vuotiaat pääsisivät toteuttamaan hoivaviettiään.

TÄSMÄLLEEN SAMAA MIELTÄ!!

 

[lapseton]

Itse vauvaa pitkään toivoneena (29 v, naimisissa) en oikein ymmärrä näitä lahjasoluhoitoja. Ei se lapsen kantaminen ja synnyttäminen siitä biologista tee. Pidän äärimmäisen itsekkäinä perusteluja, että halutaan kokea synnyttäminen ja imettäminen ja siten tulla jotenkin oikeammin äidiksi. Jos meille ei omin voimin vauvaa tule, niin sitten harkitaan sijaisvanhemmuutta tai adoptiota.

 

[Alaston lohikäärme]

[
. Ja jos se lapsen kaipuu on niin kova niin sijaisvanhemmuussa tai adoptio olisi ihan hyvä vaihtoehto myöskin, silloin vanhempia vailla oleva lapsi saisi kodin ja huolenpidon samalla kun nämä yli 40 vuotiaat pääsisivät toteuttamaan hoivaviettiään.

Sijaisvanhemmuus ehkä, mutta aika harvassa maassa nykyään annetaan adoptiolapsen ja vanhemman ikäeron olla yli 45 vuotta. Joissakin on jopa 40 se yläikäraja.

 

[Kowalski]

Onko tuo ikä ainoa asia mihin luovuttaja saa vaikuttaa?

Mitä sääntöjä klinikalla on sen suhteen että kenelle antavat minkäkinlaisia soluja? Vai saako munasolua vailla oleva listan soluista joista valitsee itselleen parhaimman tjtn?

Eli valitseeko klinikka solut siten, että ulkonäöt vastaavat toisiaan vai voiko 100 kg, tummatukkainen, ruskeasilmäinen nainen saada solut jotka on lahjoittanut 45 kg, vaaleahiuksinen sinisilmä?

Ulkonäöt valitaan suht lähelle toisiaan, eli katsotaan hiusten väriä, silmien väriä ja pituutta.

Kovin ylipainoisiahan he eivät edes hoida...

Luovuttaja saa päättää mm. siitä, saako munasolun vastaanottaa sinkkunainen tai naispari, ulkomaalainen (siis ulkomailla asuva), yms.

 

[Jehnny Tightlips]

Siinä vaiheessa alkaa esim keskenmeno riski kasvaa eli hoito menee "hukkaan" kuin myöskin vammaisten lasten osuus suurempi, mitä vanhemmasta synnyttäjästä kyse.

Sivukommenttina: Keskenmenot kyllä liittyvät kantajan ikään, mutta eikös esim. Downin syndrooman ja muidenkin geneettisten virheiden todennäköisyys johdu munasolun luovuttajan iästä?

 

[vieras]

Sijaisvanhemmuus ehkä, mutta aika harvassa maassa nykyään annetaan adoptiolapsen ja vanhemman ikäeron olla yli 45 vuotta. Joissakin on jopa 40 se yläikäraja.

Ja onneksi on ikärajat adoptioissakin.

 

[chef]

Onko tuo ikä ainoa asia mihin luovuttaja saa vaikuttaa?

Mitä sääntöjä klinikalla on sen suhteen että kenelle antavat minkäkinlaisia soluja? Vai saako munasolua vailla oleva listan soluista joista valitsee itselleen parhaimman tjtn?

Eli valitseeko klinikka solut siten, että ulkonäöt vastaavat toisiaan vai voiko 100 kg, tummatukkainen, ruskeasilmäinen nainen saada solut jotka on lahjoittanut 45 kg, vaaleahiuksinen sinisilmä?

Ulkonäöt valitaan suht lähelle toisiaan, eli katsotaan hiusten väriä, silmien väriä ja pituutta.

Kovin ylipainoisiahan he eivät edes hoida...

Luovuttaja saa päättää mm. siitä, saako munasolun vastaanottaa sinkkunainen tai naispari, ulkomaalainen (siis ulkomailla asuva), yms.

Miten sinä päädyit omiin valintoihisi? Oliko vaikeaa?

Esim. juurikin tuon ikärajan asettaminen. Jos kuovuttaisin niin toisaalta raja olisi ihan järkevä tehdä, mutta toisaalta en ole siitä niinkään varma.

Musta tuntuu että nuo asiat joihin saisin itse päättää, olisi aika isoja pohdintoja ja niihin olisi vaikea ottaa kantaa. Ehkä tietyllä tapaa olisi helpompaa vaan suostua kaikkeen tjtn.?!

 

[vieras]

[
. Ja jos se lapsen kaipuu on niin kova niin sijaisvanhemmuussa tai adoptio olisi ihan hyvä vaihtoehto myöskin, silloin vanhempia vailla oleva lapsi saisi kodin ja huolenpidon samalla kun nämä yli 40 vuotiaat pääsisivät toteuttamaan hoivaviettiään.

Sijaisvanhemmuus ehkä, mutta aika harvassa maassa nykyään annetaan adoptiolapsen ja vanhemman ikäeron olla yli 45 vuotta. Joissakin on jopa 40 se yläikäraja.

Sitä suuremmalla syyllä, jos on ikärajat adoptiossa niin ne tulisi olla tiukemmat myös lapsettomuushoidoissa.

Ja jos se ikäero saa olla 45 vuotta, niin hieman iäkkäämpi adoptiolasta toivova voi sitten adoptoida isomman lapsen kuin sylivauvan, eikö vaan? Esim 55 vuotias saisi vielä 10 vuotiaan lapsen, mikä onkin ihan hyvä asia, koska mummoiässä sitä ei jaksa enää taaperon kanssa touhuta.

Onneksi adoptioissa mietitään tätä luonnollisuutta, ei voi kuusikymppinen saada vastasyntynyttä, toisin kuin joissain sairaissa lapsettomushoidoissa. Johan tämäkin on maailmalla nähyt...

 

[Kowalski]

Miten sinä päädyit omiin valintoihisi? Oliko vaikeaa?

Esim. juurikin tuon ikärajan asettaminen. Jos kuovuttaisin niin toisaalta raja olisi ihan järkevä tehdä, mutta toisaalta en ole siitä niinkään varma.

Musta tuntuu että nuo asiat joihin saisin itse päättää, olisi aika isoja pohdintoja ja niihin olisi vaikea ottaa kantaa. Ehkä tietyllä tapaa olisi helpompaa vaan suostua kaikkeen tjtn.?!

Ikärajapohdinta oli vaikeaa, muita juttuja ei oikeastaan tarvinnut edes pohtia, mutta ikäjuttua mietin useamman illan ajan. Juteltuani lääkärin kanssa tulin sitten siihen lopputulokseen, että en aseta ikärajaa. Lapsi syntyy toivottuna ja haluttuna, ilmeisen hyväkuntoisille vanhemmille, joten sillä onko äiti 40 v vai jonkun vuoden nuorempi/vanhempi ei oikeastaan ole merkitystä. Ja sain siis tietää, että kovin iäkkäitä ihmisiä heillä ei hoidossa ollut.

Eka munasolusatsini meni ulkomaille, ilmeisesti Ruotsiin. Sillä, menevätkö solut Suomeen vai muualle, ei ollut mulle merkitystä.

Avalla ei myöskään tällä hetkellä hoideta kuin heteropareja, joten sitäkään asiaa ei tarvinnut erikseen pohtia, vaikkakin hyväksyisin solujeni antamisen myös lesboparille tai sinkkunaiselle.

 

[vieras]

Siinä vaiheessa alkaa esim keskenmeno riski kasvaa eli hoito menee "hukkaan" kuin myöskin vammaisten lasten osuus suurempi, mitä vanhemmasta synnyttäjästä kyse.

Sivukommenttina: Keskenmenot kyllä liittyvät kantajan ikään, mutta eikös esim. Downin syndrooman ja muidenkin geneettisten virheiden todennäköisyys johdu munasolun luovuttajan iästä?

Kuin myös siittiöiden "luovuttajan" iästä, siitähän oli vastikään tutkimus ettei se riski kasva vain naisen iän mukaan vaan myös jos lapsen isä on iäkkäämpi.

 

[Saraldo]

Mun mielipide on, että ei kannata lähteä luovuttamaan sukusoluja, jos niihin on joku tunneside. Eli jos ajattelee, että "niistä tulee sitten mun lapseni sisaruspuolia, niille pitää saada sellainen ja sellainen elämä". Niissä pitäis olla samanlainen ajatus kuin verenluovutuksessa, että teen tämän vain auttaakseni niitä, jotka tätä tarvitsevat. Eikä niin, että siellä mun vereni nyt kiertää jonkun alkoholistin veressä...

 

[;(]

Tämä viestiketju sai minut hieman surulliseksi...

Toisaalta ymmärrän luovuttajien tarvetta säädellä esim. luovutuksen saajan ikää tms. Toisaalta taas surulliseksi saa kommentit, että vanhemmat luovutuksensaajat ovat itse toiminnallaan lapsettomuutensa aiheuttaneet.

Omakohtainen kokemukseni on, että aloimme silloisen mieheni kanssa yrittämään lasta reilu 26v:nä. Vuosien yrittämisen jälkeen menimme hoitoihin ja silloin sain kuulla, etten koskaan tule saamaan biologista lasta. Seurasi syvä järkytys, suru ja lopulta avioero. Uuden miehen löysin 33v. Hoitohin emme voineet heti mennä, sillä elämässämme oli paljon stressiä läheisten sairastelun ja esim. mieheni äidin kuoleman vuoksi. Nykyisen mieheni kanssa menimme lopulta luovutushoitoihin, kun olin 35v. ja rakas lapsemme syntyi kun olin 36v. Nyt olen toistamiseen raskaana ja ikää on 38v. Itse koen olevani tällä hetkellä erittäin onnellinen. Mutta teidän mielestänne minulla ei siis olisi ollut oikeutta enää saada lasta luovutetuilla munasoluilla...

 

[.]

Tämä viestiketju sai minut hieman surulliseksi...

Toisaalta ymmärrän luovuttajien tarvetta säädellä esim. luovutuksen saajan ikää tms. Toisaalta taas surulliseksi saa kommentit, että vanhemmat luovutuksensaajat ovat itse toiminnallaan lapsettomuutensa aiheuttaneet.

Omakohtainen kokemukseni on, että aloimme silloisen mieheni kanssa yrittämään lasta reilu 26v:nä. Vuosien yrittämisen jälkeen menimme hoitoihin ja silloin sain kuulla, etten koskaan tule saamaan biologista lasta. Seurasi syvä järkytys, suru ja lopulta avioero. Uuden miehen löysin 33v. Hoitohin emme voineet heti mennä, sillä elämässämme oli paljon stressiä läheisten sairastelun ja esim. mieheni äidin kuoleman vuoksi. Nykyisen mieheni kanssa menimme lopulta luovutushoitoihin, kun olin 35v. ja rakas lapsemme syntyi kun olin 36v. Nyt olen toistamiseen raskaana ja ikää on 38v. Itse koen olevani tällä hetkellä erittäin onnellinen. Mutta teidän mielestänne minulla ei siis olisi ollut oikeutta enää saada lasta luovutetuilla munasoluilla...

Mutta jos raja hoitoihin olisi 35v. ja se olisi yleisesti tiedossa, olisit sinäkin varmaan mennyt hoitoihin 34-vuotiaana?

Jos haluaa oikein tosi tosi tosi kovasti lasta, niin miksi ihmeessä ihmiset ei sitten toimi ajoissa?

Mielestäni jos ihminen koko aikuisen ikänsä vaan haahuilee, ihmettelee, opiskelee, juoksee baareissa ja vaihtaa kumppania kuin paitaa, lihoo, laihtuu. lihoo, polttaa, kokeilee maria, sairastaa klamydian tai pari jne. on väärin että hän saa vielä lapsia 40-vuotiaana tai jopa vanhempana kun tuleekin se ahaa-elämys että haluaakin lapsen.

Nykyään kun on olemassa hoidot, ei ihmisen tarvitse ottaa vastuuta elämästä, aikuistua ja hankkia perhettä ajoissa. Kun ainahan voi mennä hoitoihin
Pitäisi ymmärtää että kaikkea ei vaan voi saada!

Ei se nyt ihan vähäinen aika ole jos ajatellaan että lapsiakin voisi saada vaikkapa 15-35 vuotiaana, sehän on herranjumala lähes 20 vuotta, pitäisi siinä ajassa jo elämän järjestyä ja kumppanin löytyä!

Tämä ei tietenkään koske alle 35v. lapsettomia jotka eivät ole aiheuttaneet itse lapsettomuuttaan, teitä en halua loukata mitenkään.

 

[Saraldo]

Niin... kaikki ei ymmärrä sitä, että ihmiset elää erilaisia elämäntilanteita eri ikäisinä. Moni löytää sen elämänkumppanin vasta yli kolmekymppisenä. Pitäisikö sitten vaan tehdä niitä lapsia joidenkin yhdenillan juttujen kanssa kakskymppisenä, jos ei silloin ole vielä löytänyt sopivaa puolisoa? Joillakin saattaa tulla jokin sairaus juuri siinä sopivassa lapsentekoiässä. Kuka lähtee tekemään lapsia esim. rankkojen syöpähoitojen keskellä? Vain edesvastuuton ihminen. Sitä paitsi jos siinä tilanteessa tulee raskaaksi, on jo aika taitava...

Aika moni ajautuu työ- ja uraputkeen heti valmistuttuaan ja siinä voi vierähtää aika monta vuotta niin, ettei ehdi edes ajatella perheen perustamista. Pitäiskö näiltä ihmisiltä sitten kieltää lisääntyminen myöhemmin?

Musta noin 45-vuotias on siinä ylärajoilla ensisynnyttäjäksi. Siinä kohtaa voi jo miettiä, onko se lapsensaaminen enää mielekästä. Mutta ymmärrän vielä tuon iän jälkeenkin, jos syynä on joku sairaus tai se kumppanin puute. Mutta jos tuohon saakka on siirtänyt vain siksi, että kun pitää ensin saada se omakotitalo ja koira, niin sitten en ymmärrä.

 

[Riivinrauta]

Et saa päättää sitä, kenelle munasolut menevät, mutta voit kyllä esim. asettaa sellaisen ehdon että ei yli 38 v naiselle (tms).

Onko tuo totta???

Kävin viime kesänä luovuttamassa viimeksi niin kyllä silloin siihen lappuun sai kirjoittaa (vai oliko ihan kohta rasti ruutuun) että ei yli 40v tai lesbopareille (tai jotain sinnepäin).

 

[luovuttanut]

Tämä viestiketju sai minut hieman surulliseksi...

Toisaalta ymmärrän luovuttajien tarvetta säädellä esim. luovutuksen saajan ikää tms. Toisaalta taas surulliseksi saa kommentit, että vanhemmat luovutuksensaajat ovat itse toiminnallaan lapsettomuutensa aiheuttaneet.

Omakohtainen kokemukseni on, että aloimme silloisen mieheni kanssa yrittämään lasta reilu 26v:nä. Vuosien yrittämisen jälkeen menimme hoitoihin ja silloin sain kuulla, etten koskaan tule saamaan biologista lasta. Seurasi syvä järkytys, suru ja lopulta avioero. Uuden miehen löysin 33v. Hoitohin emme voineet heti mennä, sillä elämässämme oli paljon stressiä läheisten sairastelun ja esim. mieheni äidin kuoleman vuoksi. Nykyisen mieheni kanssa menimme lopulta luovutushoitoihin, kun olin 35v. ja rakas lapsemme syntyi kun olin 36v. Nyt olen toistamiseen raskaana ja ikää on 38v. Itse koen olevani tällä hetkellä erittäin onnellinen. Mutta teidän mielestänne minulla ei siis olisi ollut oikeutta enää saada lasta luovutetuilla munasoluilla...

Mutta jos raja hoitoihin olisi 35v. ja se olisi yleisesti tiedossa, olisit sinäkin varmaan mennyt hoitoihin 34-vuotiaana?

Jos haluaa oikein tosi tosi tosi kovasti lasta, niin miksi ihmeessä ihmiset ei sitten toimi ajoissa?

Mielestäni jos ihminen koko aikuisen ikänsä vaan haahuilee, ihmettelee, opiskelee, juoksee baareissa ja vaihtaa kumppania kuin paitaa, lihoo, laihtuu. lihoo, polttaa, kokeilee maria, sairastaa klamydian tai pari jne. on väärin että hän saa vielä lapsia 40-vuotiaana tai jopa vanhempana kun tuleekin se ahaa-elämys että haluaakin lapsen.

Nykyään kun on olemassa hoidot, ei ihmisen tarvitse ottaa vastuuta elämästä, aikuistua ja hankkia perhettä ajoissa. Kun ainahan voi mennä hoitoihin
Pitäisi ymmärtää että kaikkea ei vaan voi saada!

Ei se nyt ihan vähäinen aika ole jos ajatellaan että lapsiakin voisi saada vaikkapa 15-35 vuotiaana, sehän on herranjumala lähes 20 vuotta, pitäisi siinä ajassa jo elämän järjestyä ja kumppanin löytyä!

Tämä ei tietenkään koske alle 35v. lapsettomia jotka eivät ole aiheuttaneet itse lapsettomuuttaan, teitä en halua loukata mitenkään.

Aika empatiakyvytön vastaus... Eli sinun mielestä edellä kirjoittaneen olisi pitänyt mennä vielä rankkoihin hoitoihin kun omaiset sairastelevat ja kuolevat ympärillä...?

Itse olen luovuttanut munasoluja ilman ehtoja juuri sillä perusteella, että Suomessa klinikat hoitavat säätelyn siitä, kuka on sopiva hoitoihin ja sitä kautta myös lapsia saamaan.

 

[äiti]

mä en ole koskaan käsittänyt teitä jotka olette kauhistuneita siitä että 48 vuotias nainen saa lapsen??mikä hitto siinä sit on?
Mä voisin jopa väittää että tuonikäinen on puolet parempi äiti kuin joku parikymppinen viipottaja joka heiluu baarissa vähän väliä pennut hoidossa....

Kiitos vaan!!!
mikä kumma siinä on että parikymppinen ei voi olla hyvä äiti???
itselläni 10kk poika ja on ollut tasan yhdenkerran yötä hoidossa ja tämäkin oli pakkorako koska sain 3 viikkoa sitten keskenmenon ja jouduin sairaalaan ja jäämään sinne yöksi ja mies oli tukena.
Eli ei me kaikki parikymppiset eletä viinalle ja baarissa riekkumiselle!
Väitän että enemmän se lapsi on sille yli 40w mutsille elämän tapamuutos kun nuorelle äidille joka osaa asiaan suhtautua ihan erilailla,monesti ne yli 40w äipät on tottunu jo monta kymmentä vuotta tekeen mitä ite haluaa ja elään erilaista elämää mihin vauva ei välttis sovi.