Jos lapsia isommalla ikäerolla, onko "pipo löystynyt"?

Minulla on kolme lasta, joista kuopus on vuoden vanha ja ikäeroa keskimmäiseen on 6,5 vuotta. Keskimmäinen ja esikoinen on taas pienellä ikäerolla.
Huomaan, että näin kypsemmällä iällä suhtaudun ihan erilailla pieneen lapseen ja vauvaan.
Minulla on kaikki lapset olleet ns. hankalia ja vaikeita vauvoja. Keskimmäinen varsinkin rissasi pari vuotiaaksi ja nukkui ensimmäisen vuoden vain vartin pätkissä unensa ympäri vuorokauden ja muut ajat sylissä.
Tämä kuopuskin on valvottanut ja muutekin aika syliteltävä, mutta huomaan ettei minua ahdista yhtään. Toki olen väsynyt, mutta nyt sen todella tajuaa miten nopeasti aika menee ja yksi vauva-ja taaperoaika on vain pieni tähdenlento joka on liian äkkiä ohitse.
Samoin en ota stressiä mistään tyhjänpäiväisyyksistä ja siitä osaako lapsi nyt juuri sen mitä opuksissa lukee kunkin ikäkauden kohdalla.

Joskus ihan säälittää tuolla kaupoissa kun katsoo jotain nuorta äitiä (siis olin itse aivan samanlainen aikoinani) ja esim. jonkun 2-3 vuotiaan pitäisi osata olla jo niin iso ja kauheaa kurinpitoa yms.
Olen oikein havahtunut, että tuollainenhan olin itsekin varsinkin esikoiselle jonka piti jo reilut pari vuotiaana olla niin iso ja osata vaikka mitkä käytöstavat.

Onko muilla tälläisiä mietteitä? En ole kuopuksesta kasvattamassa mitään lellipentua (toivonmukaan ainakaan, vaikka isot sisaruksetkin hellii ja paapoo ylenmäärin ) ja säännöt ja rajat on ja tulee olemaan hänelläkin, mutta oma asenne on iän myötä muuttunut vahvasti.

 

Itse sai ekan lapseni 17 vuotiaana. Muistan miten odotin, että kasvaisi isoksi ja oppisi asioita. En osannut nauttia vauva-ajasta. Ekan ja toisen lapsen väliä olikin yhdeksän vuotta ja osasin nauttia vauvasta. Nyt kun lapsia on jo kuusi niin joka kerta olen oppinut ottamaan kasvatus ym. asiat rennommin. Nyt pikkuiseni on jo 2 1/2 vuotias ja huomaan ettei ole mikään kiire saada isoksi. Huomaan, että osaan olla rennompi ja ajatella että kaikki aikanaan, lapset ovat yksilöitä ja kyllä ne kaiken tarpeellisen ehtii oppia.

 

Itse olin myös tosi ehdoton ekan kanssa. Kielsin kaikkia pitämästä vauvaa, ettei tulisi "sylikissaa".
Nyt kuusi vuotta myöhemmin toista odottaessani en malta odottaa, että saisin pienen nyytin syliin ja liinaan kanniskeltavaksi.

 

Joo, esikoisen kanssa ollaan oltu paljon tiukempia. Huomaan vielakin vaativani hanelta joskus liiankin paljon :|

 

Joo, kyllä miekin tunnustan, että esikoinen on joutunut paljon tiukemman kurin kanssa elämään, kuin tämä "pikkutvoo"... Nyt osaan ottaa asiat rennommin, enkä aina ole niin hermona eri asioista. Esikoisen kanssa stressasin syömisistä, nukkumisista, kakkaamisista jne... nyt osasin jo relata, ja nauttia vauvan kanssa olemisesta. Niin sitä on ihminen oppivainen! =)

 

Näin se menee, minä sain esikoisen ollessani 21v. toisen 23v. olen aina ollut hyvä, tunnollinen lapsilleen omistautunut äiti. Pipo oli niin kireellä kun olla ja voi. Tein kaikki tyyliin ohjeiden mukaan ja varoin kaikkea mahdollista mikä saattaisi olla haitaksi lapsilleni.
Nyt kolmannen lapsen myötä, ikäeroa esikoiseen 8 vuotta, toiseen kohta seitsemän. Huomaan että nautin vauvasta sensijaan että kyttään "vaaroja" vaikka niitäkin ajattelen mutten pelkää.
Kyllä näin kolmekymppisenä vaikka luen itseni todellakin vielä nuoreksi vauvasta nauttii eri tavalla ja varsinkin kun ei ole kyseessä eka..
Ja sama juttu kun ap:lla säälin omalla tavalla nuoria äitejä.. vaikka
tiedän että se on tyhmää.

 

Luin ensin otsakkeen, että onko "paikat löystyneet" ja ihmettelin, että milloin tässä oikein mennään asiaan...

Joo, kyllä varmaan on pipo löystynyt, mutta meillä on kyllä tuo esikoispoika ollut kaikinpuolin paljon haasteellisempi tapaus kuin kuopus, joka siis tyttö.

 

minun esikoisen ja kuopuksen välissä on 15v..ja sama täälläkin mitä pikkuvaemo kirjoitti että lasta ei saanut sylitellä,ettei tulisi sylikissaa..ei saanut tulla viereen,piti nukkua omassa sängyssä..siis ja toivoi että kasvais nopeesti isoksi..nyt kuopus kohta 4kk,häntä on sylitelty,nukutettu vieressä..ja toivon että olis vielä piiitkäään pieni.
olin 19v kun esikoisen sain.

 

No ei. kakkosen ja kolmosen ikäero 7v.ekan ja tokan 2,5v ja kolmosen ja nelosen 1,5v
Periaatteessa samalla kaavaalla olen lapsiani kasvattanut.
Kaikkein eniten olen pystyyt nauttiin kolmosesta,kun oli ns,helppo vauva.Nuorimmainen on taas valvottanut,niin tästä ei niinkän ole väsymykseltään jaksanut täysillä nauttiin.
Kaikki silti ovat yhtä rakkaita :heart:

 

Mulla ei ole tainnu tuo pipo olla ikinä oikeen kiriällä, kun olen itekkin isosta perheestä. itellä seitsemän sisarusta ja olen heistä vanhin. No asiaan. Meille tulee vanhimman ja jos luoja suo ja hyvin menee, niin ens kesänä uus vauva. Hänelle ja vanhimmalle ikäeroa 16v1kk. Meirän muksut on syntyny 6/92, 11/93, 12/96, 3/01 ja 10/05 ja tämä masuvauva tulisi 7/08. en nyt noita iäerovuosia jaksa erikseen laskea, mutta ei nyt aivan putkeen kahta ekaa lukuunottamatta ole tulleet

 

Mullakin esikoinen 8v, keskimmäinen 5v ja pienin 7kk. Eka meni oppiessa, oli tärkeää rutiinit ja säännöt. Nyt lellin ja lässytän sydämeni kyllyydestä tätä pientä. Lapsi ei siitä rikki mee, vaan liian ankarasta kasvatuksesta menee.

 

Itse nyt eskarin äiti ja toivon mukaan syyskuussa tulee vauva,toistaiseksi odotus menny hyvin.Nyt ei tosin ole niin hysteerinen fiilis kuin nuorempana odottajana.Mä pidän aika kovaa kuria himassa esikoiselle mutta jotenkin luulen et kuri ja säännöt tulevat huomattavasti löystymään pikkuisen myötä.Erheistään oppii ja muutenkin ikä on tuonut rentoutta otteisiin.Oltiin pitkään kahdestaan esikoisen kanssa ja sitä tottui olemaan jämpti,niin duunis ku himassa jottei koko paletti leviäis.Nyt on ihana ukko ja elämä rentoutunut huomattavasti... =)

 

Meillä nyt ei hirveitä ikäeroja ole, pisin taitaa olla 4v2kk, mutta huomaan kyllä ihan samaa että esikoiselta vaatii ihan liikaa! :ashamed: Toisaalta esikko tuntuu kovasti taantuvan vielä pieneksi,kun on pikkusisaruksia eli välillä koen,että poikaa on vähän muistuteltavakin siitä, että mites nyt 11-vuotias toimiikaan...

 

Toi niin totta ainenki miun kohal.
Sain ekan muksun ollessain 19v ja kyllä ol kova kuri...kai siin piti joteki näyttää et osaa "nuorikin" kasvattaa hyvä käytöksisen lapsen.
Keskimmäiselläkin oli aikas tiukka kuri,mut tää kuopus joka vain 3v nuorempi ku keskimmäine on päässy helpolla.

Nyt kuopuksen ja tulevan vaavin välii jää 7vuotta ikäeroo joten voin kuvitella kui myö jokainen hellitään ja paapotaan pienintä
Uskon että myös ite oon paaaaljon rennompi ku näide 3 isomman kanssa.

AadaOlavi 21+5

 

Joo taitaa olla löystynyt Tyttäreni synnytin 23v ja silloin olin mielestäni tarkempi monissa asioissa, mutta tämä pikkuherra on ihan eri tapaus, lapsilla siis on ikäeroa 10 ja puoli vuotta. Toisaalta ihan kamala nipottaja ja huolehtija en ole ikinä osannut olla. Voihan se olla että ylipäätään suhtaudun pojan kasvattamiseen eri tavalla kun tytön.

 

=) Minun lapset ovat isoilla ikäroilla, esikoinen 15-vuotias, seuraava 8-vuotias ja kuopus 2,5kk. En oikeastaan koskaan ole ollut kauhea nipottaja minkään suhteen, enkä ole 1-vuotiaalle jäkättänyt koko aikaa että ei saa tehdä sitä eikä tätä vaan olen suosiolla nostanut tavarat kattoon ja antanut lapsen rauhassa vaeltaa kotosalla. Tällä en suinkaan tarkoita sitä että en ole kasvattanut lapsiani ollenkaan enkä minkäänmoista kuria pitänyt. Lapsiani on neuvolassa kehuttu tasapainoisiksi ja hyväkäytöksisiksi.
Isot ovat ikäerot ja joskus kuopuksen raskausaikana pohdin sitä, pitikö nyt taas aloittaa kaikki alusta kun kaksi vanhempaa olin jo kouluun saanut mutta pikkuvauveli on aivan valloittava ja ihanan helppo ja nautin taas äitiydestä kotosalla täysin rinnoin ilman suurimpia paineita. On mukava tuttavien kanssa jutella mitä kunkin lapsi osaa jne mutta sellaiseen vertailuun en myöskään ryhdy. Me ihmiset kaikki olemme niin erilaisia ja kehitymme omaan tahtiimme. Esikoisen kohdalla otin ehkä hiukan enemmän itseeni jos neuvolassa nyt joku kehityskohta mukamas hiukka oli jäljessä. Esikoisen vauva aika oli myös todella rankka...nukkui pieniä pätkiä pitkin vuorokautta ja muut ajat itki vatsanväänteitä jne. Jotenkin tuntuu etten hänen vauva ajastaan juuri tuosta johtuen omasta väsymyksestäni pystynyt niin nauttimaan kuin näiden kahden seuraavan.

 

Mallura, olipas mukava lukea viestisi! Meille myös on tulossa kolmas lapsi - esikoinen on 9 v. ja kakkonen 3 v. eli suuret ikäerot on meilläkin. Tyttö ehtii melkein täyttää 4 vuotta ennnekuin tämä kolmas syntyy (jos kaikki menee hyvin). Mulla myös esikoinen oli tosi vaativa ja valvottava vauva ja kakkonen helppo, hyväuninen beibi. Saas nähdä millainen on uusi tulokas? Toivottavasti säälisi "vanhoja vanhempiaan" ja antaisi meidän nukkua yömme
Kyllä minä ainakin tunnistan tuon saman kuvion kuin aiemmatkin kirjoittajat eli esikoiselle tulee oltua aika vaativa. Häneltä odottaa jo 1-vuotiaana melkein täydellisiä käytöstapoja ja häpeää, jos lapsi vaikka lyö toista tai riistää lelun kädestä. :ashamed: Toisen kohdalla ainakin minä olen osannut relata aivan toisella tavalla ja ehkäpä osittain myös tästä syystä lapsen ei ole kovasti tarvinnut koetella rajojaan (vai onko saanutkin kaiken periksi???) - no, ei kai.

 

Odotan myös itse toista lasta ja eka täyttää kohta 10v!!! Itse olisin halunnut pikkasen pienemmällä ikäerolla, mutta kun tuo avokki halusi vasta nyt. No, onpahan ehkäpä isoveljestä apua koulun jälkeen. =) Vauvan olisi tark. syntyä vasta loppuvuonna, joten aivan alussa ollaan.
Isoveli ei vielä tiedä asiasta. Kun ekaa neuvolaakaan en ole tilannut. Niin emme rupea hössöttämään. Laulelee kumminkin koko luokalle ja muille. Kun tämä varmistuu ultrassa niin sitten. Ite olen vm.74

 

Minun lapsukaiset syntyneet 4/91, 6/93 ja 2/05. tuli isompi ero tuon kolmannen kanssa, mutta huomaan kyllä ett tällä kertaa hermo on paljon pidempi. Vanhimmat lapset piti nukkua omassa sängyssään, mieskin oli tiukkana siitä, mutta nyt kun tuo kolmas tuli niin on herrakin lauhtunut, vieressä saa nukkua, eikä saa edes väkisin omaan huoneeseen laittaa nukkumaan. Ehkä pikkuisen tarkempi olen asioissa, vanhimmat lapset olivat pienestä pitäen yöhoidoissa isovanhemmilla, tämä kuopus ei ole ollut kertaakaan yökylässä missään, ilman meitä. Minun äitini valittaa jo että olen liian riippuvaiseksi opettanut itseeni, mutta onhan tuo tarhassakin päivät, välillä illallakin ja hyvin pärjää ja tykkää olla.
Nyt tuntuu kuin aikaa olisi enemmän ja katsoo kyllä ihan eri silmin lapsen kehitystä +30v kuin silloin 20v

 

Ei ole löystynyt vaan mulla on käynyt toisinpäin...esikko -96 ja tuplat -06... :wave:

 

esikko-98 ja kuopus -08.ehkä iän tuomaa kokemusta on nyt vauvan hoidossa mukana.eli iisimmin ottaa nyt kuopuksen kans ku parkymppisenä esikon kans eli olen varmaan sit löystyny

 

No joo... esikko -93 ja kuopus -06... esikoinen opetettiin omaan sänkyyn jne. Tämä pieni kukkulan kuningas saa lähes kaikki periksi ja nukkuu tiukasti meidän ihan vieressä, nukutettiin tissillä 2 vuotta jne. Nyt kyllä on täytynyt olla hiukan tiukempi kun pukkaa niin kauheeta uhmaa että! Hiukan meinaa välillä hermo kiristyä mutta silti annan mennä ohi silmien ja korvien aika paljon... vaikka tämä on kaikista haasteellisin persoona meidän lapsista!