Jos lapsi ei saa nähdä vanhempiaan edes pienessä hiprakassa niin pitääkö olla aina selvinpäin kun ei ole hoitajaa?

["PuhPah"]

Eikö lapsi mielestäsi pyri usein miellyttämään vanhempiaan? Ja minkä ikäiselle tuon kysymyksen voi esittää? Mitä tehdään siihen asti kunnes lapsi saavuttaa tuon iän?



Niin minustakin. Siksi mielestäni vanhemman pitäisi päättä tällaiset asiat, ei lapsen.



Alkoholin hienoushan on siinä, se vaikuttaa huomio- ja arvostelukykyyn. Lapsi voi oireilla paljonkin juomistilanteessa, mutta jälkeenpäin kun vanhemman huomiokyky on palautunut, niin lapsi ei enää oireile. Lisäksi lapset oireilevat muutenkin. Yksi lapsistani oli koko kevään todella huonotuulinen ja kärsimätön. En vieläkään tiedä miksi. Hän ei osannut syytä kertoa enkä minä osaava tarkkailija syytä keksinyt.



Olen puhunut omista kokemuksistani, en mistään uskon asioista. Vanhempani varmasti uskoivat, että heidän alkoholikäyttäytymisensä on sopivaa. Minä taas kärsin siitä, mutta en lapsena osannut sitä heille kertoa. Olin itseasiassa todella vanha, 6-7 luokkalainen ennen kuin ymmärsin, että äidin ajoittain ilmenevä omituinen käytös johtui alkoholista. Siihen asti olin vain asiaa ihmetellyt ja harmitellut, ja tietysti luullut että minä olen tehnyt jotain väärin.



Onko se nyt sitten minun vikani, että minulle jäi traumoja vanhempieni juomisesta?

Jos sinulla ei maalaisjärki pelaa, niin sille ei sitten voi mitään. Me olemme kaikki omia yksilöitämme, ja vanhemmuutta on osattava soveltaa eri tilanteisiin. On myös huomioitava millaista vanhemmuutta jokainen lapsi tarvitsee yksilönä. Sinä taisit sanoa, että sinä olet ainoa teidän perheen lapsista, joka on kokenut vanhempiesi alkoholin käytön haitallisena? Niinpä. Hyvä vanhempi kyllä tämän tietää, että se oma alkoholinkäyttö ei välttämättä ole sama mille tahansa lapselle, ja jos se on yhtään haitallista edes yhdelle kymmenestä lapsesta, niin sen kanssa ei tule lotrata lapsen nähden. Yhtä ainoaa ohjeistusta ei voi antaa joka tilanteeseen, vaan on luotettava siihen, että vanhemmat osaavat pitää huolta omista lapsistaan. Ennen ei ehkä ymmärretty kiinnittää niin kovin huomiota siihen, millaisena lapset sen alkoholinkäytön kokevat. Nykyään kuitenkin nämä asiat tiedetään, ja vanhemmat osaavat tarkkailla lapsiaan ihan eri silmin. Kyllä olen varma, että hyvä vanhempi lapsensa tuntee, oli hän tullut ottaneeksi vähän alkoholia, tai ei. Hyvä vanhempi osaa myös käsitellä lastaan niin, että saa sen rehellisen vastauksen kysymyksiinsä lapsestaan esiin. Ei ole mitään ikää. Lasten kanssa on olemassa yhtä monta käyttäytymismallia, kuin on lapsiakin.

Minä en ole todellakaan mikään alkoholin puolesta puhuja, mutta minusta ylipäänsä muiden ihmisten tekemisiin puututaan liikaa. Ei ole olemassa yhtä oikeaa. Ei se ole minusta maailman pahin asia, jos lapset joskus näkevät vanhempansa juovan alkoholia, sillä ei se vaikuta kaikkiin, kuten sinuun.

Minun nuoruusmuistoissani vanhempani joivat välillä, sekä heidän ystänsä, ja kaikilla oli kivaa.

 

["alma"]

Mä en tajua tätä suomalaista alkoholikulttuuria. Hirmu monelle tuntuu ainoat vaihtoehdot olevan känni ja absolutismi. Mielestäni on aivan normaalia juoda vähän viiniä lasten nähden, känniä en tietenkään joisi. Enkä antaisi kenenkään muunkaan olla humalassa lasten nähden.
Jos jotain sattuisi, tilaisin taksin ja menisin lapsen kanssa lääkäriin. Jotenkin vaikea uskoa, että lapsia ollaan heti huostaanottamassa, jos äiti on ottanut kaksi kaljaa.

 

[Vaihtoehto?]

Minusta tällainen vanhemmuus on pahempaa, kuin se, että vanhemmat ottaa joskus vähän vinkkuu...

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1971737-uhma-ja-aidin-huutaminen-vakivaltaiset-ajatukset/

 

[Phoebsi]

[QUOTE="alma";23800897]Mä en tajua tätä suomalaista alkoholikulttuuria. Hirmu monelle tuntuu ainoat vaihtoehdot olevan känni ja absolutismi. Mielestäni on aivan normaalia juoda vähän viiniä lasten nähden, känniä en tietenkään joisi. Enkä antaisi kenenkään muunkaan olla humalassa lasten nähden.
Jos jotain sattuisi, tilaisin taksin ja menisin lapsen kanssa lääkäriin. Jotenkin vaikea uskoa, että lapsia ollaan heti huostaanottamassa, jos äiti on ottanut kaksi kaljaa.[/QUOTE]

Olen lukenut aika monta viestiä tässäkin ketjussa, jossa nimenomaan sanotaan että lasillinen viiniä tai saunasiideri on ok, ja että lapsen on hyvä oppia että alkoholia voi ottaa sivistyneestikin.

Mietin että mitä sitten nämä henkilöt, jotka ovat sitä mieltä että hiprakassa voi olla, mitä he sanoisivat jos lapsi tulisi sanomaan että on inhottavaa kun äiti ja isä on kännissä, tai että heitä pelottaa?

 

[Vaihtoehto?]

Minusta tällainen vanhemmuus on pahempaa, kuin se, että vanhemmat ottaa joskus vähän vinkkuu...

http://kaksplus.fi/keskustelu/pluss...-ja-aidin-huutaminen-vakivaltaiset-ajatukset/

& muut on myöntelemässä, että heilläkin menee homma noin, ja että toi on ihan ok, ja hyysätään vähän lisää. Sori vaan, mutta minusta tuo on paljon tuohoisampaa. Hmmm... Kumpikohan on pahempi 'joskus vähän alkoholia iloisin mielin' vai 'jokapäiväistä raivoamista ja kasvatusongelmaa'. Toisen ketjun ap:ta ei ole tarkoitus syyllistää, mutta hei, tämä alkoholi asia on kyllä räjähtänyt käsiin, sillä se on vaan harvoin niin paha, kuin siitä on maalattu.

 

["alma"]

Olen lukenut aika monta viestiä tässäkin ketjussa, jossa nimenomaan sanotaan että lasillinen viiniä tai saunasiideri on ok, ja että lapsen on hyvä oppia että alkoholia voi ottaa sivistyneestikin.

Mietin että mitä sitten nämä henkilöt, jotka ovat sitä mieltä että hiprakassa voi olla, mitä he sanoisivat jos lapsi tulisi sanomaan että on inhottavaa kun äiti ja isä on kännissä, tai että heitä pelottaa?

Ehkä tässä keskustelussa on ongelmana se, että jo termit hiprakka, känni, pari siideriä jne. on niin epämäräisiä.
En oikein ymmärrä, miten pari lasia viiniä saisi aikuisen näyttämään pelottavalta lapsen silmissä. Jos aikuinen alkaa esim. hoippua, huutaa tai sammaltaa, minkä ymmärrän pelottavaksi käytökseksi, niin kyllä silloin on otettu aika paljon enemmän kuin pari.
Mutta jos itse saisin tuollaista palautetta lapseltani, niin tietenkin lopettaisin sen juomisen, ja keskustelisin asiasta lapsen kanssa.

 

[piina]

Lakikin sanoo että lapsen seurassa pitää olla ainakin yksi aikuinen joka on selvinpäin. Eli jos jotain sattuu ja et voi humalatilan takia viedä lasta esim lääkärille, saa sosiaaliviranomaiset äkkiä kimppuun.

Mikä laki, en ole koskaan moisesta kuullutkaan. Ja miksi tarvitsee olla ajokunnossa, jos päivystykseen tarvii mennä. Eihän kaikkilla ole autoakaan ja autollinenkin voi ottaa taksin.

Meillä kävi aikoinaan niin, että mies oli tissutellut illalla ja yllättäen poika piti viedä yöllä leikkaukseen. Itse olin täysin selvinpäin, mutta a en olisi lähtenyt lastenklinikalle autolla, kun en ole sielä ajellut ja b mun olisi pitänyt ottaa vauva mukaan, jolloin olisin ollut vähemmin apuna pojalle. Näin ollen mies lähti taksilla poikaa viemään, eikä sielä kukaan ollut humalatilasta (ei tietenkään mikään kaatokänni) sanonut eikä sossuntätejä ole meillä näkynyt.

 

[lapsen näkökulma]

[QUOTE="PuhPah";23800883]Ei ole olemassa yhtä oikeaa. Ei se ole minusta maailman pahin asia, jos lapset joskus näkevät vanhempansa juovan alkoholia, sillä ei se vaikuta kaikkiin, kuten sinuun.
[/QUOTE]

Näinhän se menee, yksiöitä ovat niin vanhemmat kuin lapsetkin. Halusin vain tuoda yhden näkökulman tähän keskusteluun. Ja jos vanhempani kirjoittaisivat tänne, he olisivat täysin samaa mieltä kanssasi, eli omasta mielestään hyviä vanhempia jotka kyllä osaavat tarkkailla lastaan ja kohdella lastaan oikein. Eivätkä omasta mielestään juoneet liikaa. Ja osa sisaruksistani saattaisi olla sitä mieltä, että vanhempien juominen ei ole mikään maailman pahin juttu. Eli jos minä olen ainoa joka ei ollut tyytyväinen tilanteeseen, niin oliko vika sittenkin minussa?

Tartuin tuohon lapselta "lupaa" kysymiseen ehkä erityisesti siksi, että tyypillisen alkoholiperheen lapsen tavoin tunnen vieläkin syyllisyyttä ja häpeää vanhempieni juomisesta. Olisivatko he juoneet vähemmän, jos olisin osannut ja uskaltanut siitä heille sanoa?

Ja edelleen ihmettelen sitä, että jos kaksivuotias lapsi alkaa käyttäytymään eri lailla kuin aikaisemmin, niin mistä te supermammat tiedätte johtuuko se mahavaivoista, hampaista, vanhempien stressistä vai juomisesta?

 

[piina]

[QUOTE="alma";23801163]Ehkä tässä keskustelussa on ongelmana se, että jo termit hiprakka, känni, pari siideriä jne. on niin epämäräisiä.
.[/QUOTE]


Eikä määrissä voi rajaa ollakaan, kun esim. itse jos nopeasti vedän pari siideriä, niin olen niin hiprakassa, etten kehtaisi olla lasteni edessä. Mutta isommalle ihmiselle tai pidemmällä aikavälillä nautittuna se ei ihmistä muuta.

Mutta omasta mielestä pikkuhiprakka esim. lasten nukkuessa ei ketään haittaa. Jos lapsi pitää viedä lääkäriin hänet viedään, jos lapsi tarvitsee peittely hän tarvitsee. Mutta missä sitten menee se hiprakan ja kännin raja, niin sen tietää vain juoja itse.

 

["PuhPah"]

Näinhän se menee, yksiöitä ovat niin vanhemmat kuin lapsetkin. Halusin vain tuoda yhden näkökulman tähän keskusteluun. Ja jos vanhempani kirjoittaisivat tänne, he olisivat täysin samaa mieltä kanssasi, eli omasta mielestään hyviä vanhempia jotka kyllä osaavat tarkkailla lastaan ja kohdella lastaan oikein. Eivätkä omasta mielestään juoneet liikaa. Ja osa sisaruksistani saattaisi olla sitä mieltä, että vanhempien juominen ei ole mikään maailman pahin juttu. Eli jos minä olen ainoa joka ei ollut tyytyväinen tilanteeseen, niin oliko vika sittenkin minussa?

Tartuin tuohon lapselta "lupaa" kysymiseen ehkä erityisesti siksi, että tyypillisen alkoholiperheen lapsen tavoin tunnen vieläkin syyllisyyttä ja häpeää vanhempieni juomisesta. Olisivatko he juoneet vähemmän, jos olisin osannut ja uskaltanut siitä heille sanoa?

Ja edelleen ihmettelen sitä, että jos kaksivuotias lapsi alkaa käyttäytymään eri lailla kuin aikaisemmin, niin mistä te supermammat tiedätte johtuuko se mahavaivoista, hampaista, vanhempien stressistä vai juomisesta?

Okei, voit inttää niin kauan kuin haluat, että kukaan muukaan ei voi ikinä tuntea täysin lapsiaan, kun ei sinunkaan vanhempasi tunteneet, joten mitäpä minä siihen sanomaan, kun haluat noin ajatella.

Minullakin on syyllisyydentunteita, ja kaikennäköistä muutakin, mutta se ei liity millään lailla siihen, että vanhempani joivat välillä alkoholia, vaan siihen, että perheenjäsenelläni oli (ja on yhä) persoonallisuushäiriö.

Aina, jos lapsi alkaa käyttäytymään eri tavalla, niin minun kaikki huomioni on silloin lapsessa, sillä lapsi tulee AINA ensin. Jos olisin vaikka juonut pikkaisen alkoholia, niin se ei muuttaisi mitään. Ei tulisi mieleenkään jatkaa alkoholin litkimistä, ellen ole ratkaissut lapsen pulmaa. Me tarkkailemme jatkuvasti mieheni kanssa lapsiamme, ja keskustelemme heidän luonteistaan. Me kiinnitämme heihin jatkuvasti huomiota. Meidän päämäärä on todellakin kasvattaa tasapainoisia ihmisiä. Me lähdemme siitä, että elämme kuten ennenkin, ja jos on syytä muuttaa jotain, niin se tehdään. Meillä ei ole tähän päivään mennessä ollut kasvatuksellisia ongelmia lasten kanssa.

 

[piina]

& muut on myöntelemässä, että heilläkin menee homma noin, ja että toi on ihan ok, ja hyysätään vähän lisää. Sori vaan, mutta minusta tuo on paljon tuohoisampaa. Hmmm... Kumpikohan on pahempi 'joskus vähän alkoholia iloisin mielin' vai 'jokapäiväistä raivoamista ja kasvatusongelmaa'. Toisen ketjun ap:ta ei ole tarkoitus syyllistää, mutta hei, tämä alkoholi asia on kyllä räjähtänyt käsiin, sillä se on vaan harvoin niin paha, kuin siitä on maalattu.

Alkoholin kanssa täytyy kuitenkin olla varovainen. Kärjistettynähän alkoholi ensin tekee iloisen mielen ja sen jälkeen krapulan. Eli jos sitä alkoa tulee turhan usein tai turhan paljon kerralla nautittua, niin se saa loppupelissä ihan käänteisen reagtion aikaiseksi, kuin mitä tarkoitettu.

 

[Jellybeany]

Mun motto on se, että lapsilla/lapsella täytyy aina olla selvä hoitaja. Jos haluaa ottaa, täytyy lapsella olla joku toinen hoitaja. Jos toista hoitajaa ei ole saatavilla, on sitten oltava ottamatta. Selvällä tarkoitan ajokuntoista, eli jos olet siinä kunnossa ettei poliisilla ole mitään sanomista, niin silloin voi hoitaa lastakin.

 

[Kohtuus kaikessa]

Alkoholin kanssa täytyy kuitenkin olla varovainen. Kärjistettynähän alkoholi ensin tekee iloisen mielen ja sen jälkeen krapulan. Eli jos sitä alkoa tulee turhan usein tai turhan paljon kerralla nautittua, niin se saa loppupelissä ihan käänteisen reagtion aikaiseksi, kuin mitä tarkoitettu.

Tässä ei nyt kai ollut kyse mistään änkyräkänneistä, että tolpillaan ei pysytä. Kyllähän alkoholismi on jo sairaus, jonka seuraukset kaikki tietää.

 

[dfdf]

Kyllä. Minä en keksi yhtään syytä, miksi minun pitäisi olla humalassa lasteni edessä.

 

[erhgette]

Mun motto on se, että lapsilla/lapsella täytyy aina olla selvä hoitaja. Jos haluaa ottaa, täytyy lapsella olla joku toinen hoitaja. Jos toista hoitajaa ei ole saatavilla, on sitten oltava ottamatta. Selvällä tarkoitan ajokuntoista, eli jos olet siinä kunnossa ettei poliisilla ole mitään sanomista, niin silloin voi hoitaa lastakin.

Samaa mieltä. Lisäisin vielä sen, että vaikka promilleraja autolla ajamiseen on 0.5, niin ei sitä ehkä pidä ehdoin tahdoin lähennellä kuitenkaan. Ja monet ajatteleevatkin niin, että jos ajaa, niin ei voi olla silloin ottanut yhtään.

 

[zihuu]

Juu, tämä on tätä suomalaista alkoholikulttuuria parhaimmillaan. Itse asun tällä hetkellä Keski-Euroopassa ja tämä keskustelu pistää kyllä vähän miettimään että miksi pohjolassa ei alkoholia osata monesti sivistyneesti käyttää. Mun vanhemmat kyllä joivat alkoholia kohtuudella ollessani pieni eikä mulle ole jäänyt mitään traumoja. Enemmän traumoja mulle on jäänyt niistä kännikaloista mitä kylän nurkat oli (ainakin) viikonloppuisin pullollaan. Suomessa lapset tulevat kyllä kohtaamaan nämä juomisen huonot puolet ennemmin tai myöhemmin, vaikka kotona olisikin absolutisti-meiniki.

Meillä nautitaan alkoholia myös lasten läsnäollessa, kohtuudella. Tarkoituksena ei todellakaan ole vetää perskännejä, mitkä eivät täällä todellakaan kuulu edes kulttuuriin. Juominen on sivistynyttä ja se kuuluu ns.arkipäivään (en tarkoita että joka täällä joka päivä juodaan). Sukujuhlissa, esim.aikuisten syntymäpäivillä aperitiivit sekä ruokaviinit ja jälkiruokakonjakit kuuluvat asiaan. Ei siellä kukaan mene muille sanomaan että ei saa juoda, mulla on täällä lapsi mukana. Mutta kännejä ei siis vedetä. Ihmiset hallitsevat alkoholin käyttönsä hyvin ja yleensä monista ei edes huomaa että he olisivat jotain ottaneet.

Ja tuo pistää mut aina ihmettelemään että sanotaan että jos on vähänkin juonut ja joutus viemään lapsen esim.ensiapuun niin heti on sossu kintereillä. Siis mitä???? Onko Suomessa alkoholiongelmat todellakin noin pahoja? Pyöristyttävää. Meille on päivän selvää jos olemme jotain ottaneet että taksit kulkevat ja ei meidän perään poliiseja tai sossua usuteta jos olemme iltaruoan kanssa viiniä juoneet.

Eli mun mielipide on se, että lasten läsnäollessa voi alkoholia juoda, mutta kohtuudella. Täytyy olla myös erittäin tietoinen siitä, miten itse käyttäytyy alkoholin vaikutuksen alaisena. Jos tietää jo etukäteen että överiksi menee tai tietää ettei voi yhtäkään ottaa ilman humaltumista sitten kannattaa tietysti jättää koko homma. Lapsestaan täytyy pystyä huolehtimaan!

 

[Huono vertaus]

Samaa mieltä. Lisäisin vielä sen, että vaikka promilleraja autolla ajamiseen on 0.5, niin ei sitä ehkä pidä ehdoin tahdoin lähennellä kuitenkaan. Ja monet ajatteleevatkin niin, että jos ajaa, niin ei voi olla silloin ottanut yhtään.

Minusta on aivan eri asia ajaa autolla 100 km tunnissa, kuin olla kodin turvallisessa ympäristössä. Ei näitä kahta voi verrata. Minä antaisin lapsenikin mieluummin hoitoon jollekin, joka on ottanut "pari", kuin päästää heitä jonkun selväpäisenkään kyytiin.

 

[piina]

Samaa mieltä. Lisäisin vielä sen, että vaikka promilleraja autolla ajamiseen on 0.5, niin ei sitä ehkä pidä ehdoin tahdoin lähennellä kuitenkaan. Ja monet ajatteleevatkin niin, että jos ajaa, niin ei voi olla silloin ottanut yhtään.

Itse en ota yhtäkään, jos olen autolla liikkeessä, mutta voin ottaa sen yhden, jos olen liikkeellä lasten kanssa (kävellen). Lasten kanssa ei onneksi ihan samanlaista reagtiokykyä tarvitse kuin autoillessa. Jos nyt ajattelee vaikka migreeniä tai väsymystä tai kuumetta, niin samoin sitä reagtiokyky laskee, kuin sen kaljan jälkeen. Ei silloinkaan voi aina lapsia hoitoon laittaa, mutta onneksi usian voi valita lähteekö autolla puolikuntoisena vai ei.

 

[hihiihihih]

Itse en ota yhtäkään, jos olen autolla liikkeessä, mutta voin ottaa sen yhden, jos olen liikkeellä lasten kanssa (kävellen). Lasten kanssa ei onneksi ihan samanlaista reagtiokykyä tarvitse kuin autoillessa. Jos nyt ajattelee vaikka migreeniä tai väsymystä tai kuumetta, niin samoin sitä reagtiokyky laskee, kuin sen kaljan jälkeen. Ei silloinkaan voi aina lapsia hoitoon laittaa, mutta onneksi usian voi valita lähteekö autolla puolikuntoisena vai ei.

Jos aikuinen ei tiedä miten kirjoitetaan REAKTIO, eli ei reagtio, niin ei sitä älyä kyllä enää alkoholi heikennä...

 

[kookosta]

Itse en joisi kännejä lasten silmien edess, mutta en näe mitään pahaa siinä jos lapset näkee järkevää alkoholin käyttöä kotona (tyyliin pullo olutta tai lasi viiniä).
Musta on terveellisempää antaa lapselle sellainen malli että viinaa ei tartte vetää päätä täyteen, se kun valitettavan usein joskus teini-iässä ja sen jälkeenkin on ainoa "oikea" tapa juoda. Perskännien veto noin yleensäkin on hieman arveluttavaa.

 

[Horuksen silmä]

Mä kysyisn MIKSI aikuisen ihmisen edes pitäis olla humalassa? Mitä siitä kännäämisestä saa irti? Krapulan....
Mutta kyllä jos lasta ei saa hoitoon niin sitten ollaan selvin päin. Ei se selvin päin oleminen ole mitenkään kamalaa.

 

["vieras"]

Mä en ole "ajokunnossa" muutenkaan, ei mulla ole ajokorttia. Voin ottaa ruualla tilkan viiniä tai saunailtana tissutella pienen oluen, vaikka mies nauttisi vähän enemmän, mutta enempää en halua juoda kun olen vastuussa lapsesta.

En koe tuota pientä alkoholimäärää mitenkään riskiksi toisin kuin vaikka sen jos joudun hoitamaan vauvaa ihan hirveässä univajeessa. Varmasti parin vuorokauden valvominen huonontaa mun valmiutta huolehtia lapsesta.

 

["vieras"]

Jotkut ihmiset osaavat tarkkailla omaa ja lastensa käytöstä, vaikka joskus alkoholia ottavatkin, ja mikäli kokevat, että tilanne ei ole ok, niin sitten siihen tulee muutos. Minä en ole edes pahemmin ottanut alkoholia lasteni edessä (lue: lähes ollenkaan), vaan jos on pullo korkattu, niin se on silloin kun lapset menevät nukkumaan.

Ihanan ruusuinen kuva sinulla asiasta. "vanhemmat osaavat tarkkailla tilannetta ja lapsiaan kyllä humalassakin ja sitten muuttavat käytöstä paremmaksi jos homma ei ole ok" Noinko luulet?

kuule, suurin osa humalaisista ei todellakaan osaa tarkkailla käytöstään selväpäisiin tovereihin nähden, sen voi nähdä selvinpäin miten se käytös toisella muuttuu ja alkaa kieli laulamaan kaikkea mitä ei ehkä muuten sanoisi. Tämä on se lievin havainto humaltuneesta ihmisestä.

Suomessa on valtavan paljon alkoholin takia kärsineitä lapsia, missä heidän ne niin fiksut vanhemmat, jotka osaavat mahtavasti arvioida alkoholinkäyttöään ja tarkkailla samalla lapsiaan? Suurin osa ei näe mitään väärää omassa käytöksessään, toiset eivät välitä vaikka näkisivätkin lastensa kärsivän, sitten on niitä sisäänpäinkääntyneitä lapsia, jotka eivät puhu vaikka jokin olisi huonosti.

 

[Horuksen silmä]

Musta ois mielenkiintoista tietää onko myös kannabiksen tai vahvempien huumeiden vaikutuksen alaisena oleminen lapsen seurassa yhtä ok kun kännien vetäminen? Tai onko ok jos vanhempi on lääketokkurassa lapsensa seurassa?

 

[piina]

Jos aikuinen ei tiedä miten kirjoitetaan REAKTIO, eli ei reagtio, niin ei sitä älyä kyllä enää alkoholi heikennä...

Näkyy mun tyhmyys kirjoituksestani, en siis ole lahjakas siinä lainkaan. Mutta näkisitpä mut muutenkin, en ole todellakaan älyllä pilattu. Mulle on hienoa, että noinkin hyvin olen kirjoittanut, että vain yksi virhe sattui.