[QUOTE="jep";29275171]
Ne voimavarat, joita laitetaan ls-perheiden tunkemiseen "ainoaan oikeaan onnellisen perheen" muottiin, voisi laittaa napakkaan puuttumiseen todella huonosti voivien lasten ja perheiden tilanteeseen. Konkreettiseen kotiapuun, jos voimat ovat tilapäisesti lopussa, ja riittävän nopeaan sijoittamiseen, jos meno on luokkaa Tarkin perhe tai vielä paljon lievempääkin.[/QUOTE]
Oma kokemukseni on, että perhetyöntekijöiden kirjaukset tuottavat usein väärää kuvaa sosiaalityöntekijöiden normatiivisista perhekäsityksistä. Itse olen huomannut, että perhetyöntekijät eivät aina saa riittävästi opastusta kirjaamiseen. Heille on usein epäselvää, mitä on oikeasti olennaista kirjata. Seurauksena on sitten näitä "tiskit tiskaamatta ja peti petaamatta " -kirjauksia. Tämä saa asiakkaat puolustuskannalle, vaikka sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta kyseiset asiat eivät olisi olennaisia tai vaikuttaisi tehtäviin ratkaisuihin. Perhetyöntekijät tekevät arvokasta ja hienoa työtä, mutta olen huomannut pitkän kokemuksen johtavan usein mustavalkoisiin käsityksiin hyvästä vanhemmuudesta. Suurena ongelmana pidän myös kokemattomien, epäpätevien sijaisten suurta määrää. Parikymppisellä lapsettomalla ihmisellä kun saattaa olla hieman kapea perspektiivi lapsiperheen arkeen kuin kokeneella työntekijällä. Itse teen myös makaroonilaatikon väärin. Meillä syödään nakkeja, ja sotkuista on. Uskallan päästää kollegan kylään pelkäämättä huostaanottoa.
Sosiaalityöntekijätkin tekevät virheitä. Tietysti. Ja virheellisiä huostaanottojakin varmasti tehdään, vaikken omassa asiakaskunnassani ole niihin törmännyt. Ammattitaidossakin on valitettavasti kuntakohtaisia eroja. Toisin kuin joku väitti, huostaanottoihin voidaan aina hakea purkua hallinto-oikeudesta.
Masentuneiden vanhempien tilanteista sen verran, että ensisijaisesti perhettä tulee tukea muilla keinoilla kuin huostaanotolla. Ellei näin tehdä, toimitaan vastoin lastensuojelulakia. Vaikka tukea tarjottaisiin, se ei aina yksinkertaisesti riitä. Terveydenhuollon ammattilaisen arvio siitä, että lapsen hyvinvointi eikä tilanteeseen voida vaikuttaa riittävän nopeasti tarjoamalla tukea kotiin, on painava peruste turvata lapsen normaali kehitys huostaanotolla. Korostan vielä, että tässä puhutaan äärimmäisistä tilanteista, kuten vanhemman itsemurhariskistä, psykoosista tai vakavasta toimintakyvyttömyydestä.
Joku kommentoi sosiaalityöntekijän diagnosoimia mielenterveysongelmia. Sosiaalityöntekijä ei tosiaan ole psykiatri. Diagnoosia ei voi tehdä, mutta huolen mielenterveydellisistä ongelmista voi kuitenkin perusteineen ilmaista kirjauksissa. Tämän tekeminen asiakkaan selän takana on huonoa käytäntöä.
Kirjauksiin puuttumisesta sen verran, että asiakkaalla on aina oikeus nähdä itsestään tehdyt kirjaukset ja vaatia niitä poistettavaksi. Koska kyse on virallisista dokumenteistä, niiden poistaminen ei tosiaan onnistu noin vain. Omassa organisaatiossani asiasta tuli aina konsultoida lakimiestä. Tämän takia sosiaalityöntekijän pitäisikin aina olla tarkkana siinä, mitä kirjaa. Työpaikassani toimittiin niin, että kirjaukseen kirjoitettiin asiakkaan kokevan kirjauksen virheelliseksi, ja kirjattiin asiakkaan näkemys tapahtumista.
"Ei ole asiakkaan tehtävä arvioida onko hänen toimintansa oikein, Asiakas ei näe itseään objektiivisesti. Kyllä me tiedämme että vauvan kuuluu herätä aamulla. Muuten sillä ja perheellä ei elämänhallinta ole kunnossa. Ja ei siellä varmaankaan ole usein siivottu." Näiden kommenttien perusteella sossukka on luultavasti valesossukka.