Jos ei ole yhteistä huumoria, toimiiko suhde?

Eli jätä mokoma huumorintajuton puoliskosi (tai jos itse olet se huumorintajuton niin suosittelen pikaisesti hommaamaan sellaisen, ennen kuin saat pakit). Kyllä maailmasta immeisiä löytyy ja kun ulkoiset avusteet rupee rappeutumaan niin huumorintaju kumppanissa ei kun kasvattaa merkitystään.

Onko olemassa oikeasti huumorintajuttomia ihmisiä? Tosikkoja kyllä, mutta huumorintajuttomia? Millainen on täysin huumorintajuton ihminen? Ihminen, jota mikään maailmassa ei naurata?

Itse havahduin miettimään tätä, kun kumppanini syytti minua huumorintajuttomaksi sillä perusteella, että hänen pissa-kakka-pieruhuumorinsa ei naurattanut. Omasta mielestäni olen hyvinkin huumorintajuinen, mutta nauran eri asioille kuin hän. Voisiko siis olla kyseessä erilaiset huumorintajut?

 

Itse havahduin miettimään tätä, kun kumppanini syytti minua huumorintajuttomaksi sillä perusteella, että hänen pissa-kakka-pieruhuumorinsa ei naurattanut. Omasta mielestäni olen hyvinkin huumorintajuinen, mutta nauran eri asioille kuin hän. Voisiko siis olla kyseessä erilaiset huumorintajut?

Siinä se juuri huumorin vaikeus onkin, kun ihmiset nauravat eri asioille. Huumorin esittäjän on vaan kyettävä löytämään se muoto mistä kuulija tykkää. En minäkään ilahtuisi teidän mainitsemasta huumorista. Sitten sen pitää olla monipuolista ja vaihtuvaa. Jos kuulija jo etukäteen tietää mitä toinen sanoo, ei sekään naurata.
Mutta sitten on toinen asia, onko se oikea mittari, nauraako toinen vai ei. Sitä pitäisi miettiä myös. On ihmisiä joihin itsekin lukeudun, jotka eivät naura juuri koskaan ääneen, silti he nauttivat huumorista suunnattomasti. Pieni hymy vaan nousee suupieleen.

 

-Exäni pieri naamalle ei väliä olinko sairaana vai en.
- Sanoi kavereiden edessä kun kihloista kysyttiin, että ei ikinä minua kihlaisi. Vitsi sekin kuulemma
-heitti kihlakaupan edessä kommenttia julkisesti, että tavataanko tuolla huomenna. Ja kommentoi heti perään:" No ei hän minua tuonne veisi"
- ehdotti ehkäisyn poisjättöä ja lapsi tervetulllut. Parin viikon kuluttua jos olisi tärpännyt niin abortti olisi pitänyt tehdä. Eihän hän missään vaiheessa lapsia olisi nyt halunnut. Vitsiä kai sekin
- exän bestiksen seksiehdotukset minulle ja munien näyttely oli vain vitsiä, jota en ymmärtänyt
-besitksen kanssa minun seurassanin arvioitiin naisia ja exä ilmoitti ketä haluiaisi vähän puristella pepusta. jos suutuin niin olin tiukkapipo ja huumorintajuton

Nyt ymmärrän, että mies oli yksi iso vitsi

 

pääsit eroon tuosta hullusta! Kun olisit kerran pierryt sen naamalle, mitä olisi sanonut... Ainakin opit arvostamaan itseäsi enemmän. tollasta paskaa kenenkään tarvi ottaa. Vitsi-kortin esilleveto on vanhin kikka mitä on ja senhän tollaiset pallinaamat osaa, hehhe.

 

Vaikeaa kuvitella, että toimisi. Yhteinen huumori saattaa olla arjen sujumiselle jopa vielä tärkeämpää kuin muu yhteinen kieli.

 

Mulle on tärkeetä, että pidän miestä hauskana. En tunne edes vetoa miehiin, joita en pidä hauskoina. Enkä nyt meinaa, että tarvis kertoa mitää vitsejä. Nauran oman mieheni jutuille joka päivä ja hän minun. Kumpikin arvostaa toisessa paljon juuri sitä piirrettä, että saamme toisemme nauramaan ja että meillä on hauskaa yhdessä ihan vaikka kahvia keittäessä.

Yritin joskus seurustella miehen kanssa, jonka kanssa huumorintajumme ei ihan kohdanneet. Se oli ärsyttävää ja vaikeaa. Inhosin sitä kun en nauranut hänen jutulleen, mies selitti että se oli läppä eikä siitä tarvitse loukkaantua. En minä loukkaantunut, tajusin, että se oli läppä, mutta se oli huono. Ei toiminut minulle yhtään.

 

Pitkäaikaisen avomieheni kanssa meillä oli melkoisen samanlainen huumorintaju ja se meitä kai jaksoi kantaa, vaikka suhde muuten meni pieleen mm. miehen kohtuuttoman juomisen vuoksi ja loppuikin sitten viimein. Huumorintajukaan ei loppupeleissä pelastanut.

Viimeisimmän miesystävän kanssa huumoirntaju ei kertakaikkiaan mennyt yksiin, oli hyvin pettynyt siitä, ja suhde loppuikin vuoden kuluttua.

KYllä huumorintaju on tärkeä juttu parisuhteessa ja ihan varmasti myös ystävyyssuhteissa, miettikääpä kavereitanne, keiden kanssa parhaiten viihdytte?

 

Exäni tykkäsi pieruhuumorista ja tykkäsi vielä isänä ollessaan mm. näyttää paljasta persettään ihmisille jos jokin asia ei häntä miellyttänyt. Eräs sukulaiseni totesi erotessamme että "eihän se muuta tehnytkään kuin pieraisi ja nauroi". Osuvasti sanottu. Hän todella joskus jopa pieri silmille ja se oli olevinaan hauskaa.
Minä rakastan tilannekomiikkaa ja osuvia heittoja.

No justiin. Ennemmin taidan pitää kuitenkin tämän nykyisen olotilan, ei naureta samoille asioille ja on tylsähköä, jos se pitäisi tuollaiseen vaihtaa. Mitään pierijä-miestä en kuuna kullan valkeana nurkissani katsele. Hyvä että muistutit, että tuollaisiakin p---skoja voi olla miehissä, nousipas taas arvostus omaa miekkostani kohtaan muutaman pykälän. Siis kuka tuollaista miestä jaksaa katsella?

Höpö höpö.

Kyllä sinunkin om mahdollista saada huumorintajuinen mies, joka ei harrasta pieruhuumoria. Miksi sietää tylsää?

Luonnollisesti olen kyllä varattu, ja täytyy kyllä sanoa että nykyisen naisen kanssa menee kyllä niin yksiin kuin voi.

 

-Exäni pieri naamalle ei väliä olinko sairaana vai en.
- Sanoi kavereiden edessä kun kihloista kysyttiin, että ei ikinä minua kihlaisi. Vitsi sekin kuulemma
-heitti kihlakaupan edessä kommenttia julkisesti, että tavataanko tuolla huomenna. Ja kommentoi heti perään:" No ei hän minua tuonne veisi"
- ehdotti ehkäisyn poisjättöä ja lapsi tervetulllut. Parin viikon kuluttua jos olisi tärpännyt niin abortti olisi pitänyt tehdä. Eihän hän missään vaiheessa lapsia olisi nyt halunnut. Vitsiä kai sekin
- exän bestiksen seksiehdotukset minulle ja munien näyttely oli vain vitsiä, jota en ymmärtänyt
-besitksen kanssa minun seurassanin arvioitiin naisia ja exä ilmoitti ketä haluiaisi vähän puristella pepusta. jos suutuin niin olin tiukkapipo ja huumorintajuton

Nyt ymmärrän, että mies oli yksi iso vitsi

Ei tuo ole huumoria, vaan vittuilua?

 

Exäni tykkäsi pieruhuumorista ja tykkäsi vielä isänä ollessaan mm. näyttää paljasta persettään ihmisille jos jokin asia ei häntä miellyttänyt. Eräs sukulaiseni totesi erotessamme että "eihän se muuta tehnytkään kuin pieraisi ja nauroi". Osuvasti sanottu. Hän todella joskus jopa pieri silmille ja se oli olevinaan hauskaa.
Minä rakastan tilannekomiikkaa ja osuvia heittoja.

No justiin. Ennemmin taidan pitää kuitenkin tämän nykyisen olotilan, ei naureta samoille asioille ja on tylsähköä, jos se pitäisi tuollaiseen vaihtaa. Mitään pierijä-miestä en kuuna kullan valkeana nurkissani katsele. Hyvä että muistutit, että tuollaisiakin p---skoja voi olla miehissä, nousipas taas arvostus omaa miekkostani kohtaan muutaman pykälän. Siis kuka tuollaista miestä jaksaa katsella?

Höpö höpö.

Kyllä sinunkin om mahdollista saada huumorintajuinen mies, joka ei harrasta pieruhuumoria. Miksi sietää tylsää?

Luonnollisesti olen kyllä varattu, ja täytyy kyllä sanoa että nykyisen naisen kanssa menee kyllä niin yksiin kuin voi.

Mistä löytyy vapaa ja hauska mies, pistäkää tietoa!

 

Sanoisin myös, että EI TOIMI. Tuntisin oloni jotenkin kiusaantuneeksi ja hassuksi, kun toinen olisi naama peruslukemilla ja itseäni naurattaisi esim. jokin tietty tilanne. Ennen pitkää alkaisi jo kyrsimään.

 

Itse en kyllä ole vielä tavannut miestä, jonka kanssa minulla olisi yhtä hauskaa kuin parhaan ystäväni. Saan jotkut miehet nauramaan, mutta heidän juttunsa ei sitten ole minusta kovin hauskoja. On vaikea kuvitella, missä tilanteessa nauraisin jonkun miehen kanssa jotain hauskaa juttua, ellei sitten kännissä. Tosin en kyllä hekottele juuri koskaan ääneen, vaan itsekseni hymyilen vain, ja siis ilmaisen tätä huumorini ymmärtämistä eri tavalla kuin jotkut muut. Arvostan kyllä tosi paljon, jos joku mies saa minut nauramaan, koska se on niin harvinaista.

 

Kyllä onnistuu.