Jopa murhaaja on jonkun lapsi, jonkun isä, jonkun äiti jne

[PölyEsteri]

Olen lukenut erään vangin blogia tässä hiljattain. Hän tappoi kaverinsa 14-vuotiaana, suuttui jostain ja pikaistuksissaan tappoi. Mies oli menettänyt äitinsä ja sitten koko perheensä alle kymmenvuotiaana ja joutui asumaan pois perheensä luota tämän myötä. On istunut vankilassa jo yli 30 vuotta. On opiskellut pitkälle, tohtorintutkintokin taitaa olla jo valmis. Hän on kääntynyt kveekariksi vankilassa, jos niin voi sanoa.

Ei kiellä tekoaan, katuu, mutta tekemättömäksi ei tehtyä saa. Ei pakoillut vastuuta alun alkaenkaan, jos muistan oikein, soitti itse poliisit ja tunnusti heti heille. Voin jotenkin nähdä tilanteen, jossa nuori ihminen on paineen alla ja joka suuttuu kaverilleen ja tekee jotain peruuttamatonta. En usko, että olen immuuni moiselle, vaikka elämäni on nimeäni myöten pyhitetty rauhalle ja väkivallattomuudelle. Ennustamaan ei kykene.

Voi että, oikeastaan käy sääliksi tuota miestä. Hyvinkin voi olla taustalla joku adhd, kun sehän aiheuttaa joillekin lyhyen pinnan. Varsinkin jos ei saa koskaan apuja siihen, eikä tiedä, mikä on "vialla". Rankat olosuhteet ollut.

 

[Non compos mentis]

Voi että, oikeastaan käy sääliksi tuota miestä. Hyvinkin voi olla taustalla joku adhd, kun sehän aiheuttaa joillekin lyhyen pinnan. Varsinkin jos ei saa koskaan apuja siihen, eikä tiedä, mikä on "vialla". Rankat olosuhteet ollut.

Minusta blogissa yksi surullisimmista asioista oli, että ko. henkilöstä on lapsuudesta jäljellä vain yksi valokuva. Kun monilla on omista pilteistään kuvia albumit ja muistitikut täynnä, on joku ollut niin yksin, että koko lapsuus mahtuu yhteen valokuvaan. Hänen perheestään ei ole ainuttakaan kuvaa.