Tympäsee vierailla erään tuttavaperheen luona, kun perheen äiti koko ajan vertailee lapsiamme ja tenttaa mitä meillä osataan jne...

[grrrr]

Raivostuttaa ja tulee ihan paha mieli, kun AINA erään tuttavaperheen luona vieraillessamme alkaa perheen äiti vertailemaan lapsiamme. Hänen vanhin lapsensa on puoli vuotta minun lastani vanhempi.

Silloin kun lapseni syntyi, oli ero näiden kahden lapsen kehityksessä ja osaamisessa yms tietenkin huima. Ja lapseni ollessa vielä vauva, kaverini lapsi oppi jo kaikenlaista. Koko ajan, lapseni syntymästä saakka, kaverini on tentannut: JOKO SE OSAA SITÄ JA SITÄ? MEILLÄ TEHTIIN SITÄ JA SITÄ SEN IKÄISENÄ. MITEN SINÄ TEET SEN JA SEN ASIAN? AI, ME TEHTIIN ERILAILLA, MUTTA JOSPA SE TEILLÄ ONNISTUU NOINKIN. KANNATTAA MUUTEN TEHDÄ NIIN JA NIIN, MEILLÄ SE ON TOIMINUT. jne jne jne...

Ja kaverini aina yritti jotenkin päteä sillä, että heidän lapsensa on vanhempi ja osaa jo vaikka mitä. Ja jos tein jonkun asian eri tavalla kuin hän oli tehnyt, hän piti sitä jotenkin huonompana (esim. kun täysimetin 6kk).

Mutta kun minun lapselleni alkoi tulla enemmän ikää, alkoi hän ottaa kaverini lasta kiinni. Osaa esim. nyt puhua paremmin ja enemmän kuin kaverini lapsi, oppi syömään itse nuorempana kuin kaverini lapsi, jätti tutin pois nuorempana kuin kaverini lapsi jne jne... Ja olen huomannut, että tämä vähän ärsyttää kaveriani.

Vaikka pidin silloin aikoinaan kaverini pätemistä ja lapsensa taidoillaan kehuskelemista vähän ärsyttävänäkin, niin tuntuu silti hyvältä päästä nyt sanomaan itse, että VOI, KYLLÄHÄN MEILLÄ ON OSATTU TUO JO KAUAN AIKAA. EIHÄN MEILLÄ OLE SYÖTY TUTIA AIKOIHIN jne jne... Tavallaan toivoisin, että näin toimiessani kaverini älyäisi lopettaa sen jatkuvan vertailun ja tenttaamisen.

Ymmärrän, että on kivakin välillä vähän vertailla ja vaihtaa kokemuksia, mutta minusta tässä touhussa ei enää ollut siitä kyse, vaan sairaalloissta tarpeesta päteä ja uskotella itselleen että on parempi kasvattaja tms...

Anteeksi purkautumiseni

 

[vieras]

Musta on ihan normaalia, että jutellaan ja kysellään missä iässä osataan ja mitä. On kai vähän makuasia, milloin se tuntuu menevän pelkäksi vertailuksi.............

 

[Kowalski]

Hyvässä hengessä tapahtuva vertailu, tai lähinnä keskustelu, on ihan jees.

Mutta mua kieltämättä sapettaa se, että eräs tuttu vertaa jatkuvasti minun kuopukseni ja hänen kuopuksensa taitoja. Siis ihan tosissaan leuhkii sillä, että hänen kuopuksensa on NIIN paljon taitavampi kuin mun kuopus.

Mun kuopus täytti tammikuussa 3 v. Hänen kuopuksensa on 5½-vuotias eli vanhempi kuin mun esikoinen - ja mun esikoiseni on aika monessa asiassa taitavampi kuin tämä 5½ v, mutta siitähän ei hiiskahdetakaan.

Joskus sihahdan että onhan se pelkästään luonnollista, että tuollainen syksyllä eskariin menevä osaa asioita paremmin kuin juuri 3 v täyttänyt, mutta yleensä tyydyn vaan sanomaan että juujuu.

 

[heillo]

Sun kannattaa ap hieman miettiä ajatuksiasi. Itse tunnet hyvää mieltä, että lapsesi osaa jotain nyt paremmin kuin kaverisi lapsi. Oletko miettinyt miksi ajattelet näin?

Minusta on ihan normaalia, että kysytään lapselta, että mitäs teillä jo osataan.

 

[Pata kattilaa ja niin edelleen]

Mutta kun minun lapselleni alkoi tulla enemmän ikää, alkoi hän ottaa kaverini lasta kiinni. Osaa esim. nyt puhua paremmin ja enemmän kuin kaverini lapsi, oppi syömään itse nuorempana kuin kaverini lapsi, jätti tutin pois nuorempana kuin kaverini lapsi jne jne... Ja olen huomannut, että tämä vähän ärsyttää kaveriani.

No tulihan se sieltä....

 

[jees]

No jos ne keskustelut on tosiaan pelkästään tuota, niin mitä jos vaihta suoraan vaan aihetta?=D Ei tartte keskustella aina lapsista, on sitä elämässä muutakin.

Normaalia on kyl keskutella ja vaihdella ajatuksia, mut jos se on semmosta toisen mollaamista ja toisen kasvatustapojen lyttäämistä..niin ei se kyl enää ole normaalia. Sinuna vaan vaihtaisin kylmästi aihetta tai jos ei oo kovin tärkeä ihminen, niin kävisin siellä kyläs missä viihdyn =)

 

[Heillo]

No jos ne keskustelut on tosiaan pelkästään tuota, niin mitä jos vaihta suoraan vaan aihetta?=D Ei tartte keskustella aina lapsista, on sitä elämässä muutakin.

Normaalia on kyl keskutella ja vaihdella ajatuksia, mut jos se on semmosta toisen mollaamista ja toisen kasvatustapojen lyttäämistä..niin ei se kyl enää ole normaalia. Sinuna vaan vaihtaisin kylmästi aihetta tai jos ei oo kovin tärkeä ihminen, niin kävisin siellä kyläs missä viihdyn =)

Mutta ei tuossa nyt näytä olevan toisen mollaamista. Kysytään mitä osataan ja miten on tehnyt jonkun asian. Sitten kerrotaan miten itse on tehnyt ja miten oma lapsi tuolloin kehittyi jne. Myös selkee viite, että kaveri sanoo vielä ääneen, että monilla eritavoilla voidaan asioita hoitaa. Antaa jonkun neuvon, mitä itse on kokenut hyväksi.

Miten tämä on toisen mollaamista tai negatiivisesti sanottu?

Silloin kun lapseni syntyi, oli ero näiden kahden lapsen kehityksessä ja osaamisessa yms tietenkin huima. Ja lapseni ollessa vielä vauva, kaverini lapsi oppi jo kaikenlaista. Koko ajan, lapseni syntymästä saakka, kaverini on tentannut: JOKO SE OSAA SITÄ JA SITÄ? MEILLÄ TEHTIIN SITÄ JA SITÄ SEN IKÄISENÄ. MITEN SINÄ TEET SEN JA SEN ASIAN? AI, ME TEHTIIN ERILAILLA, MUTTA JOSPA SE TEILLÄ ONNISTUU NOINKIN. KANNATTAA MUUTEN TEHDÄ NIIN JA NIIN, MEILLÄ SE ON TOIMINUT. jne jne jne...

 

[vieras]

Sinuna antaisin samalla mitalla takaisin, korkojen kera. Luulisi jossain vaiheessa kaverin älyävän miten tylsää se on.