A
alemmuuskompleksi
Vieras
Minulla ja kaverillani on suunnilleen saman ikäiset lapset.
Kaverini vertailee/yrittää päteä lastentarvikkeilla. Heillä oli esim. uutena ostetut vaunut (meillä käytetyt) ja kaikki lapsen vaatteet ovat viimesen päälle merkkituotteita. Kerran pohdin lapseni välikausihaalarin ostoa, ja kaveriltani tuli heti vastaus, ettei kannata ostaa muuta kuin remua ja reimaa, niin heilläkin on. Hävetti vähän mennä seuraavan kerran kylään, kun lapsellamme oli halpishaalari päällä... Kaveri sanoi haalarista: ai te ootte ostaneet keväthaalarin... vähän nyrpeän oloisena.
Aina tavatessamme hän mittailee katseellaan lapsemme varusteita... ärsyttävää!
Lisäksi heidän lapsellaan on ainakin kaksin - valehtelematta jopa kolminkertainen määrä leluja meidän lapsen leluihimme verrattuna ja tuntuu, ettei heillä ole hauskaa meillä käydessämme, kun ei ole lapselle tarpeeksi virikkeitä. Kaveri kyselee, että onko meillä sitä ja sitä lelua, ja sanoo, että "kyllä tämän ikäiset tykkäisi sellaisesta".
Tulee itselle jotenkin aina kauhea alemmuudentunne kaverini seurassa... vaikka mielestäni lapsemme on saanut elää hyvää ja onnellista elämää ilman kalliita merkkituotteita ja suurta tavarapaljoutta...
Kaverini vertailee/yrittää päteä lastentarvikkeilla. Heillä oli esim. uutena ostetut vaunut (meillä käytetyt) ja kaikki lapsen vaatteet ovat viimesen päälle merkkituotteita. Kerran pohdin lapseni välikausihaalarin ostoa, ja kaveriltani tuli heti vastaus, ettei kannata ostaa muuta kuin remua ja reimaa, niin heilläkin on. Hävetti vähän mennä seuraavan kerran kylään, kun lapsellamme oli halpishaalari päällä... Kaveri sanoi haalarista: ai te ootte ostaneet keväthaalarin... vähän nyrpeän oloisena.
Aina tavatessamme hän mittailee katseellaan lapsemme varusteita... ärsyttävää!
Lisäksi heidän lapsellaan on ainakin kaksin - valehtelematta jopa kolminkertainen määrä leluja meidän lapsen leluihimme verrattuna ja tuntuu, ettei heillä ole hauskaa meillä käydessämme, kun ei ole lapselle tarpeeksi virikkeitä. Kaveri kyselee, että onko meillä sitä ja sitä lelua, ja sanoo, että "kyllä tämän ikäiset tykkäisi sellaisesta".
Tulee itselle jotenkin aina kauhea alemmuudentunne kaverini seurassa... vaikka mielestäni lapsemme on saanut elää hyvää ja onnellista elämää ilman kalliita merkkituotteita ja suurta tavarapaljoutta...