Isä"puoli" adoptoi lapsen?

[vieras]

tietääkö kukaan tosta pitääkö olla naimisissa?

Tuskin kun avopari voi kerran adoptoida, ja on sateenkaariperheillekin perheen sisäinen adoptio. Eiväthän hekään ole naimisissa kun eivät voi olla.

 

[ihmiset puhuu pehmeitä]

Me olemme käyneet perheen sisäisen adoption tämän vuoden puolella läpi joten tiedän faktatietoa asiasta. Naimisissa pitää olla, avioliittoa täytyy olla myös hetki takanapäin, eli suoraan alttarilta adoptiotoimistoon meno ei mene läpi.

Adoptointi ei ole yksinkertaista siilloinkaan jos isyyttä ei ole tunnustettu. Ennen se meni tuolloin helpolla läpi, enää ei. Asiasta on ennakkopäätös, jossa käräjät ja hovi eivät antaneet adoptiolupaa ilman bioisän suostumusta vaikkei nimeä ollut edes paperissa.

Ja vastaavasti, vaikka bioisän nimi olisi paperissa ja hän vastustaisi adoptiota niin adoptio saattaa silti mennä läpi ns. pakkoadoptiona.

Joku sanoi ettei bioisästä kannata kertoa jos isää ei ole papereissa, koska adoptiota ei viedä muutoin läpi ennen kuin isälle on kerrottu. Tämä(kin) on puppua.

Ap: ota yhteys viranomaistahoon, koska näemmä täällä ihmiset puhuvat mitä sylki suuhun tuo ja yli puolet tässä ketjussa kirjoitetusta väittämästä on paikkaansapitämätöntä.

 

[ap]

Me olemme käyneet perheen sisäisen adoption tämän vuoden puolella läpi joten tiedän faktatietoa asiasta. Naimisissa pitää olla, avioliittoa täytyy olla myös hetki takanapäin, eli suoraan alttarilta adoptiotoimistoon meno ei mene läpi.

Adoptointi ei ole yksinkertaista siilloinkaan jos isyyttä ei ole tunnustettu. Ennen se meni tuolloin helpolla läpi, enää ei. Asiasta on ennakkopäätös, jossa käräjät ja hovi eivät antaneet adoptiolupaa ilman bioisän suostumusta vaikkei nimeä ollut edes paperissa.

Ja vastaavasti, vaikka bioisän nimi olisi paperissa ja hän vastustaisi adoptiota niin adoptio saattaa silti mennä läpi ns. pakkoadoptiona.

Joku sanoi ettei bioisästä kannata kertoa jos isää ei ole papereissa, koska adoptiota ei viedä muutoin läpi ennen kuin isälle on kerrottu. Tämä(kin) on puppua.

Ap: ota yhteys viranomaistahoon, koska näemmä täällä ihmiset puhuvat mitä sylki suuhun tuo ja yli puolet tässä ketjussa kirjoitetusta väittämästä on paikkaansapitämätöntä.

juu niin meinasinkin. pitää ensiviikolla soitella sinne.. vasta tässä naimisiin ollaan menossa, joten sinänsä asialla ei kiire. tuskin prosessia pystyy käynnistämään ennen kuin naimisissa ollaan?

 

[ihmiset puhuu pehmeitä]

Me olemme käyneet perheen sisäisen adoption tämän vuoden puolella läpi joten tiedän faktatietoa asiasta. Naimisissa pitää olla, avioliittoa täytyy olla myös hetki takanapäin, eli suoraan alttarilta adoptiotoimistoon meno ei mene läpi.

Adoptointi ei ole yksinkertaista siilloinkaan jos isyyttä ei ole tunnustettu. Ennen se meni tuolloin helpolla läpi, enää ei. Asiasta on ennakkopäätös, jossa käräjät ja hovi eivät antaneet adoptiolupaa ilman bioisän suostumusta vaikkei nimeä ollut edes paperissa.

Ja vastaavasti, vaikka bioisän nimi olisi paperissa ja hän vastustaisi adoptiota niin adoptio saattaa silti mennä läpi ns. pakkoadoptiona.

Joku sanoi ettei bioisästä kannata kertoa jos isää ei ole papereissa, koska adoptiota ei viedä muutoin läpi ennen kuin isälle on kerrottu. Tämä(kin) on puppua.

Ap: ota yhteys viranomaistahoon, koska näemmä täällä ihmiset puhuvat mitä sylki suuhun tuo ja yli puolet tässä ketjussa kirjoitetusta väittämästä on paikkaansapitämätöntä.

juu niin meinasinkin. pitää ensiviikolla soitella sinne.. vasta tässä naimisiin ollaan menossa, joten sinänsä asialla ei kiire. tuskin prosessia pystyy käynnistämään ennen kuin naimisissa ollaan?

Prosessia aletaan käynnistämään, kun avioliittoa on takana minimissään noin 1v. Toki voi aiemminkin yrittää, mutta periaatteessa mitä pidempään avioliitto on kestänyt, sen parempi joten ei varmaan kannata turhaan hätäillä.

Adoptioprosessi kesti meillä vajaan vuoden. Sen piti mennä läpi alta puolessa vuodessa, mutta tuli mutkia matkaan.

 

[ap]

Me olemme käyneet perheen sisäisen adoption tämän vuoden puolella läpi joten tiedän faktatietoa asiasta. Naimisissa pitää olla, avioliittoa täytyy olla myös hetki takanapäin, eli suoraan alttarilta adoptiotoimistoon meno ei mene läpi.

Adoptointi ei ole yksinkertaista siilloinkaan jos isyyttä ei ole tunnustettu. Ennen se meni tuolloin helpolla läpi, enää ei. Asiasta on ennakkopäätös, jossa käräjät ja hovi eivät antaneet adoptiolupaa ilman bioisän suostumusta vaikkei nimeä ollut edes paperissa.

Ja vastaavasti, vaikka bioisän nimi olisi paperissa ja hän vastustaisi adoptiota niin adoptio saattaa silti mennä läpi ns. pakkoadoptiona.

Joku sanoi ettei bioisästä kannata kertoa jos isää ei ole papereissa, koska adoptiota ei viedä muutoin läpi ennen kuin isälle on kerrottu. Tämä(kin) on puppua.

Ap: ota yhteys viranomaistahoon, koska näemmä täällä ihmiset puhuvat mitä sylki suuhun tuo ja yli puolet tässä ketjussa kirjoitetusta väittämästä on paikkaansapitämätöntä.

juu niin meinasinkin. pitää ensiviikolla soitella sinne.. vasta tässä naimisiin ollaan menossa, joten sinänsä asialla ei kiire. tuskin prosessia pystyy käynnistämään ennen kuin naimisissa ollaan?

Prosessia aletaan käynnistämään, kun avioliittoa on takana minimissään noin 1v. Toki voi aiemminkin yrittää, mutta periaatteessa mitä pidempään avioliitto on kestänyt, sen parempi joten ei varmaan kannata turhaan hätäillä.

Adoptioprosessi kesti meillä vajaan vuoden. Sen piti mennä läpi alta puolessa vuodessa, mutta tuli mutkia matkaan.

no voi harmi, mein oli jo tarkoitus pitää häät tänä kesänä, mutta siirrettiin niitä ens kesälle kun tälle kesälle ei saatu sitä hääpaikkaa sille päivälle kun haluttiin
voitko kertoa yhtää tarkemmin? tai siis minkälaisia ongelmia siinä voipi tulla?

 

[ihmiset puhuu pehmeitä]

Me olemme käyneet perheen sisäisen adoption tämän vuoden puolella läpi joten tiedän faktatietoa asiasta. Naimisissa pitää olla, avioliittoa täytyy olla myös hetki takanapäin, eli suoraan alttarilta adoptiotoimistoon meno ei mene läpi.

Adoptointi ei ole yksinkertaista siilloinkaan jos isyyttä ei ole tunnustettu. Ennen se meni tuolloin helpolla läpi, enää ei. Asiasta on ennakkopäätös, jossa käräjät ja hovi eivät antaneet adoptiolupaa ilman bioisän suostumusta vaikkei nimeä ollut edes paperissa.

Ja vastaavasti, vaikka bioisän nimi olisi paperissa ja hän vastustaisi adoptiota niin adoptio saattaa silti mennä läpi ns. pakkoadoptiona.

Joku sanoi ettei bioisästä kannata kertoa jos isää ei ole papereissa, koska adoptiota ei viedä muutoin läpi ennen kuin isälle on kerrottu. Tämä(kin) on puppua.

Ap: ota yhteys viranomaistahoon, koska näemmä täällä ihmiset puhuvat mitä sylki suuhun tuo ja yli puolet tässä ketjussa kirjoitetusta väittämästä on paikkaansapitämätöntä.

juu niin meinasinkin. pitää ensiviikolla soitella sinne.. vasta tässä naimisiin ollaan menossa, joten sinänsä asialla ei kiire. tuskin prosessia pystyy käynnistämään ennen kuin naimisissa ollaan?

Prosessia aletaan käynnistämään, kun avioliittoa on takana minimissään noin 1v. Toki voi aiemminkin yrittää, mutta periaatteessa mitä pidempään avioliitto on kestänyt, sen parempi joten ei varmaan kannata turhaan hätäillä.

Adoptioprosessi kesti meillä vajaan vuoden. Sen piti mennä läpi alta puolessa vuodessa, mutta tuli mutkia matkaan.

no voi harmi, mein oli jo tarkoitus pitää häät tänä kesänä, mutta siirrettiin niitä ens kesälle kun tälle kesälle ei saatu sitä hääpaikkaa sille päivälle kun haluttiin
voitko kertoa yhtää tarkemmin? tai siis minkälaisia ongelmia siinä voipi tulla?

Rekkaannu ja ilmota nikkisi niin laitan sulle yv:tä. Julkisesti en halua puhua asiasta.

 

[vieras]

Me olemme käyneet perheen sisäisen adoption tämän vuoden puolella läpi joten tiedän faktatietoa asiasta. Naimisissa pitää olla, avioliittoa täytyy olla myös hetki takanapäin, eli suoraan alttarilta adoptiotoimistoon meno ei mene läpi.

Adoptointi ei ole yksinkertaista siilloinkaan jos isyyttä ei ole tunnustettu. Ennen se meni tuolloin helpolla läpi, enää ei. Asiasta on ennakkopäätös, jossa käräjät ja hovi eivät antaneet adoptiolupaa ilman bioisän suostumusta vaikkei nimeä ollut edes paperissa.

Ja vastaavasti, vaikka bioisän nimi olisi paperissa ja hän vastustaisi adoptiota niin adoptio saattaa silti mennä läpi ns. pakkoadoptiona.

Joku sanoi ettei bioisästä kannata kertoa jos isää ei ole papereissa, koska adoptiota ei viedä muutoin läpi ennen kuin isälle on kerrottu. Tämä(kin) on puppua.

Ap: ota yhteys viranomaistahoon, koska näemmä täällä ihmiset puhuvat mitä sylki suuhun tuo ja yli puolet tässä ketjussa kirjoitetusta väittämästä on paikkaansapitämätöntä.

Minä kirjoitin et bioisästä ei kannata kertoa jos ei ole papereissa. Ja en puhunut pehmoisia, meillä prosessi käyty läpi, ei papereissa bioisää ja sosiaalityöntekijä ei suostunut viemään prosessia loppuun ennenkuin bioisälle oli kerrottu ja aisa oli hänelle ok.
Käytiin lakimiehen pakeillakin joka selvitti asiaa ja se oli laitonta mutta enemmän riitelyn ja ongelmien välttämiseksi kysyimme asian bio-isältä.
Se että teille ei oo tullut tällaista vastaan ei tarkoita etteikö jossain näin sosiaalityöntekijät toimi.

 

[ihmiset puhuu pehmeitä]

Me olemme käyneet perheen sisäisen adoption tämän vuoden puolella läpi joten tiedän faktatietoa asiasta. Naimisissa pitää olla, avioliittoa täytyy olla myös hetki takanapäin, eli suoraan alttarilta adoptiotoimistoon meno ei mene läpi.

Adoptointi ei ole yksinkertaista siilloinkaan jos isyyttä ei ole tunnustettu. Ennen se meni tuolloin helpolla läpi, enää ei. Asiasta on ennakkopäätös, jossa käräjät ja hovi eivät antaneet adoptiolupaa ilman bioisän suostumusta vaikkei nimeä ollut edes paperissa.

Ja vastaavasti, vaikka bioisän nimi olisi paperissa ja hän vastustaisi adoptiota niin adoptio saattaa silti mennä läpi ns. pakkoadoptiona.

Joku sanoi ettei bioisästä kannata kertoa jos isää ei ole papereissa, koska adoptiota ei viedä muutoin läpi ennen kuin isälle on kerrottu. Tämä(kin) on puppua.

Ap: ota yhteys viranomaistahoon, koska näemmä täällä ihmiset puhuvat mitä sylki suuhun tuo ja yli puolet tässä ketjussa kirjoitetusta väittämästä on paikkaansapitämätöntä.

Minä kirjoitin et bioisästä ei kannata kertoa jos ei ole papereissa. Ja en puhunut pehmoisia, meillä prosessi käyty läpi, ei papereissa bioisää ja sosiaalityöntekijä ei suostunut viemään prosessia loppuun ennenkuin bioisälle oli kerrottu ja aisa oli hänelle ok.
Käytiin lakimiehen pakeillakin joka selvitti asiaa ja se oli laitonta mutta enemmän riitelyn ja ongelmien välttämiseksi kysyimme asian bio-isältä.
Se että teille ei oo tullut tällaista vastaan ei tarkoita etteikö jossain näin sosiaalityöntekijät toimi.

Minä en lähtisi suosittelemaan valehtelua adoptioprosessissa.

Meillä ei papereissa ole bioisää, ja adotio käytiin läpi silti. Toki he alkuun sanoivat että oikeus tulee mahdollisesti vaatimaan bioisänkin yhteystiedot jotta voivat pyytää luvan ja niin vaativatkin. Mutta en antanut.

Oikeus sitten pyysi perusteluja sille ja minähän sitten perustelin miksi ja sen perusteluni avulla saimme adoptioluvan ja porsessin saatettua loppuun.

Sosiaalityöntekjät toimivat lain puitteissa ja jos toimivat lakia vastaan niin asiaan on pututtava. Meillä sosiaalityöntekijä oli asiassa lapsen puolella kuten kuuluukin.

 

[ihmiset puhuu pehmeitä]

ap, yksityisviestiä laitettu

 

[vieras]

No joo, en minäkään suosittele valehtelemaan. Mutta mä olin niin tyhmä että luulin bio-isästä puhuttaessa et kun kerron taustat niin sos.työntekijä ymmärtäisi tilanteen lapsenkin kannalta paremmin.
Ja täti olikin sitä mieltä et tälle vastuuttomalle ex-narkille pitäis antaa adoptioneuvontaa vaikkei isyys kiinnosta eikä ole kiinnostanut, jos se sit vaikka innostuis lapsesta jne..
Ja mun mies joka ollut lapselle aina isä olikin vähän niinkuin "ei-kukaan" kun se biologinen isyys oli niin tärkeää sos.tädin mielestä.
Jos olisin tilanteessa uudelleen, sanoisin et tiedän bio- isän mutta en kerro, ja sillä hyvä.Ei voi pakottaa kertomaan ja asia olis ollu selvempi ja helpompi.

 

[Hilpuri Tilli]

Meillä oli puhetta et isäpuoli olis adoptoinu mut, mutta alko tota ikää olemaan jo sen verran että annettiin olla..

Mun mielestä on ihan sama onko isä biologinen vai se joka huolehtii, rakastaa ja välittää, ainakin mun isäpuoli on ollu mulle enemmän isä kun oma isäni ikinä.

Mutta et peri häntä.

 

["kysyjä"]

oletteko yksinhuoltajia vai yhteishuoltajia? Mietin myös että aviomies adoptoisi lapsen kun bioisä on heittäytynyt hankalaksi. On kuitenkin tähän asti nähnyt tyttöä

 

[Kinuski]

Me ollaan myös mietitty, että mieheni adoptoisi tuon mun esikoisen, mutta esikoisen isä ei suostu. Ei ole nähnyt lasta moneen vuoteen, eikä muhunkaan ota yhteyttä muuta kuin kännissä (tai siis sehän on aina kännissä). Kela maksaa elarit, ja tuolla bio isällä ne menee suoraan vaan ulosottoon. Mun mies on kuitenkin lapselleni kuin isä, ja lapsi on pienestä asti pitänyt häntä enemmän isänään, kuin bio isäänsä. Mua kanssa mietityttää just tuo, että jos mulle jotain sattuis, niin mihin lapsi joutuis.

 

[Lapsi Keniasta]

http://www.kenyankids.com

 

["vieras"]

Joka sait suklaasilmän?

 

["mikkis"]

Onko vastaavaa sattunu kenenkää tuttavapiirissä?

tuo ratkaisu on miun mielestä meidän tilanteeseen paras, lapsen kannalta.
Biologinen isä ei ole todella pitkään aikaan ollut kiinnostunut lapsesta eikä sitä ole nähnyt. Tää isäpuoli on kasvattanut kuten omaansa, ja lapsi pitää tätä omana isänään, ei muista biologista isää..
mietin vain että jos esim mulle sattuis jotain, niin tää ihminen jota lasi on isänään pitänyt ei saisi lasta pitää kotona, eikä varmaan pahemmin muutenkaan nähdä, kai? En jotenkin saa rauhaa tän asian suhteen, ennen kun tiedän, kaiken varalta, jos mulle käy jotain, niin missä mun lapsi on sen jälkeen. Bio isä sitä ei tahtois, kun ei tahdo nytkään. Eikä varmaan ihan helpolla lasta saisi, on tuomittu miun pahoinpitelystä kun tää lapsi oli ihan pikku vauva.. Muutama vuos sitten yritin sille puhua että tule nyt katsoo sitä jne, mut ei. Nyt ei edes vastaa mulle ikinä puhelimeen tms.. en kaipaa sen elatusmaksuja vaan haluan että se kuka lapsen kasvattaa olisi sitä myös paperilla.

ymmärtääkö kukaan minuu? vai pidättekö vain ilkeänä akkana, joka on niin katkera ex miehelle et haluaa sen pois elämästään. asia kun ei kuitenkaan ole niin..

Jos joskus itelleni uuden miehen saan, tahtoisin todellakin näin. Lapseni isä ei halua nähä nykyään lastaan, ja on jo toisen perheen kanssa. Pelkään että jossain vaiheessa kuitnekin katumus iskee ja tahtoo poikaansa nähdä. Tätä en todellakaan haluais. Mies ei ole terve ja en halua että lapsi kärsii. Ja tahtoisinkin että jos joskus naimisiin menen niin tuleva mieheni adoptoisi lapseni, tosin bio isän suostumushan siihen tarvitaan, mutta se on joskus sen ajan murhe sitten...

 

[up]

up