Jopa murhaaja on jonkun lapsi, jonkun isä, jonkun äiti jne

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Mä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Mä"

Vieras
miten kukaan voi ajatella, että kun sen lapsensa vaan kasvattaa kunnolla niin siitä ei voi tulla murhaajaa? Tmv? Tai että joku ajattelee, että kun on ydinperhe niin ei voi tulla seköpää kakaraa, mutta yh:n lapsesta kyllä tulee.
Eikös ne heinojen murhaajatkin olleet ihan ydinperheestä?
 
Toivon kovasti, että itse saisin kasvatettua lapset pois laittomuuksista, mutta varmahan en voi olla heidän valinnoistaan. Niiin monta "fiksua" lasta tiedän olevan mieron tiellä...
 
Elämä on täynnä asioita, joita ei voi etukäteen ennakoida. Sitä voi herätä vapaana ja olla illalla toisen hengen vienyt vanki. Oma ajatukseni on, että mieluummin uhri kuin tekijä, mutta elämästä ei voi tietää. Siksi laupeutta kaikille.
 
Voi sitä murhata toisen, vaikka olis ns. täysjärkinen. Ikinä ei tiiä milloin päässä naksahtaa. ja omasta rakkaasta lapsesta voi tulla vaikka mitä, vaikka olis antanut rakkautta .. ikinä ei voi tietää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PölyEsteri;23633126:
Meinaatko että psyykkisesti täysin terve ihminen rupeaa vaan tappamaan toisia?

Mikä on psyykkisesti terve ihminen? Onko sotilaat psyykkisesti sairaita? Vai miksi sodissa voi ns tervepäinenkin tappaa toisen ja ihan luvan kanssa? Entäs jos tappaa kamapäissään toisen? Vaikka olisi muuten psyykkisesti terve? Entäs jos nurkkaan ahdistettuna tekee murhan? Moni murhaaja/tappjahan todetaan syyntakeelliseksi, eikä heitä siis luokitella psyykkisesti sairaiksi. Entäs jos tappamisen takana onkin ihmisen eläimellinen vietti jonka jokin elämäntilanne laukaisee?
 
[QUOTE="Mä";23633154]Voi sitä murhata toisen, vaikka olis ns. täysjärkinen. Ikinä ei tiiä milloin päässä naksahtaa. ja omasta rakkaasta lapsesta voi tulla vaikka mitä, vaikka olis antanut rakkautta .. ikinä ei voi tietää.[/QUOTE]

Niin, vanhemmat voivat antaa rakkautta vaikka kuinka paljon, mutta lapsen kasvettua isoksi on hänellä itsellään vastuu tekemisistään.
 
Ei se perhemuoto vaikuta, mutta se kyllä ovatko vanhemmat ollenkaan läsnä lapsensa elämässä (tai joku merkityksellinen aikuinen). Jotkut sortuvat päihteisiin koska heillä ei ole ketään joka välittäisi, jotkut vielä huono kaveripiiri (kenties osana Heinon tapauksessa, tyhmyys tiivistyy jne.), toisilla taas on ihan oikeasti psyykkisiä ongelmia jo ihan syntyjään.

Jokainen tekee omat valintansa ja tietenkään siinä vaiheessa ei paljon pystytä vaikuttamaan kun ihminen on iässä jossa ottaa vastuun itsestään, asuu omillaan, tekee omat päätöksensä muista riippumatta, mutta vanhempia vastuutan sen verran että jos yhtään tuntee lastaan, saattaa huomata jos tällä on ongelmia joihin kannattaisi puuttua. Ei aina, mutta joskus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pelokas äiti;23633173:
Meidän keskimmäisellä adhd. Vähän pelottaa alkoholi sun muut pahat jutut.

No se ei tarkoita, että sitten tulee alkoholisti. Hyvä, että adhd tiedetään, niin lapsi voi olla itsekin varovainen kaikkien koukuttavien asioiden suhteen.
 
Niin saattaa se "naksahtaa" kellä vaan. Akuutin psyyk. hoidon osastolla näki vaikka mitä ja myös opin ymmärtämään, että elämä on niin pienestä kiinni...Lähinnä aivot ovat ne, jos pilataan aineilla, alkavat ne temppuilla. Tai liiallisen sosiaalisen, psyykkisen taakan alla voi tulla "mitta täyteen". Minäkään en voi vannoa, että en ikinä koskaan tekisi pahoja tekoja. Tajusko kukaan...?
 
[QUOTE="Henkka";23633267]Niin, vanhemmat voivat antaa rakkautta vaikka kuinka paljon, mutta lapsen kasvettua isoksi on hänellä itsellään vastuu tekemisistään.[/QUOTE]


Voi alle 18 vuotiaskin pimahtaa. Onhan noita nähty.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PölyEsteri;23633350:
No se ei tarkoita, että sitten tulee alkoholisti. Hyvä, että adhd tiedetään, niin lapsi voi olla itsekin varovainen kaikkien koukuttavien asioiden suhteen.

Ei tarkoita ei, mutta riski suurempi kuin muilla. Samaten helppo yllyttää hölmöihin tekoihin kaveriporukassa.
 
Jokainen tekee omat valintansa ja tietenkään siinä vaiheessa ei paljon pystytä vaikuttamaan kun ihminen on iässä jossa ottaa vastuun itsestään, asuu omillaan, tekee omat päätöksensä muista riippumatta, mutta vanhempia vastuutan sen verran että jos yhtään tuntee lastaan, saattaa huomata jos tällä on ongelmia joihin kannattaisi puuttua. Ei aina, mutta joskus.

Ja vanhempien pitäisi muistaa ettei se vastuu lopu siihen kun ne lapset muuttavat omilleen. Lapsen pitäisi pystyä luottamaan vanhempiensa tukeen vielä aikuisenakin. Kyllä 18-vuotiaan elämässä saattaa tulla vielä monta ongelmaa, jolloin vanhempien tukea tarvitaan.
 
Niin saattaa se "naksahtaa" kellä vaan. Akuutin psyyk. hoidon osastolla näki vaikka mitä ja myös opin ymmärtämään, että elämä on niin pienestä kiinni...Lähinnä aivot ovat ne, jos pilataan aineilla, alkavat ne temppuilla. Tai liiallisen sosiaalisen, psyykkisen taakan alla voi tulla "mitta täyteen". Minäkään en voi vannoa, että en ikinä koskaan tekisi pahoja tekoja. Tajusko kukaan...?

Jep, minä tajusin ja olen samaa mieltä. Uskon, että "oikeissa" olosuhteissa kuka tahansa voi pimahtaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pelokas äiti;23633404:
Ei tarkoita ei, mutta riski suurempi kuin muilla. Samaten helppo yllyttää hölmöihin tekoihin kaveriporukassa.

vanhemmuus ei ole helppoa. kyllä minäkin mietin kaikkea...välillä. Mutta olisi hyväksi hyväksyä, että me (vaikkakin me vanhemmat teemme myöskin virheitä) kaikesta rakkaudesta, välittämisestä ja sen sellaisesta huolimatta ei voi vaan vaikuttaa siihen mitä eteen tulee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pelokas äiti;23633404:
Ei tarkoita ei, mutta riski suurempi kuin muilla. Samaten helppo yllyttää hölmöihin tekoihin kaveriporukassa.

Niin, totta, mutta kun henkilö on itse tietoinen siitä, millainen on, hänen on helpompi toimia järkevästi.

Tunnen oikein ihania murkkuikäisiä ADHD-poikia, jotka eivät käyttele alkoholia ja ajattelevat ja elävät ihan järkevästi.
Tosi paljon vaikuttaa positiivisesti juuri tuo, että vanhemmat ja opettajat tietää mistä on kyse, eikä sen lapsen itsetuntoa tallota sanomalla hulluksi ja laiskaksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PölyEsteri;23633451:
Niin, totta, mutta kun henkilö on itse tietoinen siitä, millainen on, hänen on helpompi toimia järkevästi.

Tunnen oikein ihania murkkuikäisiä ADHD-poikia, jotka eivät käyttele alkoholia ja ajattelevat ja elävät ihan järkevästi.
Tosi paljon vaikuttaa positiivisesti juuri tuo, että vanhemmat ja opettajat tietää mistä on kyse, eikä sen lapsen itsetuntoa tallota sanomalla hulluksi ja laiskaksi.

Okei, toivoa siis vielä on. :)
 
Onhan se ihan kauheeta jos esim. koulussa systemaattisesti kiusataan monia vuosia eikä kukaan puutu asiaan. Itselläni olis varmaan menny pää sekasin.

Olen lukenut erään vangin blogia tässä hiljattain. Hän tappoi kaverinsa 14-vuotiaana, suuttui jostain ja pikaistuksissaan tappoi. Mies oli menettänyt äitinsä ja sitten koko perheensä alle kymmenvuotiaana ja joutui asumaan pois perheensä luota tämän myötä. On istunut vankilassa jo yli 30 vuotta. On opiskellut pitkälle, tohtorintutkintokin taitaa olla jo valmis. Hän on kääntynyt kveekariksi vankilassa, jos niin voi sanoa.

Ei kiellä tekoaan, katuu, mutta tekemättömäksi ei tehtyä saa. Ei pakoillut vastuuta alun alkaenkaan, jos muistan oikein, soitti itse poliisit ja tunnusti heti heille. Voin jotenkin nähdä tilanteen, jossa nuori ihminen on paineen alla ja joka suuttuu kaverilleen ja tekee jotain peruuttamatonta. En usko, että olen immuuni moiselle, vaikka elämäni on nimeäni myöten pyhitetty rauhalle ja väkivallattomuudelle. Ennustamaan ei kykene.
 
Luin just kirjan, missä jonkun oma, viaton lapsi syyllistyi kamaliin tekoihin. ja kaikki oli perheessä niin hyvin kun olla voi, työssäkäyvät vanhemmat, sisaruksia, muutama harrastus, ruokaa pöydässä...rakkautta. Mutta niin vaan tytöstä tuli paholainen.
 

Yhteistyössä