Joo joo vittu tiietään

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ap.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ei mun miehen mielestä, joka on eroperheestä itse ja nauroi sun selityksille.
Mutta ei uhriutumista enää 2000- luvulla. Eikä mitään tuollaista "sun pitäis nyt vaan rakastaa sitä sun paholaista" koska olet sellaiseen ryhtynyt. Eikä pidä.
Jos ihminen ei pysty asettamaan lapsensa etua omien halujensa edelle, on se vain kypsymättömyyttä, ei kyse ole mistään uhriutumista.

Ja jos näet jonkun 10-vuotiaan paholaisena, on vika ehkä itsessäsi.
 
Mut musta tuntuu, että keskustelu on lähtenyt väärille raiteille. Sanokaa, jos olen väärässä. Täällä on miljoona juttua siitä, miten lapsen kanssa tulisi toimia ja siihen lisäksi vielä nämä "kuinka paljon sitä pitäisi rakastaa ja siihen hukuttaa". Mutta onko oleellisin jäänyt nyt hukkaan, eli apn jaksaminen ja sen rennot illat sen miehen kanssa?
 
  • Tykkää
Reactions: r0s
Mut musta tuntuu, että keskustelu on lähtenyt väärille raiteille. Sanokaa, jos olen väärässä. Täällä on miljoona juttua siitä, miten lapsen kanssa tulisi toimia ja siihen lisäksi vielä nämä "kuinka paljon sitä pitäisi rakastaa ja siihen hukuttaa". Mutta onko oleellisin jäänyt nyt hukkaan, eli apn jaksaminen ja sen rennot illat sen miehen kanssa?


Ketju on oikeasti törkeää syyllistämistä.
 
Mut musta tuntuu, että keskustelu on lähtenyt väärille raiteille. Sanokaa, jos olen väärässä. Täällä on miljoona juttua siitä, miten lapsen kanssa tulisi toimia ja siihen lisäksi vielä nämä "kuinka paljon sitä pitäisi rakastaa ja siihen hukuttaa". Mutta onko oleellisin jäänyt nyt hukkaan, eli apn jaksaminen ja sen rennot illat sen miehen kanssa?
Jotenkin veikkaan, että ap:n kanssa on mahdotonta viettää rentoa iltaa, oli sitten lapsia tai ei :D
 
No mä en tuomitse, se kuuluu jonkun muun hommaan. Elämäntilanteet on erilaisia ja sillä lapsellakin on oma persoona, kaikkea ei mielestäni voi vanhempien niskaan kasata. Ehkä tulosten pysyvyys vaatisi sen äitin kanssa matkaan samoilla jutuilla tai vain pidempää aikaa.. Miten sillä lapsella muuten sen kanssa menee? Oletteko te väleissä äitiin, että voisi jutella. (Jos ei voi, niin unohtakaa. Turha sen kanssa enää tappelemaan alkaa.)
Hmm. Kaipa tuossa "ootte ihan paskoja, ette välitä, sama vaikka kuolisin.." Voisi käyttäytyä samoin kuin palstapersujen kanssa, eli sanoa, että se ei ole totta. Ehkä kerran ja tiukasti, toistamatta. 12- vuotiaat on sen verran älykkäitä, että ei kannata kinastella. "Lähen äitille..." Selvä, pakkaanko sulle repun.. Jos aikoo käyttäytyä kuin aikuinen ja käyttää päätösvaltaa, niin sen voi varmaan tuossa iässä tehdä. Uhkailu, kiristys ja lahjonta kuuluu kuitenkin vain ja ainoastaan vanhemmille :)
Jos on huono viikonloppu, niin sanokaa, "että ikävä homma, täytyy keksiä jotain muuta kuin.. pelata? Mieti seuraavaa kertaa varten, mitä voitaisiin tehdä..." ja joskun siitä tulee kiukuttelua, niin tekeminen loppuu. Antakaa pojan murjottaa ja kysykää, eikö ole ikävä aina murjottaa.
Yritän sanoa tässä jotain kokonaisuutta näillä esimerkeillä, mutta en oikein tiedä, että mitä.
Jos isi ei välittäisi, tulisiko poika teille, itkisikö koulussa, että ei välitä? Poika varmaan kaipaa huomiota tai tilanteessa on jotain muuta. Jos itse olette ihan loppu, niin käyttäkää sitä juttelemassa jonkun koulukuraattorin(?) tykönä.
Äiti on mielestäni ihan tolkun nainen, ei yhtään paskempi äiti kun mäkään. Tunneihminen ja kuulemma huutaja. Varmasti väsynyt ja kaikkensa yrittää. Ehkä siksi aina mielellään laittaakin pojan meille, kun eivät tule toimeen. Ennen oli huolissaan, että meillä viihdytään kuulemma paremmin, enää ei ole moista huolta kuulunut, vaan mielellään antaa itselleen vapaata. Kertonee jotain...

Oon osallistunut perheneuvolan selvittelyyn ja käynyt kertomassa oman näkemykseni, en tiedä mitä siellä on sanottu, en ole käynyt kuin kerran. En tunne, että siitä olisi ollut mitään hyötyä. Joskus mietin, että minä ja yhteinen ollaan syypäitä kaikkeen, kun tultiin kuvioihin, mutta sen verran terapeutti kertoi, että nämä ongelmat olisivat kuulema tulleet muutenkin.

Kun yhteinen oli juuri syntynyt kielsin kerran tulemasta kipeänä. Tuli viestiä, että "täälä se nyt itkee, että isi ei enää halua mua luokseen" ja lopulta mieskin kiukutteli mulle. Ilmeisesti olin taas väärässä ja eihän oksutauti vauvaperheessä ole isokaan juttu. Tälläistä tämä on, jos johonkin avoimesti puutun. Olisi tuolloin pitänyt tajuta, että mihinkä meninkään sitoutumaan, mutta oli jo lapsi ja koti...
 
Paskanmarjat kun korostetaan miten hienosti on oman ydinperheen kasvattanut. :whistle: Ollaan kertakaikkista kotiäitiä ja tehdään kaikki lapsen eteen. Miehestä viis.
Arvasin että osuu monella herkkään kohtaan.
Nykyisin kun ei saisi sanoa mitään, ettei kukaan vain loukkaannu.

Itse ajattelen näitä kysymyksiä vain ja ainoastaan lasten edun kautta. Ja kahden kodin systeemi nyt harvoin on lapselle parempi vaihtoehto kuin yksi hyvä koti.
 
Arvasin että osuu monella herkkään kohtaan.
Nykyisin kun ei saisi sanoa mitään, ettei kukaan vain loukkaannu.

Itse ajattelen näitä kysymyksiä vain ja ainoastaan lasten edun kautta. Ja kahden kodin systeemi nyt harvoin on lapselle parempi vaihtoehto kuin yksi hyvä koti.


Ja mä ajattelen myös miehen (jopa ex-mieheni!) kautta ja kummasti noi täysi-ikäisetkin seilaavat kahden kodin välillä vaikka kummallakin olisi mahdollisuus olla kummassa kodissa tahansa tai muuttaa jo omilleen.

Tasapainoinen koti on sellainen missä on hyvä viettää aikaa.
 
Ja mä ajattelen myös miehen (jopa ex-mieheni!) kautta ja kummasti noi täysi-ikäisetkin seilaavat kahden kodin välillä vaikka kummallakin olisi mahdollisuus olla kummassa kodissa tahansa tai muuttaa jo omilleen.

Tasapainoinen koti on sellainen missä on hyvä viettää aikaa.
Joo, teillä ilmeisesti onnistunut systeemi, mutta valitettavan useilla ei.
 
Eli oletko tuo sama paskanjauhaja :D

Siinä tapauksessa veikkaan, että värität juttua ihan oman mielesi mukaan ja suurentelet lapsen tekemisiä ja haukut viatonta lasta, joka käy läpi vaikeaa tilannetta.
Kasva aikuiseksi ja opettele ottamaan vastuu tekemisistäsi.
Mitä, en mää ole tuo. En kyllä edes lukenut linkkiä, mutta kyl tää on ainoa mun aloitus. Täytynee katsoa, jos tuola olisi joku vielä pahempi. No ei, en lue. Justiin on vitutus laantunut.
 
Äiti on mielestäni ihan tolkun nainen, ei yhtään paskempi äiti kun mäkään. Tunneihminen ja kuulemma huutaja. Varmasti väsynyt ja kaikkensa yrittää. Ehkä siksi aina mielellään laittaakin pojan meille, kun eivät tule toimeen. Ennen oli huolissaan, että meillä viihdytään kuulemma paremmin, enää ei ole moista huolta kuulunut, vaan mielellään antaa itselleen vapaata. Kertonee jotain...

Oon osallistunut perheneuvolan selvittelyyn ja käynyt kertomassa oman näkemykseni, en tiedä mitä siellä on sanottu, en ole käynyt kuin kerran. En tunne, että siitä olisi ollut mitään hyötyä. Joskus mietin, että minä ja yhteinen ollaan syypäitä kaikkeen, kun tultiin kuvioihin, mutta sen verran terapeutti kertoi, että nämä ongelmat olisivat kuulema tulleet muutenkin.

Kun yhteinen oli juuri syntynyt kielsin kerran tulemasta kipeänä. Tuli viestiä, että "täälä se nyt itkee, että isi ei enää halua mua luokseen" ja lopulta mieskin kiukutteli mulle. Ilmeisesti olin taas väärässä ja eihän oksutauti vauvaperheessä ole isokaan juttu. Tälläistä tämä on, jos johonkin avoimesti puutun. Olisi tuolloin pitänyt tajuta, että mihinkä meninkään sitoutumaan, mutta oli jo lapsi ja koti...
No jos olet hermostuneena vouhkannut, että se ”paholainen” ei saa tulla meille, niin en ihmettele. Jos joku olisi rauhassa selittänyt lapselle, että ”olet toki aina tervetullut, mutta nyt kipeänä on parempi levätä siellä missä olet”, olisi homma sujunut kivuttomin.
 
No jos olet hermostuneena vouhkannut, että se ”paholainen” ei saa tulla meille, niin en ihmettele. Jos joku olisi rauhassa selittänyt lapselle, että ”olet toki aina tervetullut, mutta nyt kipeänä on parempi levätä siellä missä olet”, olisi homma sujunut kivuttomin.

Vierailija sanoi jotain paholaisesta ja mä siteerasin sitä. Aapee ei ole nimitellyt lasta siten.
 
On kokeiltu, ei tykkää liikunnasta. Jalkoihin sattuu ja muuta. Tappelu on syntynyt kun yhden harrastuksen kausi oli jo maksettu ja sinne vaadittiin äidin toimesta, "on pakko mennä" Lähdettiin aina koko porukka, minä ja silloin vauva myös, vaan siitä lähdöstä tuli niin kauheaa riitelyä. Eikai harrastuksiin ole tarkoitus pakottaa itkun kanssa?

Tuota tyyneyttä me ollaan harjoiteltu ja ollaan tehty päätös, että aikuiset ei ikinä huuda enää. Kuukausi sitten repesin totaalisesti ja karjuin. Häpesin ja sovittiin heti. Mutta mitä tehdä, kun lyö ovea niin kovaa että kohta on joku välissä ja rikkoo huoneessaan kaikkea ja hakkaa seiniä (ei kuitenkaan pelikoneita)? En mä ole ikinä nähnyt tuollaista käytöstä. Kohta se on niin iso, että on uhka muille. Silloin kiellän tulemasta, ihan sama mitä ihmiset ovat mieltä.
Mä sanon sulle maailman yhden kauneimmista sanoista....

Pelikielto. :love:
Jos siis ei käyttäydy, paiskoo ovia tai tavaroita jne.
Ja pelaamiseen (hyvänkin käytöksen kera) tuntirajat.

Tuo tenava on liikunnan suhteen ihan piloille hemmoteltu. Tarkoitin liikuntaharrastuksella semmoista isän kanssa kahdenkeskistä, rentoa turnausta vaikka iltajäällä ulkona. Tai vaikka kävelylenkkiä miesten kesken.
Se kaveri miehistyisi sekunneissa.
 
  • Tykkää
Reactions: r0s
Tuota tyyneyttä me ollaan harjoiteltu ja ollaan tehty päätös, että aikuiset ei ikinä huuda enää. Kuukausi sitten repesin totaalisesti ja karjuin. Häpesin ja sovittiin heti. Mutta mitä tehdä, kun lyö ovea niin kovaa että kohta on joku välissä ja rikkoo huoneessaan kaikkea ja hakkaa seiniä (ei kuitenkaan pelikoneita)? En mä ole ikinä nähnyt tuollaista käytöstä. Kohta se on niin iso, että on uhka muille. Silloin kiellän tulemasta, ihan sama mitä ihmiset ovat mieltä.

Jos itse näkisin lapsen riehuvan tuohon tyyliin, niin varmaan pitelisin sitä kiinni/liikkumattomana kunnes se rauhoittuu ja siihen päälle vielä jokusen minuutin ajan. Sen jälkeen sitten lapselle käsky siivota plus rangaistus.

Isompikin lapsi pysyy paikallaan esim. jos sen päälle istuu tai jos sen laittaa syliinsä poikittain mahalleen makaamaan ja painaa käsillään lapsen alaselkää ja reisiä alaspäin.

Jos lapsella on vähänkään järkeä päässä niin aika nopeasti todennäköisesti tajuaa ettei kannata alkaa riehumaan jos kiinnipitely ja muu seuraa joka kerran ja välittömästi sen jälkeen kun on aloittanut riehumisen. Looginen syy- ja seuraussuhde siis.
 
Jos itse näkisin lapsen riehuvan tuohon tyyliin, niin varmaan pitelisin sitä kiinni/liikkumattomana kunnes se rauhoittuu ja siihen päälle vielä jokusen minuutin ajan. Sen jälkeen sitten lapselle käsky siivota plus rangaistus.

Isompikin lapsi pysyy paikallaan esim. jos sen päälle istuu tai jos sen laittaa syliinsä poikittain mahalleen makaamaan ja painaa käsillään lapsen alaselkää ja reisiä alaspäin.

Jos lapsella on vähänkään järkeä päässä niin aika nopeasti todennäköisesti tajuaa ettei kannata alkaa riehumaan jos kiinnipitely ja muu seuraa joka kerran ja välittömästi sen jälkeen kun on aloittanut riehumisen. Looginen syy- ja seuraussuhde siis.


Nyky-kymmenvuotiaat saattavat painaa liki sata kiloa ja se onneton äitipuoli olla vain 45-kiloinen.

Pakota siinä sit väkivallalla. :ROFLMAO:
Ja toisekseen, jos pakotat niin lastensuojelu ovelle kolkuttelee jos lapsi päättää asiasta reklamoida... mikä toki on hyvä.

Perheessä pitää olla yhteiset säännöt eikä se toimi jos isä (tai äiti) pehmittelee ja hyvittelee.
 
Sun miehes pitäis sanoa nää asiat sille tenavalle:
-joka ilta tehdään ainakin 1-2 h muuta kuin pelaamista. Lauantaisin se muun tekemisen osuus on oltava ainakin 5-7 h.
-jos liikkuu/urheilee isin kans, saa lisää peliaikaa.
-nukkumaan viim.21.30
-joka päivä 1 askare, esim.tiskikoneen täyttö.
-jos paiskoo tavaroita tai ovia, niin pleikkaa ja kännyä ei sinä iltana.

Johan alkaa tenava pysyä äidillään ensi alkuun. :D Ja sit kun se toipuu ensijärkytyksestä niin se alkaa tykätä teillä olosta, ja miehistyy silimissä kun on säännöt ja isään välit lähentyy.

-Ei tartte kiittää. :rolleyes:
 
  • Tykkää
Reactions: r0s
Mitä, en mää ole tuo. En kyllä edes lukenut linkkiä, mutta kyl tää on ainoa mun ainoa aloitus. Täytynee katsoa, jos tuola olisi joku vielä pahempi. No ei, en lue. Justiin on vitutus laantunut.
No niinkuin olen sanonut, ymmärrän vitutuksesi. Paitsi että normi/omat-lapset ovat välillä rasittavia, sitä ovat varsinkin ei-omat lapset.

Sen perusteella, mitä olet kertonut, tuon lapsen käytös ei kuitenkaan enää ole normaalia, vaan hän tarvitsisi nyt kiireesti jotain tehokkaampaa tukea, ennen kun tulee isompia ongelmia.

Ja sitäkin tärkeämpää olisi, että te vanhemmat ottaisitte nyt ryhtiliikkeen.
Istukaa joku päivä pöydän ääreen ja sopikaa yhteisistä toimintatavoista ja säännöistä. Teillä kaikilla on nyt yhteinen ongelma, eli se hukassa oleva 10-vuotias, ja teidän kaikkien kolmen vastuulla on saada hänet oikeille raiteille.
 
  • Tykkää
Reactions: r0s
Nyky-kymmenvuotiaat saattavat painaa liki sata kiloa ja se onneton äitipuoli olla vain 45-kiloinen.

Pakota siinä sit väkivallalla. :ROFLMAO:
Ja toisekseen, jos pakotat niin lastensuojelu ovelle kolkuttelee jos lapsi päättää asiasta reklamoida... mikä toki on hyvä.

Perheessä pitää olla yhteiset säännöt eikä se toimi jos isä (tai äiti) pehmittelee ja hyvittelee.
Harvassa on jättikokoiset 10-vuotiaat.

Sitä paitsi ei mikään laki kiellä pakottamasta lasta. Niin hullu ei sentään ole tämänkään maan lainsäädäntö.
 
No jos olet hermostuneena vouhkannut, että se ”paholainen” ei saa tulla meille, niin en ihmettele. Jos joku olisi rauhassa selittänyt lapselle, että ”olet toki aina tervetullut, mutta nyt kipeänä on parempi levätä siellä missä olet”, olisi homma sujunut kivuttomin.
Mikä "paholainen"? Oonko jossain sanonut niin? Jos niin lukee, niin syytän autocorrectia. Ikinä en ole noin sanonut, edes anonyymisti! Enkä kyllä meuhkannut, vaan olin vieressä kun isänsä selitti tätä puhelimessa, juuri noin kuten sanoit, että olisi pitänyt. Sitä minä taas EN ymmärrä että miksei äiti voinut tätä selittää vaan soittaa asenteella, "selitä nyt kun poikas itkee täällä" Miten ei äiti voinut käsittää tuota vaan oli kiilu silmässä tuomassa oksentavaa lasta meille, vastasyntyneen luo!?
 

Yhteistyössä