No mä en tuomitse, se kuuluu jonkun muun hommaan. Elämäntilanteet on erilaisia ja sillä lapsellakin on oma persoona, kaikkea ei mielestäni voi vanhempien niskaan kasata. Ehkä tulosten pysyvyys vaatisi sen äitin kanssa matkaan samoilla jutuilla tai vain pidempää aikaa.. Miten sillä lapsella muuten sen kanssa menee? Oletteko te väleissä äitiin, että voisi jutella. (Jos ei voi, niin unohtakaa. Turha sen kanssa enää tappelemaan alkaa.)
Hmm. Kaipa tuossa "ootte ihan paskoja, ette välitä, sama vaikka kuolisin.." Voisi käyttäytyä samoin kuin palstapersujen kanssa, eli sanoa, että se ei ole totta. Ehkä kerran ja tiukasti, toistamatta. 12- vuotiaat on sen verran älykkäitä, että ei kannata kinastella. "Lähen äitille..." Selvä, pakkaanko sulle repun.. Jos aikoo käyttäytyä kuin aikuinen ja käyttää päätösvaltaa, niin sen voi varmaan tuossa iässä tehdä. Uhkailu, kiristys ja lahjonta kuuluu kuitenkin vain ja ainoastaan vanhemmille

Jos on huono viikonloppu, niin sanokaa, "että ikävä homma, täytyy keksiä jotain muuta kuin.. pelata? Mieti seuraavaa kertaa varten, mitä voitaisiin tehdä..." ja joskun siitä tulee kiukuttelua, niin tekeminen loppuu. Antakaa pojan murjottaa ja kysykää, eikö ole ikävä aina murjottaa.
Yritän sanoa tässä jotain kokonaisuutta näillä esimerkeillä, mutta en oikein tiedä, että mitä.
Jos isi ei välittäisi, tulisiko poika teille, itkisikö koulussa, että ei välitä? Poika varmaan kaipaa huomiota tai tilanteessa on jotain muuta. Jos itse olette ihan loppu, niin käyttäkää sitä juttelemassa jonkun koulukuraattorin(?) tykönä.