J
JONSERED Karhunkantaja
Vieras
että laitoin äijän kahvikupin tiskikoneeseen ja koneen jopa käyntiin, että olisi herrallani ja Valtiaallani aamulla puhdas kuppi. Tuhma Jonsered, tuhma!!
Äijä repi itsensä ylös epäinhimilliseen aikaan, jääkaapissa oli ajan voittamiseksi valmiit voileivät ja kahvikin odotti pannussa. Vaan ei ruoja löydä kahvikuppiaan! Siitä tuhannen järkyttyneenä tulee herättämään minut ja sanoo, että on jo oikeastaan kiire bussille.
Minähän voin siis aamulla liikkua ja vastailla ja näyttää siltä, että olisin hereillä, vaikka totuus on toinen
Kuuliaisesti puin farkut jalkaan ja etsin paitaa, en löytänyt. Vaan ei se mitään, poncho löytyi. Könysin autoon, äijä kiukkuisena kuin mikäkin mörökölli, kun joutui ottamaan eri mukin, kuin oli suunnitellut.
Ja keula kohti bussipysäkkiä, n. 20 min matkan päässä. Ja kiire on. Ja se on minun syytäni, kun pesin kahvikupin. Äijä huomaa, että puhelin jäi kotiin!! Ja tuo ukko on pakko saada kiinni päivän aikana. Kilttinä ihmisenä lupasin, että voi ottaa minun puhelimeni ja minä käännän kotona hänen puhelimestaan kaikki puhelut omaan kapulaani ja vielä lähetän tärkeät puh.nrotkin hänelle. Hienosti oivallettu unenpöpperössä, ennen aamulääkettä, vai mitä?
Suunnitelma kelpasi, mutta mutisten, sillä olin tiskannut äijän kahvikupin. Äijä kysyi, paljonko kello nyt on, vastattuani hän alkoi kiroilla hartaasti. Oli katsonut kiukuissaan ja järkytyksessään kellon väärin ja nyt voisimme ehkä ennättää sittenkin hakea hänen puhelimensa kotoa. Vaikka olinkin siis pilannut koko päivän laittamalla hänen kahvikuppinsa tiskariin
Ja minä hölmönä kysymään, että ei sitten ymmärtänyt luovuttaa ajoissa ja ottaa toista kuppia tai katsoa tiskikoneesta, jonne aina illalla kerään päivän tiskit ja tökkään käyntiin ennen nukkumaan menoa. Sain tuhahduksen vastaukseksi ja "kyllhä mää otin toisen kupin, mutt päivä oli jo pilalla".
No okei, käännyimme takaisin ja haimme äijän kapulan tiiviin aikataululaskennan jälkeen, mahdollisuudet olisi ehtiä aiottuun bussiin. Ja jos ei ehdi, vien toiselle pysäkille, jota kautta kulkee tunnin välein linja-autoja ja jopa oikeaan suuntaan. Äijä istuu taas autossa ja läähättää juostuaan yläkerrasta puhelinta hakemaan.
Ja taas mennään. Nyt äijä katsoo omasta puhelimestaan kelloa ja kiroilee taas. "Määhä oisin ehtiny iha rauhassa juoda aamukahvini, ei täss mikää kiire oo. Saatanan kahvikuppi ku oli pöllitty!"
Lopputulos: äijä melkein varttia etuajassa bussipysäkillä kiroilemassa, kuinka kaikki on aivan pielessä ja kaikki vain ja ainoastaan siksi, että minä olen tiskannut hänen kahvikuppinsa... ja minä ajelemassa kotia kohti nauraa hihittäen ja tirskuen, siitäkin huolimatta, että olisin voinut nukkua kauemmin, ellen olisi ollut niin torvelo, että menin pesemään äijän kahvikupin.
:saint:
Äijä repi itsensä ylös epäinhimilliseen aikaan, jääkaapissa oli ajan voittamiseksi valmiit voileivät ja kahvikin odotti pannussa. Vaan ei ruoja löydä kahvikuppiaan! Siitä tuhannen järkyttyneenä tulee herättämään minut ja sanoo, että on jo oikeastaan kiire bussille.
Minähän voin siis aamulla liikkua ja vastailla ja näyttää siltä, että olisin hereillä, vaikka totuus on toinen
Ja keula kohti bussipysäkkiä, n. 20 min matkan päässä. Ja kiire on. Ja se on minun syytäni, kun pesin kahvikupin. Äijä huomaa, että puhelin jäi kotiin!! Ja tuo ukko on pakko saada kiinni päivän aikana. Kilttinä ihmisenä lupasin, että voi ottaa minun puhelimeni ja minä käännän kotona hänen puhelimestaan kaikki puhelut omaan kapulaani ja vielä lähetän tärkeät puh.nrotkin hänelle. Hienosti oivallettu unenpöpperössä, ennen aamulääkettä, vai mitä?
Suunnitelma kelpasi, mutta mutisten, sillä olin tiskannut äijän kahvikupin. Äijä kysyi, paljonko kello nyt on, vastattuani hän alkoi kiroilla hartaasti. Oli katsonut kiukuissaan ja järkytyksessään kellon väärin ja nyt voisimme ehkä ennättää sittenkin hakea hänen puhelimensa kotoa. Vaikka olinkin siis pilannut koko päivän laittamalla hänen kahvikuppinsa tiskariin
Ja minä hölmönä kysymään, että ei sitten ymmärtänyt luovuttaa ajoissa ja ottaa toista kuppia tai katsoa tiskikoneesta, jonne aina illalla kerään päivän tiskit ja tökkään käyntiin ennen nukkumaan menoa. Sain tuhahduksen vastaukseksi ja "kyllhä mää otin toisen kupin, mutt päivä oli jo pilalla".
No okei, käännyimme takaisin ja haimme äijän kapulan tiiviin aikataululaskennan jälkeen, mahdollisuudet olisi ehtiä aiottuun bussiin. Ja jos ei ehdi, vien toiselle pysäkille, jota kautta kulkee tunnin välein linja-autoja ja jopa oikeaan suuntaan. Äijä istuu taas autossa ja läähättää juostuaan yläkerrasta puhelinta hakemaan.
Ja taas mennään. Nyt äijä katsoo omasta puhelimestaan kelloa ja kiroilee taas. "Määhä oisin ehtiny iha rauhassa juoda aamukahvini, ei täss mikää kiire oo. Saatanan kahvikuppi ku oli pöllitty!"
Lopputulos: äijä melkein varttia etuajassa bussipysäkillä kiroilemassa, kuinka kaikki on aivan pielessä ja kaikki vain ja ainoastaan siksi, että minä olen tiskannut hänen kahvikuppinsa... ja minä ajelemassa kotia kohti nauraa hihittäen ja tirskuen, siitäkin huolimatta, että olisin voinut nukkua kauemmin, ellen olisi ollut niin torvelo, että menin pesemään äijän kahvikupin.