Joku "vastuullinen äiti" kuljetti taas vauvaansa sylissä autossa...

[enga]

No äiti tekee kaikkensa että lapsella on hyvä olla, mutta meitin lapset ei matkaa autossa metriäkään jos ei ole istuimissa ja vöissä, ei lapsi siihen kuole jos itkee ja kiukuttelee mutta se on toinen juttu jos ei ole istuimessa ja sattuu kolari vaikka ei olisi oma syy (kolari siis) monesti näkee kun ulkomaalaiset kuljettaa lapsia ja joko istuimia ei ole ollenkaa tai ne on väärin asennettu..esimerkkinä nyt se että turvakaukalo on nenä meno suuntaan tai farmarissa paksissa istuu kaksi lasta vain korokkeilla.

Oikeasti miettikää ajatko itse pienen matkan vai pitkän matkan ilman vöitä ?

 

[vieras]

Heh, tähän sanon vaan, että kumpikohan on todennäköisempää: lapsen psyykkinen vaurioituminen siitä, että huutaa hysteerisenä naama punaisena eikä häntä saa rauhoitettua (500km matkalla pysähtyä ei voi 5min välein) vai riski onnettomuudesta? Uskon itse, että todennäköisemmin lapsi jollain tavalla kärsii siitä, ettei hänen tarpeisiinsa vastata. Kukin toimii kuitenkin tavallaan, ja moni kokee varmaan syyllisyyttä siitäkin kun on antanut lapse huutaa hätäänsä turvaistuimeen lukittuna, itse en voisi!

Nii-in, mietippä sitä. Kaikillehan ei lapsen henki ole tärkeä. Tuolla sun logiikalla sä ilmeisesti pidit sitä lasta sen 500 kilsaa sylissä? Kuka on niin idiootti että lähtee jatkuvasti huutavan vauvan kanssa tuollaiselle matkalle..

 

[hmm]

En kokisi myöskään olevani huono tai välinpitämätön äiti, vaikka olen pari kertaa kuljettanut sylissä. Ajoimme Helsingistä Leville kun vauva oli 4kk ja otin pois kaukalosta siksi aikaa kun imetin. Eikä pysähdytty... Myös kerran pidin sylissä kun itki niin kovasti. Kivittäkää vain.

Tämä on täysin normaalia :flower: Paitsi tällä palstalla.

No ei todellakaan ole! Mä tunnen yhden ainoan tapauksen, mutta se onkin kyllä suoraan sanottuna paska äiti.

Hah, no sit mäkin oon paska äiti Sanoisin, et säälin sun lastas, kun hänen äitinsä on noin skitsofreenikko

 

[hui kamalaa]

Heh, tähän sanon vaan, että kumpikohan on todennäköisempää: lapsen psyykkinen vaurioituminen siitä, että huutaa hysteerisenä naama punaisena eikä häntä saa rauhoitettua (500km matkalla pysähtyä ei voi 5min välein) vai riski onnettomuudesta? Uskon itse, että todennäköisemmin lapsi jollain tavalla kärsii siitä, ettei hänen tarpeisiinsa vastata. Kukin toimii kuitenkin tavallaan, ja moni kokee varmaan syyllisyyttä siitäkin kun on antanut lapse huutaa hätäänsä turvaistuimeen lukittuna, itse en voisi!

Nii-in, mietippä sitä. Kaikillehan ei lapsen henki ole tärkeä. Tuolla sun logiikalla sä ilmeisesti pidit sitä lasta sen 500 kilsaa sylissä? Kuka on niin idiootti että lähtee jatkuvasti huutavan vauvan kanssa tuollaiselle matkalle..

No välillä on pakko. Meilläkin mun vanhemmat asuu 750km päässä ja kyllä, meidän vaan on välillä käytävä siellä ja nimen omaan autolla!

 

[Kowalski]

Nii-in, mietippä sitä. Kaikillehan ei lapsen henki ole tärkeä. Tuolla sun logiikalla sä ilmeisesti pidit sitä lasta sen 500 kilsaa sylissä? Kuka on niin idiootti että lähtee jatkuvasti huutavan vauvan kanssa tuollaiselle matkalle..

Apua

 

[vieras]

En kokisi myöskään olevani huono tai välinpitämätön äiti, vaikka olen pari kertaa kuljettanut sylissä. Ajoimme Helsingistä Leville kun vauva oli 4kk ja otin pois kaukalosta siksi aikaa kun imetin. Eikä pysähdytty... Myös kerran pidin sylissä kun itki niin kovasti. Kivittäkää vain.

Tämä on täysin normaalia :flower: Paitsi tällä palstalla.

No ei todellakaan ole! Mä tunnen yhden ainoan tapauksen, mutta se onkin kyllä suoraan sanottuna paska äiti.

Hah, no sit mäkin oon paska äiti Sanoisin, et säälin sun lastas, kun hänen äitinsä on noin skitsofreenikko

Sä olet ilmeisesti selvännäkijä kun tiedät mistä kaikista syistä kehtaan sanoa tuota äitiä paskaksi. Selevä homma.

 

[hui kamalaa]

Heh, tähän sanon vaan, että kumpikohan on todennäköisempää: lapsen psyykkinen vaurioituminen siitä, että huutaa hysteerisenä naama punaisena eikä häntä saa rauhoitettua (500km matkalla pysähtyä ei voi 5min välein) vai riski onnettomuudesta? Uskon itse, että todennäköisemmin lapsi jollain tavalla kärsii siitä, ettei hänen tarpeisiinsa vastata. Kukin toimii kuitenkin tavallaan, ja moni kokee varmaan syyllisyyttä siitäkin kun on antanut lapse huutaa hätäänsä turvaistuimeen lukittuna, itse en voisi!

Nii-in, mietippä sitä. Kaikillehan ei lapsen henki ole tärkeä. Tuolla sun logiikalla sä ilmeisesti pidit sitä lasta sen 500 kilsaa sylissä? Kuka on niin idiootti että lähtee jatkuvasti huutavan vauvan kanssa tuollaiselle matkalle..

No välillä on pakko. Meilläkin mun vanhemmat asuu 750km päässä ja kyllä, meidän vaan on välillä käytävä siellä ja nimen omaan autolla!

 

[Sprite]

En kokisi myöskään olevani huono tai välinpitämätön äiti, vaikka olen pari kertaa kuljettanut sylissä. Ajoimme Helsingistä Leville kun vauva oli 4kk ja otin pois kaukalosta siksi aikaa kun imetin. Eikä pysähdytty... Myös kerran pidin sylissä kun itki niin kovasti. Kivittäkää vain.

Tämä on täysin normaalia :flower: Paitsi tällä palstalla.

No ei todellakaan ole! Mä tunnen yhden ainoan tapauksen, mutta se onkin kyllä suoraan sanottuna paska äiti.

Hah, no sit mäkin oon paska äiti Sanoisin, et säälin sun lastas, kun hänen äitinsä on noin skitsofreenikko

Aika kova diagnoosi kahden lauseen perusteella.

 

[vieras]

Heh, tähän sanon vaan, että kumpikohan on todennäköisempää: lapsen psyykkinen vaurioituminen siitä, että huutaa hysteerisenä naama punaisena eikä häntä saa rauhoitettua (500km matkalla pysähtyä ei voi 5min välein) vai riski onnettomuudesta? Uskon itse, että todennäköisemmin lapsi jollain tavalla kärsii siitä, ettei hänen tarpeisiinsa vastata. Kukin toimii kuitenkin tavallaan, ja moni kokee varmaan syyllisyyttä siitäkin kun on antanut lapse huutaa hätäänsä turvaistuimeen lukittuna, itse en voisi!

Nii-in, mietippä sitä. Kaikillehan ei lapsen henki ole tärkeä. Tuolla sun logiikalla sä ilmeisesti pidit sitä lasta sen 500 kilsaa sylissä? Kuka on niin idiootti että lähtee jatkuvasti huutavan vauvan kanssa tuollaiselle matkalle..

No välillä on pakko. Meilläkin mun vanhemmat asuu 750km päässä ja kyllä, meidän vaan on välillä käytävä siellä ja nimen omaan autolla!

Jos on noin vaikea vauva niin lentäkää hyvät ihmiset tai jättäkää reissu väliin. Pidätkö tosiaan sen koko matkan sylissä jos sattuu huutamaan? Aina on niin kiire ettei pysähtyä voi.

 

[vieras]

Nii-in, mietippä sitä. Kaikillehan ei lapsen henki ole tärkeä. Tuolla sun logiikalla sä ilmeisesti pidit sitä lasta sen 500 kilsaa sylissä? Kuka on niin idiootti että lähtee jatkuvasti huutavan vauvan kanssa tuollaiselle matkalle..

Apua

Mä en lähtis jatkuvasti huutavan ipanan kanssa tekemään tuollaisia reissuja. Kyllähän sen järkikin sanoo. Ennemmin sitten kotona kuin se, että joutuisi sylissä pitämään kun ipana vaan karjuu ja karjuu eikä millään ehdi pysähtyä

 

[Kowalski]

Nii-in, mietippä sitä. Kaikillehan ei lapsen henki ole tärkeä. Tuolla sun logiikalla sä ilmeisesti pidit sitä lasta sen 500 kilsaa sylissä? Kuka on niin idiootti että lähtee jatkuvasti huutavan vauvan kanssa tuollaiselle matkalle..

Apua

Mä en lähtis jatkuvasti huutavan ipanan kanssa tekemään tuollaisia reissuja. Kyllähän sen järkikin sanoo. Ennemmin sitten kotona kuin se, että joutuisi sylissä pitämään kun ipana vaan karjuu ja karjuu eikä millään ehdi pysähtyä

No jospa se ipana ei huuda jatkuvasti kotona, sylissä, tms - mutta saa huutoraivarit juuri silloin, kun ollaan autossa matkalla satojen kilometrien päähän mummolaan?
(ei mun ystävän vauva esim. huutanut koko automatkaa vaikka ajoivat 3000 kilsaa, mutta 30 kilsan matkallapa karjui)

 

[hui kamalaa]

Heh, tähän sanon vaan, että kumpikohan on todennäköisempää: lapsen psyykkinen vaurioituminen siitä, että huutaa hysteerisenä naama punaisena eikä häntä saa rauhoitettua (500km matkalla pysähtyä ei voi 5min välein) vai riski onnettomuudesta? Uskon itse, että todennäköisemmin lapsi jollain tavalla kärsii siitä, ettei hänen tarpeisiinsa vastata. Kukin toimii kuitenkin tavallaan, ja moni kokee varmaan syyllisyyttä siitäkin kun on antanut lapse huutaa hätäänsä turvaistuimeen lukittuna, itse en voisi!

Nii-in, mietippä sitä. Kaikillehan ei lapsen henki ole tärkeä. Tuolla sun logiikalla sä ilmeisesti pidit sitä lasta sen 500 kilsaa sylissä? Kuka on niin idiootti että lähtee jatkuvasti huutavan vauvan kanssa tuollaiselle matkalle..

No välillä on pakko. Meilläkin mun vanhemmat asuu 750km päässä ja kyllä, meidän vaan on välillä käytävä siellä ja nimen omaan autolla!

Jos on noin vaikea vauva niin lentäkää hyvät ihmiset tai jättäkää reissu väliin. Pidätkö tosiaan sen koko matkan sylissä jos sattuu huutamaan? Aina on niin kiire ettei pysähtyä voi.

En todellakaan pidä koko matkaa sylissä. En huomannut kirjoittaneeni mitään sellaista, vai?? Välillä saatan ottaa vauvan hetkeksi syliin rauhoittumaan ja siirtää heti takaisin kun rauhoittuu. Ette edelleenkään saa mua tuntemaan itseäni huonoksi äidiksi

 

[vieras]

Heh, tähän sanon vaan, että kumpikohan on todennäköisempää: lapsen psyykkinen vaurioituminen siitä, että huutaa hysteerisenä naama punaisena eikä häntä saa rauhoitettua (500km matkalla pysähtyä ei voi 5min välein) vai riski onnettomuudesta? Uskon itse, että todennäköisemmin lapsi jollain tavalla kärsii siitä, ettei hänen tarpeisiinsa vastata. Kukin toimii kuitenkin tavallaan, ja moni kokee varmaan syyllisyyttä siitäkin kun on antanut lapse huutaa hätäänsä turvaistuimeen lukittuna, itse en voisi!

Nii-in, mietippä sitä. Kaikillehan ei lapsen henki ole tärkeä. Tuolla sun logiikalla sä ilmeisesti pidit sitä lasta sen 500 kilsaa sylissä? Kuka on niin idiootti että lähtee jatkuvasti huutavan vauvan kanssa tuollaiselle matkalle..

Sanoisin tähän takaisin, että kaikille ei lapsen psyykkinen hyvinvointi taida olla tärkeää. En pitänyt tietenkään sylissä koko 500km matkaa mutta ajoittain. Syy miksi ajoimme tätä matkaa joskus on isovanhempinen luona vierailu. Yhteensä kolme kertaa olemme matkan ajaneet.

 

[vieras]

No jospa se ipana ei huuda jatkuvasti kotona, sylissä, tms - mutta saa huutoraivarit juuri silloin, kun ollaan autossa matkalla satojen kilometrien päähän mummolaan?
(ei mun ystävän vauva esim. huutanut koko automatkaa vaikka ajoivat 3000 kilsaa, mutta 30 kilsan matkallapa karjui)

Jos se raivoaa aina niin silloin on parempi jättää hetkeksi reissut pois. Tuollaisessa tilanteessa ollaan TIETENKIN itse pysähdytty, ei ole käynyt mielessäkään ottaa vauvaa pois

 

[vieras]

Heh, tähän sanon vaan, että kumpikohan on todennäköisempää: lapsen psyykkinen vaurioituminen siitä, että huutaa hysteerisenä naama punaisena eikä häntä saa rauhoitettua (500km matkalla pysähtyä ei voi 5min välein) vai riski onnettomuudesta? Uskon itse, että todennäköisemmin lapsi jollain tavalla kärsii siitä, ettei hänen tarpeisiinsa vastata. Kukin toimii kuitenkin tavallaan, ja moni kokee varmaan syyllisyyttä siitäkin kun on antanut lapse huutaa hätäänsä turvaistuimeen lukittuna, itse en voisi!

Nii-in, mietippä sitä. Kaikillehan ei lapsen henki ole tärkeä. Tuolla sun logiikalla sä ilmeisesti pidit sitä lasta sen 500 kilsaa sylissä? Kuka on niin idiootti että lähtee jatkuvasti huutavan vauvan kanssa tuollaiselle matkalle..

Sanoisin tähän takaisin, että kaikille ei lapsen psyykkinen hyvinvointi taida olla tärkeää. En pitänyt tietenkään sylissä koko 500km matkaa mutta ajoittain. Syy miksi ajoimme tätä matkaa joskus on isovanhempinen luona vierailu. Yhteensä kolme kertaa olemme matkan ajaneet.

Voi sua onnetonta
Meillä on tapana pysähtyä, ottaa vauva syliin, jalotella hetki jne. Mielessäkään ei ole käynyt vaarantaa vauvan henkeä!

 

[Kowalski]

Jos se raivoaa aina niin silloin on parempi jättää hetkeksi reissut pois. Tuollaisessa tilanteessa ollaan TIETENKIN itse pysähdytty, ei ole käynyt mielessäkään ottaa vauvaa pois

Me emme pysähtyneet . Oli kiire hakemaan ystävän muita lapsia. Jossain moottoritielläkään ei pysähdellä.

Omien vauvojeni kanssa riitti vaan tutti

 

[BlingBling]

Saankohan(saan..) minäkin kiviä päälle kun kerron että kesällä mökkitiellä ajeltiin silleen että vuorotellen jompi kumpi lapsi oli "ajajana" eli istui isän sylissä ratin takana ja toinen oli minun sylissä etupenkillä,samassa vöissä.Ollaan pari kertaa,samaisella mökkitiellä, ajettu silleen että olen lasten kanssa takakontissa joo...meillä on siis farmari.

 

[huono äiti]

Ja näistä "huonojen, vastuuntunnottomien äitien" arvostelijoista on varmasti joku vetänyt kessua odotus- tai imetysaikana...

 

[vieras]

Ja näistä "huonojen, vastuuntunnottomien äitien" arvostelijoista on varmasti joku vetänyt kessua odotus- tai imetysaikana...

En tietenkään ole

 

[huono äiti]

Ja näistä "huonojen, vastuuntunnottomien äitien" arvostelijoista on varmasti joku vetänyt kessua odotus- tai imetysaikana...

En tietenkään ole

Etpä tietenkään, mutta joku varmasti on.

 

[vieras]

Heh, tähän sanon vaan, että kumpikohan on todennäköisempää: lapsen psyykkinen vaurioituminen siitä, että huutaa hysteerisenä naama punaisena eikä häntä saa rauhoitettua (500km matkalla pysähtyä ei voi 5min välein) vai riski onnettomuudesta? Uskon itse, että todennäköisemmin lapsi jollain tavalla kärsii siitä, ettei hänen tarpeisiinsa vastata. Kukin toimii kuitenkin tavallaan, ja moni kokee varmaan syyllisyyttä siitäkin kun on antanut lapse huutaa hätäänsä turvaistuimeen lukittuna, itse en voisi!

Nii-in, mietippä sitä. Kaikillehan ei lapsen henki ole tärkeä. Tuolla sun logiikalla sä ilmeisesti pidit sitä lasta sen 500 kilsaa sylissä? Kuka on niin idiootti että lähtee jatkuvasti huutavan vauvan kanssa tuollaiselle matkalle..

Sanoisin tähän takaisin, että kaikille ei lapsen psyykkinen hyvinvointi taida olla tärkeää. En pitänyt tietenkään sylissä koko 500km matkaa mutta ajoittain. Syy miksi ajoimme tätä matkaa joskus on isovanhempinen luona vierailu. Yhteensä kolme kertaa olemme matkan ajaneet.

Voi sua onnetonta
Meillä on tapana pysähtyä, ottaa vauva syliin, jalotella hetki jne. Mielessäkään ei ole käynyt vaarantaa vauvan henkeä!

Enpä taida uskoa, että olisitte meidän tilanteessa jopa 5min välein pysähtyneet tuolla 500km matkalla, en vain usko. Taitaa olla taas vain yksi tilaisuus kiillottaa omaa sädekehää. Ja ei, vauvamme ei ole jatkuvasti huutava eikä huutaminen ollut aina ennakoitavissa. Onneksi en kuitenkaan tunne tarvetta päteä tällä asialla, halusin vaan kertoa miten me toimimme. Jokainen toimii parhaaksi katsomallaan tavalla ja joskus se vaatii maalaisjärjen käyttämistä.

 

[jossu]

kyllä me ollaan viiden lapsen kanssa pärjätty kaikki tähänastiset automatkat niin, että lapset on ollu aina vöissä, samoin kuin me aikuisetkin. ei meidän auto liiku, jos matkustajat eivät ole vöissä, se on ihan peruslähtökohta koko autoilulle! jos vauva vähän itkee, tuskin se siitä mitään traumoja saa. meillä ainakin vauva on ollut aina toisen aikuisen vieressä, joten vieressä istuja on voinut tarpeen tulla hoitaa vauvaa, pitää kädestä, antaa tuttia, silitellä jne. itse olen ihmetelly muutamia tuttavia, jotka ottavat vauvan tai isommankin lapsen syliin, jos vähän kitisee ja matkustavat sitten niin, ettei vauva ole vöissä ollenkaan. kuulostaa olevan vastausten perusteella yleinen tapa!

hassua sinänsä, miten erilaisia vastauksia tähän aloitukseen tullut, kun vertaa, mitä vastauksia tulee, jos joku suunnittelee kääntävänsä taaperon kasvot menosuuntaan päin istumaan autossa. niissä vastauksissa lähes kaikissa toitotetaan sitä, miten parivuotiaan niskanikamat ei vielä kestä törmäyksen aiheuttamaa retkautusta jne jne... mutta yllättäen vauvat kestävätkin mitä vain...

 

[heh]

Ja näistä "huonojen, vastuuntunnottomien äitien" arvostelijoista on varmasti joku vetänyt kessua odotus- tai imetysaikana...

heh, täysin samaa arvelisin. Nämä arvostelevat äidit ovat varmasti niitä imettämättä jättäneitä ja mössöjä jo 3kk iästä syöttäviä sekä odotusaikana tupakoivia "täydellisiä" äitejä. Sitten on pakko arvostella muiden tapoja toimia kun on itsellä jatkuva syyllisyys. En tietenkään oikeasti näin usko, mutta ihmetyttää tarve loukata.

 

[vieras]

kyllä me ollaan viiden lapsen kanssa pärjätty kaikki tähänastiset automatkat niin, että lapset on ollu aina vöissä, samoin kuin me aikuisetkin. ei meidän auto liiku, jos matkustajat eivät ole vöissä, se on ihan peruslähtökohta koko autoilulle! jos vauva vähän itkee, tuskin se siitä mitään traumoja saa. meillä ainakin vauva on ollut aina toisen aikuisen vieressä, joten vieressä istuja on voinut tarpeen tulla hoitaa vauvaa, pitää kädestä, antaa tuttia, silitellä jne. itse olen ihmetelly muutamia tuttavia, jotka ottavat vauvan tai isommankin lapsen syliin, jos vähän kitisee ja matkustavat sitten niin, ettei vauva ole vöissä ollenkaan. kuulostaa olevan vastausten perusteella yleinen tapa!

hassua sinänsä, miten erilaisia vastauksia tähän aloitukseen tullut, kun vertaa, mitä vastauksia tulee, jos joku suunnittelee kääntävänsä taaperon kasvot menosuuntaan päin istumaan autossa. niissä vastauksissa lähes kaikissa toitotetaan sitä, miten parivuotiaan niskanikamat ei vielä kestä törmäyksen aiheuttamaa retkautusta jne jne... mutta yllättäen vauvat kestävätkin mitä vain...

Meillä on ainakin ollut kyse siitä, ettei vauva ole rauhoittunut millään konstilla, tietysti olen itse istunut takapenkillä hänen vieressään koko ajan. Jos mikään ei auta eikä pysähtyä voida, on mielestäni oikeastaan ainoastaan inhimillistä ottaa syliin.

Ja tuohon kasvot menosuuntaan-asiaan. Ihmisillä on siihen tietysti jyrkempi kanta, koska onnettomuusriski on siinä tietysti isompi kun suurin osa ajasta kuitenkin istutaan istuimessa.

 

[Sprite]

Ja näistä "huonojen, vastuuntunnottomien äitien" arvostelijoista on varmasti joku vetänyt kessua odotus- tai imetysaikana...

heh, täysin samaa arvelisin. Nämä arvostelevat äidit ovat varmasti niitä imettämättä jättäneitä ja mössöjä jo 3kk iästä syöttäviä sekä odotusaikana tupakoivia "täydellisiä" äitejä. Sitten on pakko arvostella muiden tapoja toimia kun on itsellä jatkuva syyllisyys. En tietenkään oikeasti näin usko, mutta ihmetyttää tarve loukata.

Ja höpöhöpö.

Ei mulla ainakaan ole tarkoitus loukata, vaan herättää tajuamaan, kuinka väärin tollanen riskeeraaminen on.
Vauva kun ei pysty omasta turvallisuudestaan päättämään, niin jonkun pitäs pitää vauvankin puolta.

Varmasti nämä vauvoja irrallaan kuljettavat äidit rakastavat lapsiaan, mutta hirveitä riskejä ottavat :/
En mä ainakaan pystyis elämään itseni kanssa jos menettäisin lapseni sen takia, että pidin häntä sylissä liikkuvassa autossa vaikka tiesin kuinka vaarallista se on.

Kun todellakaan se oman auton kuljettajan varovaisuus ei riitä tuolla tien päällä.