Joku "vastuullinen äiti" kuljetti taas vauvaansa sylissä autossa...

[nähnyt]

Pakko tunnustaa että itse olen mieheni kyydissä 1v lapsen kanssa useinkin niin, että lapsi sylissäni. En pysty kuuntelemaan sitä jos istyuimessa huutaa kasvot punaisina ja hysteerisenä eikä rauhoitu millään. Toki mahdollisimman pian yritän aina saada takaisin istuimeen mutta ollaan näin matkustettu kyllä pitkiäkin matkoja. Kivittäkää vaan. En tunne olevani huono äiti.

Samoin täällä! Lapset hoidetaan, eikä aina ole aikaa pysähtyä. Näin ollaan tehty aina ja tehdään jatkossakin.

siis mitä ja oikeesti....
ei ole aikaa pysähtyä..... mihin on niin jumalaton kiire että pitää oman lapsen henki vaarantaa.
ei mene mun jakeluun ollenkaan tuollainen ajatus, että ei voi esim vartiksi pysähtyä sitä lasta syöttää/nukuttaa/vaihtaa kuiviin tai mitä tahansa kunhan matka jatkuu ja ollaan ajoissa perillä.....
se käy niin nopiaan ja ei ole aina edes omista ajotaidoista kiinni.
tuo on huonoa vanhemmuutta ja vastuun kantoa ihan oikeesti.

 

[vieras]

Ja näistä "huonojen, vastuuntunnottomien äitien" arvostelijoista on varmasti joku vetänyt kessua odotus- tai imetysaikana...

heh, täysin samaa arvelisin. Nämä arvostelevat äidit ovat varmasti niitä imettämättä jättäneitä ja mössöjä jo 3kk iästä syöttäviä sekä odotusaikana tupakoivia "täydellisiä" äitejä. Sitten on pakko arvostella muiden tapoja toimia kun on itsellä jatkuva syyllisyys. En tietenkään oikeasti näin usko, mutta ihmetyttää tarve loukata.

Ja höpöhöpö.

Ei mulla ainakaan ole tarkoitus loukata, vaan herättää tajuamaan, kuinka väärin tollanen riskeeraaminen on.
Vauva kun ei pysty omasta turvallisuudestaan päättämään, niin jonkun pitäs pitää vauvankin puolta.

Varmasti nämä vauvoja irrallaan kuljettavat äidit rakastavat lapsiaan, mutta hirveitä riskejä ottavat :/
En mä ainakaan pystyis elämään itseni kanssa jos menettäisin lapseni sen takia, että pidin häntä sylissä liikkuvassa autossa vaikka tiesin kuinka vaarallista se on.

Kun todellakaan se oman auton kuljettajan varovaisuus ei riitä tuolla tien päällä.

Enkä minäkään halua loukata, mutta itse taas en pystyisi elämään sen asian kanssa, että aiheuttaisin vauvalle psyykkisiä oireita tämän joutuessa itkemään hysteerisenä. Vauvalle tuollainen tilanne aiheuttaa paniikin tunteen (ns putoamisen tunne) ja uskon, ettei ole hyväksi kehitykselle. Tietysti riski onnettomuuteen on olemassa, mutta minusta se on pienempi kuin psyykkisen vaurioitumisen riski.

Turha tästä on tapella enempää, kukin oikeasti tavallaan ja tietysti vava ensisijaisesti aina turvakaukalossa, mutta jos em tilanne niin järjen käyttö on sallittua. Olipa se sitten pysähtyminen tai lapsen ottaminen syliin.

 

[vieras]

Enpä taida uskoa, että olisitte meidän tilanteessa jopa 5min välein pysähtyneet tuolla 500km matkalla, en vain usko. Taitaa olla taas vain yksi tilaisuus kiillottaa omaa sädekehää. Ja ei, vauvamme ei ole jatkuvasti huutava eikä huutaminen ollut aina ennakoitavissa. Onneksi en kuitenkaan tunne tarvetta päteä tällä asialla, halusin vaan kertoa miten me toimimme. Jokainen toimii parhaaksi katsomallaan tavalla ja joskus se vaatii maalaisjärjen käyttämistä.

Niin huusiko se lapsi sen 500 kilsaa vai ei, kun aika ristiriitaisia nuo sun lausunnot? Mä voin vannoa ja vakuuttaa etten missään tilanteessa kuljettaisi ilman istuinta ( lukuun ottamatta joku sairastapaus tms )

Ja harmikseni imetin yli 1-vuotiasta ( joka tietenkin on sairasta ) ruoatkin tein itse, kestovaippailen, pidän lasta kotihoidossa...Keksikääs jotain muuta
Mä en vaan tietoisesti vauvan henkeä vaaranna.

 

[vieras]

Pakko tunnustaa että itse olen mieheni kyydissä 1v lapsen kanssa useinkin niin, että lapsi sylissäni. En pysty kuuntelemaan sitä jos istyuimessa huutaa kasvot punaisina ja hysteerisenä eikä rauhoitu millään. Toki mahdollisimman pian yritän aina saada takaisin istuimeen mutta ollaan näin matkustettu kyllä pitkiäkin matkoja. Kivittäkää vaan. En tunne olevani huono äiti.

Samoin täällä! Lapset hoidetaan, eikä aina ole aikaa pysähtyä. Näin ollaan tehty aina ja tehdään jatkossakin.

siis mitä ja oikeesti....
ei ole aikaa pysähtyä..... mihin on niin jumalaton kiire että pitää oman lapsen henki vaarantaa.
ei mene mun jakeluun ollenkaan tuollainen ajatus, että ei voi esim vartiksi pysähtyä sitä lasta syöttää/nukuttaa/vaihtaa kuiviin tai mitä tahansa kunhan matka jatkuu ja ollaan ajoissa perillä.....
se käy niin nopiaan ja ei ole aina edes omista ajotaidoista kiinni.
tuo on huonoa vanhemmuutta ja vastuun kantoa ihan oikeesti.

En ole edellinen kirjoittaja, mutta mielestäni ei ole huonoa vanhemmuutta vaan empaattista ja vastuullista. Kirjoittaja varmaan tarkoitti tilannetta jossa juuri on pysähdytty ja tehty kaikki mahdollinen vauvan hyväksi ja silti hysteerinen itku alkaa 5min päästä ja toistuu USEIN. Silloin ei voi pitkällä matkalla koko ajan pysähtyä vaan lapsen saa parhaiten rauhoittumaan ottamalla hetkeksi syliin. Ei pidä olla liian ehdoton.

 

[vieras]

Enpä taida uskoa, että olisitte meidän tilanteessa jopa 5min välein pysähtyneet tuolla 500km matkalla, en vain usko. Taitaa olla taas vain yksi tilaisuus kiillottaa omaa sädekehää. Ja ei, vauvamme ei ole jatkuvasti huutava eikä huutaminen ollut aina ennakoitavissa. Onneksi en kuitenkaan tunne tarvetta päteä tällä asialla, halusin vaan kertoa miten me toimimme. Jokainen toimii parhaaksi katsomallaan tavalla ja joskus se vaatii maalaisjärjen käyttämistä.

Niin huusiko se lapsi sen 500 kilsaa vai ei, kun aika ristiriitaisia nuo sun lausunnot? Mä voin vannoa ja vakuuttaa etten missään tilanteessa kuljettaisi ilman istuinta ( lukuun ottamatta joku sairastapaus tms )

Ja harmikseni imetin yli 1-vuotiasta ( joka tietenkin on sairasta ) ruoatkin tein itse, kestovaippailen, pidän lasta kotihoidossa...Keksikääs jotain muuta
Mä en vaan tietoisesti vauvan henkeä vaaranna.

Vauva ei meillä huutanut tietenkään koko 500km matkaa mutta pysähdyksiä olisi tullut ainakin 10-20 jos joka kerta olisi pysähdytty kun itki hysteerisenä. Välillä nukkuikin siis, mutta välillä itki 5min välein. Tietysti matkan aikana pysähdyimme muutenkin useamman kerran, mutta koko ajan ei ole mahdollista.

 

[nähnyt]

me matkustettiin viime kesänä 600 km koko perhe joista nuorin oli kolme viikkoa ja kertaakaan ei tarvinnut ajaa lapsi "irrallaan"
ei mennessä eikä tullessa. kun lapsi itki niin etsittiin lähin hyvä stoppi paikka ja syötiin. aikaa meni ehkä tunti/puoltoista enemmän kuin suoralla ajolla. eli ei elämää suuremmin kuitenkaan.
mä olen yllättynyt että noin leväperäisiä vanhempia on oikeesti noin paljon jotka ajattelee että sylkkyyn vaan kun auto kulkee 100 km tunnissa!!!!!

 

[?]

Pakko ottaa joskus lapsi pois turvakaukalosta, kun pitkillä matkoilla ei jaksa istua paikallaan niin kauaa. Mitä siinä pitäis tehdä? Kuunnella kun toinen huutaa kurkku suorana 200km?

 

[nähnyt]

Pakko tunnustaa että itse olen mieheni kyydissä 1v lapsen kanssa useinkin niin, että lapsi sylissäni. En pysty kuuntelemaan sitä jos istyuimessa huutaa kasvot punaisina ja hysteerisenä eikä rauhoitu millään. Toki mahdollisimman pian yritän aina saada takaisin istuimeen mutta ollaan näin matkustettu kyllä pitkiäkin matkoja. Kivittäkää vaan. En tunne olevani huono äiti.

Samoin täällä! Lapset hoidetaan, eikä aina ole aikaa pysähtyä. Näin ollaan tehty aina ja tehdään jatkossakin.

siis mitä ja oikeesti....
ei ole aikaa pysähtyä..... mihin on niin jumalaton kiire että pitää oman lapsen henki vaarantaa.
ei mene mun jakeluun ollenkaan tuollainen ajatus, että ei voi esim vartiksi pysähtyä sitä lasta syöttää/nukuttaa/vaihtaa kuiviin tai mitä tahansa kunhan matka jatkuu ja ollaan ajoissa perillä.....
se käy niin nopiaan ja ei ole aina edes omista ajotaidoista kiinni.
tuo on huonoa vanhemmuutta ja vastuun kantoa ihan oikeesti.

En ole edellinen kirjoittaja, mutta mielestäni ei ole huonoa vanhemmuutta vaan empaattista ja vastuullista. Kirjoittaja varmaan tarkoitti tilannetta jossa juuri on pysähdytty ja tehty kaikki mahdollinen vauvan hyväksi ja silti hysteerinen itku alkaa 5min päästä ja toistuu USEIN. Silloin ei voi pitkällä matkalla koko ajan pysähtyä vaan lapsen saa parhaiten rauhoittumaan ottamalla hetkeksi syliin. Ei pidä olla liian ehdoton.

se justiin on vastuuttomuutta, että jatkaa matkaa eikä voi pysähtyä vaikka puoleksi tunniksi tai tunniksi että saa vauvan nukahtamaan. ja ei se vauva oikeasti rikki mene jos itkee.... rikki voi mennä seuraavassa risteyksessä

 

[Sprite]

Pakko ottaa joskus lapsi pois turvakaukalosta, kun pitkillä matkoilla ei jaksa istua paikallaan niin kauaa. Mitä siinä pitäis tehdä? Kuunnella kun toinen huutaa kurkku suorana 200km?

P-y-s-ä-y-t-t-ä-ä a-u-t-o.
Miks pitäs jaksaa istua paikallaan niin hitsin kauan?

On mekin pienten kanssa ajettu 500-700 kilometrin matkoja monta kertaa. Mutta me on otettu matkat siltä kannalta, että mennään lasten ehdoilla (tietysti).
Ei ole yhtään metriä ajettu ilman että lapset on olleet asianmukaisesti kiinnitettyinä.

 

[enga]

Pakko ottaa joskus lapsi pois turvakaukalosta, kun pitkillä matkoilla ei jaksa istua paikallaan niin kauaa. Mitä siinä pitäis tehdä? Kuunnella kun toinen huutaa kurkku suorana 200km?

Pitää kahvitauko/jaloittelu tauko, ja sitten jatkaa matkaa, järjen ja maalaisjärjen käyttö sallittu. Mutta oikeasti jos lapsi huuta ja aina pääsee syliin istuimesta niin mitenköhän se siihen istuimeen ja siinä istumiseen tottuu? ja jos on tiedossa ettei lapsi siedä istuimessa istumista niin onko pitkät ajomatkat silloin pakollisia?

 

[vieras]

me matkustettiin viime kesänä 600 km koko perhe joista nuorin oli kolme viikkoa ja kertaakaan ei tarvinnut ajaa lapsi "irrallaan"
ei mennessä eikä tullessa. kun lapsi itki niin etsittiin lähin hyvä stoppi paikka ja syötiin. aikaa meni ehkä tunti/puoltoista enemmän kuin suoralla ajolla. eli ei elämää suuremmin kuitenkaan.
mä olen yllättynyt että noin leväperäisiä vanhempia on oikeesti noin paljon jotka ajattelee että sylkkyyn vaan kun auto kulkee 100 km tunnissa!!!!!

Tuo kertoo jo paljon että teillä meni vain tunti/puoltoista kauemmin tuolla matkalla pysähdysten taki. Meillä olisi mennyt huomattavasti kauemmin kun lapsi tosiaan itki huomattavasti useammin ja välillä vain pienin väliajoin. Jos olisi aina pysähdytty, oltaisiin oltu perillä vasta seuraavana päivänä, mutta niinhän te tietysti olisitte tehneet ja niinhän kaikki hyvät vanhemmat sinun mielestäsi tekisivät. Ihmeellistä miten voit haukkua leväperäiseksi sen takia, että lohduttaa lastaan hetken sylissään ja laittaa takaisin istuimeen. Itse et varmasti koskaan tee mitään oppikirjasta poikkeavaa tai sitten teet niin paljon, että on pakko moittia muita. Kaikki ei aina ole niin mustavalkoista.

 

[nähnyt]

Pakko ottaa joskus lapsi pois turvakaukalosta, kun pitkillä matkoilla ei jaksa istua paikallaan niin kauaa. Mitä siinä pitäis tehdä? Kuunnella kun toinen huutaa kurkku suorana 200km?

nimenomaan juu, jos et ymmärrä pysähtyä. se on vanhemman tehtävä, kantaa vastuu. kuka on niin pöljä että 200 km kuuntelee itkua kun pieni pysähdys auttaa....

 

[Asiaa]

kuin toisenne täällä palstalla, ne ne vasta vastuuttomia onkin lapsiaan kohtaan. Suurin osa romaneista ei todellakaan ainakaan meillä päin käytä minkään maan kaukaloita, lapsia pomppii takapenkillä hyvinkin 5, nuorimmat mitä olen nähnyt niin arvioisin n. 1,5 vuotiaiksi.

Että teidän hetkelliset imetyksenne ja rauhoittelunne ovat tyyliä "tarkoitus pyhittää keinon", mutta romaneilla se on täyttä VASTUUTTOMUUTTA.

 

[vieras]

Pakko tunnustaa että itse olen mieheni kyydissä 1v lapsen kanssa useinkin niin, että lapsi sylissäni. En pysty kuuntelemaan sitä jos istyuimessa huutaa kasvot punaisina ja hysteerisenä eikä rauhoitu millään. Toki mahdollisimman pian yritän aina saada takaisin istuimeen mutta ollaan näin matkustettu kyllä pitkiäkin matkoja. Kivittäkää vaan. En tunne olevani huono äiti.

Samoin täällä! Lapset hoidetaan, eikä aina ole aikaa pysähtyä. Näin ollaan tehty aina ja tehdään jatkossakin.

siis mitä ja oikeesti....
ei ole aikaa pysähtyä..... mihin on niin jumalaton kiire että pitää oman lapsen henki vaarantaa.
ei mene mun jakeluun ollenkaan tuollainen ajatus, että ei voi esim vartiksi pysähtyä sitä lasta syöttää/nukuttaa/vaihtaa kuiviin tai mitä tahansa kunhan matka jatkuu ja ollaan ajoissa perillä.....
se käy niin nopiaan ja ei ole aina edes omista ajotaidoista kiinni.
tuo on huonoa vanhemmuutta ja vastuun kantoa ihan oikeesti.

En ole edellinen kirjoittaja, mutta mielestäni ei ole huonoa vanhemmuutta vaan empaattista ja vastuullista. Kirjoittaja varmaan tarkoitti tilannetta jossa juuri on pysähdytty ja tehty kaikki mahdollinen vauvan hyväksi ja silti hysteerinen itku alkaa 5min päästä ja toistuu USEIN. Silloin ei voi pitkällä matkalla koko ajan pysähtyä vaan lapsen saa parhaiten rauhoittumaan ottamalla hetkeksi syliin. Ei pidä olla liian ehdoton.

se justiin on vastuuttomuutta, että jatkaa matkaa eikä voi pysähtyä vaikka puoleksi tunniksi tai tunniksi että saa vauvan nukahtamaan. ja ei se vauva oikeasti rikki mene jos itkee.... rikki voi mennä seuraavassa risteyksessä

Ei vaan ole mahdollista pysähtyä 5 min välein. Sinähän olet varmaan tehnyt kattavaa tutkimusta siitä, etti lapsi mene rikki jos itkee. Varmaan kasvatuksessasi käytät jatkuvasti samaa sanontaa: Ei se rikki mene jos itkee. Onnea valitsemallasi tiellä.

 

[minä]

Pakko ottaa joskus lapsi pois turvakaukalosta, kun pitkillä matkoilla ei jaksa istua paikallaan niin kauaa. Mitä siinä pitäis tehdä? Kuunnella kun toinen huutaa kurkku suorana 200km?

nimenomaan juu, jos et ymmärrä pysähtyä. se on vanhemman tehtävä, kantaa vastuu. kuka on niin pöljä että 200 km kuuntelee itkua kun pieni pysähdys auttaa....

Aina ei pieni tai isompikaan pysähdys auta.

 

[nähnyt]

me matkustettiin viime kesänä 600 km koko perhe joista nuorin oli kolme viikkoa ja kertaakaan ei tarvinnut ajaa lapsi "irrallaan"
ei mennessä eikä tullessa. kun lapsi itki niin etsittiin lähin hyvä stoppi paikka ja syötiin. aikaa meni ehkä tunti/puoltoista enemmän kuin suoralla ajolla. eli ei elämää suuremmin kuitenkaan.
mä olen yllättynyt että noin leväperäisiä vanhempia on oikeesti noin paljon jotka ajattelee että sylkkyyn vaan kun auto kulkee 100 km tunnissa!!!!!

Tuo kertoo jo paljon että teillä meni vain tunti/puoltoista kauemmin tuolla matkalla pysähdysten taki. Meillä olisi mennyt huomattavasti kauemmin kun lapsi tosiaan itki huomattavasti useammin ja välillä vain pienin väliajoin. Jos olisi aina pysähdytty, oltaisiin oltu perillä vasta seuraavana päivänä, mutta niinhän te tietysti olisitte tehneet ja niinhän kaikki hyvät vanhemmat sinun mielestäsi tekisivät. Ihmeellistä miten voit haukkua leväperäiseksi sen takia, että lohduttaa lastaan hetken sylissään ja laittaa takaisin istuimeen. Itse et varmasti koskaan tee mitään oppikirjasta poikkeavaa tai sitten teet niin paljon, että on pakko moittia muita. Kaikki ei aina ole niin mustavalkoista.

en tod. ole täydellinen äiti mutta lapsiani en tykin suuhun laita. enemmin maksan hotellin jos matka niin kauan kestää ja suomessa tuskin koskaan on siihen tarvetta. mitä sitten jos ollaan vasta yöllä perillä. ollaan kaikki kuitenkin perillä.

 

[Minttuhirviö]

Pakko joskus viedä lasta autossa ilman turvaistuinta, sillä emme omista autoa.

esimerkki 1: olen matkustanut junalla ystävieni luokse lapsen kanssa, eikä kaverilla ole lasta eikä siten turvaistuintakaan. Juna-asemalta mennään kaverin luo autolla, lapsi on ollut minulla junassa kantoliinassa mutta otan liinasta pois syliin automatkan ajaksi.

esimerkki 2 Kaveri hakee minut autolla kotiinsa kyläilemään, ja takapenkillä on jo 2 turvaistuinta kaverin molemmille lapsille, kolmas ei mahdu, vaikka kotona meillä onkin turvaistuin sitä varten että joskus lainataan autoa tai kuljetaan jonkun kyydillä.

 

[!]

En minäkään koskaan pitänyt lasta ilman vöitä autossa ennen kun oli pakko. Jos pieni vauva alkaa KESKEN matkan huutamaan eikä mikään auta (ei silittely, laulaminen, hyssyttely, tutti eikä lelut EIKÄ MIKÄÄN) vaan itkee ja huutaa HYSTEERISENÄ niin että ei muista hengittää ja menee jo huuletkin siniseksi niin kyllä se on jo lapsen kiduttamista jos ei syliin ota! Mekin pysähdyttiin, imetin, röyhtäytin, pidin sylissä ja vauva oli tyytyväinen, mutta samantien kun kaukaloon laitettiin alko hirveä huuto. Siinä on sitten vaihtoehdot vähissä. Ja todellakin on liikenteen vaarat mielessä, mutta uskon että vauva tuntisi olonsa HYVIN turvattomaksi jos ei oteta syliin kun toinen hädissään huutaa ja meillä oli osa syynä huutoihin mahakivut joten kivuissaan olisi kaukalossa itkenyt

 

[nähnyt]

Pakko tunnustaa että itse olen mieheni kyydissä 1v lapsen kanssa useinkin niin, että lapsi sylissäni. En pysty kuuntelemaan sitä jos istyuimessa huutaa kasvot punaisina ja hysteerisenä eikä rauhoitu millään. Toki mahdollisimman pian yritän aina saada takaisin istuimeen mutta ollaan näin matkustettu kyllä pitkiäkin matkoja. Kivittäkää vaan. En tunne olevani huono äiti.

Samoin täällä! Lapset hoidetaan, eikä aina ole aikaa pysähtyä. Näin ollaan tehty aina ja tehdään jatkossakin.

siis mitä ja oikeesti....
ei ole aikaa pysähtyä..... mihin on niin jumalaton kiire että pitää oman lapsen henki vaarantaa.
ei mene mun jakeluun ollenkaan tuollainen ajatus, että ei voi esim vartiksi pysähtyä sitä lasta syöttää/nukuttaa/vaihtaa kuiviin tai mitä tahansa kunhan matka jatkuu ja ollaan ajoissa perillä.....
se käy niin nopiaan ja ei ole aina edes omista ajotaidoista kiinni.
tuo on huonoa vanhemmuutta ja vastuun kantoa ihan oikeesti.

En ole edellinen kirjoittaja, mutta mielestäni ei ole huonoa vanhemmuutta vaan empaattista ja vastuullista. Kirjoittaja varmaan tarkoitti tilannetta jossa juuri on pysähdytty ja tehty kaikki mahdollinen vauvan hyväksi ja silti hysteerinen itku alkaa 5min päästä ja toistuu USEIN. Silloin ei voi pitkällä matkalla koko ajan pysähtyä vaan lapsen saa parhaiten rauhoittumaan ottamalla hetkeksi syliin. Ei pidä olla liian ehdoton.

se justiin on vastuuttomuutta, että jatkaa matkaa eikä voi pysähtyä vaikka puoleksi tunniksi tai tunniksi että saa vauvan nukahtamaan. ja ei se vauva oikeasti rikki mene jos itkee.... rikki voi mennä seuraavassa risteyksessä

Ei vaan ole mahdollista pysähtyä 5 min välein. Sinähän olet varmaan tehnyt kattavaa tutkimusta siitä, etti lapsi mene rikki jos itkee. Varmaan kasvatuksessasi käytät jatkuvasti samaa sanontaa: Ei se rikki mene jos itkee. Onnea valitsemallasi tiellä.

kiitos.

 

[vieras]

me matkustettiin viime kesänä 600 km koko perhe joista nuorin oli kolme viikkoa ja kertaakaan ei tarvinnut ajaa lapsi "irrallaan"
ei mennessä eikä tullessa. kun lapsi itki niin etsittiin lähin hyvä stoppi paikka ja syötiin. aikaa meni ehkä tunti/puoltoista enemmän kuin suoralla ajolla. eli ei elämää suuremmin kuitenkaan.
mä olen yllättynyt että noin leväperäisiä vanhempia on oikeesti noin paljon jotka ajattelee että sylkkyyn vaan kun auto kulkee 100 km tunnissa!!!!!

Tuo kertoo jo paljon että teillä meni vain tunti/puoltoista kauemmin tuolla matkalla pysähdysten taki. Meillä olisi mennyt huomattavasti kauemmin kun lapsi tosiaan itki huomattavasti useammin ja välillä vain pienin väliajoin. Jos olisi aina pysähdytty, oltaisiin oltu perillä vasta seuraavana päivänä, mutta niinhän te tietysti olisitte tehneet ja niinhän kaikki hyvät vanhemmat sinun mielestäsi tekisivät. Ihmeellistä miten voit haukkua leväperäiseksi sen takia, että lohduttaa lastaan hetken sylissään ja laittaa takaisin istuimeen. Itse et varmasti koskaan tee mitään oppikirjasta poikkeavaa tai sitten teet niin paljon, että on pakko moittia muita. Kaikki ei aina ole niin mustavalkoista.

en tod. ole täydellinen äiti mutta lapsiani en tykin suuhun laita. enemmin maksan hotellin jos matka niin kauan kestää ja suomessa tuskin koskaan on siihen tarvetta. mitä sitten jos ollaan vasta yöllä perillä. ollaan kaikki kuitenkin perillä.

Ihanko kirkkain silmin väität, että pysähtyisit muutaman minuutin välein ja käyttäisit 5h matkaan 10h tai olisit jopa hotellissa yötä. Höpö höpö. sinulla ei vaan ole kokemusta minun lapseni kanssa matkustamisesta. Jos olisi, olisit varmasti eri mieltä. Helppoa ajatella noin, jos teidän lapsenne on suht rauhallinen automatkojen aikana.

 

[niinpä niin]

Itse ajoin sellaisen 300km matkan, jonka ajan vauvani 9kk huusi lähes koko ajan, 95% matkasta. Pysähdyin monta monta monta kertaa, ja huuto loppui aina siihen kun otin lapsen kaukalosta. Kun pistin takaisin niin huuto alkoi taas. Melkein oksentamiseen meni se huuto. Kyydissäni oli minua paljon nuorempi veljeni, vielä alaikäinen, joka yritti lasta rauhoitella takapenkillä ajon ajan vauvaa. Veikkaan, että oltaisiin oltu reissulla vielä seuraavanakin päivänä, mikäli veljeni ei sitten olisi loppujen lopuksi irrottanut kaukaloa vöistä ja heilutellut sitä siinä takapenkillä mukavasti. Kyllä oli helvetillinen nelituntinen. Meni aika kauan seuraavan lapsen kohdalla että edes lähdin kokeilemaan onnistuisiko pidempi matka. Huomasin vain sitten useamman lapsen jälkeen että ensimmäisellä oli siihen ikään nähden varsin voimakas temperamentti, ei muut koskaan ole mitään istumisesta sanoneet. Huh.

 

[vieras]

En minäkään koskaan pitänyt lasta ilman vöitä autossa ennen kun oli pakko. Jos pieni vauva alkaa KESKEN matkan huutamaan eikä mikään auta (ei silittely, laulaminen, hyssyttely, tutti eikä lelut EIKÄ MIKÄÄN) vaan itkee ja huutaa HYSTEERISENÄ niin että ei muista hengittää ja menee jo huuletkin siniseksi niin kyllä se on jo lapsen kiduttamista jos ei syliin ota! Mekin pysähdyttiin, imetin, röyhtäytin, pidin sylissä ja vauva oli tyytyväinen, mutta samantien kun kaukaloon laitettiin alko hirveä huuto. Siinä on sitten vaihtoehdot vähissä. Ja todellakin on liikenteen vaarat mielessä, mutta uskon että vauva tuntisi olonsa HYVIN turvattomaksi jos ei oteta syliin kun toinen hädissään huutaa ja meillä oli osa syynä huutoihin mahakivut joten kivuissaan olisi kaukalossa itkenyt

Täysin samaa mieltä. Aivan sama tilanne oli meilläkin.

 

[Sprite]

me matkustettiin viime kesänä 600 km koko perhe joista nuorin oli kolme viikkoa ja kertaakaan ei tarvinnut ajaa lapsi "irrallaan"
ei mennessä eikä tullessa. kun lapsi itki niin etsittiin lähin hyvä stoppi paikka ja syötiin. aikaa meni ehkä tunti/puoltoista enemmän kuin suoralla ajolla. eli ei elämää suuremmin kuitenkaan.
mä olen yllättynyt että noin leväperäisiä vanhempia on oikeesti noin paljon jotka ajattelee että sylkkyyn vaan kun auto kulkee 100 km tunnissa!!!!!

Tuo kertoo jo paljon että teillä meni vain tunti/puoltoista kauemmin tuolla matkalla pysähdysten taki. Meillä olisi mennyt huomattavasti kauemmin kun lapsi tosiaan itki huomattavasti useammin ja välillä vain pienin väliajoin. Jos olisi aina pysähdytty, oltaisiin oltu perillä vasta seuraavana päivänä, mutta niinhän te tietysti olisitte tehneet ja niinhän kaikki hyvät vanhemmat sinun mielestäsi tekisivät. Ihmeellistä miten voit haukkua leväperäiseksi sen takia, että lohduttaa lastaan hetken sylissään ja laittaa takaisin istuimeen. Itse et varmasti koskaan tee mitään oppikirjasta poikkeavaa tai sitten teet niin paljon, että on pakko moittia muita. Kaikki ei aina ole niin mustavalkoista.

en tod. ole täydellinen äiti mutta lapsiani en tykin suuhun laita. enemmin maksan hotellin jos matka niin kauan kestää ja suomessa tuskin koskaan on siihen tarvetta. mitä sitten jos ollaan vasta yöllä perillä. ollaan kaikki kuitenkin perillä.

Ihanko kirkkain silmin väität, että pysähtyisit muutaman minuutin välein ja käyttäisit 5h matkaan 10h tai olisit jopa hotellissa yötä. Höpö höpö. sinulla ei vaan ole kokemusta minun lapseni kanssa matkustamisesta. Jos olisi, olisit varmasti eri mieltä. Helppoa ajatella noin, jos teidän lapsenne on suht rauhallinen automatkojen aikana.

Säkö pidit sitä lasta sitten muutaman minuutin välein sylissä? Siis suurimman osan matkasta?



Jos se vauvan kanssa matkustaminen on noin vaikeeta, niin onko ihan pakko ajaa niin hirveitä matkoja?
Joku sanoi että mummola on niin kaukana. Eikö ne isovanhemmat voi tulla teille päin, kun heillä ei ole autossa ketään kenet tarvitsisi vaarantaa kuljettamalla ilman vöitä?

Eikö ne pidemmät matkat voi vähän odottaa että lapsi kasvaa ja tottuu siihen autoiluun, eikä tarvi sitä vauvaa kiduttaa huudattamalla huulet sinisinä?

 

[Minttuhirviö]

On varmaan helpompaa matkustaa 3viikkoisen kanssa, kuin vaikka 9kk ikäisen lapsen kanssa. Ihan pienet vauvat kun vielä nukkuu suurimman osan ajasta, yli puolivuotiaat alkaa jo vaatia enemmän.

 

[vieras]

En sanoisi, että suurinta osaa matkasta, mutta useita kertoja ja myös muutaman minuutin välein ajoittain. Kyllä varmasti näitä matkoja voisi välttääkin, mutta meillä ainakin koko perhe nautittoon mummolassa vierailusta ja matkat sujuivat ihan ok kun välillä otti hetkeksi syliin ja rauhoitteli. Ja usein ei olla kyllä ajettu näin pitkiä matkoja, 3 kertaa ytön 1v3kk elämän aikana.