jokapäivänen "siivous"?

[Miu]

Alkuperäiselle:

Suosittelen, että hyväksyt miehesi pienet viat. Oikeasti, jos kyse on vain jostain hanojen pyyhkimisestä, niin suosittelen, että annat miehellesi vapautuksen näistä pienistä asioista. Samalla ehkä omakin mielesi rentoutuu, kun et kyttää ja kasaa mieleesi teräviä piikkejä.

Olen itse aikoinaan (ja vielä edelleenkin silloin tällöin) sortunut miehen arvostelemiseen näissä asioissa. Siis tottakai miehen tulee osallistua kotitöihin, mutta eikö ne kotityöt kannata jakaa sillä perusteella, mistä kumpikin tykkää? Oma mieheni on sokea pienille asioille (kuten hanan pyyhkiminen), mutta on tosi tarkka esimerkiksi imuroimaan. Hän hallitsee suuret kokonaisuudet siivouksessa, mutta pölyn pyyhkimiset ja tavaroiden järjestelyt tuottavat päänvaivaa.

Eli anteeksiantoa puolin ja toisin. Järkevissä rajoissa, tottakai!

 

[nais]

Meillä miestä ärsyttää kun minun tavarani ovat levällään ja esimerkiksi meikit ja hiustuotteet on välillä kylppärissä levällään. Minua taas ärsyttää kun mies jättää leivänmurut leikkuulaudalle ja jättää tasot ja hellan pyyhkimättä ruoanlaiton jälkeen.

Eikö alkuperäisellä kirjoittajalla ole itsellään mitään tapoja, jotka saattaisivat ärsyttää ukkokultaa, joka kuitenkin kestää ärsyttävät tapasi?

Tietysti tavoista voi huomauttaa ja katsoa josko toinen oppii uuden käyttäytymismallin. Kyllä me ainakin ollaan paremmin koitettu ottaa toista huomioon, mutta silti nuo yllämainitut vaan toistuu aika usein.

 

[:)]

Miu ja nais: lukekaapa muutkin ap:n kirjoitukset kuin se ensimmäinen, hänhän selvästi sanoo useaan kertaan että mieskin valittaa hänen tekemisistään (eli on asioita jotka ärsyttää miestäkin), ja että juuri niinkuin Miu sanoi, mies hoitaa imuroinnit ja hän sitten ne "pikkuasiat"...

Käyttäytymismalleja on tosiaan vaikea muuttaa, mutta on sitä toisen arvostamista että edes yrittää

 

[:)]

Miu ja nais: lukekaapa muutkin ap:n kirjoitukset kuin se ensimmäinen, hänhän selvästi sanoo useaan kertaan että mieskin valittaa hänen tekemisistään (eli on asioita jotka ärsyttää miestäkin), ja että juuri niinkuin Miu sanoi, mies hoitaa imuroinnit ja hän sitten ne "pikkuasiat"...

Käyttäytymismalleja on tosiaan vaikea muuttaa, mutta on sitä toisen arvostamista että edes yrittää

 

[mies]

"Käyttäytymismalleja on tosiaan vaikea muuttaa, mutta on sitä toisen arvostamista että edes yrittää "

On muuten iso ero yrittääkö muuttaa toisen käyttäytymismalleja vai omia.

 

[Väsynyt]

Kunpa minunkin mieheni pahin sottausongelma olisi jotkut partakarvat lavuaarissa, tai roiskeita peilissä. Nauraisin vain moisten pikkujuttujen edessä.

Tämä mies ei tee kotona mitään. Ei mitään. Ei siivoa omia jälkiään rippusen vertaa, saati että osallistuisi kodin yleissiivoukseen. Tiskannut on viimeksi vuonna 1994.

Jos maitopurkki kaatuu pöydälle, hän nostaa sen pystyyn, ja lähtee töihin. Valuneet maidot siivoan minä. Jos hän juovuksissa oksentaa matolle/sohvalle/sänkyyn, läjä vain peitellään ja sen löydettyäni siivoan minä. Enhän jaksa sitä halua haistella kodissani. Vessanpyttyyn osuu vai puolet virtsasta, loput lattialle. Ja minä siivoan, koska en halua kävellä kusessa. Jos hänelle huomauttaa asioista, hän vain katsoo suu auki ja sanoo: hä?? Tässä vain pari esimerkkiä, jatkon voitte jo arvata.

Jos olisin kuukauden poissa, asunto olisi kaatopaikka.

 

[mies]

Voimia väsyneelle.

Toivoisimpa, että voisit antaa miehesi muutamille elleille viikoksi, niin osaisivat arvostaa partakarvaa lavuaarin reunalla.

Se minulle on vielä epäselvää, milloin siivousintoilu muuttuu sairaudeksi, mutta ei siitä kaukana ole oltu tässäkään ketjussa.

 

[Liisukka]

Väsynyt, suosittelen sinulle pidempää poissaoloa kotoolta, ei mitään kuukautta, vaan iäisyys. Miksi ihmeessä katselet moista possua?

 

[niin]

Minulle taas on epäelvää milloin siivottomuus muuttuu sairaudeksi, mutta väsyneen mies ei ainakaan voi kaukana siitä olla.

 

[Gaia]

Minullekin on epäselvää milloin miehen aivoissa normaali siisteys muuttuu siivousintoiluksi, saatika sairaudeksi... ei tässä ketjussa ole näkynyt yhtään siivoushullua, taitaa olla miehen ennakkoluulo/-asenne kysessä. Tuolla kodinhoitopalstalla toisaalta törmää joskus ihan oikeisiin siivoushulluihin, niihin jotka imuroi ja pyyhkii pölyt joka päivä ja tamppaa matot ja pesee ikkunat viikoittan... apua!!! Menepäs mies sinne katselemaan niin osaat sen jälkeen arvostaa parista partakarvasta joskus huomauttavaa naista...

 

[Miu]

On totta, että kun parisuhteessa eletään, on kohteliasta muuttaa omaa käyttäytymistäään ainakin jossain määrin sellaiseksi, että se miellyttää toista osapuolta. Esimerkiksi jos kaataa maitopurkin, niin tottakai se tulee siivota saman tien pois.

Mutta nämä päivän vanhat tahrat hanassa... Anteeksi nyt vaan, mutta kuulostaa aika nipottamiselta. Siis tiedän kyllä, että jos itse on noissa asioissa tarkka, niin sitten pyyhkäsee ne kuin huomaamattaan. Itsekin teen joka päivä pientä siivoamista. Mutta en kyllä voisi vaatia mieheltäni samaa, koska tiedän, että hän ei NÄE niitä. On aika paljon vaadittu mieheltä, että hän alkaisi tarkkailemaan päivittäin jotain roiskeita hanoissa.

Meillä on toiminut hyvin seuraavanlainen järjestely. Vuoroviikoin on toisella siivousvuoro. Eli joka toinen viikko siivoaa toinen ja joka toinen viikko siivoaa toinen. Tiedän, että mieheni imuroi paremmin kuin minä ja minä sitten vastaavasti minä pyyhin pölyt ja järkkään pikku tavarat paremmin paikoilleen.

Päivittäisessä siivouksessa meillä toimitaan niin, että mies hoitaa astianpesukoneen ja minä pyykinpesukoneen. Mieheni on sanonut, että hän kaipaa selkeää työnjakoa. Muuten hänellä jää hommat tekemättä.

Edelleen painotan sitä, että otetaan toisen persoona huomioon kotitöitä tehdessä ja jakaessa. Minusta on ihan oikeasti älytöntä alkaa vaatimaan mieheltä hanan pyyhkimistä päivittäin, jos hän muuten tekee kotitöitä siinä missä toinenkin puolisko.

 

[:)]

Miu:

mut eikös kyse ollut juuri siitä että ap:n mies ei hänen mielestään tee yhtä paljon, edes niitä miesten töitä, vaikka ilmeisesti pääsivät sopuun loppujen lopuksi että jos se mies nyt sitten tekisi jotain muuta (imuroisi enemmän) ap:n hanojen pyyhkimisen vastapainoksi... (kun nyt ap ei näytä tällä palstalla viime päivinä olleen niin vastailen nyt hänen "puolestaan", sori...). Muuten olet ihan oikeassa, ei kaikkien ole pakko tehdä samoja asioita, ja niinhän tämäkin asia vissiin järjestyi...?