Jokaisen naisen pitäisi elää ainakin vuosi yksinhuoltajana.

Se että osa teistä putoaisi aika nopsaan sieltä pilvilinnoista alas.

Siis, nämät "pilvilinnat" on meidän perheen oikeaa arkea. En ymmärrä, mitä mä siitä oppisin, jos koko perhe revittäis rikki....

Ehkä AP:n pitäis pyrkiä edes pilvilinnan reunalle, eikä toivotella toisia sieltä alas.

 

Ai miten se tekisi hyvää? ihan samalla tavalla vois sit sanoa, että jokaisen pitäs kokea lapsen kuolema, sairastua syöpään jne.

Peesaan. MIKSI?

Itse toisen lapsen menettäneenä rv:llä 18+0 vihassa, kateudessa ja katkeruudessani joskus ajattelen, että kaikkien pitäs kokea se ni tietäsivät kuinka pahalta se tuntuu, oma elämä pysähtyy jne.
Mutta totta puhuakseni se on niin hirvittävä kokemus että en todellakaan toivo sitä kenellekkään.

Kateus ja katkeruus, ne valtaa mielen sillon ku itselle tapahtuu jotain kamalaa/ikävää. Ne saa ajattelemaan moisia "hulluuksia".

 

Tuntuu että tosi moni elää ihan jossain eri ulottuvuudessa kuin minä, aina on mummo hoitamassa lapsia, miestä kiinnostaa lastensa asiat ja palkka riittää kivasti siihen tähän ja tuohon.
Ja sit jos jollakin on asiat huonosti niin se on sen oma vika jne.

No kyllä omilla päätöksillä on vaikutusta tulevaan elämään. Jos ei käy kouluja ja hanki kunnon ammattia, ei 100% tienaa tässä maailmassa hyvin. Voi tienata, mutta harvemmin. Ihmisillä toki on eri prioriteetit kuin mulla...

 

Mun mielestä KENENKÄÄN ei pitäis joutua elämään yksinhuoltajana yhtään. Aina siihen ei voi vaikuttaa, jos jää leskeksi, mutta muuten suurin osa eroista on kyllä ihan ihmisten omaa tyhmyyttä/sokeutta jo valintatilanteessa. Vähän vois katsoa, minkälaisten miesten kanssa niitä lapsia pukkaa.

Hyvin sanottu. Käsittämätöntä miten kevein perustein niiden miesten kanssa aletaan tekemään lapsia. Itse tutustuin omaani vuosien ajan ennen kuin edes harkitsin että onko hänestä isäksi.

Ymmärrän jos joku yhden lapsen tekee vahinkolapsena niin että on pamahtanut paksuksi vahingossa ja ei raaski tehdä jostain kumman syystä aborttia ( Vaikka se on hieno oikeus suomessa jonak eteen on taisteltu ) . Mutta että enemmän kuin yksi... ja väärän miehen/ miesten kanssa.

 

Mun mielestä KENENKÄÄN ei pitäis joutua elämään yksinhuoltajana yhtään. Aina siihen ei voi vaikuttaa, jos jää leskeksi, mutta muuten suurin osa eroista on kyllä ihan ihmisten omaa tyhmyyttä/sokeutta jo valintatilanteessa. Vähän vois katsoa, minkälaisten miesten kanssa niitä lapsia pukkaa.

Peesi tähän. Niin makaa kuin petaa.

 

taidat olla vähän katkera? hoida asias kuntoon ja lopeta se vinkuminen.
jos tolla perusteella nimittäin vois toivoa, niin sitten jokaisen pitäs elää lapsuutensa alkoholistin ja hullun kanssa, kärsien fyysistä ja henkistä väkivaltaa. jokaisella on ne omat oppivuodet ja ristit kannettavana. nyt on sun vuoro ja tämä nää on sun oppivuodet.

 

Tuntuu että tosi moni elää ihan jossain eri ulottuvuudessa kuin minä, aina on mummo hoitamassa lapsia, miestä kiinnostaa lastensa asiat ja palkka riittää kivasti siihen tähän ja tuohon.
Ja sit jos jollakin on asiat huonosti niin se on sen oma vika jne.

Onko sun tilanne sun vika?

 

Joo ja jokaisen miehenkin tekisi ihan hyvää elää vuosi yksinhuoltajana niin näkisivät nekin mitä se elämä sitten on.

Ap en ymmärrä miksi kenenkään pitäisi elää päivääkään yksihuoltajana vain sen takia että sinulla on huono olla.
Itse ainakin toivon ettei kenenkään tarvitsisi elää raskasta elämää, mutta tasan ei mene onnen lahja.
Ihmiset valittavat jos niillä on paha olla ja joskus ilman syytäkin. Tunteita on hyvä joskus purkaa ja omaa elämäänsä pohtia.

 

Vaikka te olisitte sata vuotta yhdessä ennen lapsia, se ei kerro mitään siitä miten se elämä sitten sujuu kun on 1 tai 2 tai enemmän lapsia.
Mies saattaa muuttua yhtäkkiä ihan eri ihmiseksi ja päättää, ettei "haluakaan leikkiä kotista".
Näin kävi minulle.

 

Täällä on koettu noi kaikki, enkä toivo sitä yhtään kenellekkään, se ei ainakaan minua auta. Toivon silti, että joskus löytäisin minäkin sellaisen rakkauden, että saisi nämä kurjat vuodet unohtaa. Toisaalta nautin yksinolosta, mutta kuitenkin kaipaan jotain...

 

Vaikka te olisitte sata vuotta yhdessä ennen lapsia, se ei kerro mitään siitä miten se elämä sitten sujuu kun on 1 tai 2 tai enemmän lapsia.
Mies saattaa muuttua yhtäkkiä ihan eri ihmiseksi ja päättää, ettei "haluakaan leikkiä kotista".
Näin kävi minulle.

Ja senkö takia pitäisi käydä kaikille? *yrittää tajuta pointtia*

 

Tuo on typerimpiä kommentteja ikinä että, kannattas katsoa minkälaisten miesten kanssa niitä lapsia tekee kaikki kun ei aina paljastu kerralla. En ole itsekään juuri sellainen äiti kun ennen lapsia kuvittelin olevani. Jos ei edes itsestä pysty tarkkaan tietämään minkälaiseksi vanhemmaksi lopujenlopuksi tulee niin kuinka sitten toisesta. Sitäpaitsi siitä miehestä näkee vasta sitten millainen isä siitä tulee kun se lapsi on jo.

 

asioilla on niin monta puolta,jopa hyvässä parisuhteessa se toinen voi ottaa kaaliin niiiiin...että ei se aurigonpaistetta aina ole.ja ite oon ajatellut kun tulee vastoinkäymisiä,milloin isompia,milloin pienempiä,että miten asiat vois olla paljon pahemminkin.kyllä siinä mielessä on totta,että vaikeat asiat myös kasvattavat,mutta jollakin on aina taatusti myös huonommin(tai paremmin)asiat kuin itsellä on.joku sanoi mulle joskus tosi hyvin,ettei meille ole luvattukaan onnellista elämää vaikka onneakin joskus voi olla...

 

Sillä tavalla vielä ettei ole työpaikkaa, useampia alle kouluikäisiä lapsia eikä mitään tukiverkkoja, ei mitään varallisuutta jne. Mies häipynyt nuoremman matkaan ja lapset sille evvvk.
Ihan oikeasti tekisi tosi hyvää teistä joka ikiselle.

siihenhän saattas jopa tottua.. yh olemiseen.. hyvät tukiaiset ...ois yksi passattava vähemmän.

 

no voi ei Kyllä se elämä siitä tasoittuu, usko pois! Kohta lapse isoja(nauti nyt niistä) ja saat omaa aikaa reilusti.

 

Voi voi. Mä olin yksinhuoltaja 3 vuotta. Mun vanhemmat kyllä autto jonkun verran, mutta kyllä mä pääasiassa itse lapseni hoidin (lapsen isä ei ollut mitenkään kuvioissa mukana). Nii no mullahan ei ollu kylläkään kuin yksi lapsi, tosin ylivilkas ja erittäin uuvuttava tapaus. Sossun ja kelan tuilla elettiin.
Mä olin kyllä ihan tyytyväinen ja onnellinen, välillä jopa kaihoten muistelen sitä aikaa. Nyt olen naimisissa, lapsia on lisää, on vakituiset työt jne, mutta tuntuu että tää elämä on aina tätä yhtä ja samaa. Töitä, pyykinpesua, ruuanlaittoa, kitinää ja hälinää. Koko ajan on kiire, tai ainakin tuntuu että on kiire. Sitten täytyis yrittää antaa lapsillekkin aikaa, touhuta niiden kanssa jotain kivaa vaikkei jaksaiskaan. Taloudellinen tilanne nyt ei sen kummosempi ole, se mitä tulee niin melkeen meneekin.

 

Miksi ihmeessä kärsiminen tekisi hyvää kellekkään?? Yh:t saa syyttää itteään huonosta miesmausta ja omasta kehnosta taloustilanteesta.

 

jotenkin ymmärrän sun mielipidettäs, siltä kannalta et ehkä ihmiset oppis enemmän suvaitsevaisuutta, ymmärrystä, ja ehkei yleistettäs kaikkia negatiivisia ajatuksia yksinhuoltajista. ehkä oletus yh.n elämän helppoudesta ja siitä mahtavaasta rahamassista joka kertyy elareista. kun ei se todellakaan ole kaikilla helppoa ja tulot ei todellakaan ole ruhtinaaliset elareiden kanssa tai ilman niitä.
joillakin on vaan niin suppea katsanto kun keskustellaan yh.sta. monesti moni yh on paljon parempi kasvattaja, äiti, huoltaja kuin ne jotka elää siinä ydin perheessä.
itse en todellakaan tiedä koko totuutta yh.n arjesta ja elämästä kun elän avioliitossa ja on kumppani joka jakaa sen arjen ihanuuden ja kurjuuden. mutta en tietämätttömyyttäni tai oletkusien pohjalta lähde mollaamaan yh.n elämää ja olemista. niin kuin jotku tekee jos tietää yhdenkin yh.n joka elää kuin viimestä päivää ja ehkä ei jaksa tai halua huolehtia lapsistaan ja sitten yleistää että kaikki on tällasia. kuvaa ihmisen pienuutta ja suuria luuloja omasta paremmuudestaan.

 

Sillä tavalla vielä ettei ole työpaikkaa, useampia alle kouluikäisiä lapsia eikä mitään tukiverkkoja, ei mitään varallisuutta jne. Mies häipynyt nuoremman matkaan ja lapset sille evvvk.
Ihan oikeasti tekisi tosi hyvää teistä joka ikiselle.

siihenhän saattas jopa tottua.. yh olemiseen.. hyvät tukiaiset ...ois yksi passattava vähemmän.

Ei ole noita tukiaisia vielä tässä huushollissa yllin kyllin näkynyt. Ehkä en osaa niitä sitten hakea, voisko joku neuvoa?

 

Vaan olisi lasten kannalta niin v.ittumaista, etten tajua miten joku moista toivoo. :|

 

Te varmaan tiesitte kaikki etukäteen mitä on olla äiti ja millaista elämä on kahden lapsen jne.
Vai mitä? Ettekä itse ole muuttuneet ollenkaan sen 10+ vuoden liittonne aikana miksikään :/
Niin eihän toki mieskään voi muuttua!

 

Ihan oikeasti tekisi tosi hyvää teistä joka ikiselle.

Mielikuvitus ja empatia yhdistettynä päättelykykyyn auttaa välttämään onnettomuuksia ilman että niitä tarvitsee kokea omakohtaisesti.

Useimmat käyvät läpi nuo vaihtoehdot mielessään viimeistään siinä vaiheessa kun aloittavat oman perheen suunnittelua - tämä mahdollistaa tukiverkon ja rahoituksen varmistamisen.

 

Te varmaan tiesitte kaikki etukäteen mitä on olla äiti ja millaista elämä on kahden lapsen jne.
Vai mitä? Ettekä itse ole muuttuneet ollenkaan sen 10+ vuoden liittonne aikana miksikään :/
Niin eihän toki mieskään voi muuttua!

No kuule olis aika paljon huolestuttavampaa, jos ihminen ei 10 vuodessa muuttuisi yhtään. Kasvu kuuluu elämään ja elämä on valintoja. Valinnoistaan ei voi syyttää muita, vaikka ne joskus voikin jälkeenpäin harmittaa ja voi tuntua, että joku ohjaili. Päätöksen on silti tehnyt itse omista lähtökohdistaan. Sekin on valinta, että miellyttääkö muita vai itseään, kumpi on itselle loppupeleissä parempi vaihtoehto, joustaa vai pitää kantansa.

 

Te varmaan tiesitte kaikki etukäteen mitä on olla äiti ja millaista elämä on kahden lapsen jne.
Vai mitä? Ettekä itse ole muuttuneet ollenkaan sen 10+ vuoden liittonne aikana miksikään :/
Niin eihän toki mieskään voi muuttua!

Ehkä se muuttuminen voi tapahtua niin että liitto sen kestää, tai jopa vahvistuu siitä..

Tosin, enhän mä tiedä, kun ollaan vielä niin tuore pari.

 

Kaarina, kovasti jaksamista sinulle. Ei sinulla ole helppoa mutta katkeruus muiden ihmisten "onnea" kohtaan ei varmasti auta sen enempää. Syö vaan turhaa energiaa jota tarvitset johonkin ihan muuhun. Oletko koskaan ajatellut niin että toiset niistä pilvilinnoissa elävistä ehkä ovat ihan yhtä onnettomia ja väsyneitä kuin sinäkin. Sitä vaan usein näkee toisten ihmisten elämän omaa elämää parempana...Kaippa se kuuluu ihmisen luontoon että kadehtii sitä mitä toisillä on. Mutta jos vaihdettaisiin elämiä päikseen, ei tilanne välttämättä muutu.

Naapurin onnellisessa perheessä saatta sisällä kyteä jotain ihan muuta, vaikkapa sitten perheväkivaltaa josta muut ei tiedä mitään. Ehkäpä se naapurin nainen kadehtiikin sun elämää kun saat elää onnellisesti vaan lastesi kanssa eikä sinun tarvitse pelätä sitä virtahepoa kotisohvalla.