Voi voi. Mä olin yksinhuoltaja 3 vuotta. Mun vanhemmat kyllä autto jonkun verran, mutta kyllä mä pääasiassa itse lapseni hoidin (lapsen isä ei ollut mitenkään kuvioissa mukana). Nii no mullahan ei ollu kylläkään kuin yksi lapsi, tosin ylivilkas ja erittäin uuvuttava tapaus. Sossun ja kelan tuilla elettiin.
Mä olin kyllä ihan tyytyväinen ja onnellinen, välillä jopa kaihoten muistelen sitä aikaa. Nyt olen naimisissa, lapsia on lisää, on vakituiset työt jne, mutta tuntuu että tää elämä on aina tätä yhtä ja samaa. Töitä, pyykinpesua, ruuanlaittoa, kitinää ja hälinää. Koko ajan on kiire, tai ainakin tuntuu että on kiire. Sitten täytyis yrittää antaa lapsillekkin aikaa, touhuta niiden kanssa jotain kivaa vaikkei jaksaiskaan. Taloudellinen tilanne nyt ei sen kummosempi ole, se mitä tulee niin melkeen meneekin.