Pitäisi saada enemmän ei-uskovaisten perheiden lapsia seurakuntien lapsityöjuttuihin mukaan, lisäksi myös mm. katuevankeliointia voisi suunnata enemmän lapsiin.
Leikkipuistoihin lasten kanssa leikkimään ja evankelioimaan.
Tää on just ikävää, että tyrkytetään. Mä luulen, että jokainen joka on uskonnosta kiinnostunut löytää sinne kirkkoon ihan ominkin avuin. Vähän sama kuin puhelinmyynti: ärsyttää ihan helvetisti, ja joka ikisen lehden tai liittymän jonka haluan tilata, pystyn ihan oma-aloitteisesti sitten hankkimaan.
En kuulu kirkkoon ja lapset ovat ET-tunneilla, kuten minä ja veljenikin lapsina. Olen lukennut filosofiaa ja maailmanuskontoja laajana sivuaineena, ja on todella virkistävää lukea kirjoja, joissa maailmankuvaa ei aina peilata kristinuskoon ja verrata kaikkea siihen näkövinkkeliin. Uskomatona on se, että uskovaiset eivät koskaan tajua sitä, että muiden jumalat ovat niille muille aivan yhtä totta kuin heidänkin jumalansa heille itselleen. ja silti joka uskonnossa painotetaan, että ei saisi pitää muita jumalia: se jos joku on sen sarviveikon metkuja, joka saa ihmiset tappamaan toisiaan asian tiimoilta. (En kyllä valitettavasti usko siihenkään, siis saatanaan)
Meidän lapset saa tapakasvatusta, joka on luterilaista. Siis ihan koulujen arkipäivässä. Itse en ole koskaan lukenut raamattua, pidän vähän erilaisista kirjoista. Silti minulle on selvää, etten tapa tai varasta esimerkiksi. Eikä se ole minkään jumalan ansiota. Vanhin poika sanoi joku aika sitten, että haluaa rippikouluun, koska haluaa sinne leirille ja sitten tietysti sukulaisilta moporahat. Sanoin että sopii oikein hyvin, tuleehan se vanhemmille halvemmaksi. Se jeesusteluosuus ei oikein kiinnosta, mutta hän kuulemma aikoo lusia ne oppitunnit, koska rippilahjaksi saa ihan mukavasti usein rahaa. Että näin uskovainen lapsi meillä on.