[QUOTE="vieras";27018926]Ei välttämättä. Sen tekevällä saattaa olla kirkkaana vain se aatos, että tekee muille palveluksen, kun poistuu pilaamasta muiden elämää.
Se, että tuntee olevansa muille edes sen velkaa, että pysyy hengissä, siis kokee, että omalla elämällä on joku positiivinen funktio, se on se säie, joka pitää elämässä kiinni.
No jokaisella lähipiiristä varmaan erilaisia kokemuksia asiasta, eli ei voi mielestäni olettaa, että kaikki ajattelisivat samalla tavalla. Kyllä itsemurhassa kärsii eniten se murhaaja. Muilla on edes teoreettinen mahdollisuus toipua tapahtumasta, murhaajalla ei.
Tämä aihe herättää tunteita ja saa näppiksen laulamaan. Minua hiukan loukkaa ja hämmästyttää ajatus itsemurhaajan syyllistämisestä. Itse en ole ollut oikeasti lähelläkään reunaa. Mutta en koe, että kenenkään elämä olisi omalleni alisteinen, että jonkun täytyy jaksaa minun takiani, tai kenenkään muunkaan. Ei sellaista voi vaatia, minun mielestäni. Toki toivon ja rukoilen ja teen voitavani, ettei enää kukaan rakkaani päätyisi itseään tappamaan, tai ainakaan onnistuisi, siinä mielessä en ole siis aivan epäitsekäs.
Mutta jokainen voi elää vain omaa elämäänsä.
Toivottavasti en loukannut aloittajaa, mutta keskustelua kai oli tarkoitus saada aikaan

[/QUOTE]
Et loukannut ollenkaan.
Oman histoariani ja omien kokemusteni perusteella minulla tietty taipumus syyllistää "muilla maksattajaa", mutta olen avoin muille kokemuksille...
ja oikeastaan niitä janoavakin.
Moni "hyväksi ihmiseksi" mieltämäni ihminen on päätynyt ratkaisuun, joissa hinnan on oikeasti maksanut tulevien vuosien ja vuosikymmenten mittaan joku toinen... elämänsä loppuun asti.
Moista en arvosta.. siis ajatusta, että "minulla niin paha olla, että voin vaurioittaa muita koko elämäkseen."
Olisi upeaa palata arvostamaan heitä (eläessään upeita ihmisiä) itsenään ja vastuunsakantajina....