****Jo pidempään yrittäneiden höpinöitä**** vol II

Heipparallaa! pitäs tosiaan pitää tämä ketju virkeempänä,meitä kuiteskin riittää ja taustalla varmasti on porukkaa lukemassa ja vinkkejä hakemassa tai sitten on vaan itsellä samanlainen tilanne ja ei uskalla/kehtaa kirjoittaa tänne. ymmärrän kyllä että elämässä on muutakin kun koneella istumista,en itekkään jouda joka päivä käymään saatika sitten kirjottamaan!
eilen oli kaikinpuolin paska päivä...menkatkin alko mukavasti,aika ironista. hirveellä vuodolla vielä alkovat,ei oo ikinä ennen heti eka päivänä vuotanu niin kauheesti ja tänäänkin vielä hulahtelee. ei oikein mikään mukava äitienpäivä,muutenkaan hirveesti tykkää koko päivästä!:'(
sain minä kuiteskin kakkukahvit,ukko-kulta oli ostanut kaakkua ja niinpä juotiin äitienpäivä kahvit ja muisteltiin samalla meidän pikku-enkeliä.. :heart: kohta 3 vuotta aikaa,äkkiä se aika menee vaikka sillon tuntui ettei jaksa seuraavaa tuntia..
Aurinkoista viikon alkua kaikille! koitetaan pysyä linjoilla :wave:

 

Ihan pienen pieni päivitys minulta: tänään varhaisultrassa näin pienen möykyn ja sillä möykyllä sykkeen. :heart:

 

Tiikeli Voi kuinka ihanaa!! Onnea aivan hurjan paljon, tiedän miten ihana tuo tunne on!! :heart: Kaikkea ihanaa ja hyvää teidän kevääseen ja masun kasvattamiseen!

kaktuspiikki :hug: Menkkojenalkamis-haleja sulle lähettelen! Ja on varmasti raskaita nuo äitienpäivät kokemanne jälkeen! Voi kuinka toivonkaan, että saisitte pian uuden syyn juhlia äitienpäivääkin! :hug:

Raphalla Äkkiä nyt sieltä kertomaan tänne, että mikä on tilanne!! :heart: Ei saa pitää hullua jännityksessä!!

Meillä oli tänään rakenneultra ja tämän mamman poikaolo meni kyllä metsään Saatiin nimittäin melkolailla varma tyttölupaus!!:heart: Myönnän, että ehkä mä ihan pikkipikkiriikkisen toivoinkin enemmän tyttöä ensimmäiseksi, vaikka molemmat olisivat taatusti yhtä toivottuja!! Mies on aivan onnessaan ja jotenkin tuo ultra ja tieto sukupuolesta sai koko asian tuntumaan todellisemmalta ja nyt pystytään helpommin miettimään asukkia tuolla masussa yksilönä!

Ihanaa kevättä tähän ketjuun ja toivottavasti tänne tulisi lisää plussia!! :heart:

Vaniljainen ja Rinsessa 20+1 :heart:

 

hello!! :wave:

uijui, ihania ultrakuulumisia, oikein paljon Tiikeli ja Vaniljainen. Ihanaa, prinsessa!!! :heart:

Kaktuspiikille haleja ja kovasti onnea uuteen kiertoon!! :heart:

Eipä tarvinnut täällä testailla laisinkaan, tänään alkoi tiputella, eiköhän nuo iki-ihanat menkat sitten huomenna oikein kunnolla ala. Noh, eipä mittään. Ehkä parempi näin, laskettu aika olis ollut aika lähellä meidän häitä tammikuussa, eipähän tartte alkaa peruun häitä.. En tiiä, jotenkin ei enää jaksa pettyä että menkat alkaa. Välillä masentaa ihan hetkisen vaan, jos miettii et mitä jos seuraavaa plussaa saa taas odotella vuoden verran. Mutta tonkin masennuksen välttää kun ei ajattele noin! Pitää vaan yrittää nauttia joka hetkestä ja tästä elämästä!!

Ja nauttimisesta puheen ollen, mä lähden nyt syömään lakritsijäätelöä!!

 

Hienoja ultrakuulumisia! Onnea oikein paljon. Itsekin tuossa juuri laatikoita siivotessani löysin pojan ensimmäiset ultrakuvat, vaikea uskoa, että nyt tuo kuvissa lähinnä pavulta näyttävä otus on jo 5-vuotias iso poika. Niin nopeasti menee aika.

Tänne ei vauvarintamalla kuulu yhtään mitään. Alkukierto menossa.
Tällä viikolla minulla on opintoihini liittyvä opinnäytetyön esittely ja koska olen jo aiemmin saanut opettajalta korjausehdotukset ja ne suurin piirtein tehnytkin niin tässä alkaa sitten opinnot olemaan pulkassa. Hiukan haikeaa, mutta samalla olo on kyllä hyvin helpottunut. Olen opiskellut vuodesta 2005 alkaen... se on pitkä aika kun kanssani valmistuvista suurin osa on aloittanut vuonna 2007. No, olen siinä välissä tosin tehnyt lapsen ja alallani on tyypillistä, että opinnot venyvät muutenkin.

Viime vuonna kun aloimme vauvaa yrittää mietin mielessäni, että valmistumiseni aikaan olen varmasti raskaana ja mietin miten mukavaa on jäädä sitten koulusta äitiyslomalle (koska työllisyystilanne on hyvin huono). No eipä tämäkään asia mennyt niinkuin suunnittelin ja töitä olenkin jo katsellut.

Jos tästä kierrosta raskautuisin (jonkun ihmeen kautta) niin laskettuaika menisi samaan aikaan kuin poikani ja minun syntymäpäivät ovat, meillä kun peräkkäisinä päivinä on. Saataisiin kunnon juhlaputki Heh. No eipä näytä todennäköiseltä, joten turha kai alkaa suunnitella.

kaksi ystävääni on saanut tässä parin viikon sisään vauvat ja yksi saa näinä päivinä kaksoset, joten vauvakuvia ja -kuulumisia on esim. facebookissa taas paljon riittänyt. No pitää yrittää olla ystävien puolesta iloinen, varsinkin erään heistä, joka on luullakseni kärsinyt vuosikausia lapsettomuudesta!

Iloa kaikille!!!! Toivottaa Amalia A.

 

raphaella No voihan kökkö sentään!! Mutta ihanaa kuulla, että teilläkin on häät tulossa:heart: Meillähän on myös elokussa!
Tsemppiä uuteen kiertoon ja toivottavasti pikkuinen yllättäisi pian teidät :heart:

Tsemppiä myös kaikille muille!!

Vaniljainen ja Rinsessa 20+4 :heart:

 

hui, oltiin taas jo tiputtu toiselle sivulle, pittää nostella!

noh, oli mulla asiaakin... täällä tapahtuu kummia...

isännän kanssa eilen juteltiin niitä näitä, niin yhtäkkiä hän paukautti että tahtoisi et lähdetään lapsettomuustutkimuksiin ja mahdollisiin hoitoihin. menin vähän hämilleni kun oltiin sovittu että syksyllä ehkä katottaisiin noita hommia ja kesä otettaisiin rennosti. mut isäntä oli sitä mieltä voihan sitä ottaa rennosti vaikka tutkimukset tai hoidot olisikin menossa. just joo, noh, ehkä hän pystyy ottaa rennosti! no ei mitään, oon kyl tyytyväinen, tänään tilasin lapsettomuuteen erikoistuneelta yksityiseltä lääkäriltä ajan. ja viikon päästä on eka käynti. hurjaa!! =) on aika hyvä fiilis, tai oikeestaan tosi hyvä fiilis.
kyllähän mä viime syyskuussa kävin gynellä, ja joulukuussa magneettikuvauksissa, ja sillon kaikki oli kunnossa, mut saa noi verikokeet nyt otettua, ja aukiolotutkimuksen teetettyä, ja tietty simppatestin.
jeejee!

mut nyt takasin kultajuhliin, sohvalle. :wave:


raphaella

 

Taas bongattu facebookista kavereilta tältä päivältä peräti kaksi syntynyttä vauvaa. Jotenkin tosi tyhjä olo itsellä. Pakko se on onnitella kavereita, vaikka mielessä koko ajan on vaan, että millon on meidän vuoro? Eikö koskaan....

Huoh. No tämmöstä se on ollu jo koko kuluneen vuoden. Yk rullaa jo 14.ssä. Eikä tästä kierrosta tärppiä ole luvassa. Kesäkuussa se onkin sitten ihan virallisesti vuosi yrityksen aloittamisesta... no tosin onhan tässä välissä ollut tämä pakollinen tauko...mutta kuitenkin.

 

Mä voisin palailla tähän ketjuun piiiitkän tauon jälkeen. Vaniljaisen ainakin muistan ja oot plussannu :heart: Meillekkin sattui jotain "kauheaa" ja omistuista, tein eilen plussan!Yk22 tais olla, tarkallaan en muista kun oli aika luovuttanut olo viime vuoden puolella kun tuli tuomio, että inseminaatio olis edessä.. Menin jo hakemaan opiskelupaikkaakin, mutta ikinähän asiat ei mene kuten suunnittelisi Toivotaan nyt vaan, että ei olisi kohdunulkoinen, pitäs varata se varhaisultra.. Niin ja nyt on n.rv5-6, tein clearbluen viikkotestin joka näytti 3+(eli rv5+)

JÄNNITTÄÄ!! Mutta kaikkille nyt tiedoksi vielä, toivoa ei saa menettää!!! :heart:

 

Heippa! Täällä ilmoittautuisi mukaan palstaileen pikkasen päälle 30-kymppinen kahden lapsukaisen äippä. Kirjoittelin tuonne toiselle palstalle mutta sielä aika hiljaista. Miellä siis vauvan yrtitystä jo rielu puoli vuotta.... ja joka kuukausi ne haaveet romuttuu vähäksi aikaa ainakin, vaikka nyt kun taas menkat alko niin tuli kyllä aika luovutus fiilis:headwall:. Mut on se kyllä jännä miten siitä vaan sitten kerää ittensä ja ei kun vaan uuteen yritykseen.. Ensimmäistä kertaa kyllä ajattelin ottaa ovulaatiotikut käyttöön, nyt ollaan ilman ”apuja” yritetty ja oon ollut bongaavinani ovulaation limoista yms päätellen. Toisaalta ihan mielenkiintoista että onko tuntemukset mulla ollut ihan väärät jos testi näyttääkin eri päiviä ovulaatiolle.

Onhan tää aika ollut melkosta tunteiden vuoristorataa, kaksi ensimmäistä lasta tuli molemmat ns. kertalaakista ja nyt ei sitten ota millään onnistuakseen. Ensimmäiset kuukaudet oli kyllä pahimmat ja pettymys valtava, varsinkin kun väliin tuli vielä ainakin yksi varhainen keskenmeno. Gynellä kävin alkutavella ja ainakaan ultrassa ei mitään epätavallista näkynyt, neuvolan täti oli sitä mieltä että kesän jäl-keen tutkitaan jos ei ole tärpännyt... Jotenkin tuntuu välillä vaan niin vaikeelta, kun ei periaatteessa kait mitään ”vikaa” ole, menkat tulee suht säännöllisesti ja ikäerokin lasten kanssa kasvaa koko ajan. Onko sitä kolmatta sitten enää kohta edes ”järkeä” yrittää? Mutta eihän tässä olekkaan järjen kanssa mitään tekemistä... Ja onhan minulla jo kaksi ihanaa lasta, miksi laittaa itsensä tälläiseen pyöritykseen pitäisikö vaan hyväksyä että jos ei tule niin ei tule?

Kuitenkin sitä vaan jännästi on sellainen tunne että kyllä se vielä ”natsaa”. Niin kauan yritetään kun tuo tunne säilyy!

Voimia ja suosiollisia puhureita kaikille!

 

Tervetuloa *JS*!!!
Tämäkin ketju on kyllä aika hiljainen, etenkin nyt kun meillä ei päivittäjäkään ole.
No uutta verta tänne kyllä tarvitaan, kun yks sun toinenkin meidät tänne jättää ja siirtyy tuonne odottajiin.

Sen verran omaa napaa, että täällä taitaa ovis olla lopuillaan, mutta hukkaan meni tämä kierto, kun miestä en ole edes nähnyt. Onneksi tuo kotitutuu ensi viikolla kokonaan ja sitten päästään taas tositoimiin.

 

Hei vaan! Mun pitää varmaan myös siirtyä tänne ketjuun inisemään. Pikkusisar olisi toiveissa 09/09 pojalle ja tässä juuri taisi yk12 käynnistyä . Eka sai alkunsa tokalla yk:lla ja nyt tuntuu helvetin typerältä kun ei tärppää sitten millään. Imetin poikaa vielä joulukuun loppuun mutta nyt siis imetyksen lopetuksenkin jälkeen jo neljä yrityskiertoa takana vailla tulosta. Gynellä kävin toissa kuussa kuulemassa että kaikki on mitä otollisimmin raskautta ajatellen, limakalvot ja munasolut ja sektioarpi. Mutta mitään ei vain tapahdu ! Olen tässä jo miettinyt yityksen lopettamista mutta jos tämän kierron vielä katsoisi tai kesän tai jotain, tai kesän jos pitäisi taukoa ja syksyllä aloittaisi taas... ei vain jaksaisi tätä naurettavaa "turhaa" lapsettomuutta, kun syitä ei ole ja yksi lapsi tässä on yhdessä jo tehty! Kuin julmaa pilaa kohtalolta, perhana.

Juu, kiitos vaan ja anteeksi valitus. Onnea kaikille yrittäjille!

 

Hei

Minäkin ajattelin liittyä tähän ketjuun kun tuntui monen kirjoitukset niin tutuilta, niin tutuilta. Omassa lähipiirissä ei kukaan tunnu ymmärtävän, tosin kovin monelle ei olla kerrottukaan. Kohta olis alkamassa yk 10 ja näihin kertoihin ei yhtään edes melkein onnistumista ole tullut, aina on menkat tulleet. Kierto on vaihdellut aika paljon, mutta nyt tuntuu viimeisen kolmen kuukauden aikana tasaantuneen. Ennen joulua kokeilin ovulaatiotestejä, mutta ostin niitä Apteekin, joita on vain 7 per paketti enkä kolmen kuukauden aikana onnistunut yhtään ovulaatiota löytämään. Enempiä tikkuja en raaskinut ostaa, joten ehkä siinäki vika. Sitten luovuin tikuista ja ns. stressaamisesta, mutta eipä ollut siitäkään mitään hyötyä. Viime viikolla tilasin Sofin tikkuja ja kun menkat nyt toivottavasti tänään loppuu niin aion testailla joka aamu niin pitkään että ovulaatio löytyy.

Tunteet heittelee kovasti laidasta laitaan. Pari satunnaista kuukautta olen pystynyt olemaan stressaamatta ja menkkojen alkaminen ei ole kauheasti masentanu, mutta huomattavasti enemmän on niitä synkkiä hetkiä ku tuntuu ettei oikein edes tiedä miten jaksaa jatkaa eteenpäin. Kaverit tuntuu lisääntyvän turhanki näppärästi ja vielä olen pystynyt olemaan rehellisesti iloinen heidän puolestaan, mutta jotenki nyt alkaa olla voimat lopussa senkin asian suhteen. Erityisen hankalaa oli vasta-aikoihin tullut tieto veljen vaimon raskaudesta, vaimo kun sattuu olemaan oman mieheni sisko. Joten kovin epäreilulta tuntui kun heillä se onnistui parin kuukauden jälkeen ja meillä taas tulee kohta vuosi täyteen ja kyse on kuitenkin melkein samasta "yhdistelmästä". Huonoina hetkinä pyörii vain mielessä että mikä meissä on vikana ja pohjimmiltaan tuntuu ettei tämä tule onnistumaan ja silti aina se toivo jostain nousee.

Häät olis tulossa joulukuussa ja yritän keskittää ajatukset niiden järjestelyihin ettei ne kauheasti pääsis kiertämään kehää. Joka paikka vaan tuntuu olevan täynnä raskaana olevia ja vastasyntyneitä, radiossaki eilen päivän puheenaihe oli kuinka kertoa lähipiirille raskaudesta. Jep jep, sitähän halusinki kuunnella. Hyvä ystävä sai viime yönä toisen lapsensa ja aamulla selasin omaa neuvolakorttiani etsien sieltä omia syntymämittojani jotta voin verrata niitä ystävän lapsen mittoihin. Ei ollu hyvä idea kun sieltä sattui sitten silmiin kuinka äiti oli lopettanut ehkäisyn käytön elokuussa ja huomannut olevansa raskaana marraskuussa. Ah, kuinka helppoa..

Anteeksi vähän katkeransävyinen viesti. Paljon on helpottanut tosiaan lukea tämän ketjun viestejä kun monien tarinat ja tuntemukset tuntuu ihan omilta. En jaksa enää kertaakaan kuulla ohjetta "Älä stressaa". Ihan niinkuin se olis omassa päätäntävallassa että stressaako vai ei. Ja helppohan se olis asia "unohtaa", ellei siitä tulis muistutus joka kuukausi ja menkkojen välissä vähän väliä nipistelee mahasta ja on pahaa oloa ja kaikkea mahdollista, jotka heikommallaki mielikuvituksella helposti liittäis raskaushaaveisiin. Ei ole helppoa ei : /

Kovasti silti toivon että asiat tästä vielä kääntyy positiivisiksi ja jos näin ei käy, niin toivottavasti jostain tulee voimia jaksaa elämää eteenpäin katkeroitumatta ja niin että vois ihan vilpittömästi olla iloinen toisten puolesta ja olla myös kiitollinen siitä mitä itsellä on.

 

Täällä käynnistyi yk 15
Vuosi on nyt yritystä takana... Kohottakaamme siis malja vuosipäivälle.

Mies tuossa juuri ehdotti, että lähdetään tutkimuksiin. Minä sanoin, että odotetaan syksyyn, joten katsellaan nyt sitten mihin päädytään.

 

pitkästä aikaa tulin tänne kuikkimaan onko mitään tapahtunu täällä kun itellä ei sitten mitään...menkat alko,oviksia en oo jaksannu bongailla,alkaa olla aika voimaton ja lyöty olo. gyne ois parin viikon päästä,saas nähä mikä tuomio sieltä tulee... saadaanko sitä nyyttiä syliin asti milloinkaan tai kuinka rankkoja hoitoja ja pettymyksiä vielä on eessä päin. ei jaksas ilota toisten vauva uutisista tippaakaan,yhen facebook "kaverin" poistin jo kun en jaksanut lukea niitä päivityksiä. kaikki ei vaan ymmärrä miten uuvuttavaa ja raskasta tämä lapsettomuus ja raskaantumisen yrittäminen on,henkisesti ja fyysisestikkin! pitkään aikaan ei oo tehny mieli edes yrittää kun tuntuu että seksi on pelkkää raskaantumisen yrittämistä,menee hohto koko hommasta. ja tosiaan nuo "kyllä se sieltä tulee" tsemppaukset alkaa jo tynpiä,tosin itsekkin täällä tullut tuota tsemppausta harrastettua,mutta se sentään tulee täydestä sydämestä kun itse tietää miltä tuntuu olla ilman omaa lasta.
nykyään ärsyttää myös sellaiset joilla on jo lapsi ja sitten kun ei vuodessa kuulu toista niin alkaa kauhea valitus ja itkeminen,teillähän on jo lapsi,monella meistä ei ole sitä ensimmäistäkään!! en nyt tarkoita etteikö he olisi oikeutettuja toiseen tai viidenteen lapseen mutta lähtötilanne on meillä eri,me haluttaisiin edes se yksi.

Tervetuloa uusille,teitä näkyi taas (ikävä kyllä) liittyvän joukkoon. fiona tsemppiä ja jaksamista,sun tarina tuntuu niin tutulta! :hug:

sori taas tämä valitus ja negatiivisuus,ei vaan ollu mitään iloista asiaa.

 

täällä on pallo pyörähtänyt eteenpäin: eka poliaika takana, aukiolotutkimus tehty ja ok, elokuussa aloitetaan femar-lääkitys ovulaation tueksi (kasvattamaan folli hyväksi ja jotta se myös irtoaa, nyt luomuna ei ole takeita siitä kun kierrot pitkät).

kaktuspiikki tsemppiä sinulle, kuulostat maasi myyneeltä :hug: tiedän nuo hetket, talvi oli yhtä helvettiä oman pään kanssa, nyt on ollut pari kk parempi, tuo poliaikakin helpotti oloa. tämä tuntuu vaan menevän niin sykleissä, välillä sataa ja välillä paistaa. koita jaksaa, jostain kummasta se positiivisuus ja ennenkaikkea toivokin aina kumpuaa :heart: pakkopullaseksi kuulostaa tutulta, meillä on ollut nyt rento linja pari kk, ja oviksetkin saattaneet mennä ohi, mutta tekee tosi hyvää! koita muistaa että jo kumppani vierelläsi on paljon, se kun ei ole kaikille selvä juttu sekään. pitäkää huolta toisistanne :heart:hirmuisesti vaan tsemppiä!! tarkoitus ei ole neuvoa "itsestäänselvyyksiä vaan tiedän niin mitä on olla siellä pohjamudissa :/

Amalia Armas suosittelen tutkimuksiin lähtöä! meillä lähete lähti jo alkuvuodesta, mies tutkittiin ensin ja kaikki kunnossa. nyt miun putket ja auki on, joten alotetaan ihan lääkekokeilulla. ei se välttämättä kummiskaan tarkoita niin radikaaleja heti mutta syksyhän tulee pian, kesä hengähdystaukoa voi tehdä hyvääkin!

 

olen muuten samaa mieltä tuosta että kun on jo lapsi, niin onhan se eri asia. mutta toki jokaiselle se oma tilanne on rankin.

 

Kiitos :hug:

äh,ei pitäs mennä kahteleen nuita poppaskonsteilla raskaaksi kirjotteluja...tekis taas mieli tilata sitä ja tätä mutta mitä ne auttaa,ei ainakaan mulla mitään,rahaa menee ja viimenenkin toivo,joka on kyllä tainnu mennä jo... vitamiineja oon syöny ja vehnänalkioöljyä lipsiny,miehellä kans vitamiinit ok ja kaikenmaaliman asennot ja odottelut seksin jälkeen testattu,ei mitään. ympärillä kyllä toiset raskaantuu. taidan jäähä neljän seinän sisään möröttämään koko loman ajaksi,onnes on se loma niin saan rauhassa sääliä ihteeni. tuli taas tämmönen säälittäväpaskavätys olotila.
meinasin jo perua sen gynen mutta parempi varmaan käydä niin saa (ehkä) jotain vastauksia mikä tässä mättää.muuten en jaksa tod panostaa enää. kiitos ja anteeksi. :'(

 

Voi kaktuspiikki, iso virtuaalihalaus sulle..! Tiedän että on ärsyttävää kun joku raskautunut sanoo että älä luovuta mutta tahtoisin kuitenkin sanoa sen. Menet sinne gynelle ja selvität missä vika. Se voi helpottaa stressiäsi tästä asiasta ja mahdollisesti auttaa raskautumisessa. Tiedän kyl tuskallisen hyvin että niitä ajatuksia ei saa päästä pois vaikka kuinka ajattelisi että nyt en mieti vauvantekoa, olen vaan.. 9 pitkää kuukautta tehtiin tätä meidänkin pientä ja viimeisenä kuukautena ennen plussaa olin jo melkein varannut ajan lapsettomuustutkimuksiin, puh.numerot olin hakenut jo valmiiksi että soitan aivan pian. Selvitä missä vika, jos löytyy jotain niin sitä voidaan sitten hoitaa. Peukutan sulle ihan valtavasti. Jaksamisia! :hug:
Ja jaksamisia teille kaikille jotka tähän ketjuun ootte löytäneet. Ainakin mulle oli valtava apu kun sai tänne tulla purkamaan tuntojaan. Käyn yhä täällä säännöllisesti lukemassa, tää oli pitkään kuin mun toinen koti. Plussatuulia ja onnea kaikille.

 

Hei!

Täällä on meneillään yk mikälie... oisko numero 16 tai 17. Lyhyt kiertoni on lyhentynyt entisestään... Alunperin kierto oli 22 päivää, sitten lyheni 20.een ja viime kierto oli 16 päivää.
Viime kierrossa en tosi ovuloinut todennäköisesti ollenkaan, joten lyhyt kierto johtunee siitä.

On kyllä jotenkin luovutus fiilikset nyt. Katsotaan mikä mieli on syksyllä, sitten jos sinne hoitoihin lähtemistä miettisi. Jos saan töitä. Valmistun ensi viikolla amk.sta ja todennäköisesti töitä ei löydy, eli hoidot voisivat käydä lompakolle liian raskaiksi. mies on opiskelija. Jo miehen tutkiminen, joka on kai 70 euroa olisi tosi paljon meille...

Miehen kanssa juteltiin eilen taasen tästä lapsiasiasta. Miehellä varsinkin on kova vauvakuume. Mä tosiaan tällä hetkellä en oikein jaksa uskoa, että meillä koskaan tärppää. Niin ja onhan minulla jo se yksi lapsi.

 

kiitos tiikeli :heart: tuli ihan tippa linssiin... minä oon varmaan todella ärsyttävää seuraa tällä hetkellä,ryven itsesäälissä ja en voi sietää vauva uutisia,edes lähimmiltä kavereilta tai serkuilta. facebookissakin saivat lähöt kaverilistalta,en vain yksinkertasesti kestä niitä vauvamaha kuvia ja hehkutuksia ihanasta elämästä ja kuinka kaikki oli niin hyvin neuvolassa jne! toiset ne vaan tuntuu raskaantuvan pelkästä seksin ajattelusta. meillä ei edes puhuta lapsen saannista enää. ennen aina puhuttiin että sitten jos ja kun saadaan vauva... eipä enää jaksa edes haaveilla. kai näitä aallon pohjia tulee,on tullut ennenkin mutta näin pohjalla en ole vielä käynytkään.ja joku muistaa sen lapion aina heittää...
tsemppiä kaikille ja tiikeli,kaikkea hyvää ja onnea matkaan sinulle!:heart:

 

Täällä ollaan myös samaisella aallonpohjalla, itsesäälivätyselämäonpaskaakaikkionpilalla-tunnelmissa. Kp 26 yk 12 ja niin karseet pms:t kuin olla ja voi. Ei siis toivoa taaskaan.

Kaverille syntyi tänään poika. Vauva jota alettiin yrittää samaan aikaan kuin me omaamme. Ja nyt se jo syntyi, eikä heilläkään eka kierrosta tärpännyt. Toinen kaveri tuskailee puhelimessa alkuraskauden pahoinvointiaan. Kolmannen raskausuutisen sain onneksi feisbuukin kautta enkä päin naamaa, olis ollut vähän liikaa tähän väliin.

Omalla pojalla taitaa olla koira-allergia ja meillä on kaksi koiraa, todella todella rakasta eläintä. Tulevassa hoitopaikassa on myös koira, joten meneekö sekin nyt sitten v*tuiksi se homma. Elokuussa pitäisi aloittaa ja nyt alkaa tulla oireita koirista .

Tuntuu että elämä on pelkkää alamäkeä taas ja pelkään että kertaalleen sairastettu masennus vielä ottaa ylivallan tästä naisesta kaikkien näiden pettymysten myötä. Ihan oikeasti pelkään.

Sovittiin miehen kanssa että syksyllä mennään tutkimuksiin jahka minäkin alan taas saaha palkkaa. Siinä vaiheessa yritystä takana joku 1v4kk suunnilleen ja mulla ikää 32v.

Sori tää itkunsekainen tilitys, nyt vaan oli pakko johonkin avautua..

 

kaktuspiikki, kiitos. Toivon sulle omaa nyyttiä oikein kovasti. :heart: Pääset kyllä ylös sieltä aallonpohjalta. Joskus siellä vaan on pakko käydä että nousu voi alkaa. Ehkäpä se nousu alkaa niistä tutkimuksista, kuka tietää..?

kinkulalle myös suuret halit. Tutulla oli sama ongelma joka onneksi hoitui siedätyksellä ja siivouksen tehostamisella, nyt lapselle ei tule enää koirista mitään. Kovasti jaksamisia sinulle. :flower:

 

ja taas raskaantumis uutinen! siis oikeesti,ei tämä voi olla enää tottakaan! ei mikään bestis mutta hyvänpäivän tuttuja.. on se kumma että nyt niitä alkaa tipahella näitä uutisia,sama juttu jos ostat uuden auton niin joka toinen vastaantuleva on samanlainen. niihin vaan kinnittää nyt huomiota enemmän. sen olen jo päättänyt että jos ja kun joskus raskaannun niin facebookissa en hehkuta,kerron vain omalle perheelle. sen verran itestä tuntuu pahalla lukea niitä uutisia ja minusta tollaiset uutiset ei kuulu koko kansalle tai edes 150:lle "lähimmälle" ystävälle.

koitetaanhan kinkula vaan painaa eteenpäin leuka rinnassa,vaikka tällä hetkellä tuntuu elämä potkivan päähän ihan satasella. (oliko tarpeeksi kliseitä)

:hug: kaikille jotka siellä pohja mudissa rypee,mutta eikös se tee hyvää iholle?! ja kiitos tiikeli taas,tuntuu hyvälle kun joku oikeesti pitää peukkuja,eikä vaan pakosta lässytä jotain jaksamisesta ja hoe kyllä se sieltä vielä tulee! :heart:

 

kaktuspiikki ihana hyvä puoli mudassa rypemiseen tsempit, täälläkin raskautumisuutisia tipahtelee, omaa yritystä 1,5v eikä ainuttakaan plussaa