Onnea Tinnttu!!!
Olin tässä jonkun aikaa ketjusta pois ja lähinnä lueskelin juttuja tuolla lapsettomuuspuolella, mutta ajattelin nyt päivittää tilannetta tännekkin, jos täällä tuttuja vielä pyörii
Eli tuossa elokuussa saimme diagnoosiksi azoospermian, joka tarjoittaa sitä, että miehen spermasta ei siittiöitä löytynyt. Tuolloin olimme kovin lohduttomia, mutta nyt tässä jo ollaan varovaisen toiveikkaita sen suhteen, että joskus lapsen kuitenkin saamme.
Yritystä on takana 17 kuukautta ja yk.sta ei ole hajuakaan, olen tippunut jo kärryiltä. Syksy on mennyt melko rauhallisin mielin. Diagnoosin saaminen oli siinä mielessä helpotus, että turha toiveikkuus ja stressaus raskauden suhteen jäi kokonaan pois.
Nyt olemme jo päässeet hoidoissa sen verran eteenpäin, että puntaroimme sitä yrittäisimmekö ensin inseminaatiota vai mentäisiinkö suoraan koeputkihedelmöitykseen. Inssiin pääsisimme varmaan jo tänä vuonna(!), mutta ivf jono on pidempi, tosin ivf.ssä hoidon onnistumismahdollisuus on paljon parempi. Homma kuitenkin rullaa ja olemme positiivisella mielellä. Lääkärikin oli toiveikas. Minusta ei mitään "vikaa" ole löytynyt ja tosiaan kun minulla jo tuo yksi lapsi niin raskauden pitäisi olla nytkin ihan mahdollinen.
Lapsettomaksi en itseäni oikein tunne, kun perheessämme lapsi jo on ja muutenkin tuntuu, että diagnoosin saamisen jälkeen hoitoasia on edennyt sellaista vauhtia, että ei ole ehtinyt edes tajuta olevansa "toivoton tapaus".
Lueskelen varmaan vieläkin tätä palstaa ja joskus kirjoitankin, jos aihetta tulee. Kiva nähdä, että onnistumisia on tullut! Toivottavasti tälle palstalle onnistumisia tulisi jatkossakin oikein paljon!!!
Amalia