mä oon kuvitellu, et raskausuutiset ei mua ahdista, siis tuntemattomien raskaana olevien näkeminen kyllä, mutta tuttujen raskausuutisiin oon aika tyynesti pystynyt suhtautumaan... yks kaveri yli vuoden yrittämisen jälkeen juuri raskautui ja olin ihan aidosti oikeesti onnellinen siitä... MUTTA tänään sain kuulla että yks työkaveri (joka just tuli takaisin töihin edellisen äitiysloman jälkeen) on raskaana... ja se vähän kolahti ikävästi :/ no toivottavasti pääsen yli tästä huomiseen mennessä.
****Jo pidempään yrittäneiden höpinöitä**** vol II
- Viestiketjun aloittaja Miipeli
- Ensimmäinen viesti
Tunturihilla Kiitos vitamiinivinkeistä 
Täällä kp1 :headwall: ja töihin tuli takas saitsulta raskaana oleva työkamu. Ja sillä oli kasvanu sellanen pieni sievä masu.. : / Ei kiva. Päätäki särkee. Ai että kun on taas ihanaa..
Sori omanapailu, tuntuu että muutenki oon omanapaillu ihan liikaa... Yritän parantaa tapani
Täällä kp1 :headwall: ja töihin tuli takas saitsulta raskaana oleva työkamu. Ja sillä oli kasvanu sellanen pieni sievä masu.. : / Ei kiva. Päätäki särkee. Ai että kun on taas ihanaa..
Sori omanapailu, tuntuu että muutenki oon omanapaillu ihan liikaa... Yritän parantaa tapani
Voihan vattu, kirjotin äsken kauhean pitkän sepustuksen ja se hävis bittiavaruuteen perkule..:/
Eli menkat alkoivat haamusta huolimatta ja todellakin siis alkoivat. En ole ikinä vuotanut näin, päivisin joudun käyttämään paksua yösidettä ja vaihtamaankin todella usein ettei tule läpi, öisin joudun laittamaan 2 paksua yösidettä jotta pärjää kuivana aamuun asti Nyt mennään siis kp4 ja odotellaan vuodon loppumista. Hyvää tässä oli se että kierto lyheni tähän 31 päivään ja toivottavasti pysyykin näissä lukemissa Aloitin pienoisen kuntokuurin tässä, oon jumppaillu ja venytelly ja lenkillä käyny jokapäivä nyt, jos sais muutaman kilon pois ennenkun parin kuukauden päästä alotan clomit. Vitamiinit on ollukki lisänä jo jonkin aikaa ja nyt otin greipit mukaan kuvioon, on muuten hyviä
Tosta mistä oottekin keskustellu täällä et on kauheeta kun joka puolella muualla kuulee vauvauutisia vain satelevan niin kokemusta on täälläkin... Tavallaan se on tosi kurjaa kun ei voi iloita muiden onnistumisista..:/ Mulla meni joskus vuosia sitten kaverisuhteetkin pilalle kun toiset sai lapsia ja ite ei, ei vaan pystyny olla enää kaikesta ilonen heijän puolestaan ja sit sateli niitä kummikutsuja jotka olis halunnu tyrmätä muttei kehdannu. Ja miten yhtäkkiä sitä alkoikin kiinnittää huomiota vain ja ainoastaan niihin vauvamahoihin kaupoissa ja jokapaikassa ja sit koki itsensä niin katkeraksi kun ei voinut itse olla raskaana. Ihan kauheata aikaa jota en tahtois elää enää mutta väkisinkin ne tunteet välillä kirpoo pintaan. Ja joo kauhulla täällä odotetaan niitä uutisia suvussa tai kaveripiirissä että kuka ilmoittaa seuraavaksi olevansa raskaana... Koitan olla iloinen mutta sen voi nähdä naamasta.. Tuli vaan mieleen että saaks sitä mököttää kun sit taas jos itse joskus raskautuis niin olishan se mukavaa jos muut olisivat iloisia meidänkin raskaudesta.. kinkkisiä juttuja, tunteet kun vaan on niin omaehtoisia et aina järki ei juokse niin kuin sen tahtois jolkottavan.
Mites teillä miehet on suhtautunu tähän vauvaprosessiin? Tai sen tuomiin ongelmiin kun ei heti raskaudukkaan? Meillä on nyt tällä kertaa ihme kyllä mies innoissaan vielä kun partiopoika, mutta ekaa kun tehtiin niin kyllä se oli sellasta pakkopullaa välillä. Ja paineita alko tulla sit miehellekkin niin petihommat ei sitten sujuneetkaan. ja loput voitte arvatakin sit..
Mutta ei mies voinu käsittääkään sitä tuskaa mikä mun sisällä oli johtuen lapsettomuudesta.. me ei käsitelty asiaa sen kummemmin, tai joskus yritin mutta huomasin ettei se ymmärrä mun tuntemuksia. Nyt oon kuitenkin sen verran kiitollisessa asemassa että mulle on tuo yksi rakas lapsi suotu ja oon ikionnellinen hänestä :heart: En tiedä mitä olisi tapahtunut jos ei onni olisi käynyt meidän ovelle koputtamassa, sen verran rikki olin siinä vaiheessa. Mä tunnen todella syvää myötätuntoa muita lapsettomuutta kohdanneita kohtaan koska olen kokenut saman tilanteen, olen lukenut monia aihetta käsitteleviä omaelämäkertoja ja itkenyt jokaisessa. kai sekin on jonkinlaista vertaistukea kun tietää ettei ole yksin ongelmiensa kanssa, tai näin oon kokenut asian.
Usko on kova että jonain päivänä vielä saa tuoksutella sitä ihanaista lapsosta sylissään, sen toivon tapahtuvan jokaiselle meistä..:hug:
anteeksi avautumiseni, toivon etten pahoittanut kenenkään mieltä tekstilläni.. Tukijoukkoja kun tarvitaan tässäkin taistelussa ja te ootte niitä parhaita
Kauniita unia kaikille, tää menee jatkamaan työyötään, heips :wave:
Eli menkat alkoivat haamusta huolimatta ja todellakin siis alkoivat. En ole ikinä vuotanut näin, päivisin joudun käyttämään paksua yösidettä ja vaihtamaankin todella usein ettei tule läpi, öisin joudun laittamaan 2 paksua yösidettä jotta pärjää kuivana aamuun asti
Nyt mennään siis kp4 ja odotellaan vuodon loppumista. Hyvää tässä oli se että kierto lyheni tähän 31 päivään ja toivottavasti pysyykin näissä lukemissa Aloitin pienoisen kuntokuurin tässä, oon jumppaillu ja venytelly ja lenkillä käyny jokapäivä nyt, jos sais muutaman kilon pois ennenkun parin kuukauden päästä alotan clomit. Vitamiinit on ollukki lisänä jo jonkin aikaa ja nyt otin greipit mukaan kuvioon, on muuten hyviä Tosta mistä oottekin keskustellu täällä et on kauheeta kun joka puolella muualla kuulee vauvauutisia vain satelevan niin kokemusta on täälläkin... Tavallaan se on tosi kurjaa kun ei voi iloita muiden onnistumisista..:/ Mulla meni joskus vuosia sitten kaverisuhteetkin pilalle kun toiset sai lapsia ja ite ei, ei vaan pystyny olla enää kaikesta ilonen heijän puolestaan ja sit sateli niitä kummikutsuja jotka olis halunnu tyrmätä muttei kehdannu. Ja miten yhtäkkiä sitä alkoikin kiinnittää huomiota vain ja ainoastaan niihin vauvamahoihin kaupoissa ja jokapaikassa ja sit koki itsensä niin katkeraksi kun ei voinut itse olla raskaana. Ihan kauheata aikaa jota en tahtois elää enää
mutta väkisinkin ne tunteet välillä kirpoo pintaan. Ja joo kauhulla täällä odotetaan niitä uutisia suvussa tai kaveripiirissä että kuka ilmoittaa seuraavaksi olevansa raskaana... Koitan olla iloinen mutta sen voi nähdä naamasta.. Tuli vaan mieleen että saaks sitä mököttää kun sit taas jos itse joskus raskautuis niin olishan se mukavaa jos muut olisivat iloisia meidänkin raskaudesta.. kinkkisiä juttuja, tunteet kun vaan on niin omaehtoisia et aina järki ei juokse niin kuin sen tahtois jolkottavan.Mites teillä miehet on suhtautunu tähän vauvaprosessiin? Tai sen tuomiin ongelmiin kun ei heti raskaudukkaan? Meillä on nyt tällä kertaa ihme kyllä mies innoissaan vielä kun partiopoika, mutta ekaa kun tehtiin niin kyllä se oli sellasta pakkopullaa välillä. Ja paineita alko tulla sit miehellekkin niin petihommat ei sitten sujuneetkaan. ja loput voitte arvatakin sit..
Mutta ei mies voinu käsittääkään sitä tuskaa mikä mun sisällä oli johtuen lapsettomuudesta.. me ei käsitelty asiaa sen kummemmin, tai joskus yritin mutta huomasin ettei se ymmärrä mun tuntemuksia. Nyt oon kuitenkin sen verran kiitollisessa asemassa että mulle on tuo yksi rakas lapsi suotu ja oon ikionnellinen hänestä :heart: En tiedä mitä olisi tapahtunut jos ei onni olisi käynyt meidän ovelle koputtamassa, sen verran rikki olin siinä vaiheessa. Mä tunnen todella syvää myötätuntoa muita lapsettomuutta kohdanneita kohtaan koska olen kokenut saman tilanteen, olen lukenut monia aihetta käsitteleviä omaelämäkertoja ja itkenyt jokaisessa. kai sekin on jonkinlaista vertaistukea kun tietää ettei ole yksin ongelmiensa kanssa, tai näin oon kokenut asian.
Usko on kova että jonain päivänä vielä saa tuoksutella sitä ihanaista lapsosta sylissään, sen toivon tapahtuvan jokaiselle meistä..:hug:
anteeksi avautumiseni, toivon etten pahoittanut kenenkään mieltä tekstilläni.. Tukijoukkoja kun tarvitaan tässäkin taistelussa ja te ootte niitä parhaita
Kauniita unia kaikille, tää menee jatkamaan työyötään, heips :wave:
selmari et todellakaan pahoittanu ainaskaan mun mieltä, kun lukee noita avautumisia niin tunnistaa omia tuntojaan. Ja sikshän tääl ollaan. :hug:
Mun mies suhtautuu aika viileesti tähän prosessiin, ts. aina ku menkat tulee ja oon allapäin niin hän on sitä mieltä että ens kerralla pitää vaan yrittää enemmän. Ei siis näytä että koskettaako tää häntä jotenkin, on vaan. Lohduttaa kyllä kun mulla on suru menkoista ja kyselee että ookko ny laskenu ovulaatioita, mut on sillain ehkä hieman etäinen, en osaa selittää. Kun ollaan puhuttu asiasta niin on hän kyllä optimistinen asian suhteen mutta, niinku selmarikin kirjoitti, ei ymmärrä mitä mä tunnen. Eikä kai voikaan.
Mun mies suhtautuu aika viileesti tähän prosessiin, ts. aina ku menkat tulee ja oon allapäin niin hän on sitä mieltä että ens kerralla pitää vaan yrittää enemmän. Ei siis näytä että koskettaako tää häntä jotenkin, on vaan. Lohduttaa kyllä kun mulla on suru menkoista ja kyselee että ookko ny laskenu ovulaatioita, mut on sillain ehkä hieman etäinen, en osaa selittää. Kun ollaan puhuttu asiasta niin on hän kyllä optimistinen asian suhteen mutta, niinku selmarikin kirjoitti, ei ymmärrä mitä mä tunnen. Eikä kai voikaan.
Babies :hug: täältä kohtalotoverilta! Täällä toki jo kp3 mutta kuitenkin. Elämä alkaa hiljalleen taas voittaa
selmari Meillä mies on vakaasti sitä mieltä että lapsi tulee kun on sen aika. Asenne jota mä en ole koskaan vielä sisäistänyt, mä taas en ymmärrä miten se muka voisi joskus tulla kunnei se tähän 1,5 vuoteenkaan ole tullut?! Eli meillä mies uskoo että se joskus ajallaan onnistuu, eikä näin ollen ole kovinkaan innokas asiaan sen enempää puuttuvan. Joskus olen myös koittanut kysellä että voiskos ees jotain kiinnostusta mua ja mun paskoja fiiliksiäni kohtaan tuntea, mutta sen hetken hän jaksaa "olla läsnä" ja seuraavassa hetkessä homma on taas unohduksissa. Me ollaan kyllä keskenään sen verran eri tilanteissa miehen kanssa että hänen omista ystävistään ei kellään ole vielä lapsia, kun taas mua ahdistaa se että oikeestaan kaikilla mun ystävillä taas on, tai ovat vähintäänkin raskaana. Ja se taas aiheuttaa sen että tuntee olevansa niin yksin. Ei viitti kauheesti niissä vauvaperheissä kyläilläkään ku se muistuttaa joka kerta omasta "vajavaisuudesta" ja toisaalta ei ole enää mitään puhuttavaa ystävien kanssa. Tai siis on toki, mutta he sitten pääosin puhuvat siitä lapsestaan jne.. Ja siinä on keskustelu vähän yksipuolista ku kerran toisella ei ole mistä kertoa...
Ja Tiikeli tossa ku laitoit että mies on sitä mieltä et sit vaan pitää yrittää enemmän, ni aika tuttuja lausahduksia noikin. Miehet ei oikeesti tunnu ymmärtävän että siellä voi olla jotain vikaa jossain "pikkuasiassa" eli esim. munasolun kuori on liian kova ettei siimahännät pääse sisälle tai jotain. Ja luottavat vaan kaiken tapahtuvan "kun on sen aika" ja kuhan yrittää riittävästi. Pyhpah, sanon minä|O Mä olen tässä myös miettiny että jos pettymysten ja onnistumisten määrät ois elämän aikana samat, ni mullahan olis tulossa ihan loistava loppuelämä! Sen verran tässä saanu noita pettymisiä jo kokea...
Täältä taas suunta ylöspäin, hiiiii-op! Josko tämä kevät toisi tulosta ku viime kevät ei sitä tehny...
selmari Meillä mies on vakaasti sitä mieltä että lapsi tulee kun on sen aika. Asenne jota mä en ole koskaan vielä sisäistänyt, mä taas en ymmärrä miten se muka voisi joskus tulla kunnei se tähän 1,5 vuoteenkaan ole tullut?! Eli meillä mies uskoo että se joskus ajallaan onnistuu, eikä näin ollen ole kovinkaan innokas asiaan sen enempää puuttuvan. Joskus olen myös koittanut kysellä että voiskos ees jotain kiinnostusta mua ja mun paskoja fiiliksiäni kohtaan tuntea, mutta sen hetken hän jaksaa "olla läsnä" ja seuraavassa hetkessä homma on taas unohduksissa. Me ollaan kyllä keskenään sen verran eri tilanteissa miehen kanssa että hänen omista ystävistään ei kellään ole vielä lapsia, kun taas mua ahdistaa se että oikeestaan kaikilla mun ystävillä taas on, tai ovat vähintäänkin raskaana. Ja se taas aiheuttaa sen että tuntee olevansa niin yksin. Ei viitti kauheesti niissä vauvaperheissä kyläilläkään ku se muistuttaa joka kerta omasta "vajavaisuudesta" ja toisaalta ei ole enää mitään puhuttavaa ystävien kanssa. Tai siis on toki, mutta he sitten pääosin puhuvat siitä lapsestaan jne.. Ja siinä on keskustelu vähän yksipuolista ku kerran toisella ei ole mistä kertoa...
Ja Tiikeli tossa ku laitoit että mies on sitä mieltä et sit vaan pitää yrittää enemmän, ni aika tuttuja lausahduksia noikin. Miehet ei oikeesti tunnu ymmärtävän että siellä voi olla jotain vikaa jossain "pikkuasiassa" eli esim. munasolun kuori on liian kova ettei siimahännät pääse sisälle tai jotain. Ja luottavat vaan kaiken tapahtuvan "kun on sen aika" ja kuhan yrittää riittävästi. Pyhpah, sanon minä|O Mä olen tässä myös miettiny että jos pettymysten ja onnistumisten määrät ois elämän aikana samat, ni mullahan olis tulossa ihan loistava loppuelämä! Sen verran tässä saanu noita pettymisiä jo kokea...
Täältä taas suunta ylöspäin, hiiiii-op! Josko tämä kevät toisi tulosta ku viime kevät ei sitä tehny...
selmari Kuulostaa aika hurjalle tuo sun vuoto.. Mulla on viimisen vajaan puolen vuoden aikana niukentunu vuoto siihen että max. kolme päivää kestää.. Ihania nää ensimmäiset kiertopäivät ku mulla on ainakin ihan sellanen tursopallo olo
Täällä kans samat suunnitelmat, aloitan pienen elämänmuutoksen. :attn: Ensin ruokavalio.
hurja oravanpyörä tämä huono fiilis. Ei tee miel tehdä mitään, istuu vaan kotona ja syö. Sit kun ei tee mitään, ei myöskään jaksa tehdä mitään... Tsemppiä sulle kuntoiluun!
En tiedä miten todellisuudessa tulee tapahtumaan... Mutta JOS joskus raskaudun ja joku vastaavassa tilanteessa ei pysty olemaan onnellinen, niin luulen ymmärtäväni kyllä.. Kun on itse kokenut saman...
Meidän isäntä ehdotti ensimmäisenä että mentäis tutkimuksiin.. Minä kieltäydyin silloin vielä ajattelemasta asiaa. Ja nyt kun tutkimuksiin mennään ja nämä tunteet on taas pinnalla mulla, mies ei oikein tahdo ymmärtää. Kyllähän se lohduttaa ja kyselee mikä on kun olen niin vaisu.
Tämä tällänen vellova pahaolo alkaa jo vaikuttamaan töihinkin, ei jotenkin jaksa innostua mistään..
Kiitos Manuliina Toi on kyllä niin totta. Tuntuu ettei ole enää mitään puhuttavaa niiden kanssa jotka on paksuna/vauvan vasta saaneet.. Inhaa tuntea tällästä ja aika yksinäiseksi tää mun elämä alkaa menemään.. :/
Voi kun oliskin niin että pettymysten ja onnistumisten määrät olis samat elämän aikana Pitäs alkaa muksuja tulemaan ja lottovoittoa tilille Olen kyllä kiitollinen ihanasta miehestäni, siitä että on töitä, katto pään päällä ja melkein terve Niin ja tietty jo olemassaolevasta perheestä..
Toivon sydämestä plussia teille kaikille ja jaksamista tähän koettelemukseen :heart: Tuetaan toisiamme
Täällä kans samat suunnitelmat, aloitan pienen elämänmuutoksen. :attn: Ensin ruokavalio.
hurja oravanpyörä tämä huono fiilis. Ei tee miel tehdä mitään, istuu vaan kotona ja syö. Sit kun ei tee mitään, ei myöskään jaksa tehdä mitään... Tsemppiä sulle kuntoiluun!
En tiedä miten todellisuudessa tulee tapahtumaan... Mutta JOS joskus raskaudun ja joku vastaavassa tilanteessa ei pysty olemaan onnellinen, niin luulen ymmärtäväni kyllä.. Kun on itse kokenut saman...
Meidän isäntä ehdotti ensimmäisenä että mentäis tutkimuksiin.. Minä kieltäydyin silloin vielä ajattelemasta asiaa. Ja nyt kun tutkimuksiin mennään ja nämä tunteet on taas pinnalla mulla, mies ei oikein tahdo ymmärtää. Kyllähän se lohduttaa ja kyselee mikä on kun olen niin vaisu.
Tämä tällänen vellova pahaolo alkaa jo vaikuttamaan töihinkin, ei jotenkin jaksa innostua mistään..
Kiitos Manuliina
Toi on kyllä niin totta. Tuntuu ettei ole enää mitään puhuttavaa niiden kanssa jotka on paksuna/vauvan vasta saaneet.. Inhaa tuntea tällästä ja aika yksinäiseksi tää mun elämä alkaa menemään.. :/ Voi kun oliskin niin että pettymysten ja onnistumisten määrät olis samat elämän aikana
Pitäs alkaa muksuja tulemaan ja lottovoittoa tilille Olen kyllä kiitollinen ihanasta miehestäni, siitä että on töitä, katto pään päällä ja melkein terve Niin ja tietty jo olemassaolevasta perheestä..Toivon sydämestä plussia teille kaikille ja jaksamista tähän koettelemukseen :heart: Tuetaan toisiamme
Selmari Antaa tulla vaan! Hyvää se tekee kun vähän avautuu! itsekin noita samoja ajattelen ja tekee hyvää, kun joku toinen pukee niitä omia ajatuksia sanoiksi. Meillä on mies kyllä aidosti ollut surullinen tästä asiasta, mutta tuntuu kuitenkin, että se naisen ja miehen suru on vähän erilaista. Ehkä ne tunteet on useammin itsellä läsnä, johtuu varmaan ihan tästä oman kehon tarkkailustakin.
Manuliina & Babies Mäkin olen alkanut tuntea itseni ulkopuoliseksi ystävieni keskellä, kun kahta lukuun otamatta kaikilla on lapsi. He kyllä tietävät tilanteen ja kannustavat sekä elävät mukana, mutta ne puheenaiheet on aika vähissä, kun itse ei voi niitä lapsipuheenaiheita jakaa. Jotenkin omien vanhempien puolestakin tuntuu pahalle, kun he eivät ole saaneet sitä isovanhemmuutta kokea. Ja töissä oon huomannu, että mua on alettu pitää vähän outona kun talo on kohta valmis ja puhun vaan tulevasta koiranpennusta...
Täällä kp 2, täti suvaitsi vihdoin saapua. Kävin kyselemässä sen lähetteen perään, lääkäri olikin unohtanut laittaa sen eteenpäin. Eli ei tarte vielä pariin kuukauteen odottaa, aargh!!!
Kiitos naiset :hug:
Manuliina & Babies Mäkin olen alkanut tuntea itseni ulkopuoliseksi ystävieni keskellä, kun kahta lukuun otamatta kaikilla on lapsi. He kyllä tietävät tilanteen ja kannustavat sekä elävät mukana, mutta ne puheenaiheet on aika vähissä, kun itse ei voi niitä lapsipuheenaiheita jakaa. Jotenkin omien vanhempien puolestakin tuntuu pahalle, kun he eivät ole saaneet sitä isovanhemmuutta kokea. Ja töissä oon huomannu, että mua on alettu pitää vähän outona kun talo on kohta valmis ja puhun vaan tulevasta koiranpennusta...
Täällä kp 2, täti suvaitsi vihdoin saapua. Kävin kyselemässä sen lähetteen perään, lääkäri olikin unohtanut laittaa sen eteenpäin. Eli ei tarte vielä pariin kuukauteen odottaa, aargh!!!
Kiitos naiset :hug:
nyt taas muistan, miks lopetin oviksen testailun... maanantaina meinasin unohtaa ja tein testin vasta seittemältä illalla, ja siinä näky tositosi haalee testiviiva ja tiistaina muistin kattoa testiä vasta puoli tuntia tekemisen jälkeen ja näkyi taas haalee testiviiva... ja nyt en sit oikein tiedä, että onko se ovis vasta tuloillaan vai menikö se vähän ohi, kun oli niin pitkä väli testien välillä, kun samaan aikaanhan se pitäis joka päivä tehdä :/ mutta varmuuden vuoksi aloitettiin jo sunnuntaina ja tarkotus ois nyt joka päivä jatkaa siihen asti että ovis ois todistetusti ohi... ettei ainakaan siitä sitten olis kiinni
miehen suhtautumisesta joku kyseli... mun mies on erittäin vahvasti sitä mieltä, että tulee kun on tullakseen, ja kyllä mä tavallaan uskon itekkin siihen, kun meillähän on yks lapsi jo... mutta aika vähän meillä aiheesta ylipäänsä puhutaan
miehen suhtautumisesta joku kyseli... mun mies on erittäin vahvasti sitä mieltä, että tulee kun on tullakseen, ja kyllä mä tavallaan uskon itekkin siihen, kun meillähän on yks lapsi jo... mutta aika vähän meillä aiheesta ylipäänsä puhutaan
[/B]Tinnttu[/B] Luulen et mulla käy samoin jos alan noitten ovistikkujen kans pelailemaan, olenhan ihan täys lahopää
Soitin äsken työterveyden ajanvaraukseen että pääsen sinne labraan.. Kyse on siis noista kilpirauhas yms. kokeista.. Mulle ei kumpikaa lääkäri sanonu että pitääkö ne ottaa ennen kymmentä aamulla?(Kävin siis eka gynellä ja sen jälkee työterveyslääkärillä kysymässä mitä saa työterveyden piikkiin) Oli vaan puhe että kp5 pitää mennä.. Sitte tää ajanvarauksen eukko kysyy multa pitääkö ne ottaa ennen kymppiä?? Eiks sen pitäs siellä päässä tietää? Sain ajan 11.10.. Noh, pitää kysyy sieltä yksityiseltä minne oon menossa lääkärille, siellä ne sentään tietää jotain.
Soitin äsken työterveyden ajanvaraukseen että pääsen sinne labraan.. Kyse on siis noista kilpirauhas yms. kokeista.. Mulle ei kumpikaa lääkäri sanonu että pitääkö ne ottaa ennen kymmentä aamulla?(Kävin siis eka gynellä ja sen jälkee työterveyslääkärillä kysymässä mitä saa työterveyden piikkiin) Oli vaan puhe että kp5 pitää mennä.. Sitte tää ajanvarauksen eukko kysyy multa pitääkö ne ottaa ennen kymppiä?? Eiks sen pitäs siellä päässä tietää? Sain ajan 11.10.. Noh, pitää kysyy sieltä yksityiseltä minne oon menossa lääkärille, siellä ne sentään tietää jotain.
miesten suhtautumisesta täälläkin, miun mies on kanssa sitä mieltä että tulee kun on tullakseen, mut nyt kun tuo vuos tuli täyteen, niin kyllä hänestä huomaa että vähän jo huolettaa. tutkimuksista on kokoajan ollu sitä mieltä että tutkitaan kaikki mitä pitää. kyllä meillä vauvasta puhutaan ihan arjessa paljon, että pikkunen sitä ja tätä SITTEN KUN..... tavallaan se pitää toivoa yllä ja joskus masentaa että koskaan ei tule se sitten kun. sanoimpa jo yksi päivä, kun aina sanotaan "lapsia ei tehdä, niitä saadaan", että lapsia ei näköjään tehdä eikä saada. mutta ei kai se pirujen maalailu seinille taas auta... menkkajuilinnat päällä ja viikonloppuna odotettavissa taas räjähdys siinä suhteessa, henkinen ja fyysinen : /
Viimeksi muokattu:
Täällähän menee kierrot aika samoja tahteja. Iso :hug: Manuliina, Babies, selmari ja haaveilija82 sinne menkkojen keskelle.
Täällä jo hiukan niistä toivuttu ja yritän viljellä positiivista ajattelua tähän kiertoon että jaksais taas yrittää. Josko se olisi tämä kierto mistä tärppäisi! MarZ Niin mäkin vähän ajattelin oisko se möykky voinut olla joku tosi varhanen km mut tiiä häntä, menkat ainaki loppu ihan normaalisti.
Mun mies on kans sillä "tulee kun on tullakseen kannalla" ja ei ymmärrä mikä "kiire" tällä asialla on. Sille on kuulemma sama tuleeko se vauva nyt vai monen vuoden päästä. Sillä se ei sitten ookkaan aina niin mukana tässä hommassa. Välillä tuntuu että mies yrittää vaan sen takia kun kaikki sitä siltä odottaa, kun on jokusen vuoden mua vanhempi. Erityisesti miehen vanhemmat, ei ne kyllä koskaan suoraan sano mutta vihjailu on kerta kerralta selkeempää.
Mitään paineita ei sais olla ja oon niitä yrittäny olla luomatta. En välttämättä kerro millon on ovulaatio tms. ettei sit tuntuis että nyt on "pakko" pupuilla. Kerron kyllä millon menkkojen pitäis alkaa ja millon testaan/oon testannu. Mut ei se ymmärrä miks mä itken kun menkat alkaa tai tulee nega. Kaikelle kun on kuulemma kuitenkin tehtävissä jotain ja asiat pystyy selvittämään. Ei sillä silti tunnu olevan mielenkiintoa tutkimuksiinkaan lähteä vaikka on sanonut että voi niissä käydä.
Mulla on ollu vauvakuume jo montamonta vuotta jo kauan ennen kun ees tavattiin miehen kanssa ja sitäkin se välillä sanoo että siitä tuntuu että mulle on ihan sama kenen kanssa minä niitä lapsia teen. Ei se ymmärrä että jos asia niin ois niin mulla varmaan olis jo ne lapset ja ettei todellakaan oo ollu mitään mielenkiintoa yrittääkään niitä kenenkään muun kanssa vaan hän ite on just se ihminen jonka kanssa niitä haluan. Ja sitäkin se kait pelkää että jos tutkimuksiin mennään ja vika onki hänessä niin luulee pöljä että mä jätän sen tai jotain sen takia. Vaikka kuinka näistä puhuis niin ei se siltikään oikee ymmärrä. Huoh, miehet!
Ohhoh tulipas sepustus. Mut varmaan paljon samoja juttuja teidän miehillä. Koitetaan kestää niiden ajatusmaailmaa Tää palsta on kyllä huippu paikka missä jakaa ilot ja surut. Ootte ihania :heart: Plussia kaikille!
Täällä jo hiukan niistä toivuttu ja yritän viljellä positiivista ajattelua tähän kiertoon että jaksais taas yrittää. Josko se olisi tämä kierto mistä tärppäisi! MarZ Niin mäkin vähän ajattelin oisko se möykky voinut olla joku tosi varhanen km mut tiiä häntä, menkat ainaki loppu ihan normaalisti.
Mun mies on kans sillä "tulee kun on tullakseen kannalla" ja ei ymmärrä mikä "kiire" tällä asialla on. Sille on kuulemma sama tuleeko se vauva nyt vai monen vuoden päästä. Sillä se ei sitten ookkaan aina niin mukana tässä hommassa. Välillä tuntuu että mies yrittää vaan sen takia kun kaikki sitä siltä odottaa, kun on jokusen vuoden mua vanhempi. Erityisesti miehen vanhemmat, ei ne kyllä koskaan suoraan sano mutta vihjailu on kerta kerralta selkeempää.
Mitään paineita ei sais olla ja oon niitä yrittäny olla luomatta. En välttämättä kerro millon on ovulaatio tms. ettei sit tuntuis että nyt on "pakko" pupuilla. Kerron kyllä millon menkkojen pitäis alkaa ja millon testaan/oon testannu. Mut ei se ymmärrä miks mä itken kun menkat alkaa tai tulee nega. Kaikelle kun on kuulemma kuitenkin tehtävissä jotain ja asiat pystyy selvittämään. Ei sillä silti tunnu olevan mielenkiintoa tutkimuksiinkaan lähteä vaikka on sanonut että voi niissä käydä.
Mulla on ollu vauvakuume jo montamonta vuotta jo kauan ennen kun ees tavattiin miehen kanssa ja sitäkin se välillä sanoo että siitä tuntuu että mulle on ihan sama kenen kanssa minä niitä lapsia teen. Ei se ymmärrä että jos asia niin ois niin mulla varmaan olis jo ne lapset ja ettei todellakaan oo ollu mitään mielenkiintoa yrittääkään niitä kenenkään muun kanssa vaan hän ite on just se ihminen jonka kanssa niitä haluan. Ja sitäkin se kait pelkää että jos tutkimuksiin mennään ja vika onki hänessä niin luulee pöljä että mä jätän sen tai jotain sen takia. Vaikka kuinka näistä puhuis niin ei se siltikään oikee ymmärrä. Huoh, miehet!
Ohhoh tulipas sepustus. Mut varmaan paljon samoja juttuja teidän miehillä. Koitetaan kestää niiden ajatusmaailmaa
Tää palsta on kyllä huippu paikka missä jakaa ilot ja surut. Ootte ihania :heart: Plussia kaikille!Sama, itsellä ollu vauvakuume jostakin 14v asti
ja mies joskus keljuilee että vauvakuumeella ei oo mitään tekemistä sen kanssa että oon hänen kanssa. sehän ei tietenkään ole niin. helpottavaa kun on löytänyt ihanan ja mahtavan kumppanin, yksin jos olisin, olis silti vauvakuume muttei halua laittaa sitä kuitenkaan käytäntöön vaan vauvan takia.Heippa kaikki! Tulin taustalta tsekkaamaan uuden ketjun! Pakko nyt hehkuttaa, että on välillä rentouttavaa, kun ei tarvitse miettiä koko vauva-asiaa. Mullahan siis mies on 4 kuukautta töissä toisella paikkakunnalla. Ensi viikolla mies tulee ensi kerran käymään kotona ja ovulaatio on nyt lähipäivinä, joten eipä tarvitse tässä kuussa raskauden merkkejä vahdata. Kummalla tavalla koko vauvakuume on nyt sammunut, luulin että tämä asia olisi vaikeampi. Mutta eiköhän se sama kuume tässä taas kohoa, kun alkaa taas uusi yritys kesän korvilla
Olitte keskustelleet miehen osallistumisesta tähän projektiin... Meillä mies oli se, joka ensimmäisenä ehdotti ehkäisyn poisjättämistä. Hänellä on kova vauvakuume. Joulukuussa, kun luulin olevani raskaana oli mies tosi onnellinen ja pettyi kovin kun menkat alkoivatkin. Hyvä isä miehestäni tulisikin, hän on sitä jo nyt minun pojalleni.
Tsemppiä kaikille ja paljon plussia!!!!
Olitte keskustelleet miehen osallistumisesta tähän projektiin... Meillä mies oli se, joka ensimmäisenä ehdotti ehkäisyn poisjättämistä. Hänellä on kova vauvakuume. Joulukuussa, kun luulin olevani raskaana oli mies tosi onnellinen ja pettyi kovin kun menkat alkoivatkin. Hyvä isä miehestäni tulisikin, hän on sitä jo nyt minun pojalleni.
Tsemppiä kaikille ja paljon plussia!!!!
heippa kaikille
Täällä vuodetaan edelleen, sais loppua jo. Aiheuttaakohan se kemiallinen raskaus tämmöstä kun mähän sain sen värillisen haamun sillon kp29 herkkään testiin. Tuntuu vaan niin oudolta tää vuoto.
Siis joo kyllä meilläkin mies kovasti lapsen haluaa, mutta se ei vaan ymmärrä näitä pettymyksiä ja mun tuntemuksia.. Ja sit kun sitä seksiäkään ei meillä joka päivä harrastella niin sillon kun pitäs niin mies nukkuu tai muuta vastaavaa mikä saa mut raivon partaalle... Oon aika kipakka luonteeltani (miehen epäonneks ) ,ja mulla yllättäin hajos puhelin palasiks kun meillä oli pienoinen riita..:saint:
Harvemmin mitään tuollasta mutta mulla oli aika rankka työviikko ja se sit purkautu jotenkin ja mies sai kärsiä sit..
Dieetti lähteny hyvin käyntiin, greipit maistuu ja tänäänkin oli niin ihana päivä et ulkoiltua tuli ja paljon
Täällä vuodetaan edelleen, sais loppua jo. Aiheuttaakohan se kemiallinen raskaus tämmöstä kun mähän sain sen värillisen haamun sillon kp29 herkkään testiin. Tuntuu vaan niin oudolta tää vuoto.
Siis joo kyllä meilläkin mies kovasti lapsen haluaa, mutta se ei vaan ymmärrä näitä pettymyksiä ja mun tuntemuksia.. Ja sit kun sitä seksiäkään ei meillä joka päivä harrastella niin sillon kun pitäs niin mies nukkuu tai muuta vastaavaa mikä saa mut raivon partaalle... Oon aika kipakka luonteeltani (miehen epäonneks
) ,ja mulla yllättäin hajos puhelin palasiks kun meillä oli pienoinen riita..:saint:Harvemmin mitään tuollasta mutta mulla oli aika rankka työviikko ja se sit purkautu jotenkin ja mies sai kärsiä sit..
Dieetti lähteny hyvin käyntiin, greipit maistuu ja tänäänkin oli niin ihana päivä et ulkoiltua tuli ja paljon
Pahoittelut kaikille menkoista kärsiville :hug: Täällä tullaan pian perässä, tänään taitaa olla 25/26-28, luulenpa että menee 28kp tässä kierrossa ovuloinnista päätellen.
Täällä mies on hitaasti lämpenevää sorttia. Koskaan ei erityisemmin ole haaveillu lapsista, mulle nous vauvakuume heti taivaisiin kun tapasin mieheni Sillä linjalla menee kuten joku muukin sanoi, että lapsi tulee sitten kun sen aika on/tarkoitettu niin jne. Vähän aikaa sitten juteltiin miehen tuntemuksista ja hän sanoi yllättäen!! että ei uskalla hirveästi haaveilla/toivoa kun "joutuu" olemaan mun tukena kun menkat kaataa maailman. Sanoin kyllä että tottakai saa mun kanssa haaveilla ja suunnitella, musta se olis vaan ihanaa Ihmeen viilipyttyjä taitaa olla useimmat miehet.
Tunturihilla, mulle kans joskus mies sanoi että taitaa olla vauva se pääasia sama se mistä tulee, mut ei se niin ole vaan nimeomaan TÄMÄN MIEHEN kanssa sen lapsen haluan <3
Amalia Armas, kiva ettei taukoilu ole tuskaista aikaa, otat nyt ilon irti elämästä kun ei tarvi stressata kiertojen vaiheita
Mulla on tosiaan koulua ollut aamusta iltaan tällä viikolla eikä ole iltasin kerennyt omaa napaa ajattelemaan, tänään pääsin vähän aikasemmin mutta nyt opiskelussa suuria suunnitelmia, joista ehkä kerron myöhemmin kun asiat selviää eteenpäin Tämän uuden jutun kannalta melkein olis parempi etten ihan just nyt tulis raskaaksi, ihankun se nyt edes olisi mahdollista
Leppoisaa viikonloppua kaikille
Täällä mies on hitaasti lämpenevää sorttia. Koskaan ei erityisemmin ole haaveillu lapsista, mulle nous vauvakuume heti taivaisiin kun tapasin mieheni
Sillä linjalla menee kuten joku muukin sanoi, että lapsi tulee sitten kun sen aika on/tarkoitettu niin jne. Vähän aikaa sitten juteltiin miehen tuntemuksista ja hän sanoi yllättäen!! että ei uskalla hirveästi haaveilla/toivoa kun "joutuu" olemaan mun tukena kun menkat kaataa maailman. Sanoin kyllä että tottakai saa mun kanssa haaveilla ja suunnitella, musta se olis vaan ihanaa Ihmeen viilipyttyjä taitaa olla useimmat miehet.Tunturihilla, mulle kans joskus mies sanoi että taitaa olla vauva se pääasia sama se mistä tulee, mut ei se niin ole vaan nimeomaan TÄMÄN MIEHEN kanssa sen lapsen haluan <3
Amalia Armas, kiva ettei taukoilu ole tuskaista aikaa, otat nyt ilon irti elämästä kun ei tarvi stressata kiertojen vaiheita
Mulla on tosiaan koulua ollut aamusta iltaan tällä viikolla eikä ole iltasin kerennyt omaa napaa ajattelemaan, tänään pääsin vähän aikasemmin mutta nyt opiskelussa suuria suunnitelmia, joista ehkä kerron myöhemmin kun asiat selviää eteenpäin
Tämän uuden jutun kannalta melkein olis parempi etten ihan just nyt tulis raskaaksi, ihankun se nyt edes olisi mahdollista Leppoisaa viikonloppua kaikille
ja niin meni hermot ovistestailuun... samaan tyyliin jatku, keskiviikkona muistin kattoa testin vasta tunti tekemisen jälkeen, eikä näkyny minkäänlaista viivaa ja eilen tulin kotiin vasta kuudelta ja muistin että olis pitäny käydä apteekista hakemassa lisää testejä... joten päätinkin sitten että "¤#¤% en jaksakaan testailla....
Tinnttu Mie tilasin tänään ekat ovistestit, tuun sit kertomaan omista toilailuista jos osaan käyttää niitä :O Tänään kp5, toivottavasti ehtii tulla!
Joop, täällä kans ollu vauvakuume niin kauan ku muistan.. Nuorempana tulevaisuuden ammattini tais olla Äiti :ashamed:
Tää on tällänen ihan pikanen päivitys, oli pakko tulla kirjottaa.. Lähin tossa tunti sitte antamaan pari putkiloa verta noita hormonikokeita varten.. Ajelin sitte parkkiin siihen lääkäritalon kupeeseen ja joku mies pyöräili viereen.. Sanoi että olin onnellisesti ajellu auton lämmityspiuha perässä pitkän matkaa Hän oli sitte ajellu muutaman sata metriä mun perässä, että tulee sanomaan.. :headwall: Pikkasen nolotti.
Joop, täällä kans ollu vauvakuume niin kauan ku muistan.. Nuorempana tulevaisuuden ammattini tais olla Äiti :ashamed:
Tää on tällänen ihan pikanen päivitys, oli pakko tulla kirjottaa.. Lähin tossa tunti sitte antamaan pari putkiloa verta noita hormonikokeita varten.. Ajelin sitte parkkiin siihen lääkäritalon kupeeseen ja joku mies pyöräili viereen.. Sanoi että olin onnellisesti ajellu auton lämmityspiuha perässä pitkän matkaa
Hän oli sitte ajellu muutaman sata metriä mun perässä, että tulee sanomaan.. :headwall: Pikkasen nolotti.Nonniin, reilu viikko menkkoihin ja sen taas olosta huomaa. Mieli on maassa eikä mikään onnistu, suututtaa ja itkettää vain. Väsynytkin olen, henkisesti ja fyysisesti. Kaapin perukoillakin on vauvanvaatteita jotka hommasin tuulimunavauvalleni, en tiedä mitä niittenkään kanssa tekisin.. Anteeksi nyt, tuli pahanolonpostaus muttakun olo on vain niin huono. :'(
Tiikeli anna niiden vaatteiden olla siellä kaapin perukoilla, niitä tulet vielä tarttee :heart: :hug:
Tinnttu: Ei sun varmaan kannata testailla ovista jos siitä tulee vaan enempiki lisäharmia ja stressiä :hug: Tunnistatko muuten ovulaatiota tai sen lähestymistä?
Tunturihilla :hug:
Babies, mistä tilasit? Noista nettikaupoista joista mä oon niitä tilannut niin on tullut tosi nopeesti! Ja tekevälle sattuu
Tiikeli: Mä oon kanssa hankkinut kasan vauvanvatteita ja vähän muutakin vaikken ole kertaakaan edes tullut raskaaksi. Kerran sitten olin niin alamaissa että pistin kaiken kirpparille myyntiin, kaikkea ei kuitenkaan ostettu joten "jouduin" tuomaan niitä takaisin kotiin. Toivottavasti niille löytyy vielä käyttäjä. Ja hei tottakai saa purkaa tänne pahaa oloa, sen takiahan me täällä ollaan! :hug:
Mä oon onneks ottanut iisimmin tässä loppukierron aikana, en ole tarkkaillut mahdollisia oireita tms. Nyt vaan odotan että ne menkat tulis, tänään taitas olla 27/26-28.
Tunturihilla :hug:
Babies, mistä tilasit? Noista nettikaupoista joista mä oon niitä tilannut niin on tullut tosi nopeesti! Ja tekevälle sattuu
Tiikeli: Mä oon kanssa hankkinut kasan vauvanvatteita ja vähän muutakin vaikken ole kertaakaan edes tullut raskaaksi. Kerran sitten olin niin alamaissa että pistin kaiken kirpparille myyntiin, kaikkea ei kuitenkaan ostettu joten "jouduin" tuomaan niitä takaisin kotiin. Toivottavasti niille löytyy vielä käyttäjä. Ja hei tottakai saa purkaa tänne pahaa oloa, sen takiahan me täällä ollaan! :hug:
Mä oon onneks ottanut iisimmin tässä loppukierron aikana, en ole tarkkaillut mahdollisia oireita tms. Nyt vaan odotan että ne menkat tulis, tänään taitas olla 27/26-28.
Tiikeli :hug: Kyllä se olo siitä paranee Täällä kp6 ja on taas paljon paremmalla mielellä ku viikko sitte.. Ja kyllä niille vaatteille vielä aivan varmasti käyttöä löytyy :heart: On kyllä tosi vaikea olla ostamatta vauvanvaatteita nyt etenkin kun alkaa tulla kaikkia ihania keväisiä pieniä asuja.. Vielä kun töissä niitä joutuu käsittelemään..
Marz Tilasin semmosesta paikasta ku Raskauskeiju.fi. Pikasesti vertailin hintoja ja siinä kun sai raskaustestin kaupan päälle ni oli pakko Ovistestejä lähti tosin nyt vaan yks paketti kokeiluun.
Pakko nyt vouhkata tännekin(tonne Lapsettomuus puolen pinoon jo valitin). Kuulin tämän jutun eilen ja vieläkin se saa savun nousemaan korvista. Eli siis, raskaana oleva työkaverini sai äskettäin tietää saavansa pojan. Ja tämä neiti oli itkenyt tuon koko kyseisen päivän sen takia koska hän olisi halunnut tytön!!!!!! En voi ymmärtää tommosia ihmisiä ollenkaan.. Eikö se ole tärkeintä että lapsi on terve?
Täällä kp6 ja on taas paljon paremmalla mielellä ku viikko sitte.. Ja kyllä niille vaatteille vielä aivan varmasti käyttöä löytyy :heart: On kyllä tosi vaikea olla ostamatta vauvanvaatteita nyt etenkin kun alkaa tulla kaikkia ihania keväisiä pieniä asuja.. Vielä kun töissä niitä joutuu käsittelemään.. Marz Tilasin semmosesta paikasta ku Raskauskeiju.fi. Pikasesti vertailin hintoja ja siinä kun sai raskaustestin kaupan päälle ni oli pakko
Ovistestejä lähti tosin nyt vaan yks paketti kokeiluun. Pakko nyt vouhkata tännekin(tonne Lapsettomuus puolen pinoon jo valitin). Kuulin tämän jutun eilen ja vieläkin se saa savun nousemaan korvista.
Eli siis, raskaana oleva työkaverini sai äskettäin tietää saavansa pojan. Ja tämä neiti oli itkenyt tuon koko kyseisen päivän sen takia koska hän olisi halunnut tytön!!!!!! En voi ymmärtää tommosia ihmisiä ollenkaan.. Eikö se ole tärkeintä että lapsi on terve?