****Jo pidempään yrittäneiden höpinöitä**** vol II

eipäs hätäilläsittenkään, pienen tuhrun lisäks ei oo kuulunut mitään. ovislimat kipuineen tuli 2 viikkoa sitten perjantaina, ja nyt on jo la-iltapäivä... sen pienen tuhrun lisäks siis odotellaan, menkkakivutkin lieveni, eilen olin varma että alkaa mut ei.

 

Peukut pystyssä Tunturihilla! Josko vaikka

 

Pakko tulla sanomaa, että pidän peukkuja Tunturihillalle :heart:

Ja tietysti teille kaikille muillekin, olisitte jo kaikki ansainneet plussan!! :hug:

Terveisin, pahoinvoiva Vaniljainen ja Kultakimpale 6+3 :heart:

 

Vaniljainen Kiitos!! :heart: Toivotaan tosiaan, huomenna pääsee vasta testaamaan. Ja onnellista odotusta siulle, kyllä se pahoinvointi kohta helpottaa toivottavasti

ja Babies Kiitos! Vitsit kun on vaikea odottaa sinne huomiseen mut minkäs teet... :ashamed:

 

Tunturihilla Harmi ku asut niin kaukana, mulla ois kyllä ollu vipata testi Käytiin kesällä Tallinnassa ja suurinpiirtein tyhjennettiin yks apteekki testeistä kun olivat niin edukkaita..

 

Myökin kun käytiin Tallinnassa syksyllä niin tuli ostettua usiampi mut testiaddiktina ne on jo kaaaaaauan sitten kadonnu kaapista. Tää on niin ihmeellistä, ei menkkoja vieläkään, tänää tuli taas sellasta aavistuksen vaaleenrusehtavaa, ja nyt ei enää. Menkkajuilinnat silti päällä.

 

Hei pitkästä aikaa. Tässä uudessa ketjussa en liene käynytkään, enkä kyllä tainnut edelliseenkään kovin aktiivisesti kirjoitella. Enemmän on tullut kirjoteltua tuolla pikkukakkosta toivovien ketjuissa...

Yk17 loppusuorallaan, piinapäiviä elellään. Kävin alkukuusta taas lääkärillä ultrassa, PCO-munasarjat siistiytyneet ihan tyydyttävästi, joskin helminauhamaiset ovat edelleen. Kiertoa olen saanut asiallisemman mittaiseksi kun olen laihduttanut. Tämän kierron tosin epäili venyvän taas yli 40-päiväseksi, ja oli siinä ihan oikeassakin, ovulaatio oli oletettavasti tällä viikolla (jos ollenkaan). Ei ollut enää testejä, joten ihan tuntemusten perusteella tehtyä olettamusta. Muutenkaan en enää viitsi rahojani testeihin hassata, niitä on tässä yrityksen aikana kerennyt mennä muutama sata jo...
Hoitolinjaukset vedettiin lääkärin kanssa selväksi, me mieheni kanssa olemme päättäneet pitäytyä tällä linjalla emmekä halua varsinaisiin hoitoihin ollenkaan. Me tiedetään vallitseva ongelma (ylipainosta johtuva pco) ja ratkaisu siihen on varsin yksinkertainen, eli laihdutus, jolla on jo yhden lapsen verran tuloksia menneisyydessä aikaan saatu.

Huoh.
Teki mieli tulla käväisemään tässä ketjussa, lähinnä nykyisellään tuntemani ärsytyksen muita yrittäjiä kohtaan takia niin verkossa kuin tosi elämässäkin. Etenkin tuo pikkukakkosten ketju on ihan vihoviimeinen nykyisellään, kun tuntuu niin siltä että "kaikki muut" saa lapsensa ensimmäisten kolmen kierron aikana. Ja sitten kun ollaan siellä neljännellä yrityskierrolla niin on jo ihan maansa myynyttä sakkia päivittelemässä että "meille ei tuu ikinä, mä en enää kestä tätä ikuista yrittämistä". Että voi jumalauta. Welcome to my world.
Joo, tiedän ettei ole kenenkään raskautuminen multa pois ja kateellisuus ja katkeruus on rumaa, mutta saako joskus sanoa että vedä nyt se pää sieltä perseestäs pois ja lopeta vinkuminen?!

Toivottavasti en loukannut. Tai no, sehän se älähtää keneen kalahtaa, vai miten se meni?

 

Tunturihillalla on jännät paikat!

Mulla taas vaihteeks kp1. Onneksi en tässä kierrossa odottanut ihmeitä ja olin asennoitunut menkkoihin. Ihmeen hyvin näyttää auttavan.

 

Laitanpa minäkin peukut pystyyn tunturihillalle, toivotaan et menkat pysyy poissa.
Kamomilla, samoja tuntemuksia varmaan kaikilla meillä tässä ketjussa olevilla.. Itse katsastin ennen tätä ketjua muutaman esikoistaan toivojat -ketjun, mutta siellä oli ilmapiiri vähän sellainen että "nyt me lähetään yrittään ja sit kun se onnistuu niin..", siis ei tietoa siitä ettei se ehkä ihan olekaan niin helppoa. Paha sinne on mennä väliin murmuttaan että mun eka raskaus oli tuulimuna ja sen jälkeen yritystä 7kk. Tää ketju on ollut mulle piristys ja pelastus, helpottaa tieto siitä, että en olekaan yksin näiden tunteiden kanssa.
Omaa napaa sen verran että ajattelinpa minäkin taas jaksaa ovistestien kanssa. Kunhan ny sais tilattua..

 

Kamomilla tuo on hyvinkin tuttua, niinku Tiikeli tuossa sanoikin. Ei ole mikään itsestäänselvyys saada lasta ja tässä ketjussa siitä asiasta ovat hyvinkin kaikki samaa miltä. Täällä ei tehdä lapsia eikä "naps vaan" olla raskaana heti kun lakataan ajattelemasta.

 

Täällä kans peukut pystyssä tunturihillalle Tuuhan kertoo sitten jos/kun testailet

 

Heips, kirjoituksenne tuntuivat niin tutuilta että koen kuuluvani tänne joukkoon.
2,5 vuotta on enemmän tai vähemmän aktiivista yritystä takana. Välillä on tullut kuumeiltua kovastikin, joskus taas ihan suosiolla yrittänyt keskittyä muihin asioihin ettei tästä vauvaprojektista tule pakkomielle... Puoli vuotta sitten uskaltauduin verikokeisiin, ja heti niissä oli häikkää: prolaktiiniarvot hurjan korkealla, nyt vastikään todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta,näihin molempiin syön hormoneja.

Kaikki muut asiat on vielä selvittämättä, toivon niin kovasti että nämä olisivat ainoat vaivani eikä löydy lisäongelmia!

Tunturihillalle täältäkin peukkuja!:wave:

 

hopeainen tervetuloa tähän pinoon. :wave:

kiitos teille peukutuksista, tänään ajattelin tehdä 10herkkyyden testin. dpo 17 joten pitäis näkyä...

 

Sirususanna ilmoittautuu pitkästä aikaan. Marraskuisen keskenmenon jälkeen on täytynyt pitää taukoa yrittämisestä ja palstailuista ihan oman pään takia. Nyt meneillään kolmas clomikierto ja yrityskierto jotain 10.

Kaikki teidän jutut raskausuutisten aiheuttamasta pahasta mielestä on niin tuttua. Mä en voinut esikoista kuumeillessani tavata parasta ystävääni suunnilleen vuoteen, kun ahdisti sen raskaus ja vauveli niin. Ihana ystävä ymmärsi kun kirjoitin kirjeen ja kerroin syyn. Muistan kanssa kun työkaveri oli silloin raskaana ja pyöri työpaikalla masunsa kanssa ja mä ajattelin ettei mulle anneta ikinä masua ja vauvaa. Jopa nyt, kun kolmatta kuumeilen niin ajoittain kaupungilla näkyvät masut tekee tiukkaa. Ja tuntuu vähän siltä, että kehtaako täällä yrityksen toimimattomuutta valittaakkaan kun kaksi lasta on jo. Mutta järkeilyt ei kyllä auta vauvakuumehormoneissa, tiedättehän

Mä olen kamppaillut sen asian kanssa annanko pikkuiset vaatteet ja tarvikkeet kiertoon. Tekee mieli pitää niistä kiinni ja vikistä että mä tarvitsen näitä vielä.... Ja teille vauvanvaatteiden ostelijoille: mä erosin mun eksästä akoinaan vauvakuumeen takia ja kun olin kolmekymppisenä lapsettomana sinkkuna ostin parit potkuhousut kun oli vauvakuume. Noloa sekin.

Jännittää kaikkien puolesta tasaisesti, erityisesti Tunturihillan. Peukkuja kaikille.

Lopuksi omaa napaa: tänään kp 30!30 tai jotain. Testasin viivanpaikan tai haamunhaamun äsken. Pelottaa, koska vatsassa on menkkaolo koko ajan, mitään raskausoireita ei ole ja samanlaisen haamunhaamun testasin ennen marraskuun keskenmenoa. Peukut ja varpaat pystyyn, että tää jatkuu syksyyn.

 

Tunturihilla, joko testailit? Olispa plussa!!!!!

Kamomilla 81, tuohan on vielä ihan kevyttä tekstiä.... Tsemppiä laihdutuksen, ei ole ihan helppoa sekään! Itsellä ainakin on tehny mieli syödä nyt epäonnistumisten myötä ja lohduttaa herkuilla itseään, vaikka mulla ei ole koskaan ollu likaa painoa. Mutta kohta on jos tää yrittäminen jatkuu vielä toiset pari vuotta

Hopeainen: toivottavasti saat nyt kropan tasapainoon!

Iiku: tervetuloa :heart: Joo, minäkin olen noeulonut jo vuosia joka talvi jotain tulevalle vauvalleni.... No, enpä enää tänä talvena. Kummasti sitä jaksaa kuitenkin aina toivoa.

Sirususannalle plussa!

Omaa napaa, yk 14 ja kp 8. Viime kierto oli ärsytävän pitkä ja nosti taas toiveita. Noh, maan pinnallahan ollaan taas. Tilasin netistä raskaustestejä ja se Clearbluen ovistestin, ajattelin kerran kokeila sillä, vaikka se olikin ihan hävyttömän kallis. Niin ja mies on ollu tupakatta + vitamiinikuurilla spermanäytteen tuloksista lähtien ja minä olen lipittänyt greippimehua. Liekö ne nyt auttaa, mutta pakkohan tässä on jotain yrittää sitä lääkäriaikaa odotellessa. (Lähete lähti muuteen kuukauden myöhässä, kun lääkäri oli unohtanut tehdä sen. En muista kerroinko jo teille). Varattiin keväälle ulkomaan reissu ja toivottavasti sieltä palatessa saadaan hakea se koiranpentu kotiin. Pakkohan se on jatkaa elämää ja keksiä itselleen ilonaiheita

:hug: kaikille vauvaa liian kauan kaivanneille!

 

hopeainen tervetuloa joukkoon!
iiku mä kans jätin ehkäisyn pois marraskuussa -09. Tuulimuna tulla tupsahti 4 kk myöhemmin ja nyt ei niin mitään.. Ihan samat fiilikset on, välillä jos tuntee että nyt ihan kuin olis raskausoireita niin heti se haaveilu alkaa ja pudotus maanpinnalle onkin sitten tosi kova.. Ja tuntuu idiootilta kun edes haaveili. Toivottavasti saadaan ne vauvanvaatteet pian käyttöön. :hug:

 

iiku tervetuloa, niin tuttua tuo:

Tunnen itseni vain niin idiootiksi kun olin niin naiivin varma että jotain on tapahtunut - mietin jo pinnasängyn paikkoja, kaapin siivoamista lastentarvikkeille, millaista teeleipää raskausaikana olisi hyvä syödä ja niin edelleen... :headwall:

Eli siis nyt yk 9, kp 1 Olin niin varmanolonen ja mites kävikään, koulussa alkoi niin järkyttävä vuoto että huh. Luulin että siteen läpi tulee 10herkkynen testi ei antanut tulosta, joten tuskin mitään oli mikä meni keskenkään. Tuntuu niin paskalta. :headwall: Miusta tuntuu että kun ei tää aika ole tuottanu tulosta, niin miks tulevakaan...mut pakko se on luottaa hitto vie. itkin äsken miehelle niin paljon että meille ei ikinä anneta sitä mitä muille, ja että me ei ikinä voida suunnitella mitään koska pitää vahtia ovista, ja vaikka hyödyntää oviksen ei siltikään tapahdu mitään.

 

Terveiset undercovergirliltä

Törmäsin ircissä. On kovasti muuttokiireinen eikä ole ehtinyt kirjoittelemaan. Palailee sitten myöhemmin.

Tulin vain tällaiset terveiset ketjuunne kertomaan

 

Mä tiesin että mua ymmärretään täällä. Kiitti hyvänlaatuisesta vertaistuesta!

Eli siis piinailua. Voi miten tääkin on jo niin tuttua huttua. Joka päivä kuulostelen itseäni oireita etsien - aina niitä kuviteltuja löytäenkin. Yritän pitää turpani kiinni kotosalla näistä oirehdinnoista, kun miehelläkin toiveet aina nousee mun puheiden myötä korkealle. Sen oman pettymyksen vielä jotenkin jaksaa kantaa, mutta toisen pettymys on jo aika painava taakka.

Tämä on meille sekundaarista lapsettomuutta, esikoinen on 2v2kk ja tätä pikkukakkosta alettiin yrittämään lokakuussa 2009. Juuri se fakta, ettei tässä olla lapsettomia "oikeasti" tekee kuumeilusta niin hankalaa. Vertaistukea lähipiirissä ei ole, ymmärrystä ei heru. Heruu vaan niitä käsittämättömiä sanahelinöitä "älkää stressatko niin kyllä se sieltä lähtee tulemaan" tai mun suosikkini "mut teillähän on aika hyvin asiat kun on kuitenkin jo yksi lapsi!". Sehän on vähän niinkuin piste keskustelulle koko aiheesta. Hitot siitä, miltä musta tuntuu.

Mutta mä olenkin vähän katkeruuteen taipuvaista sorttia. Esikoista yrittäessä multa meni kanssa yksi kaveri-sukulaissuhde totaalisesti katkolle hänen odotuksen ajaksi, ja kun pyysivät meitä lapsensa kummiksi, en tietenkään voinut kieltäytyä. Mitään suhdetta tuohon kummityttöön ei ole syntynyt ikinä, kun en hänen vauva-aikanaan halunnut olla läsnä. Hävettää myöntää näin jälkeenpäin.
Nyt on pysynyt katkeruus paremmin aisoissa, parhaan ystävän raskausuutinen sai onnenkyyneleet silmiin ja tämä pieni vauva on minullekin kummityttönä äärettömän rakas.
Jospa en olekaan kyynisyydelle täysin sieluni myynyt.

 

Kamomilla-81 Tuohon aiempaan viestiis viitaten, minuaki ärsyttää ihan suunnattomasti nää jotka on yrittäny kaks kuukautta ja kehtaa itkeä kun on niin vaikeeta.. pah. Tai toinen on sellaset jotka on muutaman yrityskerran jälkeen tullu raskaaksi ja kehtaa sanoa että tietää miltä minusta tuntuu.. Kun hekin on kokenu sen ettei lasta tuu heti. ARG!

Iiku Been there.. Sain itseni huijattua siihen ettei olla mukamas edes yritetty kauaa, kun ei mitään oviksia tikuteltu yms. Mut ollaanhan me yritetty ajottaa ovikseen ne peiton heiluttelut ja muuta vastaavaa... Mies kun ehdotteli testejä, heitin ilmaan jonkun kommentin mikä meni muistaakseni näin " Keskimäärin menee kaks vuotta ennenkuin voi tulla raskaaksi", mistähän olin tonkin lukenu En vaan uskaltanu lähtee testailemaan.. Tosi kiva kun liityit joukkoon, itsekin vasta äskettäin uskaltaunu kirjottelemaan tänne.. Täältä saa kauan kaivattua vertaistukea, joka ainaki auttaa mun oloon paljon :heart:

Mulle tuli tänään postilaatikkoon elämäni ensimmäiset ovistikut, laskelmieni mukaan ens lauantaina aloitetaan testailu Sit alkaa armoton peittojen heiluttelu, onneks on vapaata..

 

Vieläkö yksi mahtuu mukaan?

Olen 21 vuotias ja mies 9 vuotta iäkkäämpi. 1 yv nyt takanapäin ja esikoista siis yritetään. Nyt kp 32 / 27-35 ja kuten joka kierrossa odotukset on taas korkealla! Mutta kuten sen jo tietää, pudotus tulee taas kovaa ja korkealta... Tän vauvakuumeen ja pitkän yrityksen vuoksi on alkanut kaverisuhteetkin jo kärsiä. Yksi parhaista ystävistäni sai esikoisensa loppuvuodesta ja tuli raskaaksi vahingossa kertalaakista! Kyllä ei katkeruus kaukana ole kun mietin tätä niin tärkeää ystävääni... Lisäksi lähipiiriin tuntuu tulevan aina vaan uusia ja uusia odottajia ja voi sitä turhautumista aina uuden vauvauutisen kuultuaan...
Oviksia en oo jaksanu enään ees bongailla, vaan ilman turhaa stressiä yritän edetä. Niin paljon on rahaa turhaan uponnut testeihin että mieskin alkoi jo ihmetellä kuinka niihin saakaan rahaa niin paljon uppoamaan... Minkäs sitä itselleen voi...
Jospa tämä tästä, toivossa on hyvä elää...

 

Anteeksi, että taas tuppaudun tänne (uusille siis tiedoksi, että kirjottelin myös pitkään täällä), joten jos ärsyttää, niin sanokaa vaan suoraan, että painu muualle

Haluan vaan antaa toivoa teille, joista tuntuu että se ei ikinä tärppää! Tunturihillan ajatus, että miksi se tärppäisi nyt, kun ei ole tärpännyt aikaisemminkaan, kuulostaa juuri mun ajatukselta vielä hetki sitten!! Me siis jätettiin pillerit pois syyskuussa-09 ja silloin alussa ajattelin,e ttä kyllähän se nyt tärppää ihan heti! Miten tyhmältä tuntuukaan näin jälkikäteen!! Tärppiä ei kuitenkaan tullut yli vuoteen, ei sitten minkäänlaista, ei edes pientä kiinnittymistä ja olin ihan varma, että mä en vaan tule raskaaksi ilman apuja!
Nyt oltiin just varaamassa aikoja inssiin, kun naps. Sieltä se tuli. Positiivinen testi. Ne kaksi viivaa tuli kuin tulikin. Ja niin varma kun mä olin, että ei tule onnistumaan.

Te saatte ne viivat myös! :heart: Kamalasti voimia ja haleja ja suuren suuria plussatuulia!!!! :hug: Toivon koko sydämestäni teille kaikille plussaonnea!!

...Ja anteeksi vielä tuppautumiseni tänne :ashamed:

 

Vaniljainen: Tuo oli ihanasti kirjoitettu Kiitos, sait pienen toivonkipinän syttymään... :heart:

 

Vaniljainen Kiva kun piipahdit taas.. Sellaiset tarinat kun sulla antaa kyllä toivoa Tuntuu vaan siltä kun tarpois kaulaan asti olevassa lumessa.. Vaikka kuin yrittää päästä eteenpäin, ei vaan millään meinaa voimat riittää : /

Teretulemast Pörröpää89 Täälläkin kaverisuhteet kärsii jo pelkästään sen takia, että mun maailma pyörii täysin tän yrittämisen ympärillä. Rumasti sanottuna ei kiinnosta muiden ongelmat Mikä on ihan hirveetä, normaalisti olen hyvinki empaattinen ihminen..

 

Vaniljainen sait kyyneleet silmiin. Kiitos!!! :heart: Uusille tervetuloa!