Johan olikin taas! Mä en kertakaikkiaan voi käsittää, minkä ihmeen takia eskariopen pitää puhua pojasta niin hemmetin alentuvaan sävyyn!! \|O
"Kun se on niin pieni, kun sillä on äännevirheitä, kun se ei jaksa keskittyä, kun se sitä ja kun se tota" \|O \|O \|O
Psyko alko jo huomaamaan mun tuskastuneet ilmeet, kun ei kertakaikkiaan minkäänlaista hyvää sanottavaa eskariopella ollut! Psykologi yritti kääntää kaikki positiivisiks, mutta paha mieli tuli silti e-open sanomisista.
Ja mikä hemmetin into sillä oli verrata poikaa muihin samanikäsiin?! Kun tuo ei tee sitä, ei se oikeen ole innostunut samalla lailla ku muut, ei se oikein osaa tehdä sitä ja tätä samalla lailla ku muut! Muut sitä muut tätä, tuo ei mittään. Raivostuttavaa! \|O \|O \|O
Psykologi kysy multa, että onko poika kotonakin sellainen, että esme passuttaa, mä pudistin päätäni vaan. Poika ottaa itse kaapista syötävää jos hiukoo, pukee itse, keksii tekemistä koko ajan, ei tosiaan ole sellanen ku e-ope kuvaili!
Mä kysyin eilen aamulla e-opelta kun eskarit oli retkellä, että jos mie haen sen dösäasemalta ja otan mukaan sinne palaveriin, niin vastaus oli ylimielinen: "En kyl suosittele, kun siellä tulee kuitenkin sellasta juttua mikä ei sovi pojan korville" - Ookoo, ymmärrän, mutta ulosanti ja sanajärjestys olis voinu olla toisenlainen.
No, palaveriin taasen. Kun e-ope taas kerran -ties kuin monennen kerran- jakso muistuttaa "kuin pieni poika on", mulla palo hermo ja sanoin kylmän rauhallisesti, että "No, ei siitä kyllä kauhean isoa voi tullakaan, minä en ole edes 160 cm ja mieskin on vain himpun reilu 170 senttinen" - No sen kerran se meni hiljaseks.
Mutta no, palaveri oli muuten ihan onnistunut ja ookoo, kunhan pojan e-ope olis valinnu sanansa toisella lailla.
Että sellasta tällä kertaa. Pahoilla mielin eilen illalla ja silleen, nyt hieman paha mieli alkaa laantumaankin, kun sain purkaa tämän!
Kiitos jos jaksoit lukea!
"Kun se on niin pieni, kun sillä on äännevirheitä, kun se ei jaksa keskittyä, kun se sitä ja kun se tota" \|O \|O \|O
Psyko alko jo huomaamaan mun tuskastuneet ilmeet, kun ei kertakaikkiaan minkäänlaista hyvää sanottavaa eskariopella ollut! Psykologi yritti kääntää kaikki positiivisiks, mutta paha mieli tuli silti e-open sanomisista.
Ja mikä hemmetin into sillä oli verrata poikaa muihin samanikäsiin?! Kun tuo ei tee sitä, ei se oikeen ole innostunut samalla lailla ku muut, ei se oikein osaa tehdä sitä ja tätä samalla lailla ku muut! Muut sitä muut tätä, tuo ei mittään. Raivostuttavaa! \|O \|O \|O
Psykologi kysy multa, että onko poika kotonakin sellainen, että esme passuttaa, mä pudistin päätäni vaan. Poika ottaa itse kaapista syötävää jos hiukoo, pukee itse, keksii tekemistä koko ajan, ei tosiaan ole sellanen ku e-ope kuvaili!
Mä kysyin eilen aamulla e-opelta kun eskarit oli retkellä, että jos mie haen sen dösäasemalta ja otan mukaan sinne palaveriin, niin vastaus oli ylimielinen: "En kyl suosittele, kun siellä tulee kuitenkin sellasta juttua mikä ei sovi pojan korville" - Ookoo, ymmärrän, mutta ulosanti ja sanajärjestys olis voinu olla toisenlainen.
No, palaveriin taasen. Kun e-ope taas kerran -ties kuin monennen kerran- jakso muistuttaa "kuin pieni poika on", mulla palo hermo ja sanoin kylmän rauhallisesti, että "No, ei siitä kyllä kauhean isoa voi tullakaan, minä en ole edes 160 cm ja mieskin on vain himpun reilu 170 senttinen" - No sen kerran se meni hiljaseks.
Mutta no, palaveri oli muuten ihan onnistunut ja ookoo, kunhan pojan e-ope olis valinnu sanansa toisella lailla.
Että sellasta tällä kertaa. Pahoilla mielin eilen illalla ja silleen, nyt hieman paha mieli alkaa laantumaankin, kun sain purkaa tämän!
Kiitos jos jaksoit lukea!
