Jo kokeneempia ivf/icsi-kävijöitä

Onko sinulla erityisen paljon folleja tulossa? Jos tämä on ensimmäinen hoitosi, voit varmaan keskustella jatkosta lääkärisi kanssa. Lääkitystä rukkaamalla varmaan onnistutte välttämään tuollaista kipuilua. Kovin yksilöllisiä nuo tuntemukset ovat.
Itsellä tullut hoidoissa kymmenestä kahteenkymmeneen follia. Parikymmentä kun oli kasvamassa, alkoi loppua kohden tuntua hieman tukalammalle ja turvonneelle, mutta koskaan ei ole ollut kipua.
Onneksi punktioosi ei ole enää paljon aikaa. Koita kestää!
 
ekavekara 8+4 ja toi 8 kyllä on tuntunut kans! Tosin perjantain ultrassa ne oli 11mm ja lääkäri vain totesi ettei tää tilanne sellainen ole että koskisi noin paljon ettei pysty töihin. Kipu yltyy juuri enemmän liikkuessa ja työssäni melkeinpä juostaan jos meinasi ajoissa keritä kotiinki
 
Kolmas kerta toden sanoo? Toivottavasti, koska tämä tulee olemaan meidän vika kerta lapsettomuushoitoja. Lopetimme ehkäisyn jouluna 2002 ja pitkien hoitojen / 3.IUI:n tuloksena saimme vihdoin ihanan tyttäremme kesällä 2007. Olimme jo tuolloin IVF-jonossa, mutta silloin 3. kerta toden sanoi.

Palasimme hoitoihin vuoden 2008 lopussa, sen jälkeen on tehty 6 IUI:ta, 1 IVF ja 1 ICSI. Mulla on PCO, mutta ekan IVF:n jälkeen huomattiin ettei se ookkaan pääsyy, vaan me kuulutaankin kategoriaan "selittämättömästi lapsettomat". (1. keräyksen saldo oli 27 follia / 18 kypsää munasolua, joista NOLLA hedelmöityi (IVF).) 2. kerralla tuli 7 kypsää, joista 2 hedelmöityi (ICSI), toinen ei kiinnittynyt ja toinen ei jaksanut edes pakkaseen asti. Oli kuulemma totaaliyllätys lääkäreillekin, koska meillä kuitenkin on jo lapsi (sen vuoksi kokeiltiin noin monta inssiäkin vuonna 2009). Sen vuoksi on jännä nähdä miten nyt käy, keräystä on suunniteltu viikolle 20.

Me on harrastettu jo vuosia asuntolainaa, matkustamista ja lapsettomuushoitoja. Ajattelimme tämän kerran jälkeen jättää harrastuksista tuon viimeisen pois, otetaan joku muu tilalle ;) Huumori ja hyvä parisuhde on auttanut hoitoihin. Oikeestaan syy miksi tämän tekstin kirjoitan, on se, että bongasin lauseen "Lapset on mukavia, mutta TEKOTAPA ällöttää" tämän ketjun alusta. Nauratti sisäisesti :D ;) On niin monta kertaa saanut kuulla kaikkia kommentteja, neuvoja ja kyselyitä näiden vuosien aikana - niistä yksi on ollut juuri tuo että "se tekotapahan/harjoittelu on hauskaa", tietäisivätpä vaan... Nimim. neulatyynynä jo vuosia ;)
 
Heipat! Siis IHAN sattumalta aloin lueskella "vanhoja" ketjuja, joihin joskus kirjoittelin. Ja Ronsku, silmääni pisti kirjoittamasi "tutulta tuntunut" lausahdus ;) tekotavan ällöttävyydestä jne. Edelleen tähän ajatukseen yhdyn-varmaan moni muukin meidän lisäksi...! Aikaa on jo kulunut kirjoituksestasi, mutta josko joskus satut täällä vielä käymään-toivon teille tosi "let's go" menoa, sillähän tästä "shaissesta" selvitään :p Toivottavasti onnenpipanoita on osunut kohilleen PALJON!!!!
Minä täällä pienen, kohta 4 kk vanhan ähisevän luovutussolumerisiilin kanssa jaan arkea ja ihmettelen elämän koukeroita - ja tosi Matti on - elämä on kyllä ihmisen parasta aikaa:wave: Ja kaikille muillekin : luovuttaa ei saa, ennenko on luovutettukin ;) josko sillonkaan!
 
Ronsku, teillä on ihan hirveän samantyylinen tarina kuin meillä!! Uskomatonta. Tämä pino on niin lohdullinen.

Mulla on taas pitkän seesteisen kauden jälkeen tullut huonompi kausi. Epätoivoa ja surua. Vielä kaksi kuukautta pitää odottaa, sitten päästään neljän jäljellä olevan alkion kimppuun. Tässä välillä on noudatettu gluteenitonta ruokavaliota, karpattu ja pudotettu 10kg painoa. Ei voi haitata. Silti ei uskalla edes ajatella toivovansa.

Mä olen huomannut tuntevani jotain irrationaalista vihaa niitä kohtaan, jotka plussaa helposti hoidoilla. Siis mun mittapuullani helpolla. Joko OI:lla, IUI:lla tai ekan koeputkihoidon aikana (incl.PASit). Tosi outoa ja kamalaa. En tunne näin luomuraskautuvia kohtaan. Miksi sitten hoitolaisia? Ja itsekin olen ollut samassa tilanteessa plussaamalla IUI:lla, eikä taatusti tullut helposti. Siltikin tunnen... noh, se viha on lähimpänä mitä löydän kuvailemaan, vaikka ei ihan sama tunne olekaan. Sellaista halveksuntaa ja vähättelyä, miten helpolla jotkut onnistuu ja luulee tietävänsä jotain lapsettomuuden kärsimyksestä. Varmaan se on lähinnä kateutta ja surua sekoittuneena toisiinsa. Kun se oma "etsikkoaika" (eli ne ekat hoidot joissa tilastollisesti plussaa todennäköisimmin) jäi aikoja sitten kauas taakse.

En mä halua tuntea näin. Missään muualla en ole uskaltanut tätä edes sanoa, kun kuulostaa niin kamalalta. Mutta ehkä täällä ei ole ketään ekakertalaista loukkaantumassa. Kun en tahdo loukata. Tiedän itsekin, miten hullua tämä on. Ja kuten sanottua, olen itsekin ollut "helppo" onnistuja, ja silti tuskissani ihan todella. Jospa tämä ahdistus helpottaisi, kun sen myöntäisi jollekin. Älkää kivittäkö. :ashamed:
 
Lady_Gigi ei täällä ketään kivitetä :hug:
Se on ihan luonnollista tuntea vihan tunteita, kyllä niitä on varmasti jokaisella kun pitkään hoitoja tahkoaa. Kuuluu luonnollisena osa kriisin vaiheisiin. Ja se on hyvä että pystyt myöntämään asian että vain kiellä tunnetta.

Mä kyllä tunnustan että luomusti helposti raskautuvia kohtaan on vihan tunteita, varsinkin aluksi. Tuttava piirissä on tullut niin monta raskautta näiden 4 vuoden aikana mitä itse ollaan lasta toivottu, että siihenkin alkaa vähitellen turtua. :(


Tsemppiä!
Minäkin tungen tähän pinoon vaikken olekkaan täällä kirjoitellut. Mutta 2.ivf takana eikä mitään tulosta. 3.edessä varmaan syksymmällä. Pakko saada tuulettaa kesän ajan päätä ja kroppaa, muuten ei jaksa ollenkaan.
 
Eipä onnistuttu tälläkään kertaa. 11 follia, joista 9 kypsää munasolua, 8 hedelmöityi, joista yksi istutettiin, ja joka tuli menkkoina ajoissa pois. Opin uuden käsitteen: "monitumainen alkio", koska loput hedelmöittyneistä taisi kaikki olla niitä eli roskiskamaa olivat kaikki loput :(

Mä en oo mistään kellekään kateellinen, vain epäreiluus ja epäoikeudenmukaisuus pukkaa tässäkin aiheessa esille. Meillä olisi tarjota hyvä koti ja ihQu isosisko <3 mutta mikä ihme tän tekee niin vaikeaksi. Suututtaa vietävästi katsoa tupakoivia raskaana olevia ja miettiä, että miten ne myrkyttää vauvaansa jo kohdussa (ja jatkavat sit lapsen synnyttyä, lähes yhtä kammoa on katsoa rööki huulessa käveleviä rattaiden kanssa :mad: ) Tunnistan omaa tunnettani vähän kirjoituksestasi Lady_Gigi, mäkin mietin että jos on puoli vuotta lapsettomuutta / pari hoitokertaa takana, niin sehän on vasta alkusoittoa, en sellaista lähtisi julkisesti "itkemään". Edellinen kirjoitukseni oli eka koko historiani aikana, oon puhunut aiheesta kaikkien kanssa niin paljon ettei oo tullut kirjotettua mihinkään. Oon onnellinen siitä, ettei meille oo tullut keskenmenoja, kokisin sen melkein raskaampana kuin oman 8-vuotisen "lapsettomuusurani". Ja hei muuten jos hyviä puolia mietitään, niin eipä oo tarvinnut aikoihin miettiä ehkäisyä tai jännittää "yllätysraskautta" ;) :D

Me oltiin asennoiduttu, että tämä oli vika kerta mutta saimme tiedon, että pääsisimme vielä kerran kokeilemaan. Se olisi 13. pistoshoitokerta, nyt siis 9 munasolun kypsyttelyä (joista 4 inssiä) ja 3 keinoa takana. Koska mahdollisuus annettiin, en anna periksi vaan syksyllä sit uudestaan vikaa kertaa hoitoon. Ilmeisesti näkevät meillä mahdollisuuksia koska antoivat tämän extrakerran. Hoidot on tehty siis julkisella puolella, aloitimme yksityisellä ja päätimme julkiselle päästyämme että katotaan julkiset loppuun eikä palata enää yksityiselle.

Kesätauko tekee hyvää, syksyllä viimeinen rypistys ja sit loppuu tämä "ura". Uskon että tämä on ollut kasvattavakin kokemus - en jaksa murehtia sellaista, mihin en voi vaikuttaa enää missään muissakaan yhteyksissä.

Aurinkoista kesää! :)
 
Meillä kaksi tuloksetonta icsi -hoitoa takana, pakkaseen ei olla mitään saatu ja alkusyksystä kolmas kerta edessä. Viimeksi meilläkin oli monitumaisia alkioita, en saanut kunnon vastausta, mistä johtuu tai en kyllä niin osaanut kysyäkään, kun olin iloinen että ylipäätään siirtoon päästiin. Meillä siis 10 munasolua, joista kolme hedelmöittyi, mutta vain yksi kunnollisesti.

Osaisiko joku kertoa tuosta monitumaisuudesta, ilmeisesti vika voi johtua siittiöstä tai munasolusta, ihan kummasta vaan :confused: Vai onko mun munasolut vaan jo niin ikäloppuja. Täytyy udella lääkäriltä tuosta enemmän vaikka tieto voi lisätäkin tuskaa, ekan icsin perusteella oltiin siinä uskossa että lapsettomuutemme syy olisi enemmän tuolla siittiötasolla, mutta kiinnittyminenkään ei tunnu nyt natsaavan eikä oikein mikään muukaan.
 
Joku kirjoitti näin: Lääkäri meille viimeksi selitti sitä mistä se johtuu, kuulemma meiltä molemmilta (miehen kanssaa) tulee liikaa samoja kromosomeja ja sit ne niin sanotusti sotii keskenää ja muuttuu monitumasiks, jotenkin noin se selitti.

Sit luin että monitumaisuus liittyy myös munasolujen ikään. Myös viljelyssä käytettävä viljelyneste voi vaikuttaa. Mäkin aattelin että pitää syksyllä kysellä vielä lisää. Tässähän on itse kohta pätevä lääkäriksi kun on monta hoitokertaa takana ;)

Tsemppiä Piper! Plussatuulia syksyyn!
 
Heip, loytyisiko tanne kavereita jutustelemaan?

Meilla >6 v yritysta, clomit, 5 inssia ja nyt just takana 3 IVF hoito tuloksetta.
Ekasta IVFsta kohdun ulkonen (ainoa plussa ikuna) josta laparoskopian yhteydessa todettiin etta tuubit taynna nestetta ja siihen asti yritys (5v) ei olisi vissiin edes voinut onnistua :stick:

Ekasta IVF saatiin jopa pakkaseen ; 3 PAS tuloksetta (3 x 2 alkiota). 2 IVF vain tuoresiirto (2 blastoa) ; nyt 3 IVF myos vain tuoresiirto (3 top blastoa) ja negaa negaa negaa. Laakari ihmeissaan koska tosiaan alkiot ovat hyvia, samoin limis.

Mietin jaksaako tata raakkia jatkaa ; kaikki mahdolliset kokeet on tehty paitsi en ole tuosta vasta-aineesta ikina kuullut... voipi olla etta sita lekurilta kysytaan lokakuussa kun nahdaan seuraava hoitoa suunnitellessa...

Nyt pitaisi jaksaa keskittya omaan hyvinvointiin : syoda hyvin (huomasin alkionlaadussa parannusta nyt 3lla kerralla kun olimme kiinnittaneet enemman ruokavalioon huomiota), relata ja urheilla. Vaikeaa sinansa kun painan toita hullun laita (katevaa koska pitaa ajatukset poissa tasta pa***sta) ja olen varmaan ylistressaantunut kaikin puolin.

Jeps, oli hienoa nahda paljon onnistumisiakin talla pitkan taipaleen palstalla :heart:

Meillakin adoptio jo kuuluu keskusteluihin ; olemme aloittaneet prosessin mutta tuntuu nyt taman kolmannen pettymyksen jalkeen ettei oikein voimat riita siihenkin. Ika vaan alkaa tulla vastaan, adoptioprosessi kun on myos enemman kun tarpeeksi pitka.

Voimia kaikille. Mitenhan saisi uskon pysymaan mukana jos viela kerran kokeillaan...?
 
Heippa vaan kozmic!

Hyvä kysymys tuo uskon pysyminen...: /
Tällä hetkellä istuskelen sohvalla ja mietiskelen maanantain siirtoa... Lekuri kun taas miettim että voikohan sinne kahta laittaa kun on toi kaksiosainen kohtu. Huoh. niinkuin sinne olis ikinä kukaan jääny oli yks tai kaks siirretty.
Meillä tosiaan vasta jotain kolme vuotta yritystä takana... jona aikana käyty 4 inseminaatiota tampereen avalla, IVF ja ICSI turun avalla (oli 500€ halvempi kun tre) ja nyt siis menossa toinen ICSI TAYS:ssä.
Tähän hoitoon olen kokeillut lisäksi akupunktiota ja muuttanut ruokavaliota akupunktiohoitajan ehdotusten mukaisesti, ohjeet tuli myös miehelle...
Tää on vaan niin raivostuttavaa kun mieli heittelee jatkuvasti poulelta toiselle.
Ehkä tää nyt onnistuu/ei onnistu taaskaan.
Eikä toi TAYS helpota asiaa ollenkaan. Mun paperit oli jäänyt kesälomien alla siihen pöydälle joten hukkaan meni viisi viikkoa hoitojen etenemisessä. Ja taas se yksi lääkäri siellä lässyttää ettei meille anneta kuin kaksi hoitoa siellä kun ollaan käyty yksityisellä hoidoissa. Ehkä mun naama vaan ärsyttää...:mad:

Ja nyt tässä hoidossa vissiin tulee mukaan aspiriini ja kortisooni, jotka ilmeisesti voi auttaa kiinnittymisessä. Näin jälkikäteen kun mietin miksi vasta nyt tässä hoidossa, kun siinä sitä ongelmaa tuntuu olevan.
Viimeksi oli 11 munasolua joista 8 hedelmöittyi yks top alkio, ei mitään pakkaseen ja tää oli pitkällä kaavalla,
Tähän hoitoon palattiin lyhyeen kun tulokset ollut parempia sillä. Eli nyt oli perjantaina 11 munasolua ja maanantaina saa sit tietää lisää..

Sitä vaan elättelee toivetta mutta yritän hillitä itseäni ettei sit tipu niin hirveän korkealta.

Adoptiota ollan kanssa mietitty mutta kun rupee tota ikääkin olee niin ei taida sekään niin helppoa olla.
Minä 35 ja mies 32. Kun olen kuullut että niissäkin on ikärajoja....

No eipä tässä auta kun toivoa että onnistuisi...

Ja tsemppiä sulle kozmic jos vielä lähdette yrittään.:)
 
Heips Burma !

Kovasti toivottelen onnenkantamoista maanantain siirtoon ! Toivottavasti tarppaa :) Olin myos kaynyt akupunktiossa ennen ensimmaista IVFaa ja sieltahan ainokainen plussa meille tuli (vaaraan paikkaan valitettavasti). Mutta varmasti akupunktiosta on apua! Taidanpa itsekin sinne palailla :)

Minkalaista ruokavaliota teille suositeltiin? Ajattelin itse ruveta popsimaan helokkioljya, siita olen kuullut paljon positiivista. Ja kun olen kasvissyoja, niin yritan pitaa huolta proteiineista ; laskeskelin etta niita on tullut reilusti vajaa puolet paivittaisesta tarpeesta... tieda sitten onko vaikutusta.

Olen nyt viettanyt paivaa netissa ja listaillut kysymyksia laakarille mahdollisista selityksista meidan jatkuvaan epaonnistumiseen vaikka alkiot on ollut ihan kunnollisia. Eipa kauheasti taida olla enaa tehtavissa ; mutta olen paattanyt etta viela kerran kokeillaan loppuvuodesta :)
 
Heips,
kysyn teiltä viisaammilta (jos osaan selittää asiani niin, että siitä saa joku jotain tolkkua ;) ), että voiko ICSIin liittyvät lääkkeet/hormoonit aloittaa jos kuukautiset joutuu käynnistämään hormonaalisesti? Eli voiko hoidot aloittaa hormonaalisti käynnistetystä kierrosta? Ollaan menossa suunnittelukäynnille viikon päästä ja nyt ilmeisesti stressi ym. on sekoittaneet kierron. Mietin, että pitääkö kuukautiset tulla ensin spontaanisti, ennen kuin voi ruveta tunkemaan itteensä niitä muita mömmöjä. Varmasti tämä selviää viikon päästä, mutta kyllä harmittaa jos hoitoja joutuu taas lykkäämään.
 
Heips Nanna!

Hoidot voidaan tehdä ihan hyvin hormonaalisesti käynnistetystä kierrosta. Itsellä aika epäsäännöllinen kierto 28-45 päivää ja kuukautisten alkamispäivä on aina varmistettu primolut-kuurilla. joten sen takia ei tarvitse stressata.
 
Heippa Kozmic!

Me ei miehen kanssa kumpikaan syödä lihaa, kanaa yms. eli lähinnä kala-kasvis ruokavalio johon kuuluu myös maitotuotteet ja kananmuna.
Meillä lähinnä meni syömiset sen mukaan että minä jolla erittäin kylmä ruokavalio eli paljon maitotuotteita raakoja vihanneksia yms. jouduin syömään paljon kuumia keittoja ja lämpöisiä, mausteisia ruokia. Ja mies taas kun syö ja on kuuma muutenkin niin joutui lisään kylmiä ruokia ja maitotuotteita, pois mausteiset ruuat ja joka päivä jäätelöä. Eli toisin sanoen saada meidät samaan lämpötilaan. Kiinalaisessa lääketieteessä ruuat on jaettu eri lämpötilaisiksi. Luuydinlientä suositeltiin mutta oli vähän liikaa mulle joten tilalle tuli miso-keitto.
Toivottavasti auttaisi jotain alkioiden laatuun mutta tässä vaiheessa voi ainakin todeta että olo oli paljon parempi (ei turvotusta,ei kipuja) kuin aikaisemmissa hoidoissa vaikka hormoonimäärät oli isommat kun aiemmin.=)
 
Heippa kokeneemmat IVF kävijät...

Itselläni vasta eka kierros menossa, mutta kaipaisin hieman neuvoa/mielipiteitä...
Olisiko kenelläkään tietoa, millä perusteella lääkärit päättävät koska hedelmöittyneet alkiot siirretään? Olen lukenut monesta ketjusta että 3:na ja jopa 2:na päivänä on siirretty. Meillä tulossa nyt päivän 5 siirto. Miksi niin myöhään? Onko se hyvä vai huono asia? Onko kellään kokemusta?

Olisin tosi kiitollinen vastauksista.
 
Hei!

Elpyyköhän tämä pino vai pitäisikö aloittaa uusi samalla ajatuksella?

Saanko liittyä seuraanne?

Meillä yritystä 3/08 alkaen eli noin kolme ja puoli vuotta. Molemmissa "vikaa". Julkisella ollaan hoidossa. Takana neljä IVF-stimulaatiota, kolme punktiota ja kolme siirtoa. Keväällä tuoresiirrosta alkoi kohdunulkoinen raskaus, joka leikattiin rv6 laparoskopialla. Samalla poistettiin vas. johdin ja löytyi endometrioosia. Kerran ollaan saatu kaksi alkiota pakkaseen, mutta ne ei lähteny jakautumaan sulatuksen jälkeen. Jokaiseen hoitoon on suunniteltu IVF/ICSI, mutta solujen vähyyden vuoksi on aina tehty pelkästään ICSI.

Nyt odotellaan tietoa tekevätkö julkisella vielä yhden hoidon. Vähän kyllä jo lupailivat. Ainakin lisäkokeita on tiedossa. Haluaisin otattaa sen AMH-kokeen, jolla katsotaan munasarjojen aktiivisuutta. Viimeisimmässä hoidossa saatiin vain kaksi follia, kaksi solua ja yksi alkio.

Meillä on hoidot menny niin pieleen, et uskoa tulevan hoidon onnistumiseen ei meinaa löytyä. Pelottaa, et kuulutaan siihen porukkaan, joille ei hoidotkaan tuota tulosta. Alkaa jo ahistaa helposti hoidoilla onnistuvat..:ashamed: vaikka toki olen onnellinen niiden puolesta, et ei tarvii tätä paskaa kokea..

Unelmamme perheestä on muuttanut elämämme painajaiseksi:'(
 
Voisin palailla tähän ketjuun, kun kerran on löytynyt enemmän kirjoittelijoitakin.
Halauksia ja ennen kaikkea jaksamista kaikille!

Meillä on menossa juuri hoitotauko ja käyn nyt sitten tässä välissä hoidattamassa itseäni luontaiskonsteilla. Torstaina olisi taas aika vyöhyketerapiaan. Viimeksi hoitaja sanoi, että suurin ongelmani on tällä hetkellä stressi ja oravanpyörä pitäisi saada ihan toden teolla katkaistua - en vaan yhtään tiedä, miten sen tekisin. Työvuodet eivät riitä vielä alkuukaan mihinkään vuorotteluvapaisiin ja olenkin tässä miettinyt, että sopisin työnantajani kanssa ylimääräisestä palkattomasta vapaasta tai sitten ryhdyn tekemään lyhennettyä työviikkoa. (Onneksi on sellainen työ, että nuo olisivat aika mahdollisiakin..)

Sitten, kun hoitoon palaillaan, niin meillä olisi 4. ICSI:n 2. PAS. Tämän hoidon viimeisen alkion siirto..
 
Ei tuonut neljännen ICSIn tuoresiirto meillekään plussaa, joten täällä roikun. Meille jäi vielä kolme alkiota yhteen olkeen, joten jos niistä joku selviää niin yksi PAS vielä tulossa. Se on vasta marraskuussa.

Dreamer, meillä on aina siirretty 2-päiväisiä, vaikka olen toivonut viiden päivän viljelyä. Noissa on se ero, että viisipäiväisiksi selvinneillä on paremmat kiinnittymisprosentit, mutta toisaalta se karsii alkioita -vain osa selviää niin pitkälle. Toisaalta osa niistä, jotka kuolevat maljalla ennen viittä päivää, voisi selvitä kohdussa ja tuottaa raskauden koska kohdun olosuhteet ovat alkiolle aina paremmat, ja siksi pyritään usein siirtämään mahdollisimman nuoria alkioita. Näin on mun lääkäri selittänyt mulle heidän politiikkaansa. Jos on paljon hyvälaatuisia alkioita, joista valita, niin sitten pitkä viljely usein kannattaa.
 
syssy mä kävin ennen hoitoja tiuhaan vyöhyketerapiassa. Raskaaksi en tullut, mutta ainakin se ihanasti rentoutti ja niska-hartia vaivat parani. Seuraavaksi meinasin kokeilla akupunktiota. Mä kyl rohkasen sua vähän hellittämään töissä! Mulle terapeutti sano, et työstressi on melkee ainut, jota pystyy näitten hoitojen aikana vähentämään. Olis suositellu mulle sairaslomaa hoidon ajaksi.

Lady_Gigi mua niin harmittaa sun puolesta, et ei vieläkään onnistunu.. Ajattelin, et se gluteeniton-ruoka olis ollu ratkaseva tekijä.. :hug:voimia!

on: Lääkäri oli määränny mulle nyt ennen viimeistä hoitoa tsh-, t4v-, makro-prl, kromosomi- ja Fragile-X-kokeita. Lyhyttä kaavaa yritetään. Lääkkeinä Primolut, Pergoveris+Gonal-f ja Cetrotide.
Onko kellään kokeimusta tosta Cetrotidesta, et voiko sitä pistää vähän vähemmän, ku normaalisti? Reagoin jarruihin niin voimakkaasti, et koko annos tuntuis liian tujulta..: /
 
Moikka kaikille! Kirjoittelin ensin tuonne IVF/ICSI-konkareiden ketjuun, mutta huomasin, että tämä taitaaakin olla enenmmän minun juttuni .Takana on yksi ICSI, josta tuoresiirrosta kemiallinen raskaus, yksi pas, josta tuloksena kohdunulkoinen raskaus (tästä johtuen vasen munajohdin poistettiin). Nyt odotttelen innolla marraskuun alussa (toivottavasti pian) alkavia menkkoja, jotta pääsen taas Puregonia pistelemään.
 
dreamer1: mulla on takana eka punktio (tehtiin maanantaina) ja siirto piti olla vasta torstaina. Soittivat kuitenkin tänään aamulla ja pyysivät tulemaan jo huomenna polille, ovat sen verran huonolaatuisia että haluavat siirtää ennen torstaita. En tiedä yhtään montako sieltä on selvinnyt, punktiossa saatiin 10 kpl:tta. Mutta ilmeisesti kato on käynyt. Sairaanhoitaja ei suostunut kertomaan enempää puhelimessa eli huomenna tiedän enemmän. Ilmeisesti tuo pitkä viljely tosiaan liittyy parempilaatuisiin alkioihin, huonommat (kuten meillä) halutaan siirtää aiemmin. Kuten Lady_Gigi tuossa jo kommentoikin.
 
Olen pitänyt taukoa täältä 2+:sta kun en ole jaksanut uusien yrittäjien innokkuutta ja energisyyttä. Enkä sitä, että iso osa heistä vain "käy" palstoilla ja poistuu vilkutellen hoitamaan pienokaistaan. Itse jää sitten aina vaan roikkumaan. Mutta tällä palstalla on hieman eri tunnelma, joten jospa taas koettaisi hakea lohdutusta täältä.
Takana kolme vuotta yritystä, 2icsi hoitoa. Toisesta vain tuoresiirto, toisesta tuoresiirto + kolme pakkaseen, mutta vain yksi PAS. Kaikki negaa. Välissä masennuksen vuoksi tauolle ja tänä syksynä "innokkaana" hoitoihin, mutta viivästystä aiheutti munasarjaan tullut kasvain. Se operoidaan ensi tiistaina. Voi olla sen sarjan menoa. Lapsettomuuden syynä nämä kasvaimet, joita on leikattu molemmista sarjoista kerran aiemminkin ja endometrioosi, jota leikattiin viimeksi tammikuussa. Lääkäri on epäillyt myös alkioidemme "vitaliteettia".
Nyt kaikki toivo siihen, että vasen munasarja pysyy terveenä eikä kasvaimia tule, jotta jokunen hoito saadaan tehtyä ennen kuin omien solujen tarina on luettu loppuun.
Akupunktiot ja vyöhyketerapiat on kokeiltu. Karppauksin. En usko enää mihinkään. Voimat aika loppu, mutta yksi hoito kerrallaan eteenpäin. Mielessä on jo pyörinyt hoitojen lopettaminen, mutta adoptio ei houkuttele, ikää aivan liikaa. Lahjasoluhoito voisi olla vaihtoehto, mutta aika pitkä odotus siinäkin olisi edessä.
Näillä mietteillä, ei kovin ylevää. Pitäkäähän peukkuja tiistaille, jospa joku murunen tervettä munasarjakudosta jäisi leikkauksesta jäljelle.
 
Näköjään kesäkuussa oon viimeksi käynyt kirjottelemassa ja lukemassa juttuja. Meillä oli se mukamas vika kerta heinä-elokuun vaihteessa mutta ICSI muuttuikin (turhaksi) IUI:ksi kun lääkäri halusi kokeilla Menopuria, joka taisi olla meillä vain lumelääke. Eli yhtään mitään ei kypsynyt, silti päättivät tehdä inssinkin.

Me oltiin jo keväällä asennoiduttu että se on vika kerta. Nyt loppukesästä sanoin Pregnyl-pistoksen saatuani että "ah ihanaa, ei enää ikinä tätä". Mutta niinpä vaan vielä kerran - meille oli luvattu loppuun asti viety ICSI eli siksi vielä kerran. Oon nyt viikon suihkutellut Synarelaa, viikon päästä ke piikityksen aloitukseen ja kuun lopussa toivottavasti keräys. 14. pistoskerta, ei enää paljoo kiinnostais mutta kun julkisella on luvattu vielä kerta niin ei voi periksikään antaa. Ehkä se kaikkien jankuttama "kun lopetatte stressaamisen niin onnistaa" nyt toteutuu. Tosin en oo tähän astikaan stressannut...

Mikä tilanne teillä muilla on nyt? Tsemppiä kaikille hoitoihin!
 
Moi Ronsku, aika samoissa aikatauluissa mennään. Olen tässä pikkasen päälle viikon Synarelaa käyttänyt ja ensi ke on käynti ja mietitään, milloin vatsanahan rei'itys alkaa. 6. IVF menossa, aina pelkkiä tuoresiirtoja ja kaikki negoja. Yritystä takana n. 2,5+ vuotta. Syynä mulla tukossa olevat munanjohtimet ja mahd. miehellä hieman koholla oleva fragmentaatioindeksi. Solumäärät vähäisiä 4-11 per kerta, joista kelpoja sitten 4-9 kpl/hoito alkuun, hedelmöittyvät ihan kivasti ja blastoksi astikin saadaan kasvamaan, mutta ei kiinnitty sitten millään vaikka todellakin kaikki tropit on mukana hoidoissa verenohennuslääkkeistä kortisoliin ja antibiootteihin, vitamiini- ja hivenainevalmisteisiin, DHEA:han jne. jne... Mutta positiivisin mielin taas mennään! Kiva tietää, että täällä sun hoito osuu suht samoihin aikoihin! Mä en myöskään ole tosta Menopurista kauhean innostunut --> viimeisin ja ainoa sillä tehty hoito tuotti kaikkein vähiten soluja... okei kolme niistä hedelmöittyi j ayksi blasto saatiin, mutta oli se hirveetä painajaista odottaa, että saadaanko mitään siirrettävää... Nyt rentouttavaa viikonloppua!!
 

Yhteistyössä