Jo kokeneempia ivf/icsi-kävijöitä

Kuten ylhäältä näkyy, niin yritin syksyllä kovasti kirjoitella :D Voin tulla tänne kyllä takaisinkin, jos saa seuraa..

Meillä 3.ICSI PAS yksityisellä joskus alkuvuodesta ja
ensiaika julkiselle vähän niinkuin varauksessa, varsinaista kutsua odotellaan ja neljäs ICSI suunniteltu julkiselle puolelle alustavasti toukokuulle.
 
Huaah. Olen nyt kahlannut tänään kaikki 36 sivua läpi. Uskomatonta miten ihanaa löytää tällainen ketju. A ) siksi että emme siis todellakaan ole ihan ainoita hulluja, jotka vaan jatkaa ja jatkaa ;) ja B ) näemmä plussanneidenkin lista on ilahduttavan runsas! Juuri tätä kaipasinkin tähän kohtaan.

Olen toki pahoillani ja sanatonkin kaikesta kamalasta ja epäoikeudenmukaisesta kurasta, mitä palstalaisten niskaan on tullut. :( On se vaan sellaista, nämä hoidot, kuin elämä minikoossa. Rumaa ja kaunista. Outoa. Toivoa ja lopullisuutta.

Olisi kivaa, jos tänne muutkin samassa tilanteessa vielä löytäisi. :) syssy, oletteko siis tehneet kolme ekaa ICSIä yksityisellä ja nyt menossa julkiselle? Voiko niinkin tehdä? Ei ole koskaan tullut mieleen. :)
 
Voisin yrittää ilmoittautua joukon jatkoksi... Oon tosin ihan pirun laiska palstailija.

Meillä on takana kolme ICSI:tä. Tässä on yksi PAS välissä ja sitten varmaan neljäs, joka ois luultavasti viimeinen tai toiseksi viimeinen hoito. Riippuu nyt siitä miten tässä nämä asiat muuttuu. Sen on kyllä huomannut, että omat ajatukset vaihtelee rajustikin, jotenkin turha etukäteen yrittää tehdä mitään päätöksiä.
 
Nat
Tervehdys kaikkille kokeneille ja aloittelijoille myös.

Olen muutama kertaa kirjoittanut tälle palstalle etsien apua kysymyksiini.
Sitten oli pitkä tauko... Nyt haluaisin kiittää kaikkia tämän palstan ylläpitäijä. Kiitos suuresti huomiostanne, vastauksestanne.

Vihdoin minustakin tuli onnellinen äiti!!
Onni kävi meidän perheessä 3 ivf hoidon aikana, siis saatiin silloin kevällä 2010 noin 4 jakautuneita munasoluja, joista vaan 2 olivat kelvollisia, yksi siirettiin heti, toinen pakastettiin, ja tuo ensimmäinen lähti kehittymään.
Nyt meidän prinsessa on melkein kaksi viikko ikäinen ja voi tosi hyvin.

Olin silloin kevällä aika toivoton, mutta en kuitenkaan antautunut ja mikä palkinto sain!!
Haluaisin toivoa kaikkille onnea odottaville voimia ja uskoa. Se joka tekee - aina onnistuu, nyt minä tiedän sen varmasti.

Toivottavasti meidän onnellinen tarina antaa muille positiivisuutta, uskoa ja rohkeutta.

Nat + Alexandra
 
Terveppä terve, eevi-antero ilmoittautuu :xmas:

Nat, olipa mukava kuulla sinusta, onnea pienelle perheellenne! :flower:

Toivottava tietysti olisi, ettei täältä kovin montaa pitkänmatkalaista löytyisi, mutta jos teitä siellä on, niin olisi hauska kuulla teistä.

Meillä (minä 33, mies 34) on nyt alkanut neljäs - ehdottomasti viimeinen - IVF-hoito. Pää ei kestä enää enempää. Kolme ensimmäistä tehtiin julkisella, tämä neljäs nyt yksityisellä. Taustalla yritystä vuodesta 2006, yksi keskenmennyt luomuraskaus clomien ja "isojen" hoitojen välissä v. 2008. Julkisella tehdyissä tutkimuksissa ja hoidoissa meistä kummastakaan ei löytynyt mitään vikaa. Nyt yksityisellä teetimme lähes kaikki mahdolliset testit, joissa kävi ilmi, että minulla on veressä vasta-aineita jotka estävät alkion kiinnittymisen. Toivomme nyt, että kortisoni toisi ratkaisun tähän ongelmaan.

Olen nyt viikon verran niiskutellut Suprecuria, ja piikitykset (Pergoveris+Menopur) alkanevat viikolla 7. Jännittää ihan hulluna. Lopputulos ei niinkään, kun olen jo alistunut ajatukseen, että lapsia ei tule - mutta se kaikki mikä noihin hoitoihin aina liittyy. Mielialanmuutokset. Piikittäminen itsessään (kun olen näiden hoitojen myötä saanut hirveän piikkikammon).

Noh, kattellaan, sano. :popcorn:
Varmaan aktivoidun kirjottelemaan enemmän sitten kun piikitykset alkavat.
- eevi-antero -
 
eevi-antero: Hieno juttu, että teillä löydettiin ongelma, jota voidaan hoitaa. Toivotaan kovasti, että tämä viimeinen hoito nyt tepsisi! :)

Täällä on viimeinen hoito yksityisellä puolella käynnissä. Kaikki lääkkeet lähes maksimissaan. Lääkäri määräsi kortisonitkin yhä, vaikka vasta-aineita ei tutkiusten mukaan ole.. Eka ultra vasta tulossa ja pahaa pelkään, että tämä viimeinen hoito tyssää siihen, kun alkiot eivät selviä kunnialla ulos pakkasesta. - Kunhan nyt vielä yritellään tässä...
 
niin milloin on se viimeinen hoito? vuodesta 2003 ollaan yritetty, kolme icsiä tehty 2009, joista kahdessa päästiin siirtoon. Nyt tehtiin hoito luovutetuilla alkioilla. Ýhteensä näisä hoidoissa 5 alkiota siirretty, mutta ei tulosta. Tosin tässä viimeisessä pas hoidossa ehdin jopa raskaustestin tekemään, vaikka se nega olikin :) eka kerta 8 yritysvuoteen!!
Sanoin kyllä väestöliitossa kun tämä lahjoitetuilla tehty siirto oli tehty että tämä oli sitten viimeinen kerta, mun pää ei kestä enempää. Mutta saas nähdä, jos lottovoiton sais niin vois kai sitä vielä yrittää... toisaalta vois olla hyvä jo jatkaa elämää eteenpäin ajatukset jo jossain muussa asiassa, eihän tätä voi loputtomiin toivoa ja surra epäonnistumisia.
 
Täälläkin kolmas ICSI kovassa vauhdissa, ensi viikolla toivottavasti punktio! Tänään eka seurantaultra.

Olen edelleenkin ihan ylioptimistinen, hyvä etten ole jo tilaillut netistä odotus- ja vauvatavaraa nurkat piukkaan. :LOL: Hassua. Mutta kiva olla optimistinen vaihteeksi.

Vähän jo jännittää ja pelottaa punktio. Vaikka siitäkin on kahdesti jo selvitty ihan hyvin. Kaippa se sitten siitä, omalla painollaan.
 
:wave:
ekavekara- mulla tulee niistä piikeistä toi mahanahka nii-iiiin kipeäksi että se pelkkä nahan ottaminen sormien väliin tuntuu melkein sietämättömältä, tämä tapahtuu jo parin-kolmen ensimmäisen piikityspäivän jälkeen - kai se on sitä kun olen luonnostaan tosi laiha eikä ihon alla juurikaan ole läskiä, niin se sitten aristaa tavallista enemmän. Sitten kun siihen kipeään mahaan pitäis työntää aina vaan lisää piikkiä niin en kestä. :stick:

Mansikkatyttö meille siis teetettiin valtava sarja erilaisia verikokeita joilla lähdettiin kuin neulaa heinäsuovasta etsimään että mikä voisi olla vialla. Mulla haaviin tarttui keliakiavasta-aineet sekä tumavasta-aineet. Mutta mitään erityistä yhtä suurta "vasta-ainetestiä" ei ole olemassa. Kannattaa varmaan lekurilta kysäistä että minkälaisia verikokeita sulle voisi suositella.

Nehma me päätettiin että tämä on meidän viimeinen ei pelkästään mielenterveyden takia vaan myös siksi, että kun ne hoidot on joskus kuitenkin pakko lopettaa tuli tulosta tai ei, niin lopetamme nyt jotta ehtisimme vielä iän puolesta hakea adoptiolasta. Muuten käy vielä vahingossa niin ettemme saa lasta hoidoilla eikä adoptoimalla (tai no, voihan niin käydä vaikka miten ajoissa sinne adoptiojonoonkin hakisi, eihän sieltäkään 100% varmasti lasta kaikille tule...) : /

=) Ihanaa, että tämä ketju on vähän aktivoitunut, tulee ihan kotoisa olo täällä :kiss:

(muoks) Ai niin, syssylle ja Lady Gigille tsemiä koitoksiin! :wave:
 
Viimeksi muokattu:
Relic: Mulla on tehty kaikki kolme ICSI:tä lyhyellä kaavalla ja samoilla lääkkeillä. Toisessa ICSI:ssä, jossa Puregonin määrää nostettiin hieman ylemmäksi, niin munasoluista tuli yllättäen rakeisia (?). Biologi sanoi, että rakeisuuden ei pitäisi haitata. Hedelmöittyminen ei kuitenkaan mennyt oikein hyvin ja ainoa pakastealkio siitä hoidosta kuoli sulatuksessa.
Kolmas ICSI samoilla lääkkeillä ja riskillä samalla annoksella kuin toinenkin hoito, niin munasoluja tuli ihan hyvä määrä ja eivät sillä kerralla olleet rakeisia. Tuon enempää en munasoluistani tiedä.

Ai niin.. Lisäyksenä vielä, että viimeksi kun käytiin lääkärillä, niin hän kertoi, että joidenkin uusien tutkimusten mukaan naisella irtoaa normaalisti oikein hyvälaatuinen munasolu vain kerran kahdessatoista kuukaudessa. Siinä tarvitaan siis aika paljon onnea, ICSI:ssä biologi osaa valita juuri sen oikean siittiön ja laittaa sen juuri sen oikean munasolun sisälle. :p
 
Viimeksi muokattu:
Meillä kävi silleen "hauskasti", että ekassa hoidossa saatiin 11 solua ja tehtiin 6xICSI ja 5xIVF. Kaikki ICSI-solut hedelmöittyivät, ei yksikään IVF. Seuraavalla kerralla saatiin suunnilleen saman verran soluja, olisiko ollut 12 ja nyt kaikille tehtiin ICSI -ja se sama kuusi alkiota saatiin! :D Tällä kerralla on vaihdettu kaavaa ja hieman viilattu lääkeannosta ja folleja on hieman enemmän kuin ennen, katsotaan onko 6 silti se taikaluku tälläkin kerralla.

Meillähän on siis yksi lapsi joka on saanut alkunsa inseminaatiolla, siksi lääkärit aika ihmeissään tuosta IVF-tuloksesta. Että miksi solut jotenkin hylkivät toisiaan, vaikka kerran on hedelmöitys sisälläkin tapahtunut. :confused:
 
Luulen, että hoitojen tulokset vaihtelevat samoillakin henkilöillä rajustikin ja pitää olla valtavasti onnea matkassa, että kaikki menee nappiin.

Meillä on mennyt suunnilleen näin:
-Ekassa hoidossa tuli muistaakseni 8 munasolua, 7 hedelmöittyi ja alkioita tuli kolme.
-Toisessa hoidossa tuli muistaakseni 11 munasolua (niitä rakeisia), hedelmöittymisessä oli probleemaa, hedelmöittyneitä oli kait seitsemän tai jotain ja alkioita saatiin kolme.
-Kolmannessa hoidossa munasoluja saatiin 12, hedelmöittymisessä oli suuria ongelmia (osassa näkyi hedelmöittymisen merkkejä vasta parin päivän päästä!!!) Käyttökelpoisia alkiota saatiin neljä.

Meillä on ollut tosi paljon epäonnea matkassa. Geenit kun on kuitenkin nyt tutkittu ja siittiöiden DNA-fragmentaatiot sun muut, niissä ei löytynyt suurta häikkää. Siittiöiden DNA-tulos ei ollut ihan normaali, mutta kuitenkin niissä rajoissa, että omilla soluilla kannattaa jatkaa.

Pikkasen mietityttää, että tulisikohan meille parempia alkioita ihan tavan IVF:llä. Sitä kun ei ole edes kokeiltu.. (Voihan tietty olla, että sitten ei saataisi ainuttakaan alkiota!)
 
Hei vaan, mitenkäs täällä jengi jakselee? Syssy, Ekavekara, LadyGigi, oletteko hengissä vielä? Ekavekaran kuulumisia lueskelinkin tuolta toiselta palstalta, peukkuja pitelen sulle kovin kovasti tänään! :heart:
Itsellä noi piikittelyt tuli ja meni, eilen illalla meni Pregnyl (joka ei yllättäen kirvellyt yhtään ja nyt mietityttää että tehoaako se ilman kirvelyäkin :D), ja punktio onkin sitten huomenna. Näillä näkymin on aika vähän folleja punktoitavana, ehkä vaan neljä isompaa ja muutama pieni. Lääkäri yritti lohduttaa, että tilastollisesti parhaat tulokset saadaan silloin kun soluja tulee neljä... Yritys hyvä kymmenen, ei lohduta.

Palailen tänne sit piinailemaan jos piinailtavaa tulee...
 
eevi-antero: Täällä piinistellään. Hoidon viimeiset kaksi alkiota kyydissä. Selvisivät kuin selvisivätkin sulatuksesta. Viikon loppupuolella pitäisi testailla. Jännittää kyllä tosi paljon.
Rinnat ovat pikkuisen kipeytyneet, mutta muuten tämä piinistelykerta on ollut aika oireeton.
Tsemppiä sulle punktioon :)
 
eevi-antero, onkohan meillä sama lääkäri, kun kuulin juuri saman noista solumääristä;).
Peukut pystyssä huomiseen punktioon ja lähdetään siitä että neljä on juuri se oikea määrä!

Kirvelyt vaihtelevat samankin aineen kohdalla näemmä. Ilmeisesti riippuu siitä mihin sattuu osumaan.

syssylle myös piinailupinnaa ja onnea matkaan!
 
Jeps, menkat alkoi crinonenkin läpi eli pp12 muuttui kp1:ksi.

Mulle on nyt siirretty yhteensä 14 alkiota suoraan kohtuun, 14. Kohtuun jonka limakalvo kasvaa kuin oppikirjassa, kohtuun joka on jo kerran ollut raskaana ja kantanut vauvan. 14 alkiota joista suurin osa 1-2 luokitusta. Ei YHTÄÄN kiinnittynyttä. Ei edes kiinnittymisyritystä.

MIKSI? Miksimiksimiksi? Miten tämä voi olla mahdollista?

Mä en käsitä enää yhtään mitään. Mistä meitä rankaistaan.
 
Voi Gigi :hug:
Ainoa lohtu kai on, että teillehän jäi vielä jotain pakkaseen, eikö?

).( Punktio meni yllättävän hyvin, lääkitys oli erinomainen ja ensimmäistä kertaa pääsin ilman talutusta kävelemään autolle ja kotiin. Folleja oli 10, joista yhteensä 7 solua. Nyt pidetään peukkuja että sieltä joku hedelmöittyisi ja kasvaisi aikuiseksi asti :D;)

Ja jotta homma ei liikaa pyörisi vaan tän yhden ajatuksen ympärillä, lähden nyt nauttimaan tosta uskomattoman upeasta kevätilmasta! :)
 
Ladi_Gigi: Enpä osaa oikein lohduttaa, kun olen niin sanaton. :hug:

eevi-antero: Minäkin pidän peukkuja teidän soluille :)


Täällä on ollut niin tapahtumarikas päivä, että ei enää paljoa puuttuisi. Tänään olisi ollut tämän 3.ICSI PAS:n veritestipäivä. No en mennyt kokeeseen, kun olin jo aiemmin päättänyt. Testailen viikonloppuna kotosalla. Joop. Aamuni alkoi sillä, että mummini kuoli ja koko päivä järjesteltiinkin sitten hautajaisia. Jottei olisi liian vähän mietittävää, niin ajoin päivän päätteksi autolla ulos tieltä. Suoraa ojaan ja oikein kunnolla ja pitkälle lumipenkkaan - pyörähdinkin oikein mallikkaasti. En päässyt lumimäärän takia ulos autosta kuskin ovesta, vaan piti keplotella itsensä toista kautta ulos. Paikalle piti tilata hinausauto.

Ihme, jos alkiot ovat vielä matkassa tämänpäiväisen rytäkän jälkeen. Kyllä sen verran pelästytti.
Itselle ei kuitenkaan käynyt mitenkään ja lumikin oli onneksi niin pehmeää, että kun auto saatiin takaisin tielle, niin sain pienen tarkastelun jälkeen luvan jatkaa sillä matkaa. Autoon ei tullut lopulta edes naarmuja.
 
Hei! Minulla olisi kysyttävää teidän IVF/ICSI-hoidoista. Miten selvisitte munien kasvattelusta, paljon tuli ja tuntuiko missään vaiheessa ettette jaksaisi töissä (fyysistesti raskas?)?

Itse olen nyt ensimmäistä ICSI-hoidossa ja tänään olisi irroituspiikin vuoro, perjantaina kipuili niin pahasti etten pystynyt menemään töihin särkylääkkeestä huolimatta (erittäin fyysinen työ). Nyt mietin jatkuuko tämä nyt siihen punktioon asti vai voisinko ajatella meneväni huomenna töihin... Lääkäri oli jo perjantaina nihkeä kirjoittamaan sairaslomaa, mutta pitkän keskustelun jälkeen sen lapun minulle antoi. En jaksa tapella samalla tavalla enää, en jaksa sellaista.
 

Yhteistyössä