On revennyt jo, mitä nyt somea olen vilkaissut.. Ja ehtipä jotkut jo ensin epäillä, että Twitterin kuvassa ei ole Marin itse ja jopa että paikka ei ole Ukrainassa. Kaikenlaista hiipijää sitä maa päällään kantaa.
En ole selannut vierailua koskevaa somekeskustelua. Aloin katsoa Netflixin Suomi-osuutta Somebody feed Phil sarjasta.
Tunnen suussani ja haistan nenässäni Pääkkönen lohikeiton.
Mitä meidän ajasta jää jäljelle jälkipolville. Sekavia kirjoituksia bittitaivaaseen eikä muuta? Raamatun syntyaikoihin raapustettiin tekstit papyryksille.
Tietokoneista ei silloin haaveiltu. Istuttiin nuotion ympärillä ja kerrottiin tarinoita.
Lapsuusseudullani oli puheissaan jyrkkä pappi, joka pelotteli kirkkoväkeä saarnoissaan helvetin tulella. Mies piti minulle rippikoulua.
Ikäihmisenä minua huvittää hänestä kiertäneet puheet. Ei ihmiset hänen puheista ahdistuneet. Savolaisella huumorilla ne kuitattiin ja mietittiin miksi hän oli niin tulisieluinen tapaus.
Elämä on tässä ja nyt. Kuoleman jälkeisestä ajasta ei tiedä kukaan. Minulle helvetti on jo täällä maan päällä. Elin aikoinaan melkoisessa kiirastulessa ja sain myöhemmin kuulla, että minä itse pyöritin helvettiä. Samapa tuo oli kuka sen helvetin pystytti.
Lahkoja on aina ollut ja tulee olemaan.
Moni jättää mielenterveysongelmansa hoitamatta ja peittää oireensa uskolla hihhulointiin. Nettikirjoittelu käy terapiasta, mutta usein vain pahentaa tilannetta.
Mun äidille usko oli tärkeä ja lohtua tuova asia, mutta ikinä ei meitä lapsia pakottanut kirkkoon tai muuta, se oli hänen henkilökohtainen asiansa. Eikö hän olisi homoseksuaaleista tai kenestäkään muusta puhunut noin, päinvastoin 
