K
Kolmen äiti
Vieras
Mulle oikeastaan viimenen pisara tuosta uskonnosta tuli sillon kun meidän pienokainen kuoli...miehen isä tokas mulle pari päivää tän tapahtuneen jälkeen että nyt lapsukaisella on hyvä olla päällä paratiisimaan. Se oli jotenkin vihoviimenen asia että mitta tuli täyteen. Mun mielestä se oli ääretön loukkaus sen kaiken surun keskellä kun kuiteskin mun maailmankatsomus tiedetään. Niin ja sit toi just et jos kerran on erotettu siitä ryhmästä, niin miks omat vanhemmat voi kuitenkin olla lämpimis väleissä, vaikka kuuluvat uskontoon ja poika ei enää, eiks se oo aika tekopyhää?
